Suomen teollisuuspuistoilla on jo eväitä siirtyä vihreän teollisuuden tuotantoon. Tarvitaan vain isoja investointipäätöksiä.
Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin tammikuussa 2026. Julkaisemme sen nyt uudestaan.
Energiamurroksen vauhti voi tuntua hiipuneen, kun vihreällä energialla tehdyille tuotteille on nihkeästi kysyntää maailmalla. Marraskuussa 2025 YK:n ilmastokokous päättyi laihaan antiin.
Trumpin Yhdysvallat ja Putinin Venäjä puskevat aggressiivisesti eteenpäin fossiilienergiaa.
Mutta Suomessa ei pienistä lannistuta. Vihreällä siirtymällä on laaja kannatus kaikkialla Suomen Pankista ja Teknologiateollisuus ry:stä lähtien, koska siirtymä tuo tuloja ja työtä Suomeen sekä voisi jarruttaa ilmastonmuutosta.
Vuoden 2025 lopulla energiamurros ja vetytalous vetivät myös satoja asiantuntijoita seminaareihin viikko toisensa jälkeen. Tavoitteena on irtautua fossiilisista polttoaineista jonakin päivänä.
Teollisuuspuistot asemissa
Myös yhteistyöfoorumi Clic Innovation selvitti, miten Suomen nykyiset teollisuuspuistot taipuvat teollisuuden murrokseen ja vihreiden vetytuotteiden tuotantoon.
Ihanteellisesta tuotantopaikasta pitäisi löytyä biogeenista hiilidioksidia, halpaa uusiutuvaa sähköä, vedyntuotantoa ja teollisuutta, kuten teräs- tai kemianteollisuutta, joka pystyy hyödyntämään vedyn ja siitä tehdyt jalosteet.
Clic selvitti, miten Rauman, Naantalin, Nokian, Joensuun, Lappeenrannan, Oulun ja Raahen seudun sekä Kemi-Tornion teollisuusalueet sopivat vetyteollisuuden sijaintipaikoiksi.
Kaikissa näissä on jo vetyhankkeita kehitysputkessa. Myös kaupungit edistävät niitä.
Oulu nousee ykköspaikkojen kärkeen. Siellä on saatavilla paljon uusiutuvaa sähköä, hyvät logistiikkayhteydet 13 metriä syvän sataman ansiosta ja yliopisto, josta valmistuu uutta työvoimaa.
Stora Enson sellutehtaan hiilidioksidipäästöt ja 110 kilovoltin sähköverkko ovat kirsikka kakun päällä.
Oulun Energialla onkin käynnissä neljä vetyprojektia yhdessä Energiequellen, Abo Energyn, Verso Energyn ja P2X:n kanssa.
Myös Kemi-Tornion seutu on vahvoilla jo hankkeiden lukumäärän perusteella. Sielläkin on neljä hanketta kehittelyn eri vaiheessa.
Alueelta löytyy tärkeimmät vetyteollisuuden rakennuspalikat. Alueella on jopa kemianteollisuuden laitoksia, kuten Kemira, Taminco Finland, Air Liquide ja Junnikkalan saha.
Naantalissa on Turun läheisyyden ansiosta kaikki eväät vetyteollisuuden tuotantoon.
Muutama ongelma ratkottavaksi
Yksi isoimmista ongelmista nykyisissä teollisuuspuistoissa on, että vetylaitosten hukkalämmöltä ja sivutuotteena syntyvältä hapelta puuttuu hyödyntämistapa. Niiden kuljettaminen kauemmaksi on kallista. Elektrolyyserin hukkalämpö ja vedyntuotannon happi pitäisi voida hyödyntää vedyntuotannon lähellä.
Myös satama on lähes välttämätön, jotta jalosteet pääsevät markkinoille.
Vetyteollisuuden suunnittelu ei ole kuitenkaan vain tekniikkaa ja taloutta. Yllättävän monella paikkakunnalla ongelmaksi tulee työvoiman saatavuus. Näin käy Raumalla, Kemi-Torniossa ja Joensuussa.
Vaikkapa Rauman heikkouksien lista on karu. Tekniikan yliopisto puuttuu, väestö ikääntyy, eikä nuoria ole helppo houkutella Raumalle, olkoonkin että kaupungissa on satama ja pitkä teollisuushistoria.
Clicin raportin summauksen mukaan parasta olisi, että vetyteollisuuspuiston kotiseudulla on yliopisto tai ammattikorkeakoulu eikä väestö pelkästään harmaannu.
Ristiriitainen näkymä
Suomesta suunnitellaan vietäväksi myös isoja määriä CO₂:ta varastoihin ulkomaille. Clicin johtaja Risto Sormunen myöntää, että se on ristiriidassa teollisten tavoitteiden kanssa.
”Kaikki biopohjainen CO₂, joka saadaan Suomessa talteen, pitäisi saada hyötykäyttöön Suomen rajojen sisällä. Viemistä ja varastointia ei pitäisi tehdä, eikä sitä pitäisi tukea.”
Sen sijaan hän ehdottaa, että Suomi tukisi pieniä pilotteja vaikkapa Oulussa, Imatralla, Joensuussa tai Lappeenrannassa.
”Otettaisiin CO₂ talteen ja tehtäisiin siitä jotain vihreällä vedyllä. Ei ehkä kannata ensimmäisenä tehdä bulkkivetytuotteita kuten lentopetrolia, vaan tuotteita, joissa energiasisältöisen raaka-aineen osuus olisi aika pieni ja tuotteen hinta kestäisi olla isompi.”
Esimerkistä käy uudenlaista proteiinia valmistava Solar Foods.
”Mutta niitä on surullisen vähän. Niitä pitäisi lähteä etsimään ja viemään eteenpäin.”
Sormunen ei usko, että Suomen metsäyhtiöt ryhtyvät sittenkään viemään hiilidioksidia varastoitavaksi.
”Ne etsivät aina kannattavimman kohteen. Jos se voidaan jalostaa jossakin lähellä, ihan varmasti ne lähtevät eurojen perässä.”
