Vastausta ei kannata heti kaivaa Googlesta, kun lapsella on kysymys. Kirsi Rehunen kehottaa mieluummin selvittämään vastausta yhdessä lapsen kanssa.
– Tämä kehittää lapsen ajattelua. Aikuinen ajattelee helposti, että kysyminen on tietämättömyyden merkki, mutta minusta se on alku oppimiselle, hän sanoo.
Rehunen toimii Taipalsaaren kirkonkylän koulussa esiopetusryhmän opettajana. Taipalsaari sijaitsee Lappeenrannasta 15 kilometriä pohjoiseen. Lasten kysymykset ovat Rehuselle varsin tuttuja. Hän haluaa huomioida kysymykset ja suhtautua niihin sallivasti.
– Kerran yksi lapsi tuli luokseni kädessään pihalta löytämänsä koteloitunut toukka. Sen sijaan, että olisin käskenyt häntä viemään sen pois, veimmekin sen turvalliseen paikkaan. Seurailimme sitä kuoriutumiseen asti.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Rehunen ja kollegansa Sanna Kolhonen ovat kehittäneet Taipalsaaren esiopetusryhmälle kysymyksiin perustuvan tavan toimia. Kun esiopetusikäiset tulevat tutustumaan ryhmän tiloihin toukokuussa, Rehunen ja Kolhonen pyytävät vanhempia keräämään lasten kysymyksiä. Ohjaajat kokoavat kysymykset elokuussa ja luokittelevat ne. Sitten lapset saavat äänestää.
– Viime syksynä jatkoon pääsivät aiheet, jotka liittyivät metsään, aikaan ja eläimiin. Lapset pohtivat, miksi mansikka maistuu hyvältä, mitä eroa eri karhuissa on ja minkä pituinen on sekunti ja hetki, Rehunen kertoo.
Aikatutkimus voitti. Seuraavaksi Rehunen ja Kolhonen miettivät yhdessä lasten kanssa, miten aikaa voi tutkia. Tiimipalaverissa lasten ajatuksista jalostetaan toimintaa. Kun lapset leikkivät ulkona, mukaan leikkeihin otettiin aurinkokello. Lapset mittasivat ohjaajien johdolla myös liukumäen laskuaikoja. Metsäretkellä lapset testasivat, mikä paistoaika nuotiolla on tikkupullalle optimaalinen.
Tätä kaikkea kutsutaan lapsilähtöiseksi ilmiöpohjaiseksi oppimiseksi.
– Ihmettelemme ilmiötä yhdessä ja kokoamme siihen liittyvää tietoa näkyville, esimerkiksi julisteeksi seinälle. Päivitämme Instagram-tiliämme, jotta myös vanhemmat näkevät, mitä teemme. Leikin, toiminnan ja oppimisen yhdistäminen on ilmiöpohjaisen oppimisen pointti, Rehunen tiivistää.
Hän kertoo, ettei lapsia tarvitse erikseen motivoida tutkimaan ilmiötä. Riittää, että toiminta on monipuolista ja sitä tehdään sisätilojen lisäksi pihalla, metsässä tai vaikka lähiveden äärellä.
Sääntöjä voi rikkoa tutkimuksen nimissä
Liukkaalle kiipeilyseinälle ei saa kiivetä. Lunta ei saa tuoda lounaspöytään. Kun menee ulos, pitää pukea kengät. Paitsi jos kyseessä on tutkimustilanne.
Rehusen ja Kolhosen ryhmän lapset ovat vedenpuhdistusta tutkiessaan kiipeilleet seinälle, varovaisuutta toki noudattaen. Kun lapset tutkivat villasukkia kasvualustoina, oli sallittua kävellä ulkona ilman kenkiä. Kerran lapset alkoivat miettiä, kauanko lumella kestää sulaa. Asiaa tutkittiin niin, että lapset rakensivat lasipurkkiin lumiukon ja veivät sen Rehusen johdolla ruokalaan tarkkailtavaksi.
– Lapset hämmästyivät, että saako lumiukon tuoda lounaalle! Teemme hauskoja juttuja, jotka jäävät lasten mieleen.
Rehunen tapaa aika ajoin koululaisia, jotka ovat olleet hänen esiopetusryhmässään. He muistavat edelleen yhteiset tutkimukset. Hiljattain kuudesluokkalainen muisteli Rehusen kanssa selkärangattomien hotellia, jossa kovakuoriainen oli syönyt toisen hotellivieraan, kun tutkijoiden silmä vältti.
– Yhteisistä tutkimuksista tulee yhteisiä muistoja ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Rehunen on myös osallistunut kollegojensa ja lapsiryhmiensä kanssa Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailuun lähes vuosittain vuodesta 2009 alkaen. Tänä vuonna ryhmä osallistui TEKin ja Opinkirjon järjestämään kilpailuun aikatutkimuksellaan. Rehusen ja Kolhosen kanssa 26 lapsen tutkimustyötä ohjasivat Tiia Kyllönen, Sonja Korhonen ja Tiina Koivuranta. Yhteistyökumppanina oli LUT-yliopisto. Aikatutkimus jakoi esiopetuksen sarjan voiton toisen tutkimuksen kanssa.
Rehusen ja hänen kollegoidensa tutkimuksellinen ote on saanut positiivista huomiota. Perheitä jopa muuttaa Taipalsaarelle saadakseen lapsensa heidän ryhmäänsä.
Rehunen on kirjoittanut kirjan Tiedeleikkejä pikkututkijoille. Se on käännetty muun muassa latviaksi. Rehunen sai eräältä paikalliselta somevaikuttajalta palautetta, että Latviassa varsinkin isovanhemmat tekevät tutkimuksia lastenlasten kanssa kirjan avulla. Kirjan tiimoilta Rehunen on matkustanut Kiinaan, Turkkiin ja Unkariin opettamaan lapsia ja opettajia.
Tutustu Taipalsaaren kirkonkylän koulun esikouluryhmän aikatutkimukseen
Taipalsaaren kirkonkylän koulun esikouluryhmän Instagram-tili @eskarittaipalsaarikk
Lue myös: Kirsi Rehunen kertoo, miten hän työskentelee lapsiryhmänsä kanssa.