Uutiset ja blogit

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä.

Suomalainen opetusmenetelmä keräsi miljoonarahoituksen ja on saanut lupaavan päänavauksen Yhdysvaltoihin.

Menetelmän ytimessä on lasten ja nuorten vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen.

Positive Learning -yhtiö perustettiin menetelmän kaupallistamiseksi.

”Toimin 2010-luvulla Espoossa erityisopettajana erittäin vaativan luokan vetäjänä. Olin lähellä palaa loppuun ja mietin, kuinka auttaa sekä poikia että itseäni. Mietiskely johti väitöstyöhön”, toimitusjohtaja Kaisa Vuorinen kertoo.

Huomaa hyvä! on positiivisen pedagogiikan tutkimukseen perustuva menetelmä, joka antaa opettajille työkalut tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamiseen, oppilaiden yksilöllisten vahvuuksien tunnistamiseen sekä hyvinvoinnin vahvistamiseen kouluyhteisössä.

Yhtiö on saanut mukavan jalansijan Pennsylvaniassa, jossa useat kymmenet koulut ovat ostamassa suomalaistuotteen. Myös New Yorkiin yhtiöllä on verkot vesillä.

”Mukava liikkua ympäristössä, jossa Suomella on hyvä maine, tuotteemme kiinnostaa ja asiakkailla on rahaa”, Vuorinen tiivistää.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä. Siinä kerrotaan tarkemmin yhtiön talousluvuista ja tulevaisuuden suunnitelmista markkinoilla.

Romukierrätyksen alalla epäillään isoa rikosta. Saksassa Frankfurtissa syyttäjänvirasto selvittää, onko jalometalliyhtiö Heraeus huijannut järjestelmällisesti yhtiön kierrätysasiakkailta niille kuuluvaa platinaa, palladiumia ja rodiumia.

Niitä syntyy metalliromun kierrätysprosessissa, mutta nyt epäillään, että yhtiön jotkut tekijät olisivat keränneet osan syntyvistä arvometalleista itselleen sen sijaan, että ne olisi toimitettu asiakkaille.

Arvometallit olisivat jääneet jyrsinkoneisiin kierrätysprosessissa Heraeuksen tytäryhtiössä Heraeus Precious Metalsissa. Epäilyn mukaan mukana toiminnassa olisi ollut yhtiön 16 entisiä ja nykyisiä työntekijöitä, myös johtajia. Epäilty petos ajoittuu vuosiin 2015–2025.

Tapauksesta uutisoivat muun muassa alueellinen uutislehti Hessenschau ja talouslehti Financial Times.

Konserni on jo varautunut korvaamaan merkittävän summan, 456 miljoonaa euroa, tapauksen takia.

Tapahtumat paljasti sisäinen ilmiantaja vuonna 2023. Tutkinta alkoi yhtiön omasta aloitteesta. Asiaa on käsitelty syyttäjänvirastossa kesäkuusta 2025 lähtien, mutta se tuli julkisuuteen äskettäin.

Yhtiö on Saksan suurimpia perheyhtiöitä. Heraeus toimii Hanaun kaupungissa Frankfurt am Mainin lähellä. Sen liikevaihto oli 29 miljardia euroa vuonna 2024.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä.

Työpaikan sai viime kesänä 69 prosenttia kyselyyn vastanneista tekniikan alan opiskelijoista, selviää Insinööriliiton opiskelijatutkimuksesta.

Opiskelijat kokivat työpaikan löytämisen vaikeammaksi kuin muutamana edellisenä kesänä, ja vuotta 2024 harvempi oli päässyt oman alan töihin.

”Vaikka työpaikkoja haettiin kiivaasti ja moni koki paikan saamisen vaikeaksi, suurin osa kuitenkin löysi kesätöitä, ja suurimmalla osalla ne liittyivät tekniikan alaan”, kertoo Insinööriliiton tutkija Paula Pesonen tiedotteessa.

Kesätöiden palkkataso kehittyi suotuisasti vuonna 2025. Mediaanipalkka oli 2 500 euroa kuussa, mikä on sata euroa enemmän kuin vuonna 2024.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä. Siinä kerrotaan tarkemmin esimerkiksi aloituspalkoista.

Lue myös:

Täyssähköautot hallitsivat henkilöautojen ensirekisteröintejä helmikuussa. Tesla Model Y oli mallikohtaisen tilaston ykkönen 319 autolla. Viime vuoden helmikuuhun verrattuna sen rekisteröinnit viisinkertaistuivat.

Uudistuneen mallin toimitukset takkusivat viime vuonna pitkään, mutta nyt tuotantokapeikko on mitä ilmeisemmin ohitettu.

Model Y ehti ykköstilalle jo viime vuoden joulukuussa, mutta muuten mallitilaston kärkikymmenikössä keskinäiset sijoitukset vaihtelivat helmikuussa melkoisesti, etenkin kun niitä vertaa koko viime vuoteen.

Vastikään uudistunut täyssähköinen Toyota bZ4X kipusi nyt kakkostilalle 182 autolla, selviää Dun & Bradstreet Marketing Oy:n Alma Median autotoimitukselle toimittamasta tilastosta.

Katumaasturien pitkäaikainen suosikki Volvo XC60 -lataushybridi otti kolmannen sijan 166 autolla.

Neljänneksi eniten ensirekisteröity Mercedes-Benz CLA on kärkikaksikon tapaan sekin täyssähköauto. Malli on tuoreehko, mutta se on jo ehtinyt voittaa vuoden auto -kilpailuja ja erinäisiä vertailutestejä.

Suomen viime vuoden myydyin automalli Toyota Yaris Cross kirjasi saman 134 kappaleen rekisteröintimäärän kuin Mersun CLA. Volkswagen T-Cross jäi näistä vain kolmella autolla.

Škodan sähköautokaksikon keskinäinen järjestys oli helmikuussa tämä: ensin kompakti Elroq, ja sen takana seitsemän auton erolla isompi Enyaq.

Viime vuonna kärkikolmikossa paistatelleet Toyota Corolla ja Yaris jäivät top-kympissä nyt kahdelle viimeiselle sijalle.

Merkeissä rauhallisempaa

Suosikkimallien sijoitusten notkahduksesta huolimatta Toyota säilytti merkkitilaston ykköspaikkansa. Tälläkin kertaa eroa seuraavaan oli lähemmäs toistasataa autoa.

Kakkos- ja kolmossijan Volkswagen ja Škoda paransivat menekkiään vuodentakaiseen helmikuuhun verrattuna. VW kuusi prosenttia ja Škoda 16.

Neljännen tilan Volvo päihitti taas tärkeimmät kilpailijansa, saksalaiset Mercedes-Benzin, BMW:n ja Audin. Ne olivat sijoilla seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän.

CLA:n menekki siivitti Mersun ohi muista saksalaispremiumeista, sillä sen rekisteröinnit kasvoivat 38 prosenttia viime vuoden helmikuuhun verrattuna.

Saksalaisten edelle sijoittuivat Kia ja Tesla. Kia jatkoi tasaista tahtia. Teslan Suomen-myynti oli helmikuussa lähes täysin Model Y:n varassa, kun koko merkkiä rekisteröitiin 336 kappaletta ja Y:n osuus siitä oli 319.

Merkkitilastossa muutokset eivät olleet yhtä suuria kuin malleissa, sillä merkeissä kärkiviisikon järjestys oli täsmälleen sama kuin koko viime vuoden ensirekisteröinneissä.

Ford kasvatti menekkiään 25 prosentilla ja oli tilaston kymmenes.

Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin joulukuussa 2025. Julkaisemme sen nyt uudestaan.

Vuonna 2019 Yhdysvallat päätti rakennuttaa ensimmäisen uuden raskaan jäänmurtajansa lähes 50 vuoteen. Ensimmäinen Polar Security Cutter -luokan alus tilattiin amerikkalaisen VT Halter Marinen telakalta Pascagoulassa Mississippissä.

Aluksen hinnaksi arvioitiin tuolloin noin 750 miljoonaa dollaria. Sen piti valmistua vuonna 2024. Uusi noin 140 metriä pitkä ja 27 metriä leveä raskas jäänmurtaja perustui saksalaisen Polarstern II -aluksen konseptiin. Valmiin aluksen täysi uppouma olisi 23 300 tonnia.

Alkuperäinen sopimus sisälsi myös option kahden lisäaluksen tilauksesta. Toinen optio päätettiin käyttää vuonna 2021.

Ensimmäisen jäänmurtajan rakentaminen vuosikymmenten tauon jälkeen on kuitenkin osoittautunut huomattavasti odotettua vaikeammaksi.

Nyt uusimman arvion mukaan ensimmäinen alus valmistuisi aikaisintaan vuonna 2030, eli kuusi vuotta alkuperäistä aikataulua myöhemmin.

Myös kustannukset ovat karanneet. Hinta on yli kaksinkertaistunut, ja ensimmäisen aluksen odotetaan lopulta maksavan noin 1,9 miljardia dollaria.

Optimismi horjuu

Suomessa asuva yhdysvaltalainen jäänmurtaja-asiantuntija Peter Rybski on seurannut hanketta alusta asti. Hän pitää Sixty Degrees North -blogia, jossa hän kirjoittaa jäänmurtajista ja arktisen alueen politiikasta.

Joulukuussa 2024 Yhdysvaltain rannikkovartiosto ilmoitti, että Polar Security Cutter -hanke on ”takaisin raiteillaan”.

Ensimmäisen aluksen, jonka piti siis olla tähän mennessä jo valmis, varsinaiset rakennustyöt olivat vihdoin alkaneet. Viranomaiset vakuuttivat, että uusi kustannusarvio ja aikataulu pitäisivät. Rybski suhtautuu viralliseen optimismiin kuitenkin epäilevästi.

”Optimismia on paljon, sitä on aina paljon. Olen lukenut Polar Security Cutter -ohjelmasta. Jokaisessa lehdistötiedotteessa ja puheessa sanotaan, että olemme taas aikataulussa, mutta päivämäärä siirtyy jatkuvasti ja budjetti kasvaa koko ajan”, Rybski sanoo.

Alusta rakennetaan Pascagoulassa Missisippissä. Kun ensimmäisen Polar Security Cutter -aluksen hankinnasta päätettiin, VT Halter Marine oli singaporelaisen ST Engineeringin omistuksessa. Yhtiö päätti vuonna 2022 luopua tappiollisista amerikkalaisista telakkatoiminnoistaan ja myi ne Louisianassa toimivalle Bollinger Shipyardsille.

Ensimmäisen jäänmurtajan rakentaminen oli osoittautunut ongelmalliseksi, sillä teräsleikkauksia ei ollut edes ehditty aloittaa vuonna 2022.

”Bollinger huutaa kaikille: me olemme ne hyvät tyypit. VT Halter joutui talousvaikeuksiin, ja me otimme projektin haltuun. Me saamme tämän takaisin raiteilleen”, Rybski sanoo.

Hän huomauttaa, että vaikka Bollinger otti hankkeen hallintaansa, aikataulu ei ole parantunut. Ensimmäisen aluksen arvioitu valmistusvuosi on 2030.

Halvin voittaa

Jäänmurtajafiaskon taustalla on Rybskin mukaan useita ongelmia. Yhdysvaltain hallinto on perinteisesti kilpailuttanut laivahankinnat antamalla sopimuksen halvimmalle tarjoajalle, joka täyttää minimivaatimukset, ei kokeneimmalle.

”Useimmat yritykset tekevät tarjouksensa liian optimististen oletusten varaan eivätkä huolehdi siitä, pysyykö hanke budjetissa. Kun työ on aloitettu, rahaa voidaan aina pyytää lisää, eikä kukaan sulje rahahanoja”, Rybski sanoo.

Ongelmat eivät rajoitu jäänmurtajiin. Kesäkuussa 2025 Yhdysvaltain laivaston siviilijohtaja John C. Phelan myönsi kongressille, että lähes kaikki laivaston ohjelmat ovat myöhässä ja yli budjetin.

“Rehellisesti sanottuna kaikki ohjelmamme ovat sekaisin”, Phelan sanoi puhuessaan Yhdysvaltain edustajainhuoneen asevoimakomitealle.

Hän huomautti, että maan parhaatkin hankkeet ovat kuusi kuukautta myöhässä ja 57 prosenttia yli budjetin.

Rybski korostaa, ettei yksikään kaupallinen rakennuttaja hyväksyisi vastaavaa toimintaa telakalta.

Suunta kääntyy

Ongelmat kiteytyvät myös siihen, kenelle sopimus alun perin myönnettiin. VT Halter Marine valittiin aluksen rakentajaksi, vaikka yrityksellä ei ollut lainkaan kokemusta jäänmurtajien suunnittelusta tai rakentamisesta.

”Siinä ei ollut mitään järkeä”, Rybski kummastelee.

Hän muistuttaa, että tarjouskilpailussa oli mukana myös muita laivanrakentajia, kuten Fincantieri Marinette Marine (FMM) Yhdysvalloista yhdessä norjalaisen Vardin telakan ja suomalaisen suunnittelutoimiston Aker Arcticin kanssa. Rybski korostaa, että juuri Vardin ja Aker Arcticin arktinen suunnitteluosaaminen teki tästä ryhmittymästä merkittävän vaihtoehdon.

Yksi keskeinen ero aikaisempiin hankkeisiin on Rybskin mukaan myös se, että Polar Security Cutter -ohjelmasta puuttui täysin suomalainen suunnitteluosaaminen. 1990- ja 2000-luvuilla Yhdysvaltoihin hankitut jäänmurtajat, kuten keskikokoinen Healy-tutkimusjäänmurtaja ja suurten järvialueiden Mackinaw-alukset, suunniteltiin vahvasti suomalaisen jäänmurtajaosaamisen avulla.

Sama pätee myös Kanadaan, jonka uudet valtion jäänmurtajat perustuvat suomalaisiin suunnitelmiin.

Sittemmin Yhdysvallat on muuttanut linjaansa. Lokakuussa 2025 presidentti Donald Trump ilmoitti, että Yhdysvallat ostaa 11 jäänmurtajaa, joista neljä rakennetaan suomalaisilla telakoilla. Niitä kaikkia yhdistää myös suomalainen suunnitteluosaaminen.

”Suomessa on sellaista kokemusta ja osaamista, jota muilla ei ole. Kumppanuus Suomen kanssa tuo selkeän etulyöntiaseman, erityisesti suunnittelussa ja teknologisissa valinnoissa”, Rybski sanoo.

Vaikka Polar Security Cutter -ohjelman suunnittelusta puuttui suomalainen vaikutus, täysin ilman suomalaista teknologiaa uusi alus ei valmistu. Ensimmäiseen alukseen tulee kaksi Suomessa kehitettyä ABB:n Azipod-ruoripotkuria. Ne hankittiin jo vuosikausia sitten ja ovat seisseet siitä asti telakka-alueella odottamassa rakentamisen edistymistä.

”Telakalla vierailleet ovat nähneet ne ja ottaneet niistä kuvia”, Peter Rybski sanoo.

Lue myös:

Suomalaisten vauraus on lähtöisin metsistä. Ensin oli tervanpoltto, sitten sahatavara, myöhemmin sellu, paperi ja kartonki – ja nyt taas sellu.

Historiallisessa mittakaavassa Nokian nousu maailman suurimpien yhtiöiden joukkoon ja sitä seurannut romahdus oli kuin tähdenlento.

Yhdessä asiassa Nokia on kuitenkin edelleen jättiläinen Suomessa – nimittäin panostuksissa tutkimus- ja kehitystoimintaan (t&k). Se käytti t&k:hon peräti 4,5 miljardia euroa vuonna 2024.

Tämä kävi ilmi, kun Tekniikka&Talous selvitti jälleen Suomen 100 suurinta t&k-yritystä.

Huomionarvoista on, että Nokian jälkeen toisella sijalla on metsäjätti UPM lähes 500 miljoonan euron t&k-menoillaan. Yhtiö panostaa t&k:ssa esimerkiksi biopolttoaineiden ja biokemikaalien tuotantoon.

Huolestuttavaa on, että kilpailijat Stora Enso (16. sija) ja Metsä Group (32.) ovat kaukana perässä. Raportointitavoissa voi olla toki eroja.

Kansantalouden näkökulmasta olisi toivottavaa, että suomalaiset metsäfirmat onnistuisivat kehittämään uusia, korkean jalostusarvon tuotteita.

Metsäteollisuus on kipuillut jo pari vuosikymmentä rajun rakennemuutoksen kourissa, kun paperin kysyntä on romahtanut ja tehtaita jouduttu lakkauttamaan yksi toisensa perään.

Yhtä pitkään on puhuttu metsäteollisuuden uusista tuotteista, mutta suuria läpimurtoja ei ole vielä nähty. Vuonna 2024 Suomesta vietiin tonneina mitattuna enemmän sellua kuin paperia ja kartonkia yhteensä.

Tulevaisuuden menestystuotteet saattavat olla silti lähempänä kuin moni osaa kuvitella.

Joku irvileuka sanoi kerran, että kollegan merkittävin panos työpalaverissa oli tuottaa hiilidioksidia.

Isossa mittakaavassa bioperäisesti tuotettu hiilidioksidi voi kuitenkin olla arvokasta.

Jotta teollisuus ja liikenne saadaan irrotettua fossiilisista polttoaineista, tarvitaan kahta asiaa: halpaa sähköä ja hiilidioksidia.

Suomessa on näitä molempia yllin kyllin. Sähkö oli viime vuonna Euroopan halvinta, ja uusiutuvan sähkön kapasiteettia mahtuisi lisää vaikka kuinka. Maamme sellutehtaat puolestaan tuottavat vuosittain 24 miljoonaa tonnia bioperäistä hiilidioksidia, josta osa pitäisi vain ottaa talteen.

Hiilidioksidia voisi käyttää sitten raaka-aineena synteettisissä polttoaineissa, rakennusmateriaaleissa tai vaikka muovien tuotannossa.

Suomella olisi mahdollisuus olla tulevaisuudessa energiamurroksen suurvalta. Siihen tarvitaan kuitenkin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti uutta kehittävää metsäteollisuutta.

Lue myös:

”Miksi meidän nyt pitäisi tehdä jokin julkisivuremontti, kun ei meidän ole 40 vuoteen tarvinnut tehdä tälle talolle mitään!”, huudahti taloyhtiön osakas yhtiökokouksessa minulle reilut 10 vuotta sitten.

Olin tuolloin projektipäällikön ominaisuudessa esittelemässä yhtiökokoukselle edustamani korjausrakentamisen asiantuntijatoimiston laatimaa ulkovaipan peruskorjaussuunnitelmaa. Eli jälleen kerran olin se mystinen mutta legendaarinen insinöörimafian kätyri, joka järjesteli itselleen töitä kiinteistönomistajien kukkaroon ahneesti kurkottaen.

En enää muista, mitä osakkaalle vastasin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna insinöörimafia on karkeasti epäonnistunut ryöstöretkessään, koska suomalaisen kiinteistökannan korjausvelka on tuonkin yhtiökokouksen jälkeen kasvanut lähteistä ja laskutavasta riippuen kymmeniä miljardeja euroja.

Kokonaisvelka on tänä vuonna vähintään 80 miljardia euroa. Merkittävä osa tästä on toki kiinteistöissä, joita ei enää arvon romahdettua kannata korjatakaan, mutta se vasta menetettyä omaisuutta onkin. Ja jotain noillekin kiinteistömassoille pitäisi keksiä.

Perinteisestihän me suomalaiset olemme mokattuamme huutaneet valtiota apuun, ja usein juuri korjausrakentamista laskusuhdanteissa onkin verovaroin subventoitu, on se sitten ollut järkevää tai ei. Tästä tuskin nyt tässä taloustilanteessa apua saamme. Joten mitä meidän sitten kannattaisi tehdä, että tilanne saataisiin haltuun ja kantavammalle polulle?

Mielestäni muutoksen pitää lähteä meistä, rakennusalalla ja sen vaikutuspiirissä työskentelevistä ihmisistä. On älyllisesti laiskaa syyttää korjausvelan kasvusta pelkästään kiinteistönomistajia, jos itse toimimme passiivisesti töitä ja tarjouspyyntöjä odottaen.

On syytä kehittää entistä avoimempia ja eri osapuolia yhdistäviä projektimalleja. Kun käytössä oleva budjetti on hyvin rajallinen, on typeryyttä jättää käyttämättä kaikki mahdollinen osaaminen rakentamisen eri ammattilaisilta. Parhaimmillaan asiantuntija ja tekijä voivat osaamisensa yhdistämällä päästä merkittäviin kustannussäästöihin vain pienellä laatutason keventämisellä.

Rakennusvalvontaviranomainen taas voisi edes joskus asettua maksajan asemaan ja muistaa, että rakennukset ovat ensisijaisesti ihmisiä varten, ei toisinpäin. Liian usein rakennuslupakäsittelijä ajattelee työnsä olevan luvan myöntämättömyyttä kuin myöntämistä.

Rahoituslaitosten on syytä kannustaa aluekorjaamisprojekteihin, jotta korjattavien kiinteistökantojen vakuusarvo kasvaa koko alueen arvon kasvaessa. Tämä on järkevää etenkin alueille, joissa yksittäisen rakennuksen vakuusarvo ei enää riitä.

Konstit ovat siis lopulta varsin yksinkertaiset: yhteistyö ja yhteinen päämäärä.

Tuomas Pakka

Kirjoittaja on korjausrakentamisen eri tehtävissä pitkään toiminut yrittäjä ja rakennusinsinööri.