Uutiset ja blogit

Stockmann-tavaratalojen kohtalo ratkeaa loppuvuoden aikana, tavaratalot omistava Lindex Group kertoo.

Lindex kertoi kesäkuussa Helsingin käräjäoikeuden hyväksyneen hakemuksen yrityssaneerausohjelmansa muutoksesta. Sen myötä yhtiö on käynnistänyt toimenpiteet huhtikuusta 2020 lähtien vireillä olleen saneerausprosessin päättämiseksi.

Lindex julkaisi perjantaina toisen neljänneksen osavuosikatsauksen. Osavuosikatsauksen yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja Susanne Ehnbåge kommentoi myös tavarataloliiketoimintaa koskevaa strategista arviointia.

Ehnbåge toisti puolivuosikatsauksen yhteydessä samat kommentit, jotka konsernin hallituksen puheenjohtaja Sari Pohjonen antoi kesäkuun tiedotteessa.

Yrityssaneerausprosessin päättäminen on yhtiölle ”virstanpylväs” ja tuo ”uutta näkökulmaa” tavarataloliiketoiminnan strategiseen arviointiin.

”Saneerauksen päättyminen tuo myös uutta näkökulmaa Stockmannin tavarataloliiketoiminnan strategiseen arviointiin, jonka puitteissa liiketoiminnalle arvioidaan erilaisia strategisia vaihtoehtoja. Kerromme arviointityön tuloksista vuoden 2025 jälkipuoliskolla”, Ehnbåge sanoo tiedotteessa.

Arviointi alkoi jo 2023

Lindex ilmoitti vuoden 2023 loppupuolella aloittavansa strategisen arvioinnin yhtiön tavarataloliiketoiminnan eli Stockmann-divisioonan suhteen. Alunperin arvioinnin piti olla valmis jo viime vuoden lopulla.

Yhtiö kertoo itse, että strategisen arvioinnin vaihtoehtoihin kuuluvat tavarataloliiketoiminnan itsenäisyyden lisääminen konsernissa, mahdolliset omistusmuutokset tai strategiset kumppanuudet ja nykyisen rakenteen säilyttäminen.

Yhtiötä seuraavat analyytikot uskovat, että strateginen arviointi on käytännössä tarkoittanut Stockmann-tavaratalojen myynnin selvittämistä.

Kesäkuussa Inderesin analyytikko Rauli Juva arvioi, että aikataulun pitkittyminen voi kieliä siitä, että Lindex pyrkii myymään tavarataloliiketoiminnan, mutta mielekkäisiin ehtoihin suostuvaa ostajaa ei vielä ole löytynyt.

Pääkaupunkiseudun vuokrat laskivat ensimmäistä kertaa nykyisen vuokraindeksin tilastohistoriassa, selviää Tilastokeskuksen vuokratilastoista huhti–kesäkuulta. Tilasto ulottuu vuoteen 2015.

Pääkaupunkiseudulla vuosimuutos oli –0,3 prosenttia. Edellisessä julkaisussa vuokrien laskua nähtiin Vantaalla sekä joillain alueilla Espoossa ja Helsingissä. Nyt lasku on laajentunut koskemaan koko Espoota ja Helsinkiä.

Tilastoissa ei vielä näy vuokranantajien tarjoamia etuja, kuten alennettuja ensimmäisiä kuukausia tai lahjakortteja, joten todellinen vuokratason lasku voi olla tätäkin suurempi.

Tämä kertoo, kuinka poikkeuksellisessa tilanteessa pääkaupunkiseudun vuokramarkkinat tällä hetkellä ovat, Suomen Vuokranantajien ekonomisti Eemeli Karlsson toteaa tiedotteessa.

Pääkaupunkiseudulla vuokrat laskivat nyt kaikissa asuntotyypeissä. Yksiöissä laskua oli 0,3 prosenttia, kaksioissa 0,2 prosenttia ja kolmioissa 0,1 prosenttia.

Muualla Suomessa vuokrat nousivat selkeästi enemmän, 0,9 prosenttia. Vuokrakehityksen kärjessä jatkavat Rovaniemi ja Oulu, ja uutena kärkikolmikkoon nousi Vaasa.

Yksiöiden vuokrat nousivat eniten Seinäjoella, jossa nousua oli 1,7 prosenttia. Heti perässä tulivat muut pohjalaiskaupungit Kokkola, jossa nousua oli 1,6 prosenttia ja Vaasa 1,5 prosenttia.

Karlssonin mukaan vuokrakehityksen kärkisijoilla on nähtävissä selkeitä muutoksia. Kun tarkastellaan kaikkia huonetyyppejä, Seinäjoki, Kokkola ja Vaasa ovat nousseet vahvasti mukaan Rovaniemen ja Oulun rinnalle.

Enää vuokrien nousua eivät johda vain suuret kaupungit. Esimerkiksi Turku on pudonnut selvästi kärjestä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja ja Aalto-yliopiston työelämäprofessori Antti Kauhasen mukaan viime vuosien uutisotsikot ovat maalanneet liian positiivista kuvaa nelipäiväisestä työviikosta.

”Yleisesti argumentit Suomessa ja kansainvälisesti ovat todella heikkolaatuisia”, Kauhanen sanoo.

Kauhanen toteaa, etteivät vaikuttavuustutkimuksen perusvaatimukset täyty useimmissa aihetta käsittelevissä tutkimusraporteissa.

Tutkimusasetelmat ontuvat

Kauhasen mukaan uskottavan tutkimuksen peruslähtökohta olisi vertailuasetelma, jossa nelipäiväiseen työviikkoon siirtyneitä organisaatioita verrataan vastaaviin organisaatioihin, jotka jatkavat entisellä viiden päivän viikolla.

”Vertailuryhmä vaaditaan, jotta voidaan arvioida mitä kohderyhmälle olisi tapahtunut, jos se ei olisi ottanut nelipäiväistä työviikkoa käyttöön”, Kauhanen kertoo.

Hän huomauttaa, että tällaisia vertailuryhmiä ei ole käytetty esimerkiksi Islannin tai Britannian kokeiluissa, joita mediassa Kauhasen mukaan nostetaan esille. Kauhasen mukaan yhdessäkään julkaisussa ei ole yritetty muodostaa vertailuryhmää.

Lisäksi osallistujat ovat usein itse valikoituneet kokeiluihin, mikä Kauhasen mukaan vääristää tuloksia.

”Koeryhmään valikoitunee organisaatioita, joissa odotetut hyödyt nelipäiväisestä työviikosta ovat suurimmat ja kustannukset pienimmät”, Kauhanen kertoo.

Tuottavuusvaikutukset jäävät hämäriksi

Kauhanen kyseenalaistaa myös sen, mitä nelipäiväinen työviikko käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi brittiläisessä kokeilussa viikkotyöaika lyheni keskimäärin vain 4,3 tuntia, ja Islannissa suurin osa organisaatioista lyhensi työaikaa vain yhdestä kahteen tuntia viikossa.

”Työaika näissä kokeiluissa on usein lyhentynyt vain muutamia tunteja viikossa”, hän toteaa ja lisää, että tällöin ei voida puhua varsinaisesta nelipäiväisestä työviikosta.

Kauhasen mukaan raporteista puuttuvat myös kunnolliset tuottavuusmittarit. Esimerkiksi Islannin kokeilua käsittelevässä raportissa esitetään lähinnä yksittäisten työntekijöiden kokemuksia ja organisaatioiden tuotoksia ilman tarkkaa analyysiä tuotantopanoksista.

Monet nelipäiväistä työviikkoa käsittelevät raportit ovat peräisin organisaatioilta, jotka itse ajavat kyseistä mallia. Kauhasen mukaan suuren osan julkisessa keskustelussa esille nostetuista raporteista on laatinut The Autonomy Institute, joka on ajatuspaja ja konsulttitoimisto, joka myy palveluita nelipäiväiseen työviikkoon siirtymiseksi.

”Ehkäpä tämä tarjoaa selityksen raporttien menetelmällisille heikkouksille”, Kauhanen arvioi.

Tutkimuskirjallisuus antaa monipuolisemman kuvan

Vaikka aihe on ollut esillä jo 1970-luvulta lähtien, akateemista tutkimusta on tehty vähän. Tuore katsaus löysi vain 31 tieteellistä julkaisua viidenkymmenen vuoden ajalta.

Kauhanen nostaa esiin, että akateeminen kirjallisuus antaa huomattavasti monipuolisemman ja ristiriitaisemman kuvan kuin mediassa esille nostetut raportit antavat ymmärtää.

”Tutkimuksissa on havaittu positiivisia vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointia kuvaaviin mittareihin, mutta samalla myös esimerkiksi työntekijöiden valvonnan tiukentumista. Tuottavuutta koskevat tulokset ovat epäselviä”, Kauhanen kertoo.

Kauhanen peräänkuuluttaa nykyaikaisilla ja luotettavilla tutkimusasetelmilla tehtyjä selvityksiä.

”Menetelmällisten puutteitten takia nykyisistä raporteista ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin”, Kauhanen kertoo.

Hän pitää epätodennäköisenä, että nelipäiväinen työviikko voisi toteutua ilman viikoittaisen tuottavuuden laskua, sillä tuottavuuden pitäisi nousta päivätasolla 25 prosenttia.

Googlen Big Sleep -tekoälytyökalu on löytänyt kriittisen haavoittuvuuden. Löytö esti sen hyödyntämisen iskuissa, The Record uutisoi.

Big Sleep -tekoälyagentti esiteltiin viime vuonna. Se etsii automatisoidusti toistaiseksi tunnistamattomia haavoittuvuuksia ohjelmistoista.

Sovellus on nyt julkaistun tiedon mukaan onnistunut löytämään kriittisen aukon avoimen lähdekoodin tietokantamoottori SQLitesta.

Google väittää, että yhtiö "pystyi ennustamaan, että haavoittuvuutta oltiin pian hyödyntämässä". Yhtiön mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tekoälyagentti on testiympäristöjen ulkopuolella oikeasti estänyt haavoittuvuuden hyödyntämisen.

Konecranes kertoo toimittavansa Hutchison Ports ECT Rotterdamille vaakasuuntaisen konttien siirtojärjestelmän. Yhtiön tiedotteen mukaan järjestelmä tukee terminaalin siirtymistä täysin sähköiseen toimintaan.

Vuoden 2025 ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä tehty tilaus sisältää 42 litiumioniakullista itseohjautuvaa kontinkäsittelylaitetta ja automaattisia latausasemia. Tarkkaa kauppasumma ei kerrota yhtiön lehdistötiedotteessa.

”Itseohjautuvat laitteet on suunniteltu täysin automaattiseen konttien käsittelyyn, ja ne toimivat saumattomasti olemassa olevien dieselkäyttöisten itseohjautuvien laitteiden rinnalla”, yhtiön tiedotteessa todetaan.

Rotterdamin satama on Euroopan vilkkain rahtiliikenteellä mitattuna.

EU-komission keskiviikkona 16.7. julkistama esitys Euroopan unionin tulevan ohjelmakauden 2028–2034 budjetista kertoo EU:n suunnan muuttumisesta.

Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkijan Timo Miettisen mukaan on historiallinen käännös, että alue- ja maatalousrahoitus muodostaa enää vain hieman alle puolet budjetista. Aiemmin niiden osuus on ollut jopa kaksi kolmasosaa.

Miettisen mukaan alue- ja maatalousrahoitusta on voinut pitää EU:n solidaarisuusinstrumenttina. Nyt kun muut tarpeet nousevat suurempaan asemaan, se heijastaa Miettisen mukaan toisentyyppistä käsitystä EU:sta. Eli EU:sta, joka toimii geopoliittisessa ja geotaloudellisessa tilanteessa.

”Myös EU-budjetin oikeutus tulee taloudellisen tehokkuuden parantamisesta suhteessa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Ei niinkään solidaarisuusinstrumentista, joka kohdistaa tukea EU-alueen vähemmän kehittyneille alueille”, Miettinen sanoo.

Looginen muutos

EU-politiikkaan erikoistuneen Helsingin yliopiston tutkijan Antti Ronkaisenkin mukaan budjetti on ”suuri keikautus” EU:n linjassa.

”Tavallaan se on ihan loogista. Se ilmentää muutosta, jossa Eurooppa ja koko maailma tällä hetkellä ovat. EU kohdentaa rahaa globaaliin vastuuseen ja suurempaan vastuuseen Euroopan omasta puolustuksesta. Budjetti ilmentää, että komissio ymmärtää, että maailma muuttuu ja on uusia haasteita”, Ronkainen sanoo.

Kilpailukyky keskeinen

Miettisen mukaan komissio on esittänyt budjettia, joka vastaa huoliin, joita jäsenmaat ovat esittäneet. Niitä ovat uudet kysymykset erityisesti Euroopan kilpailukyvystä, eurooppalaisen puolustuksen vahvistamisesta ja Euroopan globaalin roolin vahvistumisesta – eli tukea myönnetään myös Euroopan lähialueille.

Maatalous- ja aluepolitiikan ulkopuolisista kokonaisuuksista kilpailukyky on suurin kokonaisuus. Kilpailukyvyn ja puolustuksen osuus nostetaan kolmannekseen koko budjetista.

Draghin raportti taustalla

Miettisen mukaan Mario Draghin ja Enrico Lettan raportit ovat hallinneet eurooppalaista keskustelua ja komission prioriteetteja.

”Kysymys siitä, miten EU panostaa uusiin teknologioihin ja innovaatiotoimintaan, on hyvin vahva prioriteetti kokonaisuudessa”, Miettinen sanoo.

Euroopan keskuspankin entinen johtaja ja Italian entinen pääministeri Mario Draghi laati EU:n kilpailukykyraportin, joka julkistettiin viime syksynä. Raportissa etsittiin keinoja, miten EU pystyy kilpailemaan kilpailukyvyssä ja tuottavuudessa Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Niin ikään Italian entinen pääministeri Enrico Letta julkisti vuosi sitten keväällä raportin Euroopan sisämarkkinoiden tulevaisuudesta.

EU vahvistaa globaalia roolia

Toinen vahva painotus on nyt Miettisen mukaan EU:n globaalin roolin vahvistaminen, johon kuuluu muun muassa Ukrainan tuki. EU tukee myös jäsenyysprosessissa olevia maita kuten Moldovaa, Georgiaa ja Länsi-Balkanin maita. Niille annetaan tukea oman taloutensa kehittämiseen ja modernisointiin.

Euroopalla on ollut myös Afrikan kanssa kumppanuusohjelmia, joissa Eurooppa on pyrkinyt investoimaan Afrikan talouden modernisoimiseen. Ajatuksena on Miettisen mukaan se, että myös eurooppalaisille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia.

Rahanjakamiseen muutos

Antti Ronkaisen mukaan nyt ollaan muuttamassa myös tapaa, jolla rahaa jaetaan.

”Komissio neuvottelee jäsenmaiden kanssa kansallisen suunnitelman, joka sisältää vaikka reformeja ja investointeja. Se on jäsenmaan ja komission välinen asia, mitä siinä edellytetään ja mihin rahaa käytetään.”

Riskejä valvonnassa

Ronkaisen mukaan idea on, että rahanjaossa tehdään samanlainen systeemi kuin elpymisrahastossa. Elvytysrahojenkin käytöstä tehtiin kansalliset suunnitelmat ja komissio jakoi rahaa niiden etenemisen perusteella.

”Komissio ottaa rahan jakamisessa ja rahankäytön valvonnassa aiempaa enemmän valtaa.”

Ronkainen ei luota siihen, että komission valvonta on avointa ja tehokasta. Se näkyi jo elpymisrahaston rahankäytön valvonnassa.

”Siinä on suuria riskejä.”

Esitys aina suurempi

Miettinen huomauttaa, että komission esittämä budjetti on ollut joka kerta suurempi kuin mikä budjetista lopulta tulee. Komission esitys uudeksi EU-budjetiksi on 2000 miljardia euroa, kun tälle ohjelmakaudelle budjetti on 1200 miljardia euroa.

Miettinen huomauttaa, että nyt esitetystä budjetista noin kymmenen prosenttia menee korona-ajan elpymisrahaston velan takaisinmaksuihin. Elpymisrahastoa aletaan maksaa takaisin vuodesta 2028 alkaen.

Ronkaisen mukaan budjetin kasvua voi suhteuttaa sen kasvuun suhteessa EU-maiden bruttokansantuotteeseen. Silloin kasvua on vain 0,16 prosenttia, koska nykyisen ohjelmakauden budjetti oli 1,1 prosenttia BKT:sta ja uusi 1,26 prosenttia bkt:sta.

”Illalla uutisissa pääministeri Petteri Orpo (kok) sanoi, että tämä on aivan liian suuri budjetti. Ei se nyt loppujen lopuksi niin suuri ole. Budjetit menevät aina roolituksessa. Suomen ja Saksan kaltaiset EU:n nettomaksajat sanovat aina, että budjetti ei saa kasvaa, koska nettomaksajien maksuosuus kasvaa.”

Kaikkia investointirahoja ei edes budjetissa

Ronkainen huomauttaa, että Mario Draghin raportissa esitettiin, että EU tarvitsee joka vuosi 700–800 miljardin euron edestä uusia yksityisiä ja julkisia investointeja.

”Budjetti ei huomioi sitä laisinkaan. Investointeja pitäisi lisätä massiivisesti myös EU:n budjettipuolelta, ei vain yksityiseltä puolelta eikä jäsenmaiden puolelta”, Ronkainen huomauttaa.

Euroopan komissio esittää 2 000 miljardin euron budjettia vuosille 2028–2034. Kyseessä on tuntuva korotus EU:n budjettiin, joka on aikaisemmin ollut noin 1200 miljardia euroa seitsemälle vuodelle.

Asiasta kertoi budjettikomissaari Piotr Serafin keskiviikkoiltapäivänä 16.7. Euroopan parlamentissa Brysselissä.

Komission lehdistötilaisuus myöhästyi useilla tunneilla alun perin oletetusta ajasta.

Budjetti korostuu kolmesta eri pilarista, joihin sisältyy muun muassa 451 miljardin euron kilpailukykyrahasto sekä kansalliset suunnitelmat maatalous- ja aluetuille. Iltalehdessä on kerrottu aiemmin, että rahankäyttöön esitetään suurta muutosta maatalous- ja aluekehitystuet yhdistämällä.

Puolustusrahasto kasvaa

Budjetista esitetään aiempaa yksinkertaisempaa, ja komissio haluaa tiivistää 52 eri EU-ohjelmaa 16 ohjelmaan.

Esitykseen sisältyy viisinkertainen puolustusrahasto nykytilanteeseen verrattuna. Kyseessä on 131 miljardin euron puolustus- ja avaruusrahasto, joka kuuluu kilpailukykyrahojen alle.

Samalla liikenteen, sotilaallisen liikkuvuuden ja energiainfrastruktuuriin liittyvät panostukset moninkertaistetaan. Lisäksi mukana on 400 miljardin euron velkapohjainen kriisirahasto, jonka käyttämiselle esitetään tiukkoja ehtoja.

Mukana on myös uusia tupakkaan ja muoviin liittyviä veroja sekä uusia tapoja kerätä EU:lle omia varoja.

Lisäksi komissio esittää yhteensä 200 miljardia euroa muun muassa laajentumiseen, humanitaariseen apuun sekä strategisiin kumppanuuksiin. Sen lisäksi sata miljardia euroa menisi Ukrainalle.

Heti ryöpytys

Toinen budjetin pääneuvottelijoista parlamentin puolella, kokoomuksen EPP-ryhmää edustava meppi Siegfried Mureșan kritisoi heti komissaari Serafinin esitystä ja ihmetteli, miksi mepit eivät olleet saaneet budjetista asiakirjoja nähtäville.

Sosialidemokraattien S&D-ryhmän meppi Eero Heinäluoma kritisoi myös komission budjettiesitystä heti tuoreeltaan.

”Komission esitys seuraavaksi EU:n seitsemän vuoden budjetiksi näyttää huolestuttavalta”, Heinäluoma sanoo tiedotteessaan.

Heinäluoman mukaan Suomen saanti EU-budjetista voi olla vähenemässä useamman kokonaisuuden osalta samalla, kun jäsenmaksut nousevat.

”Esimerkiksi maaseudun kehittämistä uhkaavat leikkaukset ja Suomelle tärkeätä Horisontti-tutkimusohjelmaa uudelleenmäärittelyt. Kilpailukykyrahaston pelisäännöt näyttävät monimutkaisilta ja vain olemassa olevan rahan uudelleenjärjestelyltä.”

”Lisäksi EU:n itäisten ulkoraja-alueiden tarpeisiin ei olisi tulossa erillistä tukivälinettä, mikä on iso tappio Suomelle ja hallituksen ennakkovaikuttamiselle.”

Heinäluoman mukaan komission ehdotuksen myönteisiin puoliin kuuluvat turvallisuuden ja puolustukset huomattavat lisäpanostukset.

Keskiviikkona annettava komission budjettiehdotus aloittaa jopa kaksi vuotta kestävät vaikeat neuvottelut. Jäsenmaiden ministerit käyvät asiaa läpi ministerineuvostossa ja Euroopan parlamentti muodostaa omat kantansa. Lopullisesti budjettikokonaisuudesta sovitaan EU-maiden päämiehistä koostuvassa Eurooppa-neuvostossa vuoden 2027 alussa.