Uutiset ja blogit

Suomessa otetaan käyttöön uusi vaaratiedotejärjestelmä.

Uusi FI-Alert-järjestelmä täydentää nykyisiä vaaratiedottamisen keinoja. Jatkossa viranomaisten on mahdollista lähettää vaaratiedote matkapuhelinverkon kautta samanaikaisesti tarkasti rajatulla alueella oleviin matkapuhelimiin lähes ilman viivettä.

Tällä hetkellä vaaratiedotteen voi saada älypuhelimeen, johon on asennettu 112 Suomi- tai Yle-sovellus. Muita vaaratiedotuskanavia ovat radio, televisio ja Teksti-TV. Vaaratiedote julkaistaan myös 112.fi- ja yle.fi-sivustoilla. Lisäksi vaaratiedottamista voidaan tehostaa väestöhälyttimien kautta annettavalla yleisellä vaaramerkillä.

FI-Alert-ilmoitukset otetaan käyttöön marraskuusta alkaen.

Sisäministeriö piti uudesta vaaratiedotejärjestelmästä keskiviikkona myös tiedotustilaisuuden.

Muuttunut turvallisuustilanne

Keskustelu vaaratiedottamisesta kävi keväällä kiivaana, kun Kaakkois-Suomeen putosi kaksi droonia. Niistä ei lähetetty vaaratiedotetta, mutta esimerkiksi pääministeri Petteri Orpo (kok) oli jälkikäteen sitä mieltä, että niin olisi ollut syytä tehdä.

Vaaratiedottamisen uudistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Asiantuntijat kertoivat huhtikuussa, että tarve vaaratiedotusjärjestelmän uudistamiseen on tunnistettu jo pitkään, mutta rahoitus siihen saatiin vasta viime vuonna.

Sisäministeriön mukaan muuttuneessa turvallisuustilanteessa on havaittu tarvetta parantaa entisestään väestön tavoitettavuutta ja nopeuttaa varoittamista erityisesti poikkeusoloissa.

Keskiviikon tiedotustilaisuudessa puhuivat sisäministeri Mari Rantanen (ps), pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka, projektipäällikkö Mikko Jääskeläinen sisäministeriön pelastusosastolta ja Erillisverkkojen toimitusjohtaja Timo Lehtimäki.

Ei erillistä sovellusta

FI-Alert-vaaratiedotejärjestelmä perustuu Cell Broadcast -teknologiaan, joka on käytössä tai rakenteilla yli 20:ssa Euroopan maassa. Sisäministeriö on tehnyt palvelusopimuksen Suomen Erillisverkkojen kanssa järjestelmän hankinnasta.

Järjestelmä ei vaadi erillisen sovelluksen asentamista puhelimeen. Myös ulkomaiset vierailijat saavat samat vaaratiedotteet omiin puhelimiinsa Suomessa ollessaan.

Vaaratiedotejärjestelmän uudistamiseen kuuluu myös Hätäkeskuslaitoksen 112 Suomi -sovellukseen kehitettävä uusi ominaisuus, joka varoittaa ilmasta uhkaavasta vaarasta. Se on tarkoitettu erityisesti poikkeusoloja varten. Tämän hankkeen ensimmäinen vaihe valmistuu vuodenvaihteessa.

Ukrainalainen Himera ja tanskalainen Gomspace ovat laukaisseet ja ottaneet käyttöön Obria Nano i drift -satelliitin.

Satelliitti laukaistiin avaruuteen SpaceX:n kyydissä 1. lokakuuta, ja se on ensimmäinen testisatelliitti tulevaa itsenäistä ukrainalaista viestintäverkkoa varten, kerrotaan tiedotteessa.

Testit kiertoradalla etenevät suunnitelmien mukaan. Tavoitteena on vähentää Ukrainan riippuvuutta ulkomaisista viestintäpalveluntarjoajista ja vahvistaa maan turvallisuutta.

Ukraina pyrkii vähentämään riippuvuuttaan yhdysvaltalaisesta satelliitti-Starlinkistä, jonka omistaa monimiljardööri Elon Muskin SpaceX-yritys.

Pitkällä aikavälillä suunnitteilla on koko Ukrainan kattava satelliittiverkosto sekä satelliittien ja maaterminaalien paikallinen valmistus.

”Meille tässä hankkeessa on kyse muustakin kuin satelliitin laukaisemisesta. Se on mahdollisuus luoda perusta Ukrainan itsenäiselle viestintäverkolle. Aloitamme testaamalla teknologioita kiertoradalla, ja pitkän aikavälin tavoitteemme on kehittää valmiuksia, jotka vahvistavat maan strategista turvallisuutta ja vähentävät riippuvuutta ulkopuolisista viestintäpalvelujen tarjoajista”, Himeran perustajaosakas ja toimitusjohtaja Miša Rudominskyi kertoo.

Suomalaisyritykset kehittämässä Ukrainan viestintäverkkoa

SpaceX:llä on yli 10 000 Starlink-satelliitin verkosto, joka on huomattavasti enemmän kuin yhdelläkään eurooppalaisella toimijalla.

Tekniikka&Talous uutisoi viime viikolla suomalaisen satelliittiyhtiön Iceyen ja verkkoyhtiö Nokian tekevän yhteistyötä Ukrainan puolustusministeriön kanssa kehittääkseen satelliittiviestintää.

Aiekirje yritysten yhteistyöstä Ukrainan kanssa allekirjoitettiin 22. lokakuuta Kiovassa Suomen pääministerin Petteri Orpon (kok) läsnä ollessa.

Tsekkiläisen Aero Vodochodyn suihkuharjoituskone L-39NG:n muokkaaminen lennokkientorjuntaan tarkoitetuksi erikoiskoneeksi on tehtaan puolelta valmista, kertoo European Defence Review.

Future Air Force -seminaarissa Prahassa lokakuun 22. päivänä puhuneen tuotestrategioista vastaavan johtaja Ondrej Koukolin mukaan kaksi Drone Hunter -prototyyppiä suoritti lokakuun alussa Unkarissa koeammuntoja, jotka sujuivat hyvin.

L-39NG-koneeseen voidaan lennokintorjuntaa varten integroida kaksi 70 millimetrin laserohjattua rakettijärjestelmää, joko BAE Systemsin APKWS II tai Thalesin FZ275. Molempia voidaan ampua samasta säiliöstä.

”Koneen siipien alla on kaksi ripustinta, joihin mahtuu seitsemän rakettia. Tulevaisuudessa säiliöitä voisi olla neljä ja raketteja 28. Koneessa olisi myös 12,7 millimetrin konekivääri ja rungon alla elektro-optinen/infrapunasäiliö”, Koukol selvitti.

Valmistajan mukaan Drone Hunterin operointi maksaa alle 2000 euroa/tunti, kun mukaan lasketaan koneen, moottorin ja heittoistuinten huoltokulut. Polttoaine- ja lentäjä/operaattorikuluja ei laskelmaan sisällytetty.

Omaa tutkaa koneessa ei ole eikä tule.

”Näin halvassa koneessa tutkaintegraatio ei olisi taloudellisesti järkevää, etenkin kun maalina ovat erittäin nopeat lennokit, joilla on pieni tutkapinta-ala. Luovuimme ajatuksesta lopullisesti, kun saimme palautetta Ukrainasta, jossa taisteluympäristö on elektronisesti hyvin vaativa. Ukrainalaiset totesivat, että jos tutkan laittaa päälle, kuolema tulee 30 sekunnissa. Kone loistaa silloin kuin joulukuusi ja näkyy aivan kaikille”, Koukol perustelee.

Ilmatilannekuvaa saataisiin esimerkiksi AWACSeilta (tutkakoneilta) tai satelliiteilta. L-39NG:n datalinkki toimii maa-asemasta noin 80 merimailin (noin 150 km) etäisyydelle, satelliittilinkki taas voi puhua esimerkiksi Starlinkin ja Starshieldin kanssa ja kolmantena vaihtoehtona on Nato-standardi Link-16 tai joku muu asevoimien jo käyttämä datalinkki.

Maalinosoitussäiliössä – esimerkiksi Sinab Phoenix – on toki kamerajärjestelmiä ja laserosoitin.

Koukolin mukaan tällä varustuksella L-39NG Drone Hunter kykenisi torjumaan edistyneitä venäläisiä suihkumoottorikäyttöisiä Geran 4- ja Geran 5 -lennokkeja.

”Meidän tulee enää saada paperityö tehtyä, ja Drone Hunter on markkinoilla ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla tai kolmannella kvartaalilla.”

Aiemmin tänä vuonna brittiläisen Rusin (Royal United Services Institute) ilmasodan tutkija tohtori Justin Bronk teki evaluointilennon L-39NG:llä. Hän pitää sitä sopivana koneena lennokintorjuntaan.

L-39NG on hänen mukaansa kustannustehokas pystyy helposti lentämään 300 solmun (555 km/h) nopeudella keskikorkeuksissa ja ulkoisilla säiliöillä/aseilla varustettuna, vaikka onkin varsinaisia kevythävittäjiä hitaampi kone.

Evaluointilennolla selvisi, että simuloidun Geran-4-maalin torjuminen onnistui sekä keskikorkeuksissa maalin nopeuden ollessa 270 solmua (500 km/h), että matalalla maalin nopeuden ollessa 220 solmua (410 km/h).

Lisäksi L-39NG:n hidaslento-ominaisuudet ovat hyvät jopa alle 100 solmuun (185 km/h) asti, joten se kykenisi torjumaan myös hitaampaa, potkurilla varustettua Geran-2- ja Gerbera-kalustoa.

Myöskään Aeron tuotantolinjalla ei ole pitkää jonoa. Bronk muistuttaa myös, että moni vanhan itäblokin maa lensi aiemmalla L-39-harjoituskoneella, joten lentäjiä sekä huoltohenkilöstöä olisi helppo kouluttaa.

Suomessa Rauman telakalla rakennetut sisaralukset Spirit of Tasmania IV ja V ovat viimeinkin aloittamassa matkustajaliikenteen Australian mantereen ja Tasmanian saaren välillä. Matkustaja-autolauttojen liikenne käynnistyy lauantaina 31. lokakuuta, tiedottaa Geelongin satama 27. lokakuuta.

Alkua odotellessa Spirit of Tasmania V on siirtynyt mantereelle Melbournen lähelle Geelongiin ja sisaralus ”IV” Tasmanian pohjoisrannikolle Devonportiin.

Samalla vanhemmat alukset Spirit of Tasmania I ja II poistetaan yli 25 vuoden palveluksen jälkeen säännöllisestä liikenteestä saarta ja mannerta erottavassa Bassinsalmessa. Televisiokanava ABC:n mukaan laivayhtiö TT-Line kuitenkin aikoo myydä alukset eteenpäin ja on saanut jo kyselyitä niiden perään.

Täysi fiasko

Spirit of Tasmania -alukset tunnetaan Australiassa yleisesti fiaskona ja farssina – ei tosin suomalaisen tekniikan takia, vaan Australian omassa päässä pahasti pieleen menneen projektinhallinnan vuoksi. Onpa laivahanketta nimitetty sikäläisessä mediassa pahimmillaan jopa ”diaboliseksi mokaksi”, Tekniikka&Talous uutisoi vuosi sitten.

Mokista ei ainoa mutta pahin on, että uusille 212-metrisille autolautoille unohdettiin rakentaa Devonportiin laituri, johon ne mahtuisivat. Aiemmat Spirit of Tasmania -sarjan laivat ovat lyhyempiä, 194-metrisiä.

Myös laiturirakentamisen aikataulut ja kustannusarviot pettivät. Kaikkiaan alusten käyttöönotto myöhästyi peräti viisi vuotta alun perin aiotusta aikataulusta, vuodesta 2021. Tästä satamalaiturin osuus on kaksi vuotta.

Spirit of Tasmania lähtikin Raumalta matkalle jo syksyllä 2024, mistä alkaen se on odottanut tositoimia vaihtuvissa välisatamissa. Uudempi sisaralus ”V” myöhästyi luonnollisesti vähemmän. Se lähti Raumalta noin vuosi sitten lokakuun lopussa 2025, eli se odotti turhaan alle vuoden.

Spirit of Tasmania V saapui Australian länsirannikolle Perthin seudulle huhtikuussa 2026.

Tappioita 450 miljoonaa euroa

Kokonaistappioiksi ja kustannusten ylityksiksi arvioitiin Australian mediassa vuosi sitten noin 450 miljoonaa euroa. Vuoden takaisesta tämä summa ei näytä onneksi kasvaneen. ABC:n mukaan tappiot ovat 723 miljoonaa Australian dollaria, mikä vastaa tämän hetken kurssilla juurikin 450 miljoonaa euroa – plus muutamaa miljoonaa päälle pyöristysvirheenä.

Kaikkiaan hankkeesta tuli 800 miljoonan euron hintainen.

Tasmanian osavaltion hallinto odottaa parempien laivayhteyksien kohentavan Tasmanian matkailualan mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Myös moottorit Suomesta

Spirit of Tasmania IV ja V ovat kumpikin 212 metriä pitkiä ja 31 metriä leveitä. Kumpaakin liikuttaa neljä Wärtsilän 10,3 megawatin yhdeksänsylinteristä turboahdettua moottoria. Yhteistehoa löytyy siten noin 41 MW laivaa kohti. Kaksipolttoainemoottorit toimivat yhtä hyvin nesteytetyllä maakaasulla kuin dieselillä.

Alusten korkeus pohjasta piipun päähän on 50,3 metriä. 7,1 metrin syväys tarkoittaa, että korkeudesta reilut 43 metriä jää pinnan yläpuolelle.

Laivojen kyytiin mahtuu 1 800 matkustajaa kappaleelta, mikä on 40 prosenttia aiempaa enemmän. Hyttejä löytyy 301 laivaa kohti, ja autoja mahtuu kannelle 4 100 kaistametrin verran. 450 kilometrin matka Bassinsalmen yli taittuu 9,5–11,5 tunnissa.

Entä laiva numero III?

Jos Spirit of Tasmania -sarjan alukset I ja II jäävät eläkkeelle ja IV ja V aloittavat kohta liikenteen, minne on unohtunut Spirit of Tasmania III?

Tämännimistä alusta ei ole ollut olemassa enää 20 vuoteen. Vuosina 2003–2006 TT-Line operoi Spirit of Tasmania III:a, jota yhtiö tosin ei ostanut itselleen uutena, vaan käytettynä. Kolmen vuoden jälkeen TT-Line myi laivan pois takaisin Välimerelle. Tällä hetkellä alus kulkee Sardinian ja Korsikan väliä nimellä Mega Express Four.

Itämeren kokoinen salmi

Bassinsalmi on linnuntietä 250 kilometrin levyinen, mutta 450 kilometrin matka Devonportin ja Geelongin välillä kulkee viistosti. Lisäksi Geelongiin päästäkseen alusten täytyy tehdä useamman kymmenen kilometrin mutka. Geelong ei näet sijaitse avoimen Bassinsalmen äärellä, vaan lähes kokonaan merestä irti sulkeutuvan Port Phillipin lahden rannalla.

Bassinsalmi vastaa leveydeltään suurin piirtein Itämeren pääallasta Baltian ja Ruotsin mantereen välillä. Itämeri tosin on pidempi. 1 930 neliökilometrin kokoinen Port Phillip vertautuu suurin piirtein Ruotsin Vänern-järven pienempään lounaiseen puoliskoon eli Dalbosjöniin.

Venäjän seuraava uusi ase Ukrainan pommittamisessa on 800 kilometrin tuntivauhtia lentävä massatuotettu halparisteilyohjus nimeltään Filin. Tätä pommia ei ole vielä nähty taisteluissa suuressa mitassa käytännössä, mutta Business Insiderin mukaan ainakin kaksi ukrainalaista korkean profiilin lennokki- ja drooniasiantuntijaa varoittaa siitä vakavin sanoin.

Molemmat asiantuntijat, sekä Serhii Beskrestnov että Serhii Sternenko, ovat aiemmin toimineet drooni- ja lennokkisodan neuvonantajina Ukrainan puolustusministeriössä.

BI:n mukaan Ukrainan tiedustelupalvelu paljasti julkisuuteen keskiviikkona 21.10. siipien kärkiväliltään 3,3-metrisen Filinin olemassaolon ja sen tärkeimmät tekniset tiedot. Mistä Ukraina on saanut tiedot haltuunsa, ei uutisessa kuitenkaan kerrottu.

Ukrainan mukaan Filin kantaa mukanaan 100 kilogramman räjähdekärkeä. Se lentää enimmillään 6 000 metrin korkeudella 1 200 kilometrin päähän.

Ohjuksen runkorakenne koostuu hiili- ja lasikuiduista, ja siihen on valmistettu joitakin yksittäisiä osia myös 3d-tulostaen. Koneen suorasuihkumoottori on Venäjän itsensä kehittämä, toisin kuin Venäjän aiemmissa lennokeissaan käyttämät kiinalaiset moottorit.

Elektroniikkaa venäläiset eivät ole kuitenkaan saaneet itse aikaan. Suurin osa elektroniikasta on Ukrainan tiedustelun mukaan Kiinasta, mutta osa Japanista, Taiwanista tai länsimaista.

Yhden Filinin hinnaksi on arvioitu noin 150 000 dollaria, mikä on vain noin kuudestoistaosa Venäjän perinteisestä Kh-101-risteilyohjuksesta.

Jo jutun alussa mainittu 800 kilometrin tuntivauhti voittaa selkeästi Venäjän nykyisistä halpalennokeista parhaan Geran-5:n. Se lentää enimmillään noin 600 km/h.

Geran-5 on eräs iranilaisen Shahed-sarjan lennokkien muunnelma, jota Venäjä tuottaa itse. Sitä on nimitetty suihkumoottorilennokin ja risteilyohjuksen välimuodoksi.

Filinin tapauksessa ei kyse ole enää välimuodosta, vaan selkeästi risteilyohjuksesta – joskin halpatuotetusta.

”Tämä ilma-ase on tulossa käyttöön hyvin pian. Sen jälkeen Shahedit alkavat vaikuttaa pieneltä ongelmalta. Mitä ilmavoimien johto aikoo nyt tehdä, että saisimme rakennettua torjuntakeinoja jo ennakolta”, Sternenko kirjoitti BI:n mukaan.

Ottaen huomioon, että Shahed-sarjan muunnelmat ovat olleet Venäjän asearsenaalissa hyvinkin tärkeä yksittäinen tekijä, tilanne näyttää ikävältä. Filin saattaa olla Ukrainan kannalta sodassa varsin iso kielteinen käänne.

Pääesikunnan tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Pekka Turunen vahvistaa, että Suomessa on varuskuntien ja erityisesti Nato-maiden kanssa pidettyjen sotaharjoitusten yhteydessä havaittu epämääräistä toimintaa. Tällä toiminnalla voi Turusen mukaan olla yhteys Venäjän sabotaasien valmisteluun. Havainnot on Puolustusvoimissa rekisteröity tiedusteluksi, ei siis suoraan iskujen valmisteluksi.

”Mahdollisina kohteina voivat olla Puolustusvoimat ja puolustusteollisuus”, Turunen sanoo.

Hän painottaa, että epämääräisen toiminnan taustalla voi kuitenkin olla myös muita tekijöitä. Tiedustelupäällikkö ei kuitenkaan täysin kiellä, etteikö Suomessa olisi valmisteltu Venäjän sabotaaseja.

Turunen toteaa, ettei Suomessa ole tiedossa vakavia sabotaasitapahtumia ja useimmat sabotaasina tutkitut tapaukset eivät ole osoittautuneet sabotaasiksi. Venäjän sabotaasi-iskujen mahdollisuus on kuitenkin olemassa meilläkin, vaikka niitä on nähty laajemmin vain muualla Euroopassa.

”Ilmiönä sabotaasit ovat näyttäytyneet enemmän Baltian, Puolan ja Keski-Euroopan maissa kuin Pohjoismaissa, joissa näiltä on toistaiseksi kohtuullisen hyvin säästytty. Jos tarkastelee Baltian ja Puolan tapahtumia, ei ole poissuljettua, etteikö sen kaltaista sabotaasitoimintaa voisi tapahtua myös Suomessa”, Turunen sanoo.

Pyysimme useiden viikkojen ajan Turuselta haastattelua Venäjän sabotaasitoimintaan liittyvistä kysymyksistä. Hän kuitenkin vastasi lopulta kysymyksiin Puolustusvoimien viestintäosaston sähköpostilla välittämillä vastauksilla.

Ukrainan tuki kohteena

Suojelupoliisi (Supo) arvioi äskettäin Iltalehdessä, että Venäjän sabotaasien uhka Suomessa on kasvanut viime kuukausina. Supon erikoistutkija Lotta Hakala vahvisti useiden länsimaisten turvallisuuspalvelujen arvion uhkan kasvamisesta Euroopassa ja myös Suomessa. Hakalan mukaan Venäjän sabotaasitoiminta on aktivoitunut tänä vuonna uudelleen viime vuoden hiljaisemman jakson jälkeen.

Suojelupoliisin ja sotilastiedustelun arviot ovat yhteneväisiä siitä, että Venäjän sabotaasien uhka kohdistuu Suomessa aivan erityisesti puolustusteollisuuteen. Hakalan mukaan kohteena ei ole yksittäinen maa, vaan nimenomaan Ukrainalle annettava aseteollisuuden tuki. Tämän takia iskujen mahdollisuus Suomessakin on noussut, koska Suomi on Ukrainan merkittävä tukijamaa ja meillä on maan kokoon nähden merkittävä aseteollisuus.

Sotilastiedustelun päällikkö Turunen on samoilla linjoilla.

”Baltiassa, Puolassa ja Keski-Euroopassa kohteet ovat olleet tähän asti sellaisia, jotka liittyvät Ukrainan tukeen. Mahdolliset kohteet Suomessa voisivat olla samankaltaisia eli ne linkittyisivät sotaan Ukrainassa ja Ukrainalle annettavaan tukeen”, hän sanoo.

Turunen kertoo Puolustusvoimien painottaneen suomalaisille puolustusteollisuuden yrityksille varautumista sabotaaseihin. Tämä tarkoittaa yritysten omaa turvallisuustietoisuutta ja turvallisuusjärjestelmien vahvistamista.

”Tähänkin kannattaa varautua”, Turunen sanoo.

”Venäjän keinovalikoimaa”

Suomen sotilastiedustelu kertoo seuraavansa jatkuvasti Venäjän laaja-alaista vaikuttamista, ja se arvioi jo viime vuoden alussa, että Venäjä tulee lisäämään kaikkien vaikuttamiskeinojen käyttöä pyrkiessään aiheuttamaan hajaannusta Naton ja EU:n sisällä. Venäjän keinoihin lukeutuvat niin kyber- ja informaatiovaikuttaminen, energiapolitiikka, vaikuttaminen energia- ja muuhun kriittiseen infrastruktuuriin kuin siirtolaisten ohjailu ja erilaiset tiedusteluoperaatiot.

Yhtenä Venäjän laaja-alaisen vaikuttamisen keinona sotilastiedustelu pitää sen toimintaa Itämerellä niin sanotun varjolaivaston kautta. Sotilastiedustelun arvion mukaan Venäjä on erilaisten Itämeren kaapelirikkojen taustalla, vaikka sitä ei ole varmuudella voitu nimetä jonkin iskun tilaajaksi. Arvio eroaa täysin Suposta, jonka mukaan kaapelirikkoja ei voida pitää Venäjän sabotaasina.

Turunen arvioi nyt, että Venäjä todennäköisesti jatkaa edelleen hybridivaikuttamistaan Itämerellä.

”Venäjän kyky käyttää Itämeren alueella liikkuvia aluksia laaja-alaiseen vaikuttamiseen pysyy merkittävänä. Venäjä todennäköisesti jatkaa pyrkimyksiään vaurioittaa Itämeren vedenalaista infrastruktuuria”, hän sanoo.

Venäjän tuoreimmaksi vaikuttamiskeinoksi Suomessa on esitetty monien kansanedustajien koteihin tunkeutumista, joista eduskunta tiedotti lokakuun alussa. Iltalehden tietojen mukaan epäiltyjä tapauksia on yli 20. Helsingin poliisi kertoi tutkivansa niitä Keskusrikospoliisin tuella törkeän varkauden yrityksinä. Myös suojelupoliisi on ollut prosessissa mukana.

Turunen vahvistaa epäillyistä koteihin tunkeutumisista saman, minkä useat turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat jo sanoneet – toimintamalli kuuluu vahvasti Venäjän tiedustelupalvelujen menetelmiin.

”Yleisellä tasolla voidaan todeta, että tällainen toiminta on osa Venäjän keinovalikoimaa. Ja päätöksentekijät ovat aina olleet ja tulevat jatkossakin olemaan vaikuttamisen kohteena”, hän sanoo.

”Ei sotilaallista uhkaa”

Useat ulkomaiset tiedustelupalvelut ja sotilas- sekä Venäjä-asiantuntijat ovat viime viikkoina varoittaneet, että Venäjä voisi tehdä lähiaikoina jonkinlaisen sotilaallisen toimenpiteen Nato-maahan. Esimerkiksi Puolan kansallisen turvallisuusviraston entinen johtaja Jacek Siewiera varoitti juuri Puolan radion haastattelussa, että aikaa valmistautua Venäjän mahdollisiin toimiin on vain kaksi kuukautta. Myös Tšekin armeijan kenraali Miroslav Hlavac varoitti, että Venäjä saattaa suunnitella rajattua hyökkäystä johonkin Nato-maahan. Tällä Venäjä testaisi sotilasliiton yhtenäisyyttä.

Siewieran mukaan Venäjän mahdolliset toimet eivät välttämättä tarkoita täysmittaista sotilaallista hyökkäystä. Uhka voisi kohdistua esimerkiksi kriittiseen infrastruktuuriin, valtionhallinnon kohteisiin ja Nato-maiden ilmatilaan.

The Wall Street Journal -lehti kertoi puolestaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen vahvistaneen, että Venäjän presidentti Vladimir Putin olisi määrännyt tehostamaan Nato-maihin kohdistuvia sabotaasi- ja peiteoperaatioita. Tiedustelutuloksista perillä olevien eurooppalaisviranomaisten mukaan kampanjan lähtölaukauksena oli epäonnistunut lennokki-isku Saksan Leipzig-Hallen lentokentälle elokuussa, jonka taustalla kerrotaan olevan Venäjän sotilastiedustelun GRU:n salaisiin operaatioihin erikoistunut yksikkö.

Pekka Turunen vastaa kysymykseen Venäjän sotilasoperaation uhkasta Nato-maahan vastaamalla vain, että Puolustusvoimat seuraa ja arvioi jatkuvasti sitä, mitä Venäjällä tapahtuu.

”Tällä hetkellä Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Lähialueilla näkyvät ilmiöt, kuten sabotaasit, pyritään kaikin tavoin estämään”, hän toteaa.

Pinnoittaja Sami Vainikka valvoo telan pinnoituskoneen toimintaa. Teräsaihion päälle lasketaan mustaksi värjättyä polyuretaania. Kun pinta on kovetettu uunissa, se tasoitetaan sorvaamalla. Sen jälkeen tela on valmis käyttöön.

”Kimmoisa polyuretaani kestää hyvin kovia olosuhteita ja kemikaaleja, eikä siitä tartu väriä muihin pintoihin”, Finn-Valven toimitusjohtaja Jani Salo kertoo.

Finn-Valve on erikoistunut kapean sektorin teknisiin muoveihin. Yritys valmistaa polyuretaanista elastomeerejä käyttökohteisiin, joissa kumi ei yleensä kestä.

Tyypillinen käyttökohde on kovalle kuormitukselle tai kulutukselle altistuva pyörä tai tela. Joissain käyttökohteissa sillä voidaan korvata myös metallia.

”Esimerkiksi kun Tykkimäen huvipuistossa vuoristoradan vaijerin teräksinen köysipyörä korvattiin elastomeeripinnoitetulla, vaijerin kestoikä piteni huomattavasti.”

Yli puolet tuotteista menee kaivosteollisuuteen sekä paperi- ja kartonkiteollisuuteen.

Yleensä tuotteissa yhdistyy metalli ja elastomeeri. Metalli on esimerkiksi pyörän napa tai vaimenninelementin kiinnitysosa.

Pienimpien pinnoitettavien kappaleiden halkaisija on 30 millimetriä, suurimpien yli kaksi metriä. Useimmiten kappale on pyörähdyssymmetrinen. Pisimmät pinnoitettavat telat ovat 2,5-metrisiä.

”Asiakassuhteet ovat pitkiä. Yksi pitkäaikaisempia asiakkaita on paperikonevalmistaja Valmet”, toimitusjohtaja Salo kertoo.

Suoran viennin osuus on 20 prosenttia.

”Kumia ja nailonia emme tee, vaikka ne menevätkin osin samoihin käyttökohteisiin.”

Asiakas kertoo, mitä tuotteen on kestettävä

Koska usein on kyse vaativista käyttökohteista, materiaalivaatimukset tulevat yleensä asiakkaan sovelluksen kautta.

”Meille on kertynyt kokemusta materiaaleista 1980-luvulta saakka. Suoraa koulutusta tähän ei ole”, Salo kertoo. Hän on itse valmistunut kemian diplomi-insinööriksi LUT-yliopistosta.

Tyypillinen sarjakoko vaihtelee yhden ja 6 000 kappaleen välillä. Lähin suursarjavalmistaja automaattivalukoneineen on Ruotsissa.

Finn-Valve valaa tuotteensa valukoneella tai kaatamalla seoksen käsin muotteihin.

Piensarjavalmistajan etu on korkea laatu. Elastomeeriseos on tyypillisesti kaksikomponenttinen, johon lisätään vielä kovettaja. Viimeinen vaihe tehdään alipaineessa, jolloin vältetään ilmakuplat.

Mitä lyhyempi prosessointiaika on, sitä lujempi lopputuote on.

”Suursarjatuotteisiin verrattuna valmistamamme tuotteet ovat lujempia”, Salo kertoo.

Kosteus on laadun vihollinen, sillä se kehittää seoksessa hiilidioksidia. Uretaanivaahtoa syntyisikin, jos seokseen lisäisi vettä.

”Monet ajattelevat vaahtoa, kun puhutaan uretaanista. Peruskomponentit ovat samat, mutta tässä ei ole ilmakuplia.”

Vaahtoa Finn-Valve ei kuitenkaan valmista, mutta olosuhteet on otettava huomioon.

”Kesällä korkea ilmankosteus on huomioitava, se lyhentää seosten käyttöaikoja.”

Tuotteet valmistetaan joko muottiin valamalla tai jatkuvavalulla. Tyypillinen muottiin valettava tuote on pyörä, kun taas teloihin käytetään jatkuvavalua. Materiaalin tarttuminen metalliin varmistetaan raepuhaltamalla ja liimalla ennen valamista.

Valun jälkeen kappaleet laitetaan uuniin 12 tunniksi, jolloin materiaali saa lopullisen lujuutensa.

Usein lopullinen tuote viimeistellään joko sorvaamalla tai hiomalla lopullisiin mittoihin.

Jos kyseessä on toistuva sarjatuote, muotti voidaan tehdä sellaiseksi, että se on mittatarkka ilman jälkikoneistusta.

Aivan jokaiseen kohteeseen polyuretaani ei sovellu. Jatkuva käyttö kosteassa ja yli 80 celsiusasteen lämpötilassa saa sen rakenteen romahtamaan. Erikoislaaduilla päästään sataan asteeseen.

Kolmen yrityksen voimin

Salot ovat yrittäjäsukua, jonka toiminta näkyy kolmessa joutsenolaisessa yrityksessä. Finn-Valven juuret yltävät Jani Salon isoisän omistamaan Mekanisoitu Valu -valimoon 1950-luvulle saakka.

Jani Salon isä Erkko ja setä Hannu jatkoivat toimintaa, ja yrityksen nimi muutettiin Mekava Oy:ksi. Ensimmäiset kokeilut elastomeereilla tehtiin trukin pyörään jo 1970-luvulla.

Materiaali ei kestänyt käyttöä, joten kokeilut loppuivat lyhyeen. Vuonna 1984 yritys sai materiaalilisenssin silloiselta Bayerilta. Siitä lähtien yritys on valmistanut uretaanielastomeereja Vulkollan-lisenssillä.

Mekavalla oli ollut laajentumissuunnitelma venttiilien valmistusta varten. Sitä varten oli perustettu erillinen yhtiö Finn-Valve.

Liiketoiminta ei toteutunut, ja pöytälaatikkofirma otettiin käyttöön polyuretaanituotteiden valmistuksessa. Yrityksen nimi on pidetty samana, mutta tuotteita markkinoidaan Purado-nimellä.

Yhtiön pääomistajat ovat Jani Salo ja veljet Jouni ja Erno. Isä on pienellä osuudella mukana. Jouni työskentelee hallilla, Erno johtaa Carelcast Oy:tä. Yritys kehittää muovien raaka-aineita ja toimittaa niitä myös Finn-Valvelle.

Metallivaluja valmistava Mekava toimii edelleen, ja sen toimitusjohtajana toimii Janin serkku Jarkko Salo.