Oikeus kesälomaan perustuu vuosilomalakiin. Vuosilomalakia sovelletaan pääsääntöisesti kaikkeen työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön. Osassa työehtosopimuksista ammattiliitot ovat neuvotelleet vuosilomalakia pidemmästä lomasta. Tämän vuoksi on hyvä tarkistaa, onko oman alan työehtosopimuksessa sovittu loman pituuden osalta vuosilomalaista työntekijän eduksi poikkeavasti.
Myös yrityksen oman käytännön perusteella voi olla mahdollista kerryttää enemmän lomaa kuin mitä laissa säädetään. Työntekijä on voinut saada sovittua vuosilomalakia paremmasta lomakertymästä myös työsopimuksessaan.
Pääsääntönä on, että vuosilomalain säännökset ovat pakottavaa oikeutta. Niistä voidaan poiketa vain työntekijän eduksi. Lakia paremmasta lomaoikeudesta on hyvä sopia etenkin työsuhteen alun osalta, jolloin täyttä vuosilomaa ei ole vielä ansaittu.
Vuosiloman pituus
Vuosiloman kertyminen perustuu vuosiloman ansaintaan. Täydellä lomanmääräytymiskuukaudella tarkoitetaan sellaista lomanmääräytymisvuoden kalenterikuukautta, joka oikeuttaa vuosilomaan. Lomanmääräytymisvuosi alkaa 1. huhtikuuta ja päättyy 31. maaliskuuta.
Vuosilomalain mukaan, mikäli työntekijä on työskennellyt 31.3. mennessä kokonaisen vuoden, lomaa kertyy 2,5 päivää jokaista täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden eli 30 lomapäivää vuodessa. Mikäli työsuhde on kestänyt alle vuoden, niin lomaa ansaitsee 2 päivää kuukautta kohden eli lomaa kertyy enintään 24 päivää vuodessa.
Ansaitut vuosilomapäivät eivät ole työpäiviä vaan arkipäiviä. Tämän vuoksi ansaittuja vuosilomapäiviä kuluu pääsääntöisesti kuusi, jos lomaa pidetään viikko. Vuosilomapäivien laskusääntö on kaikille työntekijöille sama riippumatta siitä, mitkä viikonpäivät tosiasiassa ovat henkilön työpäiviä.
Arkipäivillä vuosilomalaissa tarkoitetaan muita viikonpäiviä kuin sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää. Jos tällainen muuksi kuin arkipäiväksi katsottava päivä sisältyy vuosilomaan, ei sitä varten tarvitse käyttää ansaittua vuosilomapäivää.
Vuosilomalaissa ei ole määräyksiä siitä, että lomaan tulisi sisältyä jokin tietty minimimäärä lauantaipäiviä. Usein työnantajat kuitenkin hyväksyvät työntekijöiden lomatoiveet vain sillä edellytyksellä, että vuosilomapäivistä vähintään joka kuudes päivä on lauantai. On hyvä muistaa, että työnantajalla ei ole velvollisuutta myöntää lomaa lyhyissä pätkissä.
Täysi lomanmääräytymiskuukausi on sellainen kuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 14 työssäolopäivää tai vuosilomalaissa tarkoitettua työssäolonveroista päivää.
Jos työntekijä on työsopimuksen mukaan töissä niin harvoin, ettei työntekijälle kerry joka kuukausi 14 työssäolopäivää, sovelletaan tällöin niin sanottua 35 tunnin sääntöä. Sen mukaan täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt 35 työtuntia tai vuosilomalaissa tarkoitettua työssäolon veroista tuntia. Yleensä osa-aikatyötä tekevät ovat 35 tunnin säännön piirissä. Jos taas työntekijä on töissä niin harvoin, että työntekijä ei ansaitse vuosilomaa kummallakaan edellä mainitulla tavalla, työntekijällä on joka tapauksessa oikeus vapaaseen.
Vapaata kertyy työsuhteen kestoajalta kaksi päivää kultakin kalenterikuukaudelta, jonka työsuhde on voimassa. Tällaisen vapaan ajalta työntekijälle maksetaan lomakorvaus (9 % tai 11,5 % työntekijälle lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta).
Vuosiloman antaminen
Työantajalla on oikeus määrätä työntekijän vuosiloman ajankohdasta. Ennen loman ajankohdan määräämistä työnantajan on kuitenkin selvitettävä työntekijöille tai heidän edustajilleen vuosiloman antamisessa työpaikalla noudatettavat yleiset periaatteet. Työnantajan on myös varattava työntekijälle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Työnantajan on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon työntekijöiden esitykset ja noudatettava tasapuolisuutta lomien sijoittamisessa.
Vuosilomasta 24 arkipäivää on sijoitettava kesälomakaudelle, joka on 2.5.–30.9. Muu osa lomasta (talviloma) on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Kesäloma ja talviloma on annettava yhdenjaksoisena, ellei työn käynnissä pitämiseksi ole välttämätöntä jakaa sitä osaa kesälomasta, joka ylittää 12 arkipäivää, pidettäväksi yhdessä tai useammassa osassa.
Vuosiloman ajankohta on vahvistettava viimeistään kuukautta ennen loman alkamista. Mikäli kuukauden ilmoitusaikaa ei ole mahdollista noudattaa, loman ajankohdasta tulee ilmoittaa viimeistään kaksi viikkoa ennen loman alkamista. Ilmoitettu loman ajankohta sitoo työnantajaa. Jos työnantaja siirtää vuosilomaa, työnantaja on velvollinen korvaamaan siirtämisestä aiheutuneen vahingon. Vahinko voi olla esimerkiksi lomamatkan peruuttamisesta aiheutuneet kustannukset. Loman siirtämisestä muuhun ajankohtaan voidaan edellä todetusta huolimatta sopia yhteisesti työntekijän ja työnantajan kanssa.
Sairastuminen loman aikana
Jos käy niin ikävästi, että työntekijä sairastuu vuosilomalla, on hänellä oikeus pyynnöstä saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät, kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät. Omavastuusta huolimatta työntekijöille turvataan vähintään neljän viikon vuosiloma, jos vuosilomaa on kertynyt ansaintavuodelta vähintään 24 arkipäivää. Sen sijaan, mikäli työntekijä sairastuu ennen lomaa, on loma siirrettävä myöhäisempään ajankohtaan.
Oikeus loman tai sen osan siirtämiseen edellyttää, että työntekijä saattaa työkyvyttömyytensä työnantajan tietoon ennen loman alkamista. Omavastuupäivät lasketaan lomanmääräytymisvuosittain; ne voivat kertyä myös yksittäisinä päivinä eikä niiden tarvitse olla peräkkäisiä. Tämän vuoksi työntekijän kannattaa ilmoittaa myös viikkoa lyhyemmistä sairastumista työnantajalle välittömästi.
Kirjoittaja työskentelee TEKissä työsuhdejuristina.
Jäikö jokin mietityttämään? Lue lisää vuosilomasta TEKin lakitietosivuilta (vain jäsenille)