Uutiset ja blogit

Australialaisia sähköyhtiöitä pakotetaan tarjoamaan kotitalouksille ilmaista sähköä keskellä päivää.

Hallituksen uudistuksen tavoitteena on hyödyntää katolle asennettujen aurinkopaneelien tuottamaa valtavaa ylijäämäenergian määrää.

Aiheesta uutisoivat muun muassa Reuters, The Guardian ja The Australian Financial Review.

Heinäkuussa 2026 uudistus tulee voimaan kolmeen osavaltioon: Uuteen Etelä-Walesiin, Kaakkois-Queenslandiin ja Etelä-Australiaan. Vuonna 2027 muut alueet saattavat seurata.

Etuus kulkee nimellä Solar Sharer, joka tarkoittaa suomennettuna aurinkovoiman jakamista.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kotitaloudet saavat ilmaista sähköä kolmen tunnin ajan keskellä päivää.

Etua voi hyödyntää, jos kodissa on älykäs energiamittari. Australiassa sellainen on suurimmalla osalla. Mittarin voi pyytää asennettavaksi paikalliselta energiayhtiöltä.

Kuluttajan on valittava sähkösopimus, joka sisältää Solar Sharer -edun saadakseen ilmaiset tunnit.

”Hyvä planeetalle, hyvä lompakolle”

Hallituksen mielestä australialaiset voisivat käyttää kodinkoneita, kuten pyykinpesukonetta, astianpesukonetta ja ilmastointia silloin, kun sähkö on ilmaista. Samaan aikaan he voisivat myös ladata sähköautoja ja kodin akkuja.

Ilmastonmuutoksesta ja energiasta vastaavan ministerin Chris Bowenin mukaan uudistus varmistaa, että ”viimeinenkin auringonsäde tuottaa energiaa koteihimme” sen sijaan, että osa aurinkoenergiasta menisi hukkaan, uutisoi The Guardian.

Tasoittamalla sähkön kulutusta voitaisiin tasoittaa myös hintoja kulutushuippujen aikaan. Tämä vähentäisi myös tarvetta tehdä päivityksiä sähköverkon kapasiteettiin.

”Tämä on todiste siitä, että mikä on hyvä planeetalle, on hyvä myös lompakollesi”, sanoo Bowen.

Ihmiset, jotka pystyvät siirtämään sähkönkäyttönsä nollakustannuksen ajalle, hyötyvät suoraan.

”Mitä useammat ihmiset siirtävät kulutustaan, sitä suuremmat järjestelmän hyödyt ovat. Seurauksena kustannukset alenevat kaikille sähkönkäyttäjille.”

Myös eriäviä mielipiteitä on esitetty.

Esimerkiksi Goanna Energyn konsultti Marc White sanoo ABC Newsille, että halvempi energia yhteen aikaan voi nostaa hintoja toiseen aikaan.

Vaikka muutosta pidetään yleisesti positiivisena, paikalliset energiayhtiöt ja -järjestöt ovat ilmaisseet pettymyksensä siihen, että heitä ei konsultoitu huolella ennen ilmoitusta.

"Puusta voi rakentaa mitä vain puoli metriä maan pinnan yläpuolella. Paitsi vankiloita ja väestönsuojia, niitä ei saa rakentaa puusta”, sanoo SRV:n puurakentamisen kehittämisen johtaja Mikko Leino.

Puupäivässä puhunut Leino kuitenkin muistuttaa, että vaikka puusta voi periaatteessa rakentaa mitä vain, kaikkea ei kannata rakentaa puusta.

Mahdollista se kuitenkin on.

”Kaikki tekniset haasteet, jotka liittyvät puurakentamiseen, on ratkaistu”, Leino korostaa puheenvuorossaan.

”Haaste on tehdä se kaupallisesti kannattavasti.”

Yksi iso ongelma puurakentamisessa on puun isot hintavaihtelut.

Rakennusprojektin tuotannon suunnittelu voi alkaa jo pari vuotta ennen varsinaisen rakentamista, ja tärkeä osa suunnittelua on rakentamisen hinta.

Se tarkoittaa, että myös rakennusmateriaalien hinta pitäisi tietää kaksi vuotta ennen rakentamista. Näin ei puun kohdalla ole, Leino muistuttaa.

Toinen puurakentamisen ongelma liittyy saatavuuteen.

Suomessa ei Leinon mukaan ole riittävästi materiaalitoimittajia puurakentamiseen.

”Täällä on isot sahat, mutta väliporras puutuu. Esimerkiksi liimattaville tuotteille ei ole valmistavaa teollisuutta juuri lainkaan”, hän lataa.

”Suomesta ei pysty esimerkiksi tilaamaan 6000 neliötä jotain kotelolaattaa, vaan sen joutuu tilaamaan ulkomailta.”

Hänen mukaansa valmistavaa teollisuutta pitäisikin tukea nykyistä enemmän.

”Suomessa käytetään hävettävän vähän rakenneliimattuja tuotteita”, Leino sanoo.

”Ne ovat aina vähintään 1,5 kertaa parempia kuin naulatut tuotteet.”

Leino toivoisi lisää ytyä puurakennusten markkinointiin, sillä puuhun liittyy lähes yksinomaan positiivisia mielikuvia.

”Puusta sanotaan, että se on luonnollinen, lämmin, rauhoittava. Nämä ovat kaikki kaupallisia termejä ja niitä pitäisi hyödyntää.”

SRV on linjannut, että yritys hyödyntää puuta materiaalina monipuolisesti siellä, missä se on teknisesti ja taloudellisesti vahvimmillaan.

Tietyissä tapauksissa teknisesti ja taloudellisesti järkevin ratkaisu on hybridirakentaminen, Leino muistuttaa.

”Puurakentamisessa on hyviä asioita ja kalliita asioita. Yksi kallis asia on välipohja”, Leino sanoo.

Kustannustehokkain rakenne välipohjaan on usein liittolaatta, jossa on yhdistetty betonia ja puuta.

”Se on yksinkertainen ja nopea rakenne, jolla päästään järkevään kustannukseen tietyillä jänneväleillä.”

Lue lisää:

Laivanvarustamo Stena Line ostaa NLC Ferry Ab Oy / Wasaline -yhtiön ja siten Uumajan ja Vaasan välisen laivayhteyden toiminnan. Reitillä kulkeva Aurora Botnia -alus pysyy edelleen Kvarken Linkin omistuksessa. Kvarken Link on Vaasan ja Uumajan yhteinen yhtiö.

Tiedotteen mukaan Stena Line on isompi toimija, jolla on tietämystä, osaamista ja resursseja, joita Vaasan kaupungilla ja Uumajan kunnalla ei ole.

Hankinta viedään hyväksyttäväksi Vaasan kaupunginvaltuustoon ja Uumajan kunnanvaltuustoon marraskuussa. Stena Line ottaa virallisesti vastuun Wasalinen toiminnasta vuoden 2026 alussa.

Stena Linen verkostossa on 20 laivareittiä eri puolilla Eurooppaa. Sen pääkonttori on Göteborgissa.

Helsingin keskustassa sijaitseva Arkadiankadun silta puretaan ja sen tilalle rakennetaan uusi samalle paikalle.

Uusimisen syynä on nykyisen, vuonna 1924 valmistuneen sillan heikko kunto. Kaupungin mukaan siltaa voidaan kuitenkin käyttää turvallisesti siihen asti, kunnes remontti alkaa.

Uuden sillan kokonaisurakasta julkaistun tarjouspyynnön mukaan nykyinen silta on rakenteeltaan teräsbetoninen laattapalkkikehä. Sillan keskellä kulkevat kaksi raitiovaunukiskoparia puretaan vanhan sillan mukana ja rakennetaan uudelleen uuden sillan valmistuessa.

Uusi silta on yksiaukkoinen teräsbetoninen ulokelaattasilta, jonka jännemitat ovat (1,2) + 12,8 + (1,2) metriä. Päällysrakenteen rakenteellinen paksuus on 900 millimetriä.

Uusi silta on nykyistä hieman pidempi ja leveämpi, ja sen käyttöiäksi on suunniteltu sata vuotta.

Tiukkoja ympäristövaatimuksia

Arkadiankadun sillan uusiminen kilpailutetaan kokonaisurakkana, jossa hinnan painoarvo on 65 prosenttia ja laadun 35 prosenttia.

Laadulla tarkoitetaan käytännössä työn kestoa: mitä nopeammin urakka toteutetaan, sitä enemmän tarjoaja saa laatupisteitä. Tasapisteissä voittajaksi valitaan lyhyemmän läpimenoajan tarjous.

Tarjoajilta edellytetään vähintään seitsemän miljoonan euron liikevaihtoa viimeiseltä tilikaudelta sekä vähintään luottoluokitusta A. Lisäksi urakoitsijan on sitouduttava tiukkoihin ympäristövaatimuksiin, joihin kuuluu muun muassa vähähiilisen valmisbetonin käyttö.

Lisäksi Helsingin kaupungin mukaan työmaalla käytettävien työkoneiden ja raskaan kuljetuskaluston on oltava joko sähkökäyttöistä tai niiden käyttämän polttoaineen on oltava ei-fossiilista alkuperää. Hyväksyttäviä polttoaineita ovat biokaasu, vety, etanoli (esimerkiksi ED95) sekä EN 15940 -standardin mukainen uusiutuva HVO-diesel tai HVO-polttoöljy.

Työmaalla käytettävä sähkö on tuotettava uusiutuvilla energialähteillä, ja urakoitsijan on pystyttävä todentamaan sähkön alkuperä dokumentein.

Rakennustöiden aikana sillan alittava vilkas pyöräilyn pääreitti Baana pidetään avoinna lähes koko urakan ajan.

Helsingin kaupunki arvioi, että urakoitsija valitaan joulukuussa 2025. Rakentaminen alkaa tammikuussa 2026 ja valmistuu saman vuoden loppuun mennessä.

Teräsyhtiö SSAB ei aiokaan rakentaa miljardien eurojen arvoista, fossiilivapaaseen terästuotantoon tarkoitettua uutta minimill-terästehdasta Raaheen, kertoi yhtiön toimitusjohtaja Johnny Sjöström tiistaina yhtiön pääomamarkkinapäivässä Ruotsin Oxelösundissa.

”Siinä ei ole mitään järkeä”, Sjöström sanoi.

”Raahesta tulee tuotantopaikka, joka antaa meille joustavuutta. On äärimmäisen tärkeää, että meillä on suuri tuotantolaitos, jonka ei tarvitse rajoittaa tuotantoaan. Meidän täytyy voida jäähdyttää aihiot ja sitten uudelleenlämmittää ne, kun käsitellään esimerkiksi vaativia tai vedylle herkkiä teräslaatuja. Tuo joustavuus rakennetaan Raaheen, ja pidän sitä erittäin tärkeänä.”

Yhtiö aikoo edelleen kuitenkin tehdä Raaheen sähköllä toimivan valokaariuunin, mutta kokonaisuudesta tulee Sjöströmin mukaan ennemminkin samantyyppinen kuin yhtiön tehdasuudistuksesta Ruotsin Oxelösundissa.

”Se tarkoittaa, että valokaaruuuni integroidaan olemassa olevaan tuotantoon. Tämä on paljon kustannustehokkaampi ratkaisu”, Sjöström sanoi.

Investointi tulee olemaan paljon pienempi kuin olisi ollut kokonaan uuden minimill-tehtaan rakentamisen kustannus.

Pitkä kehityskaari fossiilivapaaseen tuotantoon

SSAB aloitti fossiilivapaaksi kutsumansa terästuotannon teknologisen kehitystyön Hybrit-nimisessä hankkeessa vuonna 2016 yhdessä rautamalmikaivoksia pyörittävän LKAB:n ja energiayhtiö Vattenfallin kanssa. SSAB:n hallitus teki tammikuussa 2022 päätöksen, että Luulajan ja Raahen terästehtaat rakennettaisiin uudestaan minimill-muotoisiksi tehtaiksi, joissa olisi valokaariuunit ja valssaamot.

Viime vuoden keväällä yhtiö päätti, että ensimmäisenä minimill-investointi tehdään Luulajaan. Tässä välissä yhden minimill-tehdasinvestoinnin kustannusarvio oli noussut noin kahdesta miljardista eurosta 4,5 miljardiin euroon, joka ilmoitettiin Luulajan-investoinnin suuruudeksi. Luulajassa uuden minimill-tehtaan rakennustyö alkoi aiemmin tänä syksynä.

”Ajatus on, että Luulajassa keskitytään standardoituihin, suurempivolyymisiin tuotantoeriin tehokkaasti. Mutta ne teräslaadut, jotka vaativat kehittyneempää valmistustekniikkaa, tuotetaan Raahessa. Siellä meidän täytyy ensin jäähdyttää aihio, ja sitten uudelleenlämmittää se. Saattaa olla, että joudumme tekemään myös diffuusiohehkutuksen ennen varsinaista tuotantoa”, Sjöström kuvasi uutta suunnitelmaa.

Valokaariuuni Raaheen on siis edelleen suunnitelmissa, mutta aikataulu on Sjöströmin mukaan avoin. Jo aiemmin SSAB oli poistanut aikatauluarvion myös Raaheen kaavaillulta minimill-investoinnilta, jonka piti alkujaan olla tuotannossa noin vuonna 2030.

”Aikataulu on vielä avoin kysymys. Meidän täytyy varmistaa, että raaka-aineen saatavuus on kunnossa”, Sjöström sanoo valokaariuuni-investoinnista.

Vetypelkistetyn raudan saatavuus viivästyy

SSAB aloittaa tuotannon Luulajan minimill-tehtaassa kierrätysteräksellä, kuten myös Oxelösundin valokaariuunissa. Raahessa raaka-aine on rautamalmi.

”Totta kai pitkällä aikavälillä suunnittelemme käyttävämme LKAB:n suorapelkistettyä rautaa. Se on suunnitelmissa. Mutta alkuvaiheessa sitä on saatavilla vain 1,3 miljoonaa tonnia, joten tarvitsemme lisää neitseellistä raaka-ainetta.”

LKAB suunnittelee suorapelkistetyn rautasienen valmistusta Malmbergetissä, mutta investointipäätös puuttuu yhä ja aikataulu on varsin epävarma. Kyse on vetypohjaisesta raudan pelkistyksestä, joka on yhdessä SSAB:n ja Vattenfallin kanssa kehitetyn Hybrit-tuotantotekniikan ja SSAB:n fossiilivapaan terästuotannon ytimessä.

”Jos aiomme konvertoida Raahen tuotannon, meidän täytyy varmistaa, että neitseellisen materiaalin lähde on turvattu.”

Puolustusteollisuusyhtiö Summa Defencen mukaan yhtiön sopimusneuvottelut tilauksesta Nato-maahan ovat loppusuoralla. Yhtiö odottaa, että sopimus allekirjoitetaan vuoden 2025 loppuun mennessä.

Neuvoteltavan tilauksen kokonaisarvo on yhtiön mukaan yli 30 miljoonaa euroa ja toteutuessaan tilaus kirjataan Summa Defencen neljännen vuosineljänneksen tilauskantaan. Tilauksen toimitukset tapahtuisivat vuosina 2026 ja 2027.

Tilauksella ei toteutuessaan ole vaikutusta yhtiön vuoden 2025 taloudelliseen ohjeistukseen. Summa Defence arvioi yhä, että sen pro forma -liikevaihto vuonna 2025 on 90–110 miljoonaa euroa.

Pääkaupunkiseudun metron järjestelmiä uusitaan lähivuosina yli 400 miljoonalla eurolla. Tästä noin 156 miljoonaa kuluu metron uuteen, puoliautomaattiseen kulunvalvontajärjestelmään ja noin 250 miljoonaa uusiin metrojuniin.

Helsingin ja Espoon kaupunginhallitukset hyväksyivät äskettäin kokouksissaan uuden kulunvalvontajärjestelmän hankintamäärärahan korotukset. Tästä Helsingin osuus on 103 miljoonaa euroa ja Espoon 52,9 miljoonaa. Yhteensä hankintamäärärahaa korotettiin lähes 32 miljoonalla. Espoossa korotus hyväksyttiin 27. lokakuuta kokouksessa ja Helsingissä 3. marraskuuta.

Järjestelmien uusiminen mahdollistaa metron vuorovälin tihentämisen 120 sekuntiin tulevaisuudessa. Päätökset kulunvalvontajärjestelmistä etenevät nyt Helsingin ja Espoon kaupunginvaltuustojen käsittelyyn. M400-metrojunien hankesuunnitelma käsitellään kaupunginhallituksissa myöhemmin.

Monet metron järjestelmistä yli 40-vuotiaita

Metrossa on käytössä monia alkuperäisiä eli yli 40 vuotta vanhoja järjestelmiä, joiden elinkaari on päättymässä. Nyt uusittavat junankulunvalvontajärjestelmä sekä radioverkko varmistavat metron luotettavan ja turvallisen liikennöinnin myös tulevaisuudessa. Liikenteenohjausjärjestelmän on tarkoitus valmistua 2030-luvun alussa.

Junankulunvalvontajärjestelmä on metroliikenteen ohjauksen kokonaisjärjestelmä, johon sisältyy liikenteenohjauskeskus, asetinlaite, tiedonsiirtojärjestelmä ja useita radanvarren ohjattavia tai valvottavia laitteita, esimerkiksi vaihteet.

Uusi junankulunvalvontajärjestelmä tarvitsee tiedon siirtämistä varten radioverkon. Uusi radioverkko toteutetaan mobiiliverkkoteknologialla. Junakulunvalvontajärjestelmän uusiminen nykyisestä pakkopysäytysjärjestelmästä puoliautomaattiseen junakulunvalvontaan mahdollistaa Kaupunkiliikenteen mukaan metron matkustajamäärän kasvun sekä parantaa metrojärjestelmän luotettavuutta ja liikenneturvallisuutta.

Uusi järjestelmä noin vuosiksi 2030–2060

Puoliautomaatiojärjestelmässä investoinnin käyttöaika on 30 vuotta, noin vuodesta 2030 vuoteen 2060. Järjestelmää tullaan liikennöimään aluksi 150 sekunnin vuorovälillä, mutta se mahdollistaa myös liikennöinnin keskeisiltä osin 120 sekunnin vuorovälillä, mikä nostaa metron kuljetuskapasiteettia 25 prosenttia. Vuorovälin tihentäminen 120 sekuntiin vaatisi arviolta 10 uutta metrojunaa.

Korvausinvestoinnin mahdollistama 25 prosentin kapasiteettilisäys vastaa laskennallisesti kolmea uutta pikaraitiotietä, kymmentä bussilinjaa tiekapasiteettitarpeineen kymmenen minuutin vuorovälein tai uutta moottoritiekaistaa. Metrossa kapasiteettilisäys saadaan aikaan ilman uuden infrastruktuurin rakentamista toisin kuin näissä vertailuesimerkeissä.

Suurta kiirettä kapasiteetin kasvattamiseksi ei sinänsä olisi: Kaupunkiliikenteen ja HSL:n teettämien liikennemallitarkasteluiden perusteella metron nykyinen 150 sekunnin vuoroväli riittäisi noin 2060-luvulle asti, jolloin kapasiteetin arvioidaan hetkittäin ylittyvän Tapiolan länsipuolella.

Uudet M400-sarjan metrojunat tulevat korvaamaan vanhimmat metrossa käytössä olevat M100- ja M200-sarjan junat.

Uusien junien hankintaprosessi voidaan käynnistää sen jälkeen, kun Helsingin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt M400-metrojunien hankesuunnitelman ja junakulunvalvontajärjestelmän hankintapäätös on lainvoimainen ja toteutus käynnistyy. Matkustajaliikenteen uusilla junilla arvioidaan alkavan 2030-luvun alussa.