News and blogs

Europas första vanadinanläggning planeras i Vetenskär (Tahkoluoto) i Björneborg.

Bakom projektet står Novana Oy, ett bolag som ägs av de australiensiska företagen Neometals och Critical Metals. Företagen vill utnyttja biprodukter från stålindustrin för att producera vanadin.

Att anläggningen placeras just i Finland var ingen självklarhet.

”I slutskedet stod valet mellan Björneborg och Luleå i Sverige. Finland vann kampen delvis tack vare Business Finlands utmärkta lobbyarbete”, berättar Novanas verkställande direktör Johanna Lamminen.

Våren 2022 rapporterade Yle om projektet som en av de största planerade industriinvesteringarna i Finland.

Projektet fick miljötillstånd år 2022, och det slutgiltiga investeringsbeslutet skulle fattas samma år. Produktionen var planerad att starta redan år 2024.

Men så blev det inte.

Neometals, ett av företagen bakom projektet, meddelade att de drar sig ur finansieringen. Det innebar dock inte att planerna skrotades helt, utan projektet försenades. Neometals är fortfarande delägare i Novana, men projektet är inte längre en prioritet för det australiensiska teknikföretaget.

Anläggningen måste därför hitta finansiering från andra håll. För tillfället söker Novana 400 miljoner euro i finansiering.

Svårigheter med att hitta finansiering

Projektet har försenats eftersom marknadsläget för nya industriinvesteringar är utmanande. Särskilt för ny cirkulärekonomisk teknologi.

”Investerarna är försiktiga.”

Novana är ett startupbolag som har utvecklat en ny teknologi för att lösa upp och utvinna vanadin.

”Jag ser ljust på framtiden för projektet, även om det inte är lätt.”

Om allt går enligt planerna, kommer anläggningen att stå klar under första halvåret 2028.

”Jag vill inte spekulera i när investeringsbeslutet kommer. Vi är realistiska och medvetna om att det har varit svårt att hitta finansiering, även om det redan finns vissa positiva tecken.”

En koldioxidneutral process

Novanas ambition är att upprätta världens första kolneutrala vanadinanläggning.

Hela processen grundar sig i cirkulärekonomi. Vanadin löses upp och avlägsnas från stålslaggen.

”Vi har ingen gruva, utan använder en sidoström från stålproduktionen som råvara.”

Processen kräver cirka 80 000 ton koldioxid (CO₂) per år.

Över hälften av koldioxiden blir kvar i sidoströmmen, som är ett stabiliserat slaggmaterial. Sidoströmmen kan användas till exempel i cement.

”Vår process binder alltså koldioxid som kommer från externa industrianläggningar.”

Anläggningen ska producera världens renaste vanadinpentoxid (V₂O₅). Vanadinpentoxid används för att producera ferrovanadin.

Europa står för cirka 20 procent av världens vanadinanvänding, men är helt beroende av att importera metallen.

Anläggningens produktionskapacitet kommer att vara cirka 9 000 ton vanadin per år. Det motsvarar cirka fem procent av den globala produktionen.

Efterfrågan på vanadin växer

Vanadin (V) är ett grundämne och finns med på EU:s lista över kritiska råvaror.

Det används huvudsakligen i form av ferrovanadin för att tillverka specialstål. Vanadin förbättrar stålets hållfasthet och slitstyrka.

Ett bra exempel är köksknivar och verktyg. Inom försvarsindustrin används metallen till exempel för flygplan och andra fordon.

Ett annat växande användningsområde är batteri- och energisektorn. Vanadin används bland annat i elektrolyter för flödesbatterier.

I Kina har flödesbatterier redan etablerat sig och enligt Lamminen är batteriteknologin också på väg till Europa.

Marknaden för båda användningsområdena växer.

Neljä pitkän uran yhdessä Swecon Oulun-arkkitehtitoimistossa tehnyttä arkkitehtiä päätti tänä vuonna perustaa oman toimiston.

Uuden toimiston nimi on Uuleo Arkkitehdit. Yrityksen perusti keväällä Marttiina Vierimaa, joka irtisanoutui Swecon palveluksesta ensimmäisenä. Elokuussa hänen mukaansa liittyivät myös Juha Kujanpää, Jaakko Kallio-Koski ja Juha-Pekka Niinimaa.

Nelikko on toiminut viimeiset vuodet Swecon Oulun-toimistossa johtotehtävissä, ja sitä ennen vuosia Linja Arkkitehtien palveluksessa. Kaikilla heistä on vähintään 25 vuotta työkokemusta alalta.

Sweco osti Oulussa, Jyväskylässä ja pääkaupunkiseudulla toimineen Linja Arkkitehdit keväällä 2021. Kaupan myötä 60 työntekijää siirtyi Swecolle.

”Olemme kaikki kokeneita arkkitehtejä, ja haave omasta yrityksestä oli elänyt jo pitkään”, Juha-Pekka Niinimaa kertoo.

”Kesällä löysimme toisemme Marttiinan kanssa ja päätimme lyödä hynttyyt yhteen. Marttiina oli jo perustanut Uuleo Arkkitehdit”, Jaakko Kallio-Koski jatkaa.

Heidän mukaansa taustalla ei ollut ristiriitoja Swecon kanssa.

“Olemme saaneet toimia monipuolisesti erilaisissa vaativissa rooleissa, mutta silti kaipasimme uusia haasteita. Halusimme perustaa omannäköisemme arkkitehtitoimiston”, Juha Kujanpää kertoo.

”Eniten on vaikuttanut halu yrittämiseen”, Kallio-Koski korostaa.

Sweco luonnehtii neljän arkkitehdin lähtöä alalle tyypillisestä muutoksesta.

”Arkkitehtialalla tapahtuu jatkuvasti muutoksia ja on luonnollista, että uusiakin yrityksiä perustetaan. Sweco on yksi Euroopan, Suomen ja Oulun suurimmista ja monipuolisimmista arkkitehtitoimistoista, joten toimintamme jatkuu normaalisti ja Oulussa arkkitehtitiimimme jatkavat työtään vahvalla otteella”, toimialajohtaja Jenni Lautso Swecolta sanoo.

Vaihtoehto suurille toimijoille

Vaikka rakennusalan suhdanne on tällä hetkellä haastava, Uuleo Arkkitehtien perustajat uskovat, että markkinoilla on tilaa pienemmälle ja ketterämmälle toimistolle.

”Pienempänä toimijana pystymme toimimaan tehokkaammin ja kuuntelemaan asiakkaiden näkökulmia tarkemmin”, Kallio-Koski perustelee.

Yrityksellä on jo oma toimisto Oulussa, ja toiminta on käynnistynyt neljän perustajan voimin. Tavoitteena on kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana merkittäväksi toimijaksi alalla.

”Meillä on vahva usko tulevaan.”

Ostohousut jalassa

Ruotsalaislähtöinen Sweco on kasvattanut arkkitehtuurin ja asuntosuunnittelun osaamistaan Suomessa ahkerasti yrityskaupoilla.

Yhtiö kaksinkertaisti arkkitehtiensa määrän Suomessa jo vuonna 2012 ostamalla Bronow & Maunulan.

Tammikuussa 2021 Sweco osti NCC:ltä 150 rakennusalan ammattilaista työllistäneen insinööritoimisto Optiplanin, jonka mukana tuli joukko arkkitehteja. Saman vuoden keväällä vuorossa oli Linja Arkkitehdit.

Seuraavaksi katse kääntyi Pirkanmaalle. Keväällä 2023 Sweco osti Tampereen seudulla toimivan Arkkitehtitoimisto Nevan. Nevassa työskenteli noin 30 arkkitehtuurin ammattilaista.

Ruotsin puolella Sweco alkoi ostaa arkkitehtitoimistoja jo 2000-luvun alussa, joten Suomessa on kuljettu emomaan jalanjäljissä

Monipuolinen osaaminen ja referenssit

Uuleo Arkkitehdit luottaa perustajiensa vahvaan osaamiseen ja referensseihin. Lisäksi heillä on valmiiksi laajat verkostot ja hyvät asiakassuhteet aikaisemmasta työhistoriasta.

”Meillä on edelleen hyvät suhteet myös Swecoon. Lähtöömme ei liity erimielisyyksiä, vaan yhteistyö jatkuu. Haluamme toimia mahdollisimman läpinäkyvästi ja kestävästi”, Kallio-Koski korostaa.

Juha-Pekka Niinimaa on erikoistunut koulu- ja päiväkotipuolen oppimisympäristöihin. Juha Kujanpäällä on pitkä kokemus oppilaitoksista, toimisto- ja työympäristöistä sekä liikekiinteistöistä.

Marttiina Vierimaan ja Jaakko Kallio-Kosken osaaminen painottuu asumisen ja hoivarakentamisen suunnitteluun sekä hankekehitykseen.

Jaakko Kallio-Koski toimii muun muassa pääsuunnittelijana Oulun keskustaan rakenteilla olevassa Pohjolan Osuuspankin uudessa pääkonttorissa.

Marttiina Vierimaan referensseihin kuuluu esimerkiksi Ouluun viime vuonna valmistunut 16-kerroksinen opiskelijakerrostalo Psoas UNO.

Niinimaan merkittävimpiin projekteihin lukeutuu työmaavaiheessa oleva Jääkärinkankaan monitoimitalo Oulussa. Kujanpään referensseihin puolestaan kuuluu muun muassa Ammattiopisto Liven oppilaitosrakennus Espoon Leppävaarassa.

Uuleo Arkkitehdeillä on jo omia hankkeita käynnissä, mutta he aikovat tiedottaa niistä vasta myöhemmin.

Vaikka toimisto sijaitsee Oulussa, yritys aikoo palvella asiakkaita koko Suomessa

”Pää- ja arkkitehtisuunnittelu on peruskulmakivi, keskeisinä painopisteinä oppimis- ja työpaikkaympäristöt sekä hoiva- ja asuntosuunnittelu”, Kallio-Koski luettelee.

Perustajat korostavat haluavansa tehdä korkealaatuista arkkitehtuuria tiiviissä yhteistyössä asiakkaiden kanssa.

”Asiakaspalvelu on toimintamme ytimessä. Aiemmissa tehtävissämme olemme rakentaneet pitkäaikaisia ja luottamuksellisia suhteita, ja juuri siihen haluamme jatkossakin panostaa”, Kallio-Koski sanoo.

Lue myös:

Tämä juttu on lyhennelmä. Pidemmän artikkelin voit lukea täältä.

Safety 4 Trafficin juuret juontuvat keväiselle nelostielle 19. maaliskuuta 2004.

Tuolloin sattui Suomen liikennehistorian tuhoisin onnettomuus. Kaikkiaan 23 ihmistä sai surmansa, kun linja-auto ja täysperävaunullinen rekka törmäsivät.

Yhtiö tarjoaa palvelua, jossa auton navigaattori varoittaa esimerkiksi mustasta jäästä, alijäähtyneestä vedestä, sivutuulesta, onnettomuudesta, eri eläimistä tai tietyöstä.

”Palvelut ovat nimenomaan tuotettu paikallisiin tarpeisiin paikallisella sisällöllä. Ne ovat helposti integroitavissa karttapalvelun tai rajapinnan kautta”, toimitusjohtaja Erik Lindbohm valottaa.

Lindbohmin mukaan yhtiön potentiaalisia asiakkaita ovat suuret auto- ja navigointilaitteiden valmistajat ja maahantuojat.

Paikallisuus edellä

Safety 4 Traffic aloitti toimintansa suurin piirtein käsi kädessä koronan kanssa. Sittemmin toimintaa on haitannut Ukrainan sota, eikä isoa kalaa ole vielä saatu pyydykseen.

Vuonna 2023 ja 2024 yhtiön liikevaihto on ollut pyöreät nolla.

”Eihän tuo liikevaihtoluku mikään suuri ylpeilyn aihe ole.”

Safety 4 Trafficin kilpailijat ovat melko järeitä, kuten Google, Tomtom tai Nokian Saksaan myymä Here. Asetelman kimuraisuutta kuvaa, että nämä voivat olla myös yhteistyökumppaneita.

Montako autonvalmistajaa teillä on asiakkaina kolmen vuoden päästä?

”Tuohon on hirveän vaikea vastata. Sopimusten teko autojättien kanssa kestää parisen vuotta, ja esimerkiksi Saksassa prosessi juridisine hierontoineen on äärimmäisen raskas. Siksi kannattaisi valita pari lupaavinta asiakasta ja edetä heidän kanssaan.”

Lindbohm omistaa Safety 4 Trafficin tällä hetkellä yksin. Hän johtaa päivätyönään Vehon hyötyajoneuvojen kehitystä.

Tämä juttu on lyhennelmä. Pidemmän artikkelin voit lukea täältä.

Teknologian tutkimuskeskus VTT sai hiljattain uuden toimitusjohtajan, kun Kalle Härkki aloitti pestissä.

Sait valitsijoilta kehuja tutkimuksen ja liiketoiminnan onnistuneesta yhdistämisestä. Mihin aiot VTT:llä ensi töiksesi tarttua?

Aivan aluksi pyrin kehittämään yritysten ja VTT:n välistä vuorovaikutusta. Teollisuus ja start up-skene ovat asiakkaitamme, ja tehtävänämme on auttaa heitä kehittämään teknologioita ja innovaatioita.

Haitko paikkaa vai headhuntattiinko sinut?

Paikan aukiolohan on ollut tiedossa jo alkuvuodesta, kun entinen toimitusjohtaja ilmoitti lähtevänsä. Minulle kyllä headhunter soitti. Innostuin oitis ajatuksesta, mutta en ollut hakenut paikkaa.

Siirryit VTT:lle teknologiayhtiö Resandin toimitusjohtajan pallilta. Olet aiemmin vastannut Outotecin tutkimuksesta. Millä tavalla VTT:n johtaminen eroaa yrityksessä tehtävän tutkimuksen vetämisestä?

Yrityksessä tutkimustoimintaa tehdään nykyisin aika lyhyellä perspektiivillä. VTT:llä aikajänne voi olla paljon pidempi.

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä VTT:lle myönnettiin valtion rahoitusta reilut 131 miljoonaa euroa. VTT:n rahoituksesta kolmannes tulee elinkeinoelämältä. Näkyykö talouden alakulo yritysten tutkimusinnossa?

Kyllä yrityksissä näkyy tietty varovaisuus. Se johtuu tietenkin maailmantilanteen arvaamattomuudesta ja siitä, että yritysten on hankala arvioida tulevaisuuden näkymiään.

Yksityistä rahoitusta on kolmasosa. Toinen kolmasosa on kilpailtua julkista rahoitusta, kuten EU:n ja Business Finlandin hankkeet. Loppu on valtion avustusta yhteisrahoitteisiin hankkeisiin. Sitä käytetään muun muassa uutta luovaan tutkimukseen sekä teknologian skaalaamiseen ja kaupallistamiseen.

VTT:llä on töissä lähes 2 400 ihmistä. Monenko arvelet tuntevasi nimeltä vuoden kuluttua?

Lähikuukausina järjestämme kahvitilaisuuksia, ja kierrän toimipisteitä ja tutkimustiloja, jotta mahdollisimman moni tulisi tutuksi.

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi johtajana?

Uskon koutsaamiseen ja sparraamiseen. Aion olla käytettävissä, koska tiimeissä saadaan yhdessä enemmän aikaan kuin erikseen. Huono puoleni on ehkä tietty kärsivällisyyden puute.

Näkyykö yhteiskunnan maanpuolustushenkisyys ja sapelien kalistelu VTT:llä?

Kyllä se näkyy, olen jo päässyt mukaan aihealueen keskusteluihin.

Miten toimisit, jos VTT:n rahoitus pienenisi tai kasvaisi 15 prosentilla?

Olen vasta toista päivää töissä, eikä minulla ole tuohon vastausta. Tästä käynnistyy VTT:n strategiatyö, jonka jälkeen osaan kenties vastata jotakin.

Miten yliopistojen rahoitusjäädytys vaikuttaa toimintaanne?

Se haittaa sitä ilman muuta. Yliopistot ovat meille paitsi tärkeitä yhteistyökumppaneita myös merkittäviä rekrytointilähteitä. Jos yliopistojen toiminta hiipuu, se ei ainakaan auta meitä. Yliopistot ovat tärkeä osa innovaatioyhteisöä.

Onko turhaa tutkimusta olemassa?

Hankala kysymys. Tutkimus elää ajassa. Ehkä siinä tapauksessa on, että maailmantilanne ja olosuhteet ovat muuttuneet niin, että jotkut tietyt tutkimustulokset voivat ajan myötä muuttua epärelevanteiksi.

Miten VTT:n tutkimustoiminta on rajattu, voisiko sillä olla esimerkiksi perhostutkimusta?

Tutkimustoimintamme on rajattu soveltavaan teknologian tutkimukseen. Perhostutkimusta meillä ei näin ollen voi olla.

Aiotteko jatkaa vähän kaikessa mukana oloa vai olisiko parempi valita tietyt keihäänkärjet ja pyrkiä niillä maailman huipulle?

Vastaus on sekä että. Joillakin aloilla, kuten kvanttiteknologiassa, olemme jo nyt maailman huipulla. Tarvitsemme maailmanluokan osaamista ja vahvoja osaamiskeskittymiä, esimerkiksi kvantti- ja puolijohdealalle. Tarvitaan myös pitkäjänteistä tutkimusta, josta voi ajan myötä kehittyä kilpailukykyisiä keihäänkärkiä.

Espoossa on hieno tutkimusympäristö. Onko teillä 10 vuoden kuluttua toimintaa Oulussa ja Tampereella?

Kyllä. Toimintamme nojaa ihmisiin ja osaamiseen, joita alueelle on kertynyt. Näillä paikkakunnilla on yliopistoja ja osaamiskeskittymiä, joiden kanssa teemme yhteistyötä.

Koordinoitteko tutkimustoimintaa esimerkiksi Ruotsin ja Norjan laitosten tai ”Saksan VTT:n” Fraunhofer-instituutin kanssa vai keksitäänkö pyörää joka maassa erikseen?

Ei keksitä. Meillä on tiivistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa näiden ja monen muun tutkimuslaitoksen kanssa. Tutkimuksessa pyrkimys on rakentaa tietoa edellisen tiedon päälle eikä rinnalle.

VTT on erittäin suosittu työpaikka. Miksi?

Täällä pääsee tekemään merkityksellisiä asioita asiantuntevassa, mukavassa ja yhteisöllisessä porukassa.

Onko VTT:llä ohjeistettu henkilöstöä etätöiden määrästä vai saako niitä tehdä vapaasti?

Viime syksystä lähtien teemme läsnätyötä vähintään kolmena päivänä viikossa. Se voi olla myös kohtaamisia asiakkaiden tai sidosryhmien kanssa. Kannustamme työskentelemään yhdessä, mikä on innovaatioiden edellytys.

Mitä sanoisit ensimmäisen työpaikan saamisen kanssa tuskailevalle tuoreelle DI:lle?

Sitkeästi vain hakemaan töitä. Hyville ihmisille löytyy aina paikka.

VTT on kehittänyt -alkuiset uutiset ovat mielenkiintoisia, mutta lukijoita ne vetävät kitsaasti. Miten VTT saisi toimintaansa julki nykyistä laajemmin?

VTT:llä on laaja medianäkyvyys ja kehitämme viestintää. Mietimme uutiskärjet mediaa ja niiden yleisöjä ajatellen. Toisaalta esimerkiksi kvanttimekaniikka on sellaista, ettei se tahdo suurelle yleisölle auetakaan.

Olet päässyt ylioppilaaksi Helsingin saksalaisesta koulusta. Mistä erityissuhteesi Saksaan kumpuaa?

Isäni oli professorina Aachenissa vuosina 1979–1981. Minut lähetettiin kouluun vain sanakirja mukanani. Muutamassa vuodessa sitä kuitenkin oppi kielen aika hyvin.

VTT:n toimitusjohtajana tämä on kolmas jaksosi Otaniemessä. Mitkä ne kaksi muuta ovat?

Syntymäpaikakseni on kirjattu Uusikaupunki, koska äitini oli kirjoilla siellä. Asuin kuitenkin ensimmäiset kolme vuotta Otaniemen teekkarikylässä, missä isäni opiskeli. Itsekin opiskelin myöhemmin Otaniemessä.

Mitä harrastat?

Erilaisia urheilulajeja, täyspitkään triathloniin eli Ironman-kisaan olen osallistunut Barcelonassa. Pelaan tennistä ja golfia ja mökkeilen Uudessakaupungissa.

Paljonko saat palkkaa?

Tehtävän vaativuuden mukaan.

Australialainen Electro Optic Systems kehittää laserjärjestelmää, joka kykenee torjumaan droneja ja lennokkeja liki yhden kappaleen sekuntivauhdilla, kirjoittaa Aviation Week.

DSEI-messuilla Lontoossa haastatellun toimitusjohtaja Andreas Schwerin mukaan asiakaskunta hakee nyt entistä enemmän kykyä nopeaan tulitustahtiin pidemmän kantaman sijaan.

EOS:n DSEI:ssä esittelemä Apollo-järjestelmä pystyy tällä hetkellä pudottamaan 20 kohdetta minuutissa, mutta nopeutta ollaan nostamassa 50 kohteen minuuttivauhtiin. Tämä toteutetaan lisäämällä lasersädettä kohdistavien moottoreiden tehoa niin, että ne toimivat aiempaa suuremmalla nopeudella.

Apollon dronejen ja lennokkien torjuntaan tarkoitettu versio käyttää 100 kW:n laseria. Se on suunniteltu luokitusten 1-3 miehittämättömän kaluston torjuntaan. Kolmosluokan lennokki painaa 25-598 kg ja lentää tyypillisesti alle 18 000 jalan (noin 5,5 km) korkeudessa alle 250 solmun (noin 460 km/h) nopeudella. Esimerkiksi Venäjän käyttämien Geran/Shahed-hyökkäyslennokkien voidaan katsoa kuuluvan tähän kategoriaan.

Ilman virtajohtoa Apollo kykenee itsenäisesti yli 200 torjuntaan, ja ulkoisen virran kanssa torjuntakyky on miltei rajoittamaton.

EOS:lla on myös teholtaan 150 kW:n järjestelmä esimerkiksi rakettien ja tykistökranaattien torjuntaan.

Lue myös:

Sen takana oli pyöriväkohteinen neutronilähde II (Rotating Target Neutron Source-II, RTNS-II). Laite tuotti erittäin voimakasta neutronisäteilyä, joka tunkeutuu syvälle aineeseen ja aiheuttaa vakavia vammoja ihmisille, jotka altistuvat sille.

Neutronisäteily vaurioittaa dna:ta ja aiheuttaa syöpää. Neutronit muuttavat myös ympäröiviä materiaaleja radioaktiivisiksi. RTNS-II oli maailman voimakkain jatkuva neutronien lähde. Sen tuottama säteily ylitti moninkertaisesti sen, mitä ihminen voi kestää edes lyhyesti.

Tarvittiin ovi, iso ovi. Itse asiassa maailman painavin saranoitu ovi.

Perustettiin kilpailemaan Los Alamosin kanssa

Huippusalainen Lawrence Livermore National Laboratory perustettiin 1952. Ensimmäiset atomipommit oli kehitetty Los Alamosissa ja kilpailun nimeen vannovat amerikkalaiset halusivat perustaa toisen ydinaselaboratorion, jotta laitokset kisailisivat keskenään.

Neuvostoliitto oli räjäyttänyt ensimmäisen atomipomminsa 1949 ja USA halusi säilyttää sotilaallisen etumatkansa. Livermore keskittyi tekemään ballistisista ohjuksista tarkempia ja niiden ydinkärjistä kevyempiä.

Japaniin valmistui vielä painavampi ovi

Livermoorissa oli luonnollisesti erittäin tarkat turvatoimet, mutta legendaarinen ovi ei ollut siis tarkoitettu pitämään ulkopuolisia loitolla vaan pitämään neutronisäteily sisällä.

Käytännössä ovi toimi säteilykilpenä, joka varmisti, että tilan ulkopuolella voitiin työskennellä normaalisti ilman terveydellisiä riskejä.

Ovi painoi 44 000 kiloa, se oli 2,5 metriä paksu. Ovi voi näyttää jopa koomiselta, mutta se oli hyvin suunniteltu. Saranoissa oli laakerit, jotka jakoivat painon tasaisesti ja minimoivat kitkan. Yksi henkilö pystyi työntämään oven auki ja kiinni, joskin hitaasti.

Ovi valmistui 1972 ja se piti hallussaan titteliä maailman raskain ovi reilut parikymmentä vuotta.

Livermoorin ovi menetti tittelinsä 1994. Silloin Japanin kansallinen fuusiotutkimuslaitos asensi niin ikään säteilysuojaukseen tarkoitetun oven laitokselleen Gifussa.

Se painaa 720 tonnia. Korkeutta on 11, 73 metriä, leveyttä 11,4 metriä ja paksuutta kaksi metriä. Oven on noteerannut myös Guinnessin ennätysten kirja.

Kiina kehittää niin kutsuttua planetaarista puolustusta. Se aikoo nimittäin testata, voiko avaruusalus muuttaa maapallon lähellä liikkuvan asteroidin rataa, Interesting Engineering kertoo.

Projektin aikana laukaistaan avaruusalus, jonka on määrä törmätä pieneen asteroidiin kymmenien miljoonien kilometrien etäisyydellä Maasta. Hankkeessa tavoitteena on muuttaa asteroidin rataa vain muutaman senttimetrin verran.

Odotettavissa on, että asteroidin rata muuttuu noin 3–5 senttimetriä. Vaikka muutos vaikuttaa pieneltä, se osoittaisi, että asteroidin suunnan muuttaminen näin on mahdollista.

Ainoastaan Yhdysvaltain avaruushallintovirasto Nasa on tehnyt vastaavaa. Vuonna 2022 Nasa törmäytti avaruusaluksen Didymos-nimiseen asteroidiin, joka on osa samannimistä kaksoisasteroidia.

Asteroidi ei uhannut maapalloa, vaan törmäys tehtiin testimielessä. Asteroidi oli törmäyshetkellä noin 11 miljoonan kilometrin etäisyydellä maapallosta mitattuna.

Nasan törmäyksen jälkiä tutkitaan Euroopassa. Tekniikka&Talous kertoi lokakuussa 2024, että suomalaistahot ovat mukana hankkeessa, jossa luotain lähetettiin tutkimaan kaksoisasteroidissa tapahtuneita muutoksia.

Lue lisää eurooppalaisesta hankkeesta:

Kiina kehittää planetaarista puolustusta tavoitteenaan luoda kattava järjestelmä, joka varoittaa uhista varhaisessa vaiheessa ja on valmis reagoimaan niihin nopeasti.

Tulevassa kokeessa avaruuteen aiotaan laukaista kaksi avaruusalusta, joista toinen törmää asteroidiin ja toinen tarkkailee tapahtumaa. Kokeessa käytetään apuna myös muualla avaruudessa ja maanpinnalla sijaitsevia teleskooppeja. Kiinassa ollaan valmiita myös kansainväliseen yhteistyöhön.

Maata lähestyviä asteroideja seurataan tarkasti. T&T on kertonut esimerkiksi asteroidista, jonka pelättiin iskeytyvät Maahan vuonna 2032. Tuoreempien riskiarvioiden mukaan asteroidi ei olekaan törmäyskurssilla maapallon kanssa, mutta on mahdollista, että se syöksyy Kuuhun.

Lue lisää: