Uutiset ja blogit

Venäjän keskuspankki nosti maaliskuun toisella viikolla Euroopan unionia vastaan kanteen, joka koskee siltä jäädytettyjä varoja. EU on jäädyttänyt Venäjän keskuspankin ja venäläisten oligarkkien varallisuutta noin 210 miljardin euron arvosta.

Venäjän keskuspankki kertoi tiistaina jättäneensä jäädyttämistä koskevan kanteen Luxemburgin yleiseen tuomioistuimeen. Keskuspankin mukaan EU-huippukokous rikkoi lakia viime joulukuussa, kun se päätti pitää varat jäädytettyinä toistaiseksi.

EU-valtiojohtajat harkitsivat ensin Venäjän jäädytettyjen varojen antamista Ukrainalle, mutta perääntyivät lopulta etenkin Italian vastuksen takia. Sen sijaan EU antaa Ukrainalle 90 miljardin euron lainan.

Venäjän keskuspankin mukaan huippukokouksen päätös "loukkaa perusoikeuksia ja luovuttamattomia oikeuksia oikeussuojaan, omaisuuden loukkaamattomuuden periaatetta sekä valtioiden ja niiden keskuspankkien suvereenin koskemattomuuden periaatetta".

Keskuspankki katsoo lisäksi, että Eurooppa-neuvosto rikkoi EU:n lainsäädäntöä hyväksymällä päätöslauselman jäädytetyistä varoista määräenemmistöllä eikä yksimielisesti.

EU:n tiedottaja Balazs Ujvari sanoo huippukokouksen toimineen laillisesti ja pitää kannetta perusteettomana.

"Olemme täysin varmoja laillisuudesta ja päätöksen yhteensopivuudesta EU:n lainsäädännön kanssa”, hän totesi tiedotustilaisuudessa tiistaina.

Venäjän keskuspankki haastoi jäädytettyjä varoja säilyttävän Euroclearin oikeuteen jo viime joulukuussa. Keskuspankki vaatii noin 232 miljardin dollarin korvauksia muun muassa menettämistään korkotuotoista.

Tähän kanteeseen liittyvät kuulemiset aloitettiin tällä viikolla suljetuin ovin.

Venäjän keskuspankki toimi asiassa vain muutama päivä sen jälkeen, kun Yhdysvaltain Belgian-suurlähettiläs Bill White kertoi presidentti Donald Trumpin osuudesta EU-huippukokouksen joulukuun päätöksiin. Whiten mukaan nimenomaan Trump taivutteli Italian pääministerin Giorgia Melonin ajamaan huippukokouksessa omaa agendaansa jäädytettyjen varojen osalta.

Kremlillä on tapoja kostaa

Uutistoimisto Reutersin haastattelemien lakimiesten mukaan Venäjän keskuspankki hakee nyt ennakkoratkaisua, jonka turvin se voisi yrittää samaa myös esimerkiksi Kiinassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Kazakstanissa.

Reutersin haastattelemat venäläiset piensijoittajat vaativat lisäksi, että heidän pitäisi saada osuus kaikista Euroclearin hallussa olevista jäädytetyistä varoista korvauksena siitä, että heidän sijoituksensa länsimaissa estettiin vuonna 2022 asetettujen pakotteiden vuoksi.

Venäjän keskuspankin entinen neuvonantaja ja venäläiseen talouteen erikoistunut tutkija Alexandra Prokopenko ja Venäjän talouteen erikoistunut ajatuspaja Cepan (Center for European Policy Analysis) vanhempi tutkija Alexander Kolyandr ovat arvioineet, että pelkkä kanteen nostaminen vahvistaa Venäjän asemaa.

He sanovat lisäksi, että Kremlillä on useita muita tapoja kostaa.

”Ensinnäkin se voi kansallistaa "epäystävällisten" maiden ulkomailla asuville kuuluvia varoja, joita tällä hetkellä pidetään Venäjällä erityisillä C-tyypin tileillä. Länsimaisten sijoittajien Venäjällä hallussa pitämien osinkojen, joukkovelkakirjojen lunastusten ja kuponkien tuotot ovat kertyneet tällaisille tileille vuodesta 2022 lähtien, jolloin Venäjä esti länsimaalaisia​​ nostamasta varojaan tileiltään.”

Kolyanrdin ja Prokopenkon mukaan näillä tileillä on noin 500 miljardia ruplaa likvidejä varoja.

”Varojen suora takavarikointi Venäjän valtiolle auttaisi hieman puuttumaan Moskovan laajaan budjettivajeeseen kasvavien sotilasmenojen keskellä. Kansalaisten silmissä se olisi myös oikeutettu symmetrinen vastaus. Ja toisin kuin Euroopassa, Kreml voisi toimia nopeasti ilman pitkittynyttä oikeudellista keskustelua”, he sanovat.

Hyundai Ioniqin sporttisissa N Line -malleissa on varsin monen säädön taakse piilotettu toiminto, drift-ajotila. Se päällä auto muuttuu takavetoiseksi, ja jarrutus sekä tasauspyörästön toiminta ohjataan nekin vain taakse. Myös ajonvakautusjärjestelmä menee pois päältä.

Drift-ajotila ei ole tarkoitettu liikenteessä leikkimiseen, vaan Hyundain mukaan ainoastaan suljetulla radalla tapahtuvaan hauskanpitoon.

Maahantuoja uskoo, että suurimmalta osalta auton käyttäjistä ominaisuus jää huomaamatta, sillä sen päälle kytkeminen vaatii auton manuaaliin perehtymistä.

Ajotilan ansiosta N:llä voi ajaa sivuluisussa kaasupoljinta pumppaamalla ja määrätietoisin ohjauspyörän liikkein.

”Ajamisesta tulee aitoa ja alkuperäistä. Unohdetaan kaikki ne modernit ajotyylit joita on harjoiteltu, ja mennään takaisin takavetoajotyyliin. Se lähtee siitä, että vastaohjauksen kanssa pitää olla tarkkana”, kertoo ajokouluttaja Riku Tahko oheisella videolla.

Kaasupoljinta polkaisemalla auton takapää lähtee luisuun. Luisua hallitaan vastaohjauksella ja kaasun ”läpyttämisellä”.

Hämeenlinnan Harvialassa sijaitseva jäärata on sateen kastelema ja erittäin liukas. Kitkarenkailla varustetun auton pitäminen sillä on totisen työn takana.

”Yhtään ylimääräistä liikettä tässä ei voi tehdä, muuten auto kyllä pyörähtää heti”, sanoo Tahko.

Ei mene päälle vahingossa

Ioniq N:n drift-ajotila menee päälle näin:

Vaihteen on oltava P-asennossa. Luistonesto eli ESC kytketään pitkällä painalluksella pois päältä, kunnes kuuluu kaksi merkkiääntä.

Sen jälkeen kytketään sport-ajotila päälle ja painetaan jarrupoljinta. Tämän jälkeen pitää vielä vetää molempia ohjauspyörän regen-siivekkeitä. Niitä on pidettävä pohjassa yli kolme sekuntia.

Kun ajotila on päällä, mittaristoon tulee viesti ”drift-tila aktivoitu” ja merkkivalo syttyy.

Drift-ajotila menee pois päältä, kun ajotila vaihdetaan muuhun kuin sport-moodiin ja ESC kytketään uudelleen päälle. Ohjauspyörän regen-siivekkeiden yhtäaikainen painaminen yli kolme sekuntia kytkee sekin driftin pois päältä.

”Jos kierroksen saa menemään luisussa, niin voi taputtaa itseään olkapäälle”, Tahko sanoo.

Drift-ajotilaan tutustuttiin Hyundain maahantuojan järjestämässä tapahtumassa helmikuun lopussa.

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 2/2013.

Tuntemattomaksi jäänyt Sergei Prokudin-Gorski (1863–1944) kuvasi erityisesti Venäjän keisarikunnan historiaa, arkkitehtuuria, maisemia ja ihmisiä, myös Suomesta.

Tsaari Nikolai II:n suosikki sai käyttöönsä oman pimiöllä varustetun junavaunun Venäjän kierrokselle.

Vaikka Prokudin-Gorskin kehittämät värivalokuvauksen menetelmät eivät koskaan yleistyneet, hänen kehitystyönsä on merkittävää myös nykypäivän näkökulmasta.

Suurin osa hänen kuvistaan on säilynyt Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmissa, jonne kuvat hankittiin vuonna 1948. Värivalokuvauksen kansainvälisistä historiakirjoista Prokudin-Gorskia ei löydy. Laaja ja korkeatasoinen tuotanto on jäänyt huomiotta.

Kolmella värillä

Enemmän tai vähemmän käytännöllisiä värikuvausmenetelmiä oli jo 1860-luvulla, mutta varsinaisen läpimurron teki vasta saksalainen professori Adolf Miethe 1900-luvun alussa. Hän kehitti additiivista värivalokuvausta ja kolmiväriprojisointia.

Miethe rakensi kuvausta varten erikoiskasetin: kolme peräkkäistä valotusta tehtiin punaisen, vihreän ja sinisen suodattimen läpi. Hän suunnitteli myös voimakasta kaarivaloa käyttävän projektorin.

Myös kuvausmateriaali parantui: se oli väriherkempää, ja värit toistuivat oikeassa harmaasävyjen suhteessa.

Müncheniläinen Perutz-valmistamo toi pankromaattiset Perchromo-levyt vuonna 1904 kaikkien valokuvaajien ulottuville. Se mahdollisti tarkat värierottelut heti kuvausvaiheessa: punaista, vihreää ja sinistä valoaaltoaluetta vastasi oma mustavalkoinen negatiivinsa.

Värivalokuvaukseen tulivat käyttöön myös erikoiskamerat, joissa heijastuva kuva jaettiin kameran sisällä peilien avulla kolmelle erilliselle kasetille oman suodattimensa läpi.

Liikkumatta kolmen valotuksen ajan

Venäläinen kemisti ja valokuvaaja Prokudin-Gorski opiskeli Miethen johdolla Berliinissä. Palattuaan Venäjälle hän ryhtyi päätoimiseksi valokuvaajaksi.

Prokudin-Gorski käytti erikoisvalmisteista kasettia, jossa oli 8 × 24 cm negatiivi. Tälle saatiin allekkain kolmella peräkkäisellä valotuksella kolme erillistä noin 8 × 8 cm kuvaa punaisen, vihreän ja sinisen suotimen läpi.

Kohteen piti pysyä paikallaan erillisten valotusten ajan.

Näistä negatiiveista valmistettiin taikalyhtyesityksiin soveltuvalle materiaalille positiivikopiot, joissa punainen, vihreä ja sininen väri ilmenivät edelleen eroteltuina mustavalkoisina osakuvina harmaasävyissä.

Kuvat projisoitiin samanaikaisesti kolmella projektorilla, kukin osakuva oman punaisen, vihreän ja sinisen suotimensa läpi. Ne kohdistettiin yhdeksi ”värikuvaksi luonnosta”, kuten Prokudin-Gorski ilmaisi.

Hän sovelsi kolmivärivalokuvausta myös kirjapainotaitoon. Värikuvien painajana hänestä kehittyi todellinen mestari.

Tsaari Nikolai II tuki voimakkaasti hanketta koko Venäjän nähtävyyksien valokuvaamisesta väreillä. Prokudin-Gorski aloitti järjestelmällisen kuvaustyönsä vuonna 1909 matkustamalla Marin vesireittiä.

Hän kuvasi maisemia ja arkkitehtuuria Volgan lähteiltä Niznij- Novgorodiin ja jatkoi Keski- ja Etelä-Uralille. Seuraavana vuonna projektia jatkettiin Volgalla Astrakhaniin saakka, Pohjois- ja Etelä-Uralilla, Dagestanissa ja Suomessa.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Prokudin-Gorski suoritti vielä laajan ja ilmeisesti viimeiseksi jääneen kuvausmatkan Karjalaan ja Muurmannin keskeneräiselle ratatyömaalle vuonna 1915.

Radan tekoon osallistui itävaltalaisten sotavankien ohella palkattuina myös useita tuhansia suomalaisia ja kiinalaisia.

Prokudin-Gorski esitti viimeisen kerran värikuviaan Venäjällä vielä vallankumouksen jälkeen Talvipalatsissa maaliskuussa 1918.

Jäi palaamatta Norjan matkalta

Elokuussa 1918 hän lähti työmatkalle Norjaan, mutta ei palannut enää Venäjälle. Vanhaa aatelia edustanut hovikuvaaja saattoi pelätä turvallisuutensa puolesta.

Hän yritti jatkaa tieteellistä työtään ensin Norjassa, mutta muutti Englantiin vuonna 1919 ja pari vuotta myöhemmin edelleen Ranskan Nizzaan.

Pariisiin Prokudin-Gorski muutti vuonna 1925, ja perusti sinne valokuvalaboratorion. Hän onnistui saamaan pääosan kuvakokoelmastaan Ranskaan 1930-luvulla.

Prokudin-Gorski kuoli Pariisissa 27. syyskuuta 1944. Yhdysvaltain kongressin kirjasto hankki perikunnalta hänen kuvansa kokoelmiinsa vuonna 1948.

Lue myös:

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 2/2013.

Hätäpoistumistikkaat löytyvät useimmista pientaloista, joissa on yläkerta, sillä ne kuuluvat rakennusmääräyksiin. Tikkaille kannattaa kuitenkin suoda vähän enemmänkin ajatusta niin asennettaessa kuin sen jälkeenkin, sillä hädän hetkellä niillä voi olla ratkaiseva merkitys koko perheen pelastumisessa tulipalolta.

Määräysten mukaan hätäpoistumistikkaat tarvitaan, jos pudottautumiskorkeus ikkunasta tai parvekkeelta maahan tai muulle turvalliselle alustalle on yli 3,5 metriä. Palotikkaiden tulisi olla asennetut kiinteästi seinään, jotta laskeutuminen niitä pitkin on turvallista.

– Siinä on sitten tasapainoilua, että tuovatko tikkaat maan pinnalle asti, jolloin pitää miettiä sitä, ettei tee satunnaiselle kulkijalle tai rosvolle helpoksi yrittää sisäänpäin tulemista. Ja toisaalta sitten erityisesti lapsiperheiden osalta, että vekarat eivät pääse kiipeämään tikkaille helposti ja loukkaamaan itseään. Siksi tikkaiden alin puola jätetään monesti vähän korkeammalle, sanoo Suomen pelastusalan keskusjärjestön (Spek) vanhempi asiantuntija Ilpo Leino.

Oleellisinta on, että olivatpa tikkaat perinteiset tai avattavat, niiden tulee olla kiinteästi seinään asennetut. Erilaiset riipputikastyyppiset ratkaisut Leino tyrmää.

– Ne ovat erittäin hankalia käyttää. Sen takia muita kuin tukevasti paikallaan olevia kiinteitä tikkaita ei suositella.

Kiinteistön omistajan harkintaan jää, asennetaanko tikkaat yläkerrassa yhteen makuuhuoneeseen vai useampaan. Lähtökohta on se, että asunnossa on varsinainen uloskäynti ja sen lisäksi vähintään yksi varatie.

– Jos yläkerrassa on useampi makuuhuone ja aulatila, on syytä miettiä, että jos aulaan on päässyt muodostumaan paljon savua, pääseekö huoneesta toiseen liikkumaan niin, että kaikki pääsevät siihen yhteen huoneeseen, jossa varatie on, vai olisiko syytä laittaa tikkaat kaikista huoneista, Leino sanoo.

Paloharjoitukset koko perheelle

Jo asennusvaiheessa kannattaa miettiä, miten helppo tikkaita on käyttää, jos aito hätätilanne tulee.

– Valitettavasti monesti näkee, että ne on sijoitettu ikkunan sivulle. Pitäisi miettiä, että kuka siihen pystyy itsensä kiemurtelemaan, että pääsee turvallisesti alas.

Hätäpoistumistikkailla kulkemista kannattaa myös harjoitella.

– Mielellään koko perheen voimin. Pääsevätkö aikuiset menemään, ja entäs sitten nuoriso? Vähän voi miettiä myös sitä, että jos on ihan pieniä lapsia, niin miten heidät kuljetetaan alas.

Leino kertoo esimerkin erään perheen ratkaisusta, jossa säilytettiin jääkiekkokassia huoneessa, josta tikkaat lähtivät. Kassin ja köyden avulla perheen vauvan olisi saanut lasketuksi turvallisesti alas.

– Kokeilemalla saa tuntuman siitä, että jos joku ei vaikka uskalla laskeutua tikkaita, niin mitkä ovat ne mahdolliset toimenpiteet, joilla yritetään varmistaa, että kaikki pääsevät turvallisesti ulos.

Harjoittelu auttaa myös muistamaan, että hätäpoistumisreitti on ylipäätään olemassa. Se nopeuttaa evakuoitumista silloin, kun tavallisesti käytetty reitti ei ole kuljettavissa.

– Pienessä paniikissa ei välttämättä muista, että meillähän on tuossa hätäpoistumistikkaatkin. Samalla harjoitellessa tulee testattua, että tikkaat ovat vuosien jälkeen tukevasti kiinni. Se on myös kiinteistönhuoltoa samalla.

Leino muistuttaa myös, että hätäpoistumiseen tarkoitetussa ikkunassa olisi syytä olla avauspainike aina paikallaan, jotta sen saa auki heti kun tarve on.

Sammuttimien kanssa petrattavaa

Leino kritisoi sitä, ettei missään säännöksissä vaadita, että kotona tulisi olla alkusammutusvälineitä, vaikka niiden avulla voisi useissa tapauksissa vähentää pienemmissä paloissa syntyviä vahinkoja.

– Kannustamme siihen, että jokaisesta asunnosta löytyisi vähintään sammutuspeite ja mielellään sen kaveriksi ihan kunnon käsisammutinkin. Että silloin kun palovaroittimet hälyttävät, olisi mahdollisuus ottaa tilanne haltuun niin, ettei sieltä tarvitse edes poistua vaan sammutetaan palon alku ja se oli siinä.

Kotiin paras vaihtoehto on 2–6 litran nestesammutin.

– Jauhesammutinkin on varsin toimiva, mutta siinä on haasteena, että se sotkee mahdottomasti. Pienen palon alun sammuttamisen jälkeen vahinkojen määrä voi olla suurempi sen takia, että jauhetta on ympäri asuntoa ja sen siivoaminen onkin sitten ammattisiivoojan hommaa.

Leino vinkkaa, että nykyisin kodin sammutuspeitteet ja palosammuttimet saavat olla minkä värisiä tahansa, joten sisustuksen värimaailman kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja, vaikka sammutusvälineet olisivat esillä.

– Mielenkiinnolla odotan, milloin nähdään jokin kukertava tai muu kuvio sammuttimessa.

Markkinoilla on pitkään ollut tyyntä, mutta viimeistään nyt ensimmäiset markkinapuhurit lähentelevät myrskylukemia.

Iranin sota on käytännössä sulkenut laivareitin Hormuzinsalmen läpi, mikä on näkynyt rajusti markkinoilla.

Pitkäjänteiselle sijoittajalle markkinamyrsky voi olla kuitenkin jälleen hyvä hetki painaa ostonappia.

Markkinoiden volatiliteettia eli hintaheiluntaa seuraava Vix-indeksi nousi jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla jyrkästi. Kohonneen volatiliteetin mielletään usein viestivän sijoittajien hermostuneisuudesta, minkä vuoksi indeksiä on nimitetty myös ”markkinoiden pelkokertoimeksi.”

Vix seuraa osakemarkkinoiden volatiliteettiodotuksia S&P 500 -indeksioptioiden perusteella. Mitä korkeampi indeksin luku on, sitä suuremmat ovat odotukset isoista kurssiliikkeistä. Perinteisesti indeksin on tulkittu olevan korkea, kun se on yli 30 ja alhainen sen ollessa alle 20.

Perjantaina Vix kohosi korkeimpaan kymmenenteen desiiliin päätyen arvoon 29,49.

”Pitääkö huolestua?”, kysyy konkarivarainhoitaja Petri Ukkola, joka on tarkastellut Vix-indeksin historiallista kehitystä.

Tämän perusteella selkeä johtopäätös on, että Vix-indeksin noustessa yli 30:n käteiskassa kannattaa pikemminkin laittaa markkinoille töihin kuin juosta paniikin valassa myyntilaidalle.

Ukkola muistuttaa, että yleensä päivät, jolloin Vix on ollut korkeimmassa desiilissä, ovat olleet Wall Streetilla hyviä ostoajankohtia seuraavan vuoden aikana.

”Vuoden 2003 syyskuusta lähtien saavutetuista vuosituotoista peräti 76 parasta on tehty päivinä, jolloin Vix on ollut ylimmässä desiilissä. Korkeimpiin, yli 40 prosentin vuosituottoihin, on päästy kaikkiaan 102 päivänä ja näistä peräti 98:na Vix on ollut korkeimmassa desiilissä.”

Myös loput neljä muuta huipputuottoa on tehty päivinä, jolloin Vix on ollut korkealla, yhdeksännessä ja kahdeksannessa desiilissä.

Ei täydellinen suoja

Ukkola sanoo, ettei korkeinkaan volatiliteettiodotus ole sijoittajaa kokonaan tappioilta suojannut. Mikäli sijoittaja on tehnyt vuoden mittaisia osakesijoituksia S&P 500 -indeksiin pelkästään päivinä, jolloin Vix on ollut korkeimmillaan, joka kahdeksas sijoitus on jäänyt pakkaselle.

Muihin desiileihin verrattuna yli 10 prosentin laskuja on ollut viidenneksi ja yli 20 prosentin laskuja neljänneksi eniten.

”Viimeksi mainittujen todennäköisyys ei kuitenkaan ole ollut kuin 2,8 prosenttia, mikä on huomattavan vähän esimerkiksi hiukan matalimmissa desiileissä toteutuneisiin yli 10 prosentin todennäköisyyksiin verrattuna.”

Ukkola huomauttaa, että kaikkiaan syyskuun 2003 jälkeen päiviä, jolloin tehty vuoden sijoitus on johtanut yli 20 prosentin laskuun, on ollut 244. Korkeimpaan desiiliin näistä on osunut 15, eli vain hiukan yli puolet laskennallisesta osuudesta.

”Päivät, jolloin volatiliteettiodotus on ollut korkealla, ovat historiallisesti olleet New Yorkin pörssissä parempia ostoajankohtia kuin maltillisen heiluntaodotuksen päivät. Täydellistä immuniteettia tappioita vastaan nekään eivät ole tarjonneet.”

Hän kuitenkin lisää, että sellainenkin on saavutettu vielä nytkin nähtyä korkeampien Vix-lukemien jälkeen. Ukkola korostaa, että tällä hetkellä Vixin suhteen ollaan vasta ”korkean” lukeman alalaidassa.

”Ehkä niitä sitten nähdään Lähi-idän tilanteen yhteydessä enemmänkin ja myös sitten, kun kongressin välivaalit lähestyvät”, Ukkola pohtii.

Lyhyempi aikaväli

Sekä isojen kurssinousujen että -laskujen todennäköisyys kuitenkin kasvaa seuraavan 21 pörssipäivän aikana.

Vixin päätösarvo jäi yli 30:n viime keväänä ensimmäistä kertaa 3. huhtikuuta. Tätä seuranneen 21 pörssipäivän aikana S&P 500 -indeksi nousi 4,7 prosenttia.

Markkinamyräkkää seuranneen puolen vuoden, eli 126 pörssipäivän aikana suuryhtiöindeksi nousi 24,4 prosenttia. Viime kuukaudet se on kehittynyt vaakasuuntaisesti, sillä perjantain päätöskurssilla indeksi oli 24,9 prosenttia korkeammalla kuin huhtikuun 3. päivä.

Vix käväisi yli 30:ssä myös elokuussa 2024. Tätä seuranneen 21 pörssipäivän aikana yhdysvaltalaisosakkeet nousivat 6,4 prosenttia.

Koronaviruspandemian alettua Vix-indeksi pomppasi reippaasti sen jälkeen, kun markkinoilla panikoitiin ja osakemarkkinat laskivat.

Tuolloin korkeimmillaan Vix oli maaliskuussa 2020, minkä jälkeen osakkeiden tuotto oli korkea. Esimerkiksi S&P 500 nousi 16,6 prosenttia seuraavan 21 päivän aikana.

Kerrotaan ensin hyvät uutiset. Koko Suomen tasolla kotitalouksien varallisuus on viimeisen yhdeksän vuoden aikana pysynyt vakaana ja viime vuosiin nähden varallisuus on varovaisessa nousussa. Vaikka kotitalouksien omien asuntojen hinnat ovat laskeneet koko Suomen tasolla, rahoitusvarallisuuden hyvät tuotot ovat onnistuneet paikkaamaan tilanteen.

Sitten huonot uutiset. Alueelliset erot Suomen sisällä ovat kasvaneet huomattavan suuriksi, mikä voi saada koko maan kuvan näyttämään turhankin hyvältä. pääkaupunkiseudun ulkopuolella kotitalouksien kokonaisvarallisuus on laskenut 6 700 euroa vuoden 2016 lopusta.

Pääkaupunkiseudun kotitalouksien rahoitusvarallisuus on sen sijaan tuottanut pelkästään viime syyskuun jälkeen jopa 10 000 euroa kotitaloutta kohden.

Tiedot ovat peräisin Lähitapiola Varainhoidon pääekonomistin Hannu Nummiaron laatimasta kotitalouksien varallisuuden tuottoindeksistä.

Pääkaupunkiseudulla kotitalouksien varallisuus on kehittynyt vertailluista alueista parhaiten, noin 43 000 euroa vuoden 2016 lopusta lukien. Pääkaupunkiseutu oli Nummiaron vertailemista alueista ainoa, jolla kotitalouksien omien asuntojen hinnat eivät laskeneet.

Vertailussa pääkaupunkiseudun lisäksi olivat Pohjois-, Itä-, Etelä-, ja Länsi-Suomi.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella tapahtunut varallisuuden lasku selittyy indeksin mukaan kotien hintojen laskulla. Muualla kuin pääkaupunkiseudulla kotien hinnat ovat laskeneet vuoden 2016 tasosta lähes 20 000 euroa. Itä-Suomessa kotien hinnat ovat laskeneet yhdeksässä vuodessa yli 30 000 euroa.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin rahoitusvarallisuuden arvo on noussut 1 500–6 300 euroa kotitaloutta kohti, mikä paikkaa asuntojen hintojen laskua. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella rahoitusvarallisuutta on kuitenkin liian vähän, jotta asuntojen arvon laskun saisi katettua. Nummiaron indeksissä rahoitusvarallisuudeksi luettiin osakkeet, rahasto-osuudet ja talletukset.

Missä syy?

Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen varallisuusero on kasvanut noin 50 000 eurolla vuodesta 2016. Siitä noin puolet johtuu asuntojen arvojen eroista ja puolet rahoitusvarallisuuden arvonnoususta.

Erkaantumista selittää osaltaan kotitalouksien varojen allokaatio tarkastelun lähtöhetkessä.

Esimerkiksi pörssiosakkeiden osuus kotitalouksien tarkastellusta kokonaisvarallisuudesta on ollut koko Suomessa 7,2 prosenttia vuonna 2016. Pääkaupunkiseudulla vastaava osuus oli 11,5 prosenttia. Muualla kuin pääkaupunkiseudulla osuus oli lähtövuonna 5,5 prosenttia.

Mistä alueelliset erot osakesäästämisessä johtuvat?

”Pääkaupunkiseudulla palkat ovat isompia, mikä mahdollistaa säästämisen ja sijoittamisen. Alueella on myös enemmän todella paljon ansaitsevia, mikä vaikuttaa erityisesti, koska indeksissä seurataan keskiarvoja mediaanien sijasta”, Nummiaro selittää.

Lisäksi korkeampi ansiotaso houkuttelee muuttamaan alueelle, mikä vuorostaan nostaa asuntojen hintoja, Nummiaro lisää.

Näkyykö suuralueiden luisulle loppua?

Suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta noin 60 prosenttia on kiinteistöissä, eli kodeissa, sijoitusasunnoissa, vapaa-ajan asunnoissa ja vastaavissa. Siksi tuntuisi luontevalta, että suomalaisten kokonaisvarallisuuden kannalta yksi parhaista asioista olisi asuntojen hintojen nousu.

Nummiaro uskoo, että asuntokaupan virkoaminen vaikuttaisi positiivisesti koko Suomeen, mutta syrjäseuduilla kokonaisvarallisuus tuskin saavuttaa pääkaupunkiseutua.

”Koronakriisin aikana asuntojen hinnat nousivat koko maassa, mutta pidemmällä aikavälillä kaupungistuminen ja asuntomarkkinoiden erkaantuminen luultavasti jatkuu.”

”Maakuntien asuntokysynnän tilanteeseen ei myöskään saada apua maahanmuutosta, koska syrjäseuduille muuttavat maahanmuuttajat pyrkivät yleensä jossain vaiheessa pääkaupunkiseudulle.”

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Sijoittamalla syrjäseudullakin asuva voi saada kokonaisvarallisuuttaan kasvatettua, vaikka asunnon arvo laskisikin.

”Kun varallisuus on sijoitustuotteissa kodin sijasta, saa paremman tuotto-odotuksen ja tämän indeksin lukujen valossa myös paremman reaalisen tuoton. Lisäksi sijoitustuotteilla riskiä voi hajauttaa paremmin”, Nummiaro sanoo.

Audin mallipaletti on uudistunut viime aikoina merkittävästi. Nyt koeajettu suuremman keskikokoluokan katumaasturi Audi Q5 on vain yksi uutuus.

Ingolstadtin neljän renkaan mallistoon on varsin tuoreesti lisätty tai uudistettu muun muassa Q3, A5, A6, A6 e-tron ja Q6 e-tron. Ainakin on mistä valita.

Q5 on polttomoottorimalli, joka on parantunut aivan valtavasti vuoden 2008 ensiesittelystään tähän päivään.

Koeajossamme on nelivetoinen lataushybridi, Audi Q5 Sportback e-hybrid Quattro S Tronic. Lataushybridi onkin ainoa voimalinjavaihtoehto, jota Suomeen tuodaan.

Pullava perä, komea turpa

Noin 4,7 metriä pitkä katumaasturi tuntuu toisinaan olevan ainoa markkinoilta saatava tuote. Sellainen on tämäkin, ja se on saatavilla tietenkin sekä perinteisenä katumaasturina että koeajoyksilön tapaan lisähintaan saatavalla leikatulla kattolinjalla, Sportbackina.

Q5 Sportback tervehtii jättimäisellä turvalla hevosvoimista riippumatta. Yksiosainen maski on levitetty ääriinsä. Kylkilinja edustanee auton onnistuneinta puolta.

Perä on pullava ja niin on jossain määrin koko autokin. Muotokieli on yhtenäinen ja eheä.

Audin valoteknologia on lähtökohtaisesti edistyksellistä ja syystäkin siinä on aihetta ylpeyteen. Q5:n vakiovarusteiset matriisivalot eivät aina palaudu maailman nopeimmin ja ensimmäisenä pois päältä kytkeytyvä keskisektori on isohko, mutta ne ovat silti aivan loistavat ja ihana varuste.

Vaikuttava viimeistely

Ohjaamossa odottaa vaikuttava näky. Tähän autoon valittu vaalea verhoilu on komea ja viimeistely todella korkealla tasolla. Kojelaudan alumiinikoristelista on harvinaisen tyylikäs.

Ainoastaan herkästi naarmuuntuvaa korkeakiiltoista mustaa muovia on hieman liikaa.

Sitä löytyy jopa hermoja raastavasta ohjauspyörästä. Ajaessa kämmen lepää osin hipaisupainikkeiden päällä, jolloin kaarteissa kappaleet vaihtuvat tai auto soittaa edelliseen numeroon.

Heijastusnäytön lisähinta on 1 250 euroa, jos sellaisen haluaa.

Mittaristonäyttö on lähes 12 tuumaa, tietoviihdejärjestelmän kosketusnäyttö 14,5 tuumaa, ja tähän yksilöön oli napattu lisäksi apukuljettajalle lähes 11 tuumaa lisää näyttöä. Hiplaamiselle ei tule loppua.

Tietoviihdejärjestelmä luottaa suureen määrään nopealla vilkaisulla identtisiltä näyttäviä kuvakkeita, mikä haittaa käytettävyyttä. Sinällään järjestelmä kyllä toimii eikä sen kanssa tarvitse tapella.

Puhelimen langaton latausalusta on 380 euron hintainen lisävaruste. Se kannattaa muistaa rastittaa tilausvaiheessa.

Tyköistuva

Edessä olevat lisähintaiset urheiluistuimet ovat aivan huippuluokkaa, mutta toki ne ovat osanahkaverhoiluillaan ja ilmastoinnillaan yli 2 500 euron hintaisetkin. Säätöjä löytyy aina istuinosan pituussuuntaista säätöä myöten ja ajoasennon saa hienosti kohdalleen.

Kuljettajan paikalta tosin muodostuu iso katve erityisesti etuvasemmalle. Sivupeilitkin ovat valtavat, josta on toki toisaalta myös runsaasti iloa.

Takaovi aukeaa liian niukasti, mutta itse takaistuin on kohtuullinen.

Tilojen rajallisuus paljastuu yllättävällä tavalla. Kun taakse laittaa selkä menosuuntaan asennettavan lastenistuimen, jäävät etumatkustajan oltavat aika ahtaiksi.

Siitä huolimatta myös tavaratilan 433 litraa on hieman heikko tulos tähän hinta- ja kokoluokkaan. Sportback-lataushybridissä on toki tässä suhteessa Q5-malliston heikoin suoritus ja vastaavalla voimalinjalla A6 Avant -farmarissa joutuu tyytymään vielä vähempään.

Monikäyttöisyyttä auttaa tuntuvasti, että takarivi on liikuteltavissa pituussuunnassa ja selkänojan kallistusta voi säätää. Lisäksi takaistuimet taittuvat kolmessa osassa.

Tavaratilan pohja on kuitenkin korkealla eikä välipohjan alta suinkaan löydy lisätilaa.

Tilojen takia tätä autoa ei valita, paitsi ehkä hiljattain uudistuneeseen pienempään Audi Q3 -malliin verrattuna.

Mukava kyyti ilmapussein

Koeajoyksilö on varustettu 2 120 euron hintaisella mukautuvalla ilmajousituksella. Isona etuna ajokorkeus pidetään tämän avulla vakiona kuormasta riippumatta.

Se mahdollistaa auton nostamisen jopa 45 millimetriä, ja offroad-tilassa ajon aikana noin 30 millimetriä. Takapäätä saa laskettua jopa 50 millimetriä lastaamista varten.

Normaaliasennossa ilmajousitettu malli tarjoaa maavaraa 15 millimetriä teräsjousiversiota vähemmän, eli silti vielä kohtuullisesti 177 millimetriä. Offroad-tilassa päästään kuitenkin yli 220 millimetriin.

Hieman yllättävänä ominaisuutena ilmajousitettu Q5 nyökkii lievästi pitkittäissuunnassa, mutta rauhallisin ja hitain liikkein. Kaikkein terävimmät töyssyt tärähtävät hieman terävästi.

Monessa muussa tilanteessa sähköisesti säätyvällä iskunvaimennuksella tuetusta ilmajousituksesta löytyy kuitenkin juuri sellaista hienostunutta mukavuutta, jota odottaakin.

Makuasioista voi kiistellä eri ajotiloja säätämällä. Ilmajousitus vaikuttaa hintansa arvoiselta varusteelta.

Kokonaisuutena Q5 on varsin miellyttävä matkakumppani ja miellyttävä ajaa pidemmilläkin reissuilla.

Audin e-hybrid-lataushybridivoimalinja reagoi varsin nopeasti käskyihin eikä arki ärsytä. Sen noin 300 hevosvoiman yhteisteho ei kuulosta hurjalta yli 2,1 tonnia painavalle autolle, mutta arjessa kulkua on enemmän kuin riittävästi.

Kulutustilanne

Lataushybridiin varsin suuri akku tarjoaa kuljettajan käyttöönkin yli 20 kilowattituntia energiaa. Sillä ajaa wltp-standardia noudattaen 90 kilometriä sekalaista ajoa emmekä jääneet tuosta edes kovin kauaksi koeajojen lievästi plussalla olleissa keleissä.

Sähkönkulutuksena se toki tarkoittaa silti yli 25:tä kilowattituntia sataa kilometriä kohti, mikä olisi sähköautolle näissä olosuhteissa todella paljon, mutta nelivetoiselle katumaasturilataushybridille kovin normaalia.

Tyhjällä akulla ajettaessa bensiiniä kului ajotietokoneen mukaan keskimäärin 7,4 litraa sadalla kilometrillä, mikä on vielä siedettävä lukema tämän luokan autolle.

Näistä ääripäistä jokainen voi laskea oman tilanteensa sen mukaan, miten ajot jakautuisivat sähkön ja polttomoottorin käytön välillä.

Kojelaudasta saa nopeasti kytkettyä sähköisen ajotilan, mutta jos haluaisi säästää akkua vaikkapa kaupungin keskustaa varten, pitää sukeltaa valikkoihin. Jokainen voi itse arvioida tämän merkityksen omassa käytössään.

Luottoa uuteen takuuseen

Kyseessä on aivan valtava parannus ensimmäiseen Q5-malliin verrattuna. Tähän malliin on selvästi panostettu sen myynnillisen merkityksen takia.

Rehellisyyden nimissä polttomoottori-A6 ja täyssähköinen A6 e-tron ovat mielestäni vieläkin parempia tuotteita, mutta tällä kertaa katumaasturimaisen Q5:n ostajaa ei tarvitse nälviä. Ei senkään valintaa voi virheeksi kutsua.

Ingolstadtin ylpeydellä on yksi ylivertainen kilpailuetu kolmen saksalaisen premium-merkin taistossa. Audi paukauttaa melkoisena valttikorttina pakettiin vielä viiden vuoden tai sadantuhannen kilometrin takuun.

Se ei toisaalta samalla tavalla kiinnosta yritysautoilijoita. Sinnekin näitä mennee.

Hinta ☆☆

Hinta ei ole houkutteleva etenkään koeajoyksilön kaikkine lisävarusteineen. Pyynti ei kuitenkaan ole kohtuuton, sillä se on linjassa muiden vastaavien autojen kanssa. Laatikon ulkopuolelle katseleva löytäisi tähän rahaan myös todella kiinnostavia sähköautoja.

Laatuvaikutelma ☆☆☆☆

Korkeakiiltomuovia lukuun ottamatta auton sisäilme ja viimeistely ovat todella korkealla tasolla. Ohjaamossa on todella kiva olla.

Ajettavuus ☆☆☆☆

Audi Q5 onnistuu yhdistämään nelivedon, lataushybridivoimalinjan, varsin hyvän matkustusmukavuuden ja asiallisen perusajettavuuden. Sitä on kehuttava.

Istuimet ja tilankäyttö ☆☆☆

Kalliit etuistuimet ovat aivan loistavat. Muuten tilankäyttö on heikohkoa, mutta liikuteltavasta takaistuimesta saa lisäpisteen.

Kulutus ja toimintamatka ☆☆☆

Lataushybridit kuluttavat paljon sähköä eikä tämä ole erityisen pieniruokainen polttoaineenkaan suhteen.

Käytettävyys ☆☆☆

Hiplailun määrä aina ohjauspyörää myöden ärsyttää. Moni muu asia on riittävän hyvällä mallilla.

Posan kommentti

Jos auton on oltava lataushybridi ja katumaasturi, tarjoaa Q5 huomattavasti aiempaa kovemman vastuksen BMW:n, Mercedes-Benzin ja Volvon vastaaville ehdokkaille.