Luulajan länsipuolella, Älvsbyn kunnasta eteenpäin sijaitsee Pirellin testikeskus. Pääsimme harvinaiselle vierailulle tutustumaan italialaisen rengastehtaan kehitystyöhön.
Eurooppalaisista, laadukkaammaksi mielletyistä ja perinteisistä merkeistä Pirelli lienee se kaikkein pienin.
Reilut 150 vuotta vanha yhtiö on iso tekijä Formula 1:ssä ja muuallakin moottoriurheilussa, mutta esimerkiksi Skandinaviassa sen menestys on ollut melko pientä.
Testikeskuksessa on kaksi hallia, joissa voidaan simuloida jää- ja lumipintoja, mikä mahdollistaa rengasominaisuuksien tarkemman arvioinnin.Talvirengasvertailuissa Pirelli ei ole pärjännyt, vaan jäänyt laatumerkeistä jälkeen ja ollut vain hieman parempi kuin niin kutsutut halpisbrändit.
Yritys on kuitenkin panostanut viime vuosina tuotekehitykseen, jota tehdään siellä missä renkaitakin pitäisi saada myytyä, eli Pohjoismaissa.
Pirelli kutsui Iltalehden tutustumaan paitsi sen ensi kauden talvirengasuutuus Ice Frictioniin, myös tuotekehityskeskukseen jota se kutsuu nimellä Sottozero Center.
Norrbottenin läänissä sijaitseva testikeskus on pinta-alaltaan 125 hehtaaria. Ratoja on 16 kappaletta, joista kolme on jäädytettyjä, loput on rakennettu keinolumelle. Alueella työskentelee talvisin yhteensä 45 henkeä, testi-insinööreistä rengasasentajiin ja muuhun henkilökuntaan.
Alue toimii myös kesäisin, mutta luonnollisista syistä osa jää- ja lumiradoista on silloin vaihtunut asvalttiin. Pirelli pystyy kuitenkin ajamaan niin kuivan kuin märänkin asvaltin testejä radoilla sekä esimerkiksi testaamaan vesiliirto-ominaisuuksia.
– Koska, jos nyt ollaan ihan rehellisiä, kesät Pohjois-Ruotsissa eroavat melko paljon esimerkiksi italialaisista kesistä, heittää Pirelli Pohjoismaiden toimintojen johtaja Alberto Zanoli.
Isossa jäähallissa
Talvirenkaiden kehitystyötä tehdään kuitenkin ympäri vuoden. Sottozero Centeriin valmistui vuoden 2024 kesällä yksi harvoista sisähalleista, joissa se pystyy testaamaan talvirenkaita tasaisissa olosuhteissa ympäri vuoden.
Halleja on kaksi kappaletta, joista meidät viedään ensin tutustumaan jääversioon. Hallilla on pituutta 120 metriä ja leveyttä 15 metriä. Jään paksuus on kahdeksan senttimetriä, ja sitä pystytään tarvittaessa kasvattamaan vain kaksi millimetriä kerrallaan.
Jään pinta näyttää peilipintaiselta ja onkin sitä. Testi-insinöörit kertovat ajavansa nimenomaan samaa uraa koko ajan, edes takaisin. Eikö tällainen viivasuora peilipinta ole lopulta hieman epärealistinen talvirengastestaukseen, sillä vaikka tiellä olisi miten liukasta, ei pinta ole koskaan näin laboratoriotasoisen suora.
– On totta, ettei se vastaa suoraan reaalimaailman olosuhteita, mutta antaa meille mahdollisuuden testata vaikkapa eri kumiseoksia koko ajan samoissa olosuhteissa, Pirelliltä kerrotaan.
Kevättalven lämpötila näinkin pohjoisessa vaihtelee sen verran, että varmasti päivän mittaan olosuhteet vaihtelisivat jo radoilla turhankin paljon.
Pirelliläiset kertovat, ettei kyse ole edes aamu- ja iltapäivän auringon eroista, vaan olosuhteet muuttuvat ulkojäillä koko ajan. Jo pelkästään auringon tulo pilven takaa esiin muuttaa jään pintaa, tuulen suunnan muutos, mikä tahansa riittää tekemään samasta testiradan paikasta liukkaamman tai pitävämmän.
Hallissa olosuhteet ovat huomattavasti stabiilimmat. Kylmimmillään sen lämpötilan pystyy pudottamaan -20C asteen tietämille, mutta tällä on yleensä hieman vähemmän väliä sillä noissa pakkasissa jää on kuitenkin tilanteesta lähes riippumatta melko pitävää.
Valtavan pakastimen kylmäkoneiden tuotto riittää pitämään hallin -10C lämpötilassa, vaikka ulkona olisi +26C astetta lämmitä.
Lumitestejä
Lumen kanssa tilanne on liki sama kuin jäällä, vaikka toki esimerkiksi auringon vaikutukset lumeen ovat erilaiset kuin jäähän.
Ison jääratahallin vieressä on lumitestaukseen sopiva halli. Se on jääversiota isompi, pituudeltaan 240 metriä ja leveydeltään 16 metriä. Lumen paksuus on 12 cm, ja sitä voidaan tehdä lisää ympäri vuorokauden tähän tehdyllä laitteistolla.
Lumihallin puolella oli käynnissä juuri jarrutustestit, joita tehdas teki niin omille, kilpailijoiden tuotteille kuin tulevien rengasmallien prototyypeillekin.
Näitä kumeja tosin ei saanut missään tapauksessa kuvata, mutta Pirelliltä kerrottiin tehtaalla olevan työn alla kokonaan uusi nastarengasmalli, jota se lupailee markkinoille vuonna 2026.
Meille tarjoutuu mahdollisuus kokeilla ajamista jäähallin puolella. Testaamme täyskaasukiihdytystä ja maksimijarrutusta, kunhan pirelliläiset ovat ensin näyttäneet miten homma tehdään ohjelman mukaisesti.
Kiihdytys 17 km/h vauhtiin, täysi jarrutus. Kiihdytys 17 km/h vauhtiin, ja jälleen täysi jarrutus. Hallin päässä ympäri ja sama kahdesti toiseen suuntaan. Sitten ympäri, ja sama uudestaan. Lopulta ajetaan renkaanvaihtohalliin, lattialle asetellun ja renkaat ylimääräisestä pölystä ja liasta puhdistavan rätin kautta.
Laboratorio vastaan tosielämä
Eikö tällainen luistinratakenttä nyt edelleen anna epärealistisen kuvan renkaan ominaisuuksista? Suomalaiset autolehdet alkoivat joitain vuosia sitten testaamaan talvirenkaita nimenomaan normaalin kitkakertoimen omaavalla jäällä.
Tämä nosti selvästi kitkarenkaiden sijoitusta vertailuissa, erityisesti jääpidon osalta. Vaikka rengas ei muuttunut, testimetodien vaihto enemmän oikean elämän olosuhteita vastaaviksi muutti asetelmaa.
Pirelliläiset vakuuttavat kuitenkin, että laboratoriotyyppiselle testaamiselle on edelleen tilausta, vaikka asian kyseenalaistaminen selvästi nostaa esiin myös mietteliäämpiä ilmeitä.
Itse pakastimessa ajaminen on paljon vähemmän kiehtovaa, niin maallikolle kuin sitä työkseenkin tekevälle.
– Joskus ajan pelkästään edestakaisin täällä ensin tunnin, että pinta saadaan kiillotettua. Se on hieman tylsää kyllä, toteaa yksi testi-insinööri.
Eikä ole ainoa. Toinen vastaava on päässyt ulkotöihin ja ajattaa meitä ensin rataa ympäri, ennen kuin päästää toimittajat rattiin. Tämä kertoo tekevänsä rengaskehitystä työkseen. Kuulostaa kiehtovalta.
– Teen pääasiassa objektiivista testausta. Kiihdytän, jarrutan, kiihdytän, jarrutan. Aamulla kolme tuntia putkeen. Työpäivät ovat 10-tuntisia. Se on melko tylsää työtä, toteaa toinen.
Rengastestaajan homma ei ehkä sittenkään ole niin hohdokasta työtä kuin mitä 1990-luvun puolenvälin jälkeen ajokorttinsa saanut, käsijarrukäännöksiä messuhallin parkkipaikalla harjoitellut tuleva toimittaja joskus ajatteli.
Osallistuimme valmistajan järjestämälle ja maksamalle matkalle. Journalistiset päätökset tehdään toimituksessa.
