”Ei.”
Näin ykskantaan vastaa luotiliivivalmistaja CPE Productionin toimitusjohtaja Harri Kolu. Kysymys kuuluu, onko yksi Suomen puolustusteollisuuden kärkiyhtiöistä kaupan tai voisiko se listautua pörssiin.
”Aika monta kertaa on tänä vuonna kysytty, että onko yritys myynnissä. Säästyy paljon työaikaa, kun omistajastrategiassa lukee selvästi, miten vastataan”, Kolu naurahtaa.
Forssalaisyhtiön enemmistön omistavat Kolun neljä lasta, ja strategia linjaa, että omistus ja tuotanto säilyvät jatkossakin Suomessa.
”Olen itse nähnyt sen, että kun ulkomainen omistaja tulee taustalle, voi alkaa kalenterista katsomaan, koska tuotanto Suomessa loppuu”, Kolu perustelee.
Samalla linjalla on myös moni muu puolustusalan yhtiö. Selvitimme alan suurimpien yritysten omistajat.
Perheomistus on yleistä. 25 suurimmasta yrityksestä kymmenessä vähintään puolet äänivallasta on suomalaisilla perheillä tai perustajayrittäjillä.
25 suurimman suomalaisen puolustusyhtiön joukkoon pääsee, kun tekee noin 18 miljoonan euron liikevaihtoa.
”Jatkamme perheyrityksenä”
Hyvä esimerkki perheomistuksesta on myös tamperelainen Insta Group, jonka omistaa Mattssonin perhe.
Insta on tehnyt Suomen puolustusvoimien kanssa yhteistyötä jo 1970-luvulta lähtien. Nykyään monialayhtiö kehittää puolustuspuolelle johtamisjärjestelmiä, tiedon salaus- ja suodatusratkaisuja sekä drooniteknologiaa.
Insta omistaa myös merkittävän osuuden Patria-konserniin kuuluvasta, puolustusvoimien kalustoa huoltavasta Millogista, jonka tytäryhtiö Senop valmistaa esimerkiksi pimeänäkölaitteita ja tähtäimiä.
Instassa äänivaltaa käyttää kolmannen polven yrittäjä Niklas Mattsson. Hän näkee, että kotimainen perheomistus on puolustusalalla vahvuus.
”Olemme riippumattomia, ja pystymme keskittymään pitkiin, vuosikymmenten mittaisiin projekteihin. Haluamme pitää osaamisen Suomessa ja tehdä oman osamme yhteiskunnan turvallisuuden eteen. Ainakin minulle se on iso arvo ja uskon, että monelle muullekin tällä alalla”, Mattsson sanoo.
Kysymykseen siitä, voisiko yritys olla myynnissä tai listautua pörssiin, myös Instan vastaus on selvä: ”Jatkamme perheyrityksenä.”
Vuosien varrella yhtiöön on tosin ostettu osia lisää ja toisia on myyty, Mattsson lisää. Se on mahdollista myös jatkossa.
Poikkeus Arabiemiraateista
Selvityksen perusteella valtaosassa puolustusalan kärkiyhtiöistä pääomistus on kotimaisissa käsissä.
40 prosentissa enemmistöomistaja on ulkomainen sijoittaja, yritys tai valtio. Vähintään kymmenen prosenttia ulkomaista omistusta on 56 prosentissa yrityksiä.
Alan ulkomaiset omistajat ovat Euroopasta ja Nato-maista, mutta mukaan mahtuu poikkeus.
Viranomais- ja sotilasveneitä valmistavan Marine Alutechista puolet omistaa Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin rekisteröity sijoitusyhtiö Westfield International. Toinen puoli kuuluu yrittäjä Niko Harolle ja hänen perheyhtiölleen.
Haron mukaan ulkomainen sijoittaja on ollut välttämätön kansainvälisen kasvun rahoittamiseksi, sillä kotimaiset sijoittajat ovat olleet haluttomia lähtemään perinteiseen puolustusbisnekseen.
”Suomalaiset sijoittajat ja rahoituslaitokset katsovat, miten kolme viimeistä vuotta ovat menneet. Kansainvälisiä sijoittajia sen sijaan kiinnostaa, miten seuraavat viisi vuotta menee”, Haro sanoo.
Euroopassa ja Nato-markkinoilla suomalaisuus on Haron mukaan merkittävä etu. Yhteistyökumppani Lähi-idästä nähdään neutraalina, ja yhtiöllä on vahva tausta yhteistyöstä eurooppalaisten kanssa, Haro sanoo.
Myös Haro korostaa perheen roolia operatiivisessa toiminnassa.
”Moni asiakas on sanonut, että on tärkeää, että yrityksellä on kasvot ja vuosikymmenten track record. Suurimmat kilpailijamme ovat kaikki yli satavuotiaita.”
Iceye oli valtiolle herätys
Valtion rooli on puolustusteollisuudessa merkittävä. Suomen valtio on enemmistöomistaja puolustusteollisuuden ylivoimaisesti suurimmassa yhtiössä, Patria-konsernissa ja vähemmistöomistaja suoraan tai muiden yhtiöiden kautta viidessä yrityksessä.
Parhaillaan valtion sijoitusyhtiö Tesi neuvottelee myös vähemmistösijoituksesta räjähdeyhtiö Forcitin tytäryhtiöön, joka suunnittelee TNT-tehdasta Porin Noormarkkuun.
Tesin rooli sijoittajana on vahvistunut. Viime vuonna sijoitusyhtiötä päätettiin pääomittaa 300 miljoonalla eurolla, ja Tesi voi nyt tehdä yksittäisiin yrityksiin 20–60 miljoonan euron suoria sijoituksia.
Tesin sijoitusjohtaja Keith Bonnici kertoo, että taustalla oli tarve osallistua aktiivisemmin kasvu- ja kansainvälistymisvaiheessa olevien yhtiöiden sijoituskierroksille.
Hyvä esimerkki on satelliittiyhtiö Iceye, joka on Ukrainan sodan myötä kiihdyttänyt hurjaan kasvuun. Rahoituskierroksilla yhtiö on arvostettu miljardien eurojen arvoiseksi.
Vuoden 2024 keväällä Iceye keräsi 80 miljoonan euron rahoituspotin, josta 40 miljoonaa euroa tuli valtion sijoitusyhtiö Solidiumilta.
Bonnicin mukaan Tesin valtuudet eivät tuolloin riittäneet näin suurille rahoituskierroksille osallistumiseen.
”Se oli herätys, että valtio-omistajalla pitäisi olla enemmän liikkumavaraa”, Bonnici sanoo.
Hänen mukaansa omistajuudella on iso vaikutus siihen, missä yhtiö kehittää uusia tuotteitaan, minne se investoi ja missä palkkaa väkeä eli minne hyöty puolustusteollisuuden kysynnästä kasautuu.
”Kun pystymme osallistumaan isommilla summilla, voimme olla pidempään päätöksenteossa tuomassa Suomi-kulmaa niin, että mahdolliset investoinnit ja rekrytoinnit suuntautuisivat mahdollisimman laajasti Suomeen.”
On kuitenkin selvää, että kasvuyhtiöiden satojen miljoonien eurojen rahoituskierrokset eivät löydy yksistään suomalaisten sijoittajien taskuista.
Bonnicin mukaan ulkomaiset puolustusalan suuryhtiöt ovat tällä hetkellä ostohousut jalassa ja katsovat aktiivisesti kohteita Suomesta ja Pohjoismaista.
Hänen mielestään on olemassa riski, että suomalainen huipputeknologia valuu alkuvaiheen kasvuyritysten mukana meiltä maailmalle.
”Jos ajaudumme puhtaaseen tytäryhtiötalouteen, monella toimialalla on nähty, että tuotantoa ja henkilöstöä supistetaan herkimmin siellä, missä omistajaohjaus ei ole riittävän vahvaa. Siksi on erittäin tärkeää löytää tasapaino suomalaisen ja ulkomaisen omistuksen välille.”
Omistaja avaa ovia
Jos puolustusalan yritysten omistajuus on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta sopivissa maissa, ei yritysten omistajuudella ole turvallisuuden näkökulmasta merkitystä, arvioi Puolustus- ja ilmailuteollisuus ry:n pääsihteeri Tuija Karanko.
”Ei, kunhan teknologia ja osaaminen on saatavilla Suomessa kaikissa turvallisuustilanteissa. Näin ajatellaan, ja mielestäni se pitää paikkaansa.”
Kansantalouden näkökulmasta Suomessa herättää kuitenkin huolta, myydäänkö innovaatiomme ulkomaiseen omistukseen. Kun puolustusalalle asetetaan suuria kasvutoiveita, on keskeinen kysymys, löytyykö kotimaasta kasvuun pääomaa vai pitääkö sitä hakea ulkomailta.
Karanko huomauttaa, että puolustusteollisuuden markkinat ovat protektionistiset, mutta ulkomaiset omistajat voivat avata sellaisia ovia, joihin suomalaisyhtiön rahkeet eivät yksin riittäisi.
Esimerkiksi asevalmistaja Sakon myynti italialaiselle perheyhtiö Berettalle on tunnettu menestystarina. Yhtiön liikevaihto on reilussa parissa vuosikymmenessä kahdeksankertaistunut.
”Sakon liikevaihto lähti huimaan nousuun johtuen Berettan maailmanlaajuisesta myyntiorganisaatiosta”, Karanko sanoo.
”Tällaisia mahdollisuuksia ulkomainen omistajuus voi tuoda. Ei se ole aina ole pelkästään rahoitusta vaan markkinoille pääsyä, joka tällä alalla voi olla huomattavankin haasteellista.”
