Uutiset ja blogit

Samaan aikaan kun rauhanneuvottelujen mahdollisuutta Venäjän ja Ukrainan välillä tunnustellaan, jatkuu vastustajan sotavoimien tuhoaminen rintamalla kuten ennenkin. Ukrainan mukaan venäläisiä hyökkääjiä kuolee ja haavoittuu tälläkin hetkellä yhteensä noin tuhat päivässä.

Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) vararehtorin, eversti Pasi Hirvosen mukaan rauhantunnustelut ovat panneet Venäjän hyökkäyksiin ehkä jopa lisävauhtia, koska heillä on kiire yrittää vallata niitä osia Donetskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueista, joiden haltuunotossa se ei vuosikausien yrittämisestä huolimatta ole onnistunut.

Ainoastaan Luhanskin Venäjä on saanut täysin valtansa alle niistä neljästä Ukrainan alueesta (oblastista), jotka se on laittomasti ilmoittanut kuuluvan itselleen – ja lisäksi Krimin niemimaan.

“Erityisesti Donetskin oblastin alueella Venäjä yrittää koko ajan päästä eteenpäin. Siellä taistelukentän arki on hyvin samanlainen kuin se on ollut oikeastaan alkuvuodesta 2024 lähtien. Samanlaisella intensiteetillä sitä sotaa käydään”, Hirvonen toteaa.

Ukraina on jo pitkälle toista vuotta kertonut siitä, että venäläisten tappiot ovat joka päivä ainakin tuhat sotilasta kaatuneina ja haavoittuneina. Vaikka lukuihin itseensä on syytä suhtautua varauksella, kertovat ne ainakin siitä, että taistelujen kiivaus on pysynyt liki puolentoista vuoden ajan samalla tasolla.

Venäjä saattaa koota nyt joukkojaan

Viime aikoina Ukraina on puhunut siitä, että Venäjä valmistautuisi laajempaan keväthyökkäykseen. Merkkejä siitä ei Hirvosen mukaan ainakaan vielä ole. Tässä Venäjään voi vaikuttaa se, miltä asiat näyttävät sodan lopettamista omalla tyylillään operoivaan Yhdysvaltain hallintoon päin.

“Voi hyvin olla, että Venäjä kokoaa siihen joukkojaan ja voimiaan ja pyrkiikin tekemään jossain jotain syvempää murtoa, mutta ainakaan vielä se ei ole alkanut. En tiedä, vaikuttavatko siihen nämä käynnissä oleva rauhantunnustelut.”

Ukrainalaisten siviilikohteiden pommittamista droonein Venäjä on joka tapauksessa jatkanut näihin päiviin asti aivan kuin mitään keskusteluja rauhasta ei käytäisikään.

Täällä taistelut ovat kiivaimmat

Rintamalla venäläiset pyrkivät tappioista välittämättä eteenpäin Pokrovskin kaupungin ympäristössä, mutta kaupunki on kestänyt pitkään. Esimerkiksi Ukrainska Pravda kertoi tiistaina, kuinka Venäjä teki tällä nimenomaisella alueella 72 hyökkäystä sen kaikista 177:stä yhden vuorokauden aikana tekemistä hyökkäysoperaatioista.

Erityisen kiivas yritys venäläisillä on myös hieman Pokrovskista koilliseen sijaitsevan Kostiantynivkan seudulla, missä rintamassa on muutaman kymmenen kilometrin pullistuma idän suuntaan. Hyökkääjän ilmeisenä pyrkimyksenä on motittaa siellä olevat ukrainalaiset.

“Voi olla, että venäläiset haluavat oikaista rintamaa ja he pyrkivät saartamaan siellä olevat Ukrainan joukot”, sotatutkija Hirvonen sanoo.

Donetskissa rintamalinjan iso kuva on pysynyt venäläisten rynnistyksestä huolimatta melko lailla paikoillaan jo yli vuoden, käytännössä kyseessä on siis asemasota. Ukrainalaisten puolustustaisteluun ovat tuoneet oman apunsa droonit, joita se valmistaa jo miljoonamäärin vuodessa. Niiden avulla se paikantaa ja tuhoaa hyökkääjän muodostelmia.

Eniten tappioita aiheuttavat droonit

“Hyvin linnoitetun alueen läpäiseminen on hyvin haastava operaatio. Ukraina on pystynyt kasvattamaan omaa droonituotantoaan nopeasti sodan aikana ja pyrkinyt korvaamaan [niillä] tykistön ampumatarvikkeita”, eversti Hirvonen sanoo.

Droonit aiheuttavat merkittävän osan tappioista viholliselle puolin ja toisin silloin, kun ne onnistuvat pääsemään linjojen läpi kohteisiinsa elektronisesta häirinnästä huolimatta. Julkisuudessa on näkynyt arvioita, että osuus on jopa 80 prosenttia kaikista etulinjan henkilötappioista.

“Voi olla, että ne aiheuttavat eniten tappioita, mutta tykistö aiheuttaa edelleen tappioita, ja tietysti tappioita tulee myös ihan perinteisin jalkaväen asein.”

Koko sodankäyntiä droonit eivät kuitenkaan mullista, vaan oma roolinsa on yhä esimerkiksi taistelupanssarivaunuilla, joita jalkaväki tarvitsee tuekseen läpimurtoja tehdessään. Kaikista ajoneuvoista on joka tapauksessa tullut droonien kohteita, ja niiden tuhoamisesta leviää sosiaalisen median kanavissa jatkuvasti uusia vaikuttavia videoita kummankin osapuolen toimesta.

Rintamasota Ukrainassa jatkuu Donetskin alueen lisäksi pohjoisemmassa Sumyn alueella ja Harkovan suunnassa Ukrainassa sekä Kurskin alueella Venäjällä. Näillä seuduilla taisteluja käydään alan kielellä “liikesodankäyntinä”, eikä niin tiukasti linnoituksissa kuin Donetskin alueella.

Ihmisiä helmikuussa 2022 alkaneessa Venäjän hyökkäyssodan laajennetussa vaiheessa on kuollut ja haavoittunut jo valtavia määriä, eikä loppua näy. Määrä on hyökkääjän osalta jo moninkertainen verrattuna esimerkiksi paljon pitempään kestäneeseen Neuvostoliiton sotaan Afganistanissa 1979–1989, jolloin kuolleita neuvostosotilaita kertyi arviolta 50 000.

”Kaatuneita enemmänkin kuin 250 000”

Nyt Venäjän kokonaistappiot Ukrainassa ovat arviolta 800 000–900 000 henkilöä, eli yhden miljoonan raja lähestyy kovaa vauhtia. Nykytahdilla siihen ylletään ehkä sadassa päivässä.

Ukrainassa kuolleita venäläissotilaita on kertynyt perinteisen kuolleiden ja haavoittuneiden suhdeluvun perusteella laskettuna ainakin 200 000–250 000. Venäjän tapauksessa kuolleiden osuus kokonaistappioista voi olla Hirvosen mukaan perinteistä suurempi.

“Ensihoito, puhumattakaan vaativammista henkeä pelastavista toimenpiteistä, eivät ole näyttäneet Venäjällä olevan mikään erityinen prioriteetti. Jos kokonaistappiot ovat jossain 900 000:ssa, kaatuneiden määrä voi olla enemmänkin kuin 200 000–250 000.”

Ukraina puolestaan ei ole paljastanut omia tappiolukemiaan.

“Kyllä Ukrainallakin paljon tappiota on, mutta eivät ne lähelläkään Venäjän tappiolukuja ole”, MPKK:n Hirvonen sanoo.

Toimitusjohtajien kauden keskipituus kutistui nyt 4,8 vuoteen, kun se edellisessä selvityksessä toissa vuonna oli vielä 5,9 vuonna. Näin ilmenee suorahakupalvelu Chief Executive Searchin julkaisemasta Toimitusjohtajaselvityksestä.

Selvitys kattaa 182 suomalaista eri kokoista listayhtiötä.

Large Cap -yhtiöiden toimitusjohtajan toimikauden keskipituus oli nyt vain kolme vuotta.

Mid- ja Small Cap -yhtiöiden sekä First North -yritysten toimitusjohtajien toimikausi taas oli keskimäärin viisi vuotta. Kaikkien toimitusjohtajien toimikausien mediaani oli kolme vuotta.

Pitkäaikaisempi johtajuus toisi parempaa tulosta

Chief Executive Search on huolissaan selvityksensä tuloksista Suomen kansantalouden ja organisaatioiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Yhtiön mukaan johtajakaudet on saatava pitenemään Suomen kilpailukyvyn vuoksi.

”Lyhyt toimitusjohtajakausi on Suomessa yleinen ilmiö. Tutkimus osoittaa, että pitkäaikaisempi toimitusjohtajuus mahdollistaa paremmat tulokset ja pitkäjänteisen kehityksen”, sanoo Chiefin Managing Partner Eija Laine tiedotteessa.

”Toimitusjohtajan työ on äärettömän yksinäistä. Pitäisi olla kaikkien ykkösprioriteetti, että toimitusjohtaja menestyy tehtävässään. Mitä paremmin toimitusjohtajiamme tuetaan alkutaipaleella, sitä paremmat edellytykset yrityksillämme on menestyä”, hän jatkaa.

Laine peräänkuuluttaa kestävää johtajuutta.

”Kipparit vetävät nyt liian lyhyitä legejä, johtajuus näyttää tällä hetkellä projektityöltä.”

Johtaja vaihtoon lähes joka toisessa yhtiössä

Selvityksestä paljastui, että lähes puolet listayhtiöiden johdosta oli vaihtunut edellisen selvityksen jälkeen.

Vuosien 2023 ja 2025 välillä nykyisissä listayhtiöissä tehtiin 81 toimitusjohtajanimitystä, eli toimitusjohtaja vaihtui 45 prosentissa yhtiöistä, selvitys kertoo.

Uusia nimityksiä kertyi nyt 29 kappaletta enemmän kuin edellisessä selvityksessä vuosilta 2021–2023. Pelkästään viime vuonna nimitettiin 40 uutta toimitusjohtajaa.

”Suomessa on paraikaa hurja määrä uusia toimitusjohtajia”, Laine huomauttaa.

”Yhtälön toisella puolella on siis paljon hallitusten puheenjohtajia, joilta vaaditaan erityistä huomiota uusien johtajien tukemiseen. Tämä on nyt tärkeää Suomen menestymiselle.”

Yhä useammin oman talon sisältä

Talon sisältä tehdyt toimitusjohtajanimitykset lisääntyivät lähes viidenneksellä edelliseen selvitykseen verrattuna: vuosina 2023–2025 nimitetyistä toimitusjohtajista jopa 58 prosenttia rekrytoitiin yhtiön sisältä ja 42 prosenttia ulkoa.

Vielä vuosina 2021–2023 talon sisältä nimettiin alle 40 prosenttia toimitusjohtajista.

”Tämä on hieno käänne, erityisesti seuraajasuunnitteluun liittyen”, iloitsee Laine.

”Me Suomessa ajattelemme perinteisesti, että viisaus löytyy ulkopuolelta.”

Sisältä toimitusjohtajaksi siirtyneistä 65 prosenttia tuli operatiivisista johtotehtävistä. Loput 35 prosenttia ovat joko yhtiön perustajia tai heidät on valittu yhtiön hallituksesta.

Selvityksen listattujen yhtiöiden toimitusjohtajien keski-ikä oli nyt 54 vuotta. Johtajien iät vaihtelivat 40 ja 64 vuoden välillä.

Naisten osuus toimitusjohtajista kohosi nyt 9,3 prosenttiin toissa vuoden 7 prosentista. suomalaisia toimitusjohtajista oli nyt 85 prosenttia.

Koulutukseltaan 40 prosenttia toimitusjohtajista oli selvityksen mukaan kauppatieteiden maistereita ja 28 prosenttia diplomi-insinöörejä.

Chief Executive Searchin Toimitusjohtajaselvitys tehtiin maaliskuun alussa keräämällä ja analysoimalla julkista dataa 182 listayhtiön toimitusjohtajasta. Aineisto kerättiin Helsingin pörssin ja First North -listan yhtiöiden julkisesti saatavilla olevista tiedoista.

Aineiston yhtiöistä 32 on Large Cap -yhtiöitä, joiden markkina-arvo on vähintään miljardi euroa. Mid Cap -yhtiöitä, joiden markkina-arvo on 150 miljoonasta miljardiin euroon, on 46. Alle 150 miljoonan arvoisia Small Cap -yhtiöitä on 56. Lisäksi aineistoon kuuluu 48 First North -yhtiötä.

Selvitys toteutettiin nyt kolmatta kertaa.

Suomessa kaudet lyhyempiä kuin muualla

Keväällä julkaistun toisen suorahakuyhtiön Heidrick & Strugglesin selvityksen mukaan suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien keskimääräinen toimikausi on lyhyempi kuin muissa selvityksen maissa. Selvityksessä oli mukana kaikkiaan 27 maata tai markkina-aluetta.

Heidrick & Strugglesin selvityksen mukaan Suomessa toimitusjohtajat toimivat virassaan keskimäärin kolme vuotta, kun Euroopan keskiarvo on 6,3 vuotta.

Pisimmät keskimääräiset toimikaudet löytyvät Pohjois-Amerikasta.

Heidrick & Strugglesin selvitys kattoi 1 232 suurimman yrityksen toimitusjohtajaa, joista 26 oli Suomesta.

Maailman suurin katka, jopa 34 senttimetrin pituutensa takia myös ”superjättiläiseksi” kuvailtu äyriäislaji Alicella gigantea, on luultavasti paljon yleisempi ja laajemmin levinnyt maailman valtamerissä kuin biologit ovat luulleet tähän asti. Lajia on nimitetty harvinaiseksi, mutta se vaikuttaakin olevan varsin yleinen.

Paige Maronin johtaman australialaisen tutkimusryhmän mukaan A. gigantea saattaa asua syvällä merenpohjassa laajalla alueella, joka kattaa melkein 60 prosenttia maailman valtameristä. Lajin tyypillinen elinympäristö on 4 000–9 000 metrin syvyydellä.

New Scientist -lehden haastattelussa Maroni antaa pientä kritiikkiä – ehkä itsekritiikkiäkin – sitä kohtaan, miten biologeilla on tapana arvioida syvänmeren eläinten levinneisyyttä. Hänen mukaansa monet lajit saavat ”harvinaisen” leiman vain sen takia, että syvänmeren tutkimus on ihmisille vaikeaa.

”Meillä on tapana kutsua kaikkia syvänmeren eläimiä harvinaisiksi, mutta tosiasiassa nämä lajit taitavat olla paljon laajemmalle verkostoituneita kuin olisimme osanneet kuvitella”, Maroni pohtii.

Omissa tutkimuksissaan Maronin ryhmä kävi läpi kaikki biologian kirjallisuudessa mainitut A. gigantea -havainnot. Niitä kertyi peräti 195 kappaletta.

Lisäksi tutkijat sekvensoivat geenit useista tuoreeltaan pyydetyistä yksilöistä. Tämä dna-analyysi paljasti, että kaikkialta ympäri valtameriä pyydetyt A. gigantea -yksilöt olivat geneettisesti huomattavan samanlaisia.

Havainto kertoo, että kyse on yhdestä lajista, ja että populaatiot pääsevät sekoittumaan sen sijasta, että kussakin merenpohjan laaksossa kyhjöttäisi toisista eristettynä oma alalajinsa.

Arvio 60 prosentin levinneisyydestä maailman merissä perustuu siihen, että 4–9 kilometrin syvyysvyöhyke kattaa tämän osuuden valtamerten pinta-alasta.

Katkat ja katkaravut – kaksi eri asiaa

Vuonna 1899 eli 126 vuotta sitten biologian kirjallisuudessa ensi kertaa kuvaillun A. gigantean koko ruumis on vitivalkoinen. Eri paikoista kuvatut tai pyydystetyt yksilöt ovat olleet 24–34 cm pitkiä. Laji on elintavoiltaan raadonsyöjä.

A. gigantea kuuluu äyriäisten alajaksossa (Crustacea) ja kuoriäyriäisten luokassa (Malacostraca) katkojen lahkoon (Amphipoda). Katkoja ei tule sekoittaa katkarapuihin. Vaikka molemmat ovat kuoriäyriäisiä, varsinaiset katkaravut luokitellaan kymmenjalkaisten lahkoon (Decapoda) monien muidenkin rapujen kanssa.

Alicella gigantea on saanut tieteellisen nimensä alkuosan eli sukunimen eräältä vuosisadan takaiselta tutkimusalukselta, Princess Alicelta. Laiva oli puolestaan nimetty Monacon ruhtinattaren Alice Heinen mukaan.

Paige Maronin, Yakufu Niyazin ja Alan Jamiesonin tutkimusartikkeli on julkaistu Royal Society Open Science -lehdessä. Se on vapaasti luettavissa.

Omakotitaloa tai rivitaloasuntoa ostavan kannattaa selvittää rakennuksen kuntoa huolellisesti ennen kauppoja, jotta myöhemmin ei paljastu ikäviä yllätyksiä, toteaa Markkinaraati.

Ensinnäkin rivi- tai omakotitaloa ostavan kannattaa selvittää talon rakennusajankohta ja se, onko taloa kenties laajennettu myöhemmin. Syy tähän on se, että eri aikakausina on ollut käytössä erilaisia tapoja rakentaa, sanoo yrittäjä ja rakennusterveysasiantuntija Marit Sivén Matti Eklund Oy:ltä.

Toinen tärkeä seikka on kunnollisen kuntotarkastusraportin teettäminen ennen kauppaa. Raportissa mahdollisesti suositeltujen lisätutkimusten teettämisestä Sivénillä on selvä näkemys.

”Lisätutkimukset kannatta ehdottomasti teettää ennen kauppaa, jotta tietää, missä kunnossa talo tai rivitaloasunto oikeasti on. Toki rivitaloasunnossa pitää saada taloyhtiöltä lupa tehdä lisätutkimus”, Sivén sanoo.

Sitten hän antaa hyödyllisen neuvon monelle tavalliselle asunnon ostajalle.

”Maallikko ei välttämättä oikein ymmärrä ja osaa lukea kuntotarkastuslausuntoja, sillä ne ovat välillä aika teknisiä. Lausunnon voi lukea läpi ammattilaisen kanssa”, Sivén vinkkaa.

Ammattilainen voi myös selittää maallikolle tarkemmin esimerkiksi sitä, jos tarkastuksessa on havaittu riskirakenne, joka on taloudellinen, mutta myös terveydellinen riski, Sivén sanoo.

Kiinteistöliiton talous- ja veroasiantuntija Juho Järvinen komppaa näkemystä. Hän korostaa, että avun pyytäminen on järkevää kaikenlaisten raporttien ja vastausten kanssa.

”Jos ei tiedä, pitää kysyä, mitä jokin tarkoittaa. Että ei vain oteta asiaa niin, että nyt on tarkastus tehty ja saatu raporttia ja sillä selvä”, Järvinen sanoo.

Myös Lakiasiaintoimisto Palo & Co Oy:n perustajaosakas ja varatuomari, Kiinteistönvälitysalan keskusliiton (KVKL) lakivaliokunnan puheenjohtaja Marianne Palo katsoo, että omakotitalossa pitäisi ”ehdottomasti tehdä kuntotarkastus”.

”Ja nimenomaan KH-kortin mukainen kuntotarkastus”, Palo täsmentää.

KH-kortisto on Rakennustiedon julkaisema ohjekokoelma, jossa ohjeita suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon ja alan keskeisten asiakirjojen laadintaan sekä kiinteistönpitoon liittyvät lait ja asetukset.

”Melkein aina vaurioita.” Videolla Marit Sivén kertoo, mitä muita riskirakenteita eri ikäisistä taloista voi löytyä kuin esimerkiksi valesokkeleita ja tasakattoja.

Tämä on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu laajempi juttu tästä linkistä.

Suomen sähköverkkoon kohdistuu nyt ennennäkemätön kiinnostus. Kantaverkkoyhtiö Fingrid käy parhaillaan alustavia liittymiskeskusteluja toimijoiden kanssa, joiden yhteenlaskettu sähköntarve on noussut jo 60 000 megawattiin.

Kyseessä on uusi ennätys. Vielä vuoden 2023 alussa vastaava luku oli 40 000 megawattia, joten kasvu on ollut noin 50 prosenttia vain kahdessa vuodessa.

Suuri osa kyselyistä liittyy datakeskuksiin, mutta joukossa on myös vetyhankkeita, synteettisten polttoaineiden tuotantoa sekä esimerkiksi lämpöä tuottavia sähkökattiloita.

”Tässä vaiheessa kyse on varhaisesta signaalista siitä, että toimija on kiinnostunut ja haluaa keskustella tulevasta sähkönkulutuksesta", Fingridin yhteiskuntasuhteet ja viestintä -yksikön päällikkö Mikko Heikkilä sanoo.

Kantaverkon siirtokapasiteetissa on jo saavutettu pullonkaula, eikä kaikkialla Suomessa ole enää riittävästi tilaa uusille suurille sähkönkäyttäjille. Fingridin mukaan pääkaupunkiseudulla ei tällä hetkellä voida liittää kantaverkkoon datakeskuksia tai muita uusia toimijoita, joiden tehontarve ylittää 10 megawattia. Tilapäistä niukkuutta on myös osassa Kanta-Hämettä, Pirkanmaata ja Varsinais-Suomea.

”Väliaikainen niukkuus kestää vuoteen 2027 saakka. Sen jälkeen alkaa valmistua useita verkon vahvistamisinvestointeja”, Heikkilä korostaa.

Siirtokapasiteetin tarpeen nopea kasvu on yllättänyt Fingridin.

”Tätä on ollut mahdoton ennakoida. Kantaverkkoon investoiminen vie 7–8 vuotta suunnittelupöydältä käyttöönottoon. Olemme nyt pari vuotta aikataulusta jäljessä, mutta teemme kaikkemme, jotta Etelä-Suomessa verkkoon saadaan lisää kapasiteettia”, Heikkilä sanoo.

Tämä on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu laajempi juttu tästä linkistä. Jutussa kerrotaan muun muassa kolme keskeistä tekijää, jotka vaikuttavat siirtokapasiteetin tarpeen nopean kasvun takana.

Helsingin Laajasaloon rakenteilla oleva 1191 metriä pitkä Kruunuvuoren silta suunniteltiin tietomallinnuksella eli BIMillä.

”BIM korvasi osittain perinteiset piirustukset”, kertoo kehityspäällikkö Mikko Toola sillan suunnitelleelta WSP:ltä Trimble BIMbuild 2025 -tapahtumassa.

Suunnittelun lisäksi BIMiä käytettiin myös havainnekuvien sekä valaistusmallien ja tuulitunnelitestien tekemiseen.

Lisäksi tietomallista tehtiin peli Unitylle. Pelin avulla suunnittelijat pääsivät esimerkiksi ajamaan sillalla raitiovaunulla ja katsomaan, miltä silta näyttää käyttäjälle.

”Se on hyvin poikkeuksellista”, Toola sanoo.

”En ole ikinä noin bugista peliä pelannut”, Toola jatkaa.

Sillan suunnittelu oli siinäkin mielessä erikoinen projekti, että siihen osallistui useampi insinööritoimisto.

Tämä on lyhennelmä. Lue tilaajalle tarkoitettu pidempi juttu tästä linkistä. Jutussa kerrotaan lisää sillan suunnitteluprojektista.

Lue lisää:

Venäjän asevoimien aktivoituminen ja uudelleenvarustautuminen Suomen itärajan tuntumassa on toistaiseksi ”maltillista”, kertoo puolustusvoimien strategiapäällikkö, kenraalimajuri Sami Nurmi brittilehti The Guardianille.

Lehden juttu on tuorein esimerkki kansainvälisten tiedotusvälineiden Suomeen kohdistamasta huolestuneesta huomiosta. Äskettäin brittimedian laajaa raportointia jatkoi amerikkalaislehti The New York Times, jonka mukaan Nato-viranomaisten vahvistamat Planet Labsin satelliittikuvat näyttävät lisääntyvää varustautumista Venäjän tukikohdissa lähellä Suomen rajaa.

Tilannetta on kommentoinut myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jonka mukaan Suomi ja toinen pohjoinen Nato-maa Norja ovat kuitenkin ”hyvin turvassa”.

Kenraalimajuri Nurmi selventää The Guardianille, mitä Venäjän aktivoituminen tukikohdissa rajan takana käytännössä tarkoittaa.

”He muuttavat rakenteita ja näemme maltillisia valmisteluita infrastruktuurin rakentamiselle rajamme lähellä, mikä tarkoittaa, että he tulevat, kun Ukrainan sota toivottavasti loppuu, tuomaan jälleen takaisin joukkoja, jotka ovat taistelleet Ukrainassa”, strategiapäällikkö kertoo.

”He tekevät sitä vaiheittain. Sanoisin, että luvut ovat yhä maltillisia. Kyse ei ole isoista rakennustöistä, mutta tietyin paikoin he rakentavat uutta infrastruktuuria ja valmistautuvat, tuoden uutta välineistöä sisään.”

Venäjän tiedetään järjestelleen uusiksi puolustusrakenteitaan Suomen lähialueilla ja muun muassa perustaneen kokonaan uuden armeijakunnan Karjalan tasavaltaan. Joukkojen määrä Suomen läheisyydessä on kuitenkin ollut viime vuodet pieni, sillä Venäjän pohjoisten tukikohtien joukkoja on laajalti lähetetty Ukrainaan sotimaan.

Nurmen mukaan puolustusvoimat seuraa tilanteen kehittymistä hyvin tarkasti ja ”valmistautuu pahimpaan”. Hänen mukaansa yksi merkittävä kysymys on, valmistellaanko itärajan takana olevia joukkoja liittymään hyökkäyssotaan Ukrainassa vai onko tarkoitus nimenomaan kasvattaa joukkojen määrää Suomen lähellä.

”Mutta kaiketi he tekevät molempia”, Nurmi sanoo.

Kenraalimajurin mukaan Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, kuten ei myöskään Natoon ”tällä suunnalla”.

Lue myös: