Suomalaisilla työpaikoilla ei oteta riittävästi huomioon aivoterveyden merkitystä. Näin sanoo Helsingin yliopiston neurologian professori Kaisa Hartikainen.
Hartikaisen mukaan työntekijöiden aivoterveys kannattaisi ottaa vakavasti. Ihmisten terveyden lisäksi se myös lisäisi työnteon tehokkuutta ja olisi koko kansantalouden kannalta järkevää.
”Aivoterveys ja aivoterveyteen kytkeytyvät aivotaidot ovat tärkein yhteiskunnallinen pääoma. Aivopääoman ansiosta yhteiskunta on resilientti eli selviytyy muutoksista ja vastoinkäymisistä. Myös kaikki innovaatio- ja kehitystoiminta rakentuu sille, että ihmisten aivoterveys on kunnossa”, Hartikainen sanoo Uuden Suomen haastattelussa.
Kun ajatellaan yhteiskunnallista ja taloudellista potentiaalia, on Hartikaisen mukaan tärkeää vaalia aivoterveyttä jokaisessa ikävaiheessa. Ei pyritä pelkästään ehkäisemään aivosairauksia vaan tässä ja nyt tukemaan ja suojaamaan aivoja ja mahdollistamaan, että jokaisen ihmisen potentiaali toteutuu.
Avokonttoreita on tutkittu
Hartikaisen mukaan aivoterveyttä on kyllä huomioitu esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkimuksissa kognitiivisesta ergonomiasta ja avokonttoreista. On huomattu, että avokonttorit eivät ole aivoterveyden kannalta aina parhaita työpaikkoja.
”Aivomme ovat rakentuneet niin, että havaitsemme hyvin nopeasti liikkeen, äänen ja tunnepitoisesti uhkaavat asiat. Jos näitä on paljon ympärillä ja meidän pitäisi kuitenkin keskittyä meidän työtehtäväämme, aivojen toiminnanohjaus yrittää estää automaattista tarkkaavaisuutta.”
Hartikainen puhuu paljon aivojen toiminnanohjauksesta. Kun aivoterveydestä ei huolehdita, toiminnanohjaukseen tulee häiriöitä. Hänen mukaansa aivojen toiminnanohjausta voi kuvata aivojen kapellimestariksi.
”Meillä on aivoissa paljon tiedonkäsittelytoimintoja liittyen ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Kaikkea tätä säätelee niin sanottu toiminnanohjaus, josta vastaavat pääasiassa aivojen etuotsalohko ja niihin kiinnittyvät laajat hermoverkostot.”
Toiminnanohjaus heikkenee
Hartikaisen mukaan vasta yli 20-vuotiaalla toiminnanohjaus alkaa olla täydessä kypsyydessä. Tiettyjen toiminnanohjaustaitojen kukoistuskausi on lyhyt eli jo 30 ikävuoden jälkeen alkaa osa toiminnanohjauskyvyistä Hartikaisen mukaan heiketä.
”Me emme voi edellyttää ihan samoja asioita eri-ikäisiltä työntekijöiltä ja vaatia niitä huippusuorituksia. Meidän tulisi vähentää turhaa kognitiivista kuormitusta ja huomioida yksilölliset tekijät kuten ikä, elämäntilanne ja henkilökohtaiset vahvuudet ja haasteet.
Hyväksyntä vähentää kuormitusta
Aivojen toiminnanohjaus voi häiriintyä vaikka työpaikan psykososiaalisesta kuormituksesta.
”Meillä on aivoissa tietyt tunneverkot. Aivot ovat hyvin erikoistuneita havaitsemaan uhan, on se uhka sitten todellinen tai ei. Uhka voi olla esimerkiksi joukon ulkopuolelle joutumisen uhka. Kun aivot havaitsevat uhan, ne priorisoivat uhan ja keskittävät toiminnanohjauksen resursseja uhan minimoimiseen, jolloin resursseja jää vähemmän työtehtävään.”
Työpaikoilla pitäisi nähdä vaivaa sen eteen, että työntekijällä on psykososiaalisesti turvallinen olo. Hän kokee olevansa hyväksytty, arvostettu ja turvassa, vaikka tekisi virheen.
”Tämä on tärkeää, ei vain sen takia, että ihmisillä olisi kivaa ja hyvä fiilis, vaan koska se vaikuttaa myös työn laatuun.”
Koko päivää ei intensiivistä työtä
Aivoterveyden edistäminen on nykyajan työelämässä keskeistä, koska Hartikaisen mukaan aikaisempaan verrattuna kaikki työt alkavat olla aika lailla aivotyötä.
”Melkein kaikkialla joutuu laatimaan ties minkälaista raporttia ja käyttämään tietotekniikkaa.”
Töiden aikataulutus on Hartikaisen mukaan mennyt tietynlainen suoritetehokkuus edellä. Ei ole välttämättä huomioitu sitä, että aivot tarvitsevat työpäivän aikana myös lepoa.
”Ihminen ei pysty 7,5 tuntia tai 8 tuntia päivässä intensiivisesti toimimaan. Intensiivinen tekeminen, ajattelutyö ei onnistu pitkän aikaa kerralla ilman jonkinlaista taukoa. Samalla tavalla kuin fyysistä ponnistelua vaativassa työssä, myös kognitiivista ponnistelua vaativassa työtehtävässä tulee rajat vastaan.”
Helpompaa tehtävää pystyy tekemään yhtäjaksoisesti pitempään kuin vaikeampaa, ellei tehtävä käy niin tylsäksi, että tarkkaavaisuus herpaantuu sen takia. Tarkkaavaisuuteen vaikuttavat myös oma elämäntilanne ja se, miten hyvin on nukkunut.
Aivoille lepohetkiä työpäivään
Hartikaisen mukaan työpäivä pitäisikin suunnitella niin, että aivoilla on työpäivän aikana lepohetkiä.
”Normitaukojen lisäksi työpäivässä pitäisi olla huokoisuutta niin, että ihminen pystyy itse säätelemään, milloin keskittyy intensiivisemmin ja milloin tarkkaavaisuus ja muut kognitiiviset toiminnot saavat levätä. Aivoille lepo voi olla myös muunlaista tekemistä. Eli jos jokin työtehtävä vaatii tarkkaavaisuutta, niin välillä voi tehdä vähemmän tarkkaavaisuutta vaativia työtehtäviä. Ihminen itse yleensä tunnistaa, milloin on tauon tarpeessa.”
Hartikaisen mukaan nykyiset työajatkin on pääsääntöisesti suunniteltu perinteisen fyysisen työn näkökulmasta.
”Emme ole hirveän hyvin ymmärtäneet, mitä kognitiivinen ponnistelu tarkoittaa aivojen kannalta. Emme voi montaa tuntia keskittyä intensiivisesti. Jos teemme niin, siitä on seurauksia työn laadulle. Voi tulla virheitä tai työ jää keskinkertaiseksi, vaikka olisi mahdollisuuksia parempaankin, kun rytmittäisimme työn oikein.”
Työntekijän oma vireystila voi jäädä liian korkealle ilman aivoille annettuja taukoja. Se taas voi häiritä seuraavan yön unia ja johtaa krooniseen stressiin.
Päätyökalu ovat aivot
Vaikka tuottavuutta haetaan usein työn tehostamisen kautta, niin tehostamista pitäisi Hartikaisen mielestä tehdä mieluummin niin, että huomioidaan, että päätyökalu ovat aivot ja aivoista pitää huolehtia.
”Aivojen manuaalia ja reunaehtoja pitää kunnioittaa.”
Eli jos työntekijä lähtee hetkeksi pois tietokoneeltaan ja käy vaikka ulkona, se voi olla tehokkaampaa työntekoa kuin jos hän yrittää koko ajan intensiivisesti tehdä jotain.
”Me emme voi mitata, millä tasolla ihmisen tarkkaavaisuus ja päätöksenteko ovat, miten hyvin hän osaa yhdistellä asioita, miten hyvin työmuisti toimii, miten hyvin hän löytää oleelliset asiat sen sijaan, että jää kiinni yksityiskohtiin. Nämä ovat monen työn tehokkuuden kannalta paljon oleellisempia asioita kuin miten monta tuntia työpäivä kestää.”
Työmuistissa rajallinen määrä asioita
Hartikainen kertoo pari vuotta sitten julkaistusta tutkimuksesta, jossa tutkittiin työmuistia, joka on toiminnanohjauksen yksi osa. Asiat, joita ei tarvita välittömään tekemiseen, mutta joita ei sillä hetkellä nähdä tai kuulla, ovat työmuistissa. Työmuisti häiriintyy ja kuormittuu herkästi.
Hartikaisen mukaan ihminen pystyy pitämään työmuistissa keskimäärin neljä asiaa.
Tutkimuksessa oli ryhmä, joka teki vaativaa työmuistitehtävää ja toinen vertailuryhmä, joka teki vähemmän vaativaa tehtävää. Testi oli mitoitettu suurin piirtein lyhyen työpäivän pituiseksi. Testin jälkeen osallistujien aivot kuvannettiin.
Niille, jotka olivat joutuneet ponnistelemaan työmuistin kanssa, oli kertynyt aivoihin glutamaatti-välittäjäainetta enemmän kuin vertailuryhmän jäsenille.
Välittäjäaineita pitää olla aivoissa sopiva määrä, mutta liiallisena ne ovat haitallisia. Glutamaatin kertymisen lisäksi ryhmän jäsenet tekivät huonompia taloudellisia päätöksiä, jotka eivät pitkällä tähtäimellä johtaneet hyvään lopputulokseen. He eivät olleet myöskään niin valmiita ponnistelemaan asioiden eteen.
Päätökset levänneillä aivoilla
Hartikainen haluaa tutkimusesimerkillä kuvata, että jos tekee liian pitkään yhtäjaksoisesti intensiivisesti ajattelua vaativaa työtä, sille tulee kustannus.
”Se oli yksi ensimmäisiä tutkimuksia, jossa osoitettiin, että kognitiivinen ponnistelu itsessään aiheuttaa muutoksia sekä aivojen välittäjäaineisiin että tiedonkäsittelyyn ja toiminnanohjaukseen. Jos tekee työtä, jossa joutuu tekemään isoja päätöksiä, tämä alleviivaa sitä, että päätökset pitäisi tehdä levänneillä aivoilla. Eikä niin, että olemme hirveässä prässissä ja siinä keskellä tehdään tosi tärkeitä päätöksiä.
Usein kerrotaan, että poliitikot ovat käyneet pitkiä neuvotteluita yhtäjaksoisesti myöhään iltaan saakka. Onko siis niin, että tuollaiset pitkät neuvottelut eivät ole ideaaleja, jos halutaan tehdä järkeviä päätöksiä?
”Ei todellakaan. Monesti tietyissä tehtävissä, oli sitten poliitikko tai lääkäri, unohdetaan, että meillä on samat aivot kuin kenellä tahansa. Me emme ole mitenkään aivojen tiettyjen reunaehtojen ulkopuolella vaan aivan samalla tavalla meidän tulisi huomioida omassa tekemisessämme, miten aivoja tulisi tukea.”
Väsyneenä tarkkaavaisuuskatkoksia
Aivoterveydelle riittävä uni on välttämätöntä. Unen aikana aivot puhdistuvat erilaisista kuona-aineista kuten väärin laskostuneista proteiineista, joita päivän aikana aivoihin kertyy.
Hartikainen kertoo tuoreesta Nature Neuroscience -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa oli tutkittu, miten univaje vaikuttaa aivoihin seuraavana päivänä. Aivoille tulee tarkkaavaisuuskatkoksia, jolloin tarkkaavaisuus herpaantuu hetkellisesti. Tutkimuksen mukaan huonounisen yön jälkeiset tarkkaavaisuuskatkokset ovat tarkoituksenmukaisia, koska aivot yrittävät puhdistautua ja löytää samankaltaisen tilan kuin unessa.
”Kun me näemme univajeen aiheuttamat tarkkaavaisuuden herpaantumiset jonkinlaisena häiriötekijänä työntekijän toiminnassa, niin saattaakin olla, että se on tietyllä tavalla välttämätöntä, että aivot yrittävät puhdistautua päivän aikana. Aivot pyrkivät siis väkisinkin saamaan pieniä lepohetkiä.”
Oire: Työmuistista katoaa asioita
Mistä sitten huomaa, että ihmisen aivot eivät ole saaneet tarpeeksi lepoa ja aivojen toiminnanohjaus alkaa häiriintyä?
”Toiminnanohjauksessa on monta eri osa-aluetta. Esimerkiksi työmuisti voi kuormittua ja sieltä katoaa helpommin asioita. Sinulla on ajatus mielessä, sitten työkaveri tulee sanomaan jotain ja olet unohtanut, mitä olit tekemässä seuraavaksi.”
Toiminnanohjauksella on myös estotoimintoja, joita tarvitaan, kun joudutaan toimimaan vastoin automaattisia toimintatapoja, rutiineja, impulsseja ja viettejä.
”Töissä harvoin pystyy menemään ihan automaatiolla, vaan joudutaan tilanteisiin, joissa joudutaan tekemään uudella tavalla. Sosiaalisissa tilanteissa meidän taas pitää hillitä tunteitamme. Jos joku sanoo jotain ärsyttävää, niin emme voi näyttää sitä vaan meidän pitää sivistyneesti puhua ja hallita tunteita. Sitten kun toiminnanohjaukseen tulee häiriöitä, voi olla vaikeampaa hillitä niitä tunnereaktioita.”
Vaarana työuupumus
Toiminnanohjaukset häiriöt heikentävät myös päätöksentekoa eli päätöksiä, joihin liittyy paljon huomioitavia asioita ja faktaa.
”Voidaan myös priorisoida päätöksessä asioita, jotka ovat sillä hetkellä miellyttäviä tai palkitsevat siinä hetkessä. Eikä asioita, jotka vaativat siinä hetkessä ponnisteluita, mutta ovat tulevaisuudessa kokonaisuuden kannalta parempia. Eli meistä voi tulla lyhytnäköisiä ja impulsiivisia, kun toiminnanohjaus häiriintyy.
Jos toiminnanohjaukseen tulee säännöllisesti häiriöitä, se voi johtaa työuupumukseen.
”Kun aivot alkavat käydä ylikierroksilla, eikä ehkä pystykään enää tehdä työtä siinä aikataulussa kuin odotetaan, työpäivät saattavat pidentyä ja tauot entisestään lyhentyä. Se alkaa rikkoa unta. Silloin ollaan työuupumuksen vaarassa ja työuupumus itsessään alkaa haastaa toiminnanohjausta.”
Kuormituksen ja palautumisen tasapaino
Aivoterveyden kannalta olennaista on kuormituksen ja palautumisen tasapaino.
Hartikainen antaa ohjeet, miten aivoterveydestä voi huolehtia vapaa-ajalla.
”Yleisesti aivoterveydelle on hyväksi riittävä uni, liikunta ja terveellinen ruoka, päihteiden välttäminen, mielekkäiden asioiden tekeminen ja tunne joukkoon kuulumisesta. Tekeminen, josta saa mielihyvää ja joka haastaa aivoja sopivasti.”
