Volkswagen-konserni vyöryttää uutuuksia nyt useampaan kokoluokkaan. Kompaktikokoluokan katumaasturikisaa kiristää omalta osaltaan Škodan Epiq. Kävimme koeajamassa uutuuden Itävallassa.
Tšekkiläinen Škoda väläytteli eri tavoin naamioituja versioita uudesta B-segmentin katumaasturistaan jo parin vuoden ajan, ennen kuin toimittajat päästettiin edelleen naamioidun mallin rattiin helmikuussa 2026.
Itse auton julkaisu oli vuorossa toukokuussa, mutta jo alkuvuodesta naamioteipattua autoa ajamaan päässyt Alma Median autotoimittaja Henri Posa uumoili, että Škodan uutuudesta saattaa tulla jättimäinen menestys.
Posa ei ehkä ollut arvioissaan täysin väärässä. Tätä juttua kirjoitettaessa syyskuun puolenvälin tienoilla Škoda on kertonut, että sillä on 35 000 Epiqin tilauskanta, vaikka itse autoa ei ole päässyt ajamaan tehtaan väen ohella kuin joukko toimittajia.
Sisarparvesta
Emoyhtiö Volkswagenin MEB+:ksi nimeämälle uudelle, etuvetoiselle sähköautoalustalle rakennettu Epiq eroaa VW:n ID. Polosta ja esimerkiksi Cupra Ravalista selkeästi sillä tavoin, että siitä on rakennettu crossover-tyyppinen laite.
Epiqin perusrakenne muistuttaa hämmästyttävän paljon aivan tavallisen, saman kokoluokan polttomoottoriauton vastaavaa. Käytännössä kaikki teknologia on mahdutettu nokkapellin alle. Useat tämän kokoluokan täyssähköautot on varustettu monivarsituetulla taka-akselistolla, että akulle saataisiin mahdollisimman paljon tilaa pituussuunnassa.
Škodan ja sen sisarmallien kohdalla näin ei ole, vaan takapää on ratkaistu polttomoottorimalleista tutulla yhdystukiakselistolla. Se vaatii hieman enemmän tilaa pituussuunnassa mutta jättää puolestaan valtavan tavaratilan, autossa kun ei tarvita tilaa pohjalevyn takaosissa pakoputkistoille tai polttoainesäiliölle.
Tuon pohjalevyn ympärille on rakennettu 4,17 metriä pitkä, hieman alle 1,8 metriä leveä ja 1,58 metriä korkea auto. Näiden numeroiden valossa odotettavissa on, noh, varmasti kompaktikokoinen auto.
Vai onko?
Senttejään isompi
Vaikka Epiqin mittasuhteet ja muodot ovat suorastaan konservatiiviset, se ei tässä tapauksessa tarkoita pienen ja ahtaan auton sisätiloja. Škodalaiset ovat osuneet auton paketoinnissa sen verran naulan kantaan, että harvan näin pienen auton sisätiloissa tuntuu oikeasti kuin luokkaa isomman auton väljyys.
Ajoasennossa on riittoisasti säätövaraa myös pidemmille kuljettajille, ja vaikka istuimista puuttuu säädettävä reisituen pituus, ei penkki ole lainkaan hassumman tuntuinen. Perustuoli, kyllä, mutta ei pahimmasta päästä.
Takapenkkiläisillä tilaa on asiallisesti. Akkupaketti nostaa toki hieman istuma-asentoa, ja pitkäkoipisimmilla polvikulma alkaa jo nousta, mutta tämä ei ole kovin tavatonta eikä tule muutenkaan yllätyksenä. Tilaa on kuitenkin suunnilleen saman verran kuin Škodan polttomoottoripohjaisessa, luokkaa suuremmassa Kamiq-katumaasturissa.
Tavaratilan pohja on säädettävissä kahteen asentoon, ja sen alta löytyy MEB+-autoista tuttu ”kaivanto”, jossa on tilaa lisää vielä huimat määrät.
Ohjelmallisia eroja
Škoda tarjoaa Epiqiä kolmena eri mallina ja tällä hetkellä kahdella varustetasolla, joiden ohella on vielä tarjolla vain alkuun kaupattava First Edition.
Nuo kolme tekniikkavaihtoehtoa on numeroitu 35:ksi, 40:ksi ja 55:ksi, ja kuten tapana on ollut, ne kuvaavat melko väljästi ja jopa luovasti autojen ajoakun kapasiteettia.
Kahden pienimmän mallin sama LFP-akku tarjoaa 37 kilowattituntia, mutta moottorista otetussa huipputehossa on eroa: joko 116 tai 134 hevosvoimaa.
Samalla Škoda on järjestänyt hinnat alkaen -mallin ostaville pienen käytännön jekun: halvimman mallin ostajan on tyydyttävä 50 kW:n lataustehoon ja 33 minuutin latausaikaan, kun keskimmäisen version itselleen kuittaavaa odottaa 90 kilowatin maksimilatausteho 23 minuutin latausajalla. Ero on tehty taatusti pelkällä ohjelmistolla.
Ajamamme ylähyllyn 55 puolestaan saa tuupattua 52 kWh nettona tarjoavaan akkuunsa virtaa 105 kW:n teholla, mikä tarkoittaa 24 minuutin latausaikaa ihanneolosuhteissa.
LFP-akulla, versiosta riippumatta, WLTP-toimintamatkaksi kerrotaan 310 kilometriä, mutta isommalla NMC-akulla pitäisi päästä jo 441 kilometriä. Kaikki akut on varustettu esilämmityksellä, joten matkanteko myös alkavana viileänä vuodenaikana sujuu vähintään kohtuudella.
Kompaktia on hankala piilottaa
Škoda oli järjestänyt koeajoreitin tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoisesti. Sen sijaan että olisimme pyörineet samoilla lenkeillä ja palanneet samaan paikkaan, oli tšekkimerkki päättänyt ajattaa toimittajat Münchenistä Itävallan Seefeldiin, vajaan parinsadan kilometrin yhdensuuntaisen matkan verran.
Tuo reitti sisälsi aivan kaikkea taajama-ajosta vuoristoteille ja rajoittamattomille autobahnin pätkille.
Totesimme hiljattain koeajamamme Volkswagen ID. Polon, joka on siis sukua Epiqille, varsin kelvolliseksi laitteeksi kaupunki- ja lähialueajossa. Epiq ei eroa siitä oikeastaan miltään osin.
Sen ohjaus on välitetty melko kevyeksi, mutta se sopii luonteeltaan tämäntyyppiseen käyttöön, missä äärimmäinen tarkkuus ja urheilullinen tuntuma eivät ole tarpeellisia tai välttämättä edes toivottuja. Alustan perusrakenteelle tyypillisesti myös Epiqin ohjaus jää kaartamaan pienemmissä nopeuksissa eikä keskitä täysin.
Samaa ilmiötä on ollut havaittavissa myös muiden MEB+-alustaisten autojen koeajoissa, joskin myös suuremmassa MEB-alustassa. Kuten muissakin MEB+-autoissa, myös Epiqissä ohjaus alkaa keskittämään kyllä hyvin noin viidenkympin nopeuden tienoilla.
Tosin, joku pieni hikka ohjelmistossa oli, sillä yhdessä kohdassa pienen mutkan jälkeen liikennevaloihin saavuttaessa ja pysähtymisen jälkeen ratista irti päästettäessä Epiqin ratti käänsi itseään hyvin hitaasti ensin oikealta suoraksi ja siitä vasemmalle. Ja auto teki tämän siis täysin paikallaan ollessa.
Moottoritieosuuksilla Epiq tuntuu tyypilliseltä lajinsa edustajalta. Sen kanssa pärjää myös germaanien vapaiden nopeuksien väylillä ajettavuuden suhteen kohtalaisesti, vaikka autoa nyt ei suoraan ole tuohon käyttöön suunniteltukaan. Kulku ei ole erityisen heppoista, mutta toki auton nykyaikaiseksi kulkupeliksi pieni koko tuntuu tietynlaisena elävyytenä kovissa vauhdeissa.
Mutta jälleen kerran: Epiq on tässä hyvin tyypillinen lajinsa edustaja.
Melutasoja on turha tässä vaiheessa lähteä arvioimaan. Eteläisen Saksan ja pohjoisen Itävallan asvalttitiet ovat melko hyväkuntoisia eivätkä vertaudu kotimaiseen tiestöön pinnanlaadun suhteen.
Kiina saa vastusta
Eurooppalaisten pienemmän luokan sähköautojen saatavuus vaikutti melko heikolta vielä vuosi-kaksi sitten. Tarjolla oli lähinnä alkeellisia tai selvästi vanhentuneita tuotteita. Kiinalaisten rynnistys läpi luokkien vaikutti olevan varmasti tulossa, sillä tarjolla ei ollut kilpailukykyisiä tai edes kohtalaisia vaihtoehtoja.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että toisin kävi.
Useat eurooppalaiset tai muuten länsimaalaiset valmistajat ja konsernit ovat lyhyessä ajassa onnistuneet tuomaan markkinoille automalleja, jotka pätkivät kiinalaiskilpailijat mennen tullen ajettavuudessa ja laatuvaikutelmassa mutta myös jo markkinoilla olevat eurooppalaiskilpailijat tärkeissä sähköominaisuuksissa.
Tässä valossa ei välttämättä ole ihme, että Škoda Epiqistä ja sen sisarmalleista on kätelty melkoinen määrä kauppoja. Eurooppalaiset autonvalmistajat, eikä siis pelkästään VW-konserni, ovat saamassa kiinni kilpailusta, kenties viimeisellä mahdollisella hetkellä.
Škoda Epiq sopii jonon jatkoksi hyvin. Se on ärsyttämätön tuote, ja se riittää monelle.
Alma Median autotoimitus osallistui valmistajan järjestämälle ja maksamalle matkalle. Journalistiset päätökset tehdään toimituksessa.
