Suomessa yritysten rahoituksen saatavuus on heikentynyt huolestuttavasti. Tästä kärsivät erityisesti ne yritykset, jotka ovat tulevaisuuden talouskasvun kannalta keskeisimpiä.
Tämä selviää Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tuoreesta tutkimusmuistiosta, jossa on selvitetty suomalaisten yritysten rahoituksen saatavuutta ja siinä tapahtuneita viimeaikaisia muutoksia.
Tuloksiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Etlan neuvonantaja, taloustieteilijä Petri Rouvinen on yksi muistion kirjoittajista. Hänen mukaansa rahoituksen saatavuuden kiristyminen näkyy erityisen voimakkaasti juuri kasvu- ja innovaatiovetoisissa yrityksissä, joilla on merkittävä rooli Suomen talouden tulevan kasvun kannalta.
Muistiosta selviää, että yritysten rahoitusympäristö on viime vuosina kiristynyt Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai Euroopassa keskimäärin.
Samaan aikaan suomalainen rahoitusjärjestelmä on edelleen poikkeuksellisen pankkikeskeinen, mikä soveltuu huonosti aineettomiin investointeihin, korkeaan riskiin ja aktiiviseen omistajuuteen perustuvan kasvun luomiseen.
Rouvinen sanoo, että Suomen heikentynyttä rahoitusympäristöä selittävät kolme keskeistä tekijää: heikompi talouskehitys suhteessa verrokkimaihin, pankkien muuttunut suhtautuminen toimialakohtaisiin riskeihin sekä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien geopoliittisten riskien kohdistuminen Suomeen voimakkaammin kuin muihin maihin.
Nykymalli ongelmallinen
Muistion kirjoittajat toteavat, että Suomen nykyinen yritysrahoitusjärjestelmä on rakentunut ”vanhojen ja vakaiden” yritysten ehdoilla. Talouden uudistuessa ja aineettomien investointien merkityksen kasvaessa järjestelmän pitäisi uudistua.
Rouvisen mukaan tuleva kasvu rakentuu yhä keskeisemmin aineettomien investointien varaan, mutta nykyinen järjestelmä soveltuu parhaiten aineellisten investointien tukemiseen.
”Suomen pitkän aikavälin kasvun ja yrityskentän luovan uudistumisen kannalta ratkaisevaa on, että rahoitusympäristömme tukisi nykyistä paremmin uutta luovia ja riskiä ottavia yrityksiä – eikä vain jo ennestään vahvoja, pääosin aineellisiin investointeihin keskittyviä yrityksiä”, Rouvinen sanoo.
Kansantalouden näkökulmasta nykymalli on ongelmallinen: Rouvinen kuvailee toimivaa yritysrahoitusjärjestelmää talouden keskushermostoksi, joka kerää informaatiota, arvioi riskejä ja kohdistaa pääomia sinne, missä niillä on korkein odotettu tuotto.
Tehokkaat yritysrahoitusmarkkinat siis kohdistavat rahoitusta parhaisiin ideoihin, eivätkä ensisijaisesti niihin, joilla on parhaat vakuudet.
Tästä päästään yhteen muistion pääviesteistä: Suomen yrityslainarahoitus on liian pankkikeskeistä. Rouvisen mukaan ei kuitenkaan kannata takertua kysymykseen, ovatko pankit luotonannossaan liian kitsaita. Keskeisempi kysymys on, miten yritysrahoitusjärjestelmä voisi monipuolistua.
Hän kuitenkin painottaa, että Suomen järjestelmä on vakaa ja toimiva erityisesti perinteisten, asemansa jo vakiinnuttaneiden yritysten näkökulmasta.
Yleisesti Euroopassa yritysrahoitus on huomattavasti pankkivetoisempaa kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain keskuspankki Fedin mukaan muiden kuin pankkien osuus yritysten velkarahoituksesta kattaa Yhdysvalloissa noin 75 prosenttia. Euroalueella vastaava luku on noin 35 prosenttia ja Suomessa reilut 20 prosenttia.
”Jopa euroalueeseen verrattuna Suomi poikkeuksellisen pankkikeskeinen”, sanoo Rouvinen.
Suomessa kolme suurinta pankkia: OP Pohjola, Nordea ja Danske Bank kattavat noin kolme neljäsosaa kaikesta yritysluotonannosta.
Omistajuuden merkitys
Pankkivetoisen rahoitusympäristön ongelma on, ettei se tue uudempien kasvu- ja innovaatiovetoisten yritysten rahoitustarpeita.
Suomen talouden näkökulmasta tämä hidastaa ”luovan tuhon” käsitteen mukaista talouden uudistumista. Luova tuho on taloustieteellinen käsite, jonka mukaan uudet innovaatiot ja kasvavat yritykset syrjäyttävät tieltään vanhoja ja kannattamattomia yrityksiä.
Toisin sanoen talouskasvu ei synny tuhosta, vaan tuottavuuden kasvun sivutuotteena syntyy luovaa tuhoa, joka uudistaa talouden rakenteita. Suomessa uusia ja innovatiivisia yrityksiä ei ole ollut tarpeeksi syrjäyttämään vanhoja rakenteita.
Rouvisen mukaan rahoitusjärjestelmää tulisikin kehittää markkinaehtoisemmaksi, eli kohti oman pääoman ehtoista rahoitusta pankki- ja velkakeskeisen mallin sijaan.
Perustelut ovat selkeät: oman pääoman ehtoinen rahoitusmalli kannustaa yrityksiä parhaiten panostamaan kasvuun.
Etlan ja Laboren helmikuun alussa julkistamassa kasvuharppaus-kirjassa taloustieteilijäkaksikko Petri Rouvinen ja Mika Maliranta nimeävät yhdeksi kasvun lääkkeeksi osallistavan omistajuuden.
Heidän laskelmiensa perusteella bisnesenkeleillä, pääomasijoittajilla ja osin myös keskittynyttä yksityistä yritysvarallisuutta hallinnoivilla sijoitusyhtiöillä, kuten family officeilla on ylisuuri vaikutus kohdeyritystensä kasvuun.
Rouvinen sanoo, että näiden rahoitusmuotojen yksi eduista on täysi näkyvyys yhtiön sisäiseen toimintaan. Samalla kyse on omistajuudesta eli määräysvallasta yhtiön päätöksissä.
Tämä ratkaisee osittain aineettomiin tuotannontekijöihin liittyvän vakuusongelman, koska informaatio ja valvonta voidaan nähdä eräänlaisena vakuutena.
Osallistavan omistajuuden logiikkaa voi lähestyä vielä toista kautta. Rouvinen havainnollistaa, että oman pääoman ja vieraan pääoman välille voi syntyä ristiriita, joka estää kasvun.
”Jos kasvu uhkaa koron ja velkapääoman maksamista, vieras pääoma ei halua, että firma kasvaa.”
Muistion laatimiseen osallistunut GOS Groupin toimitusjohtaja Matias Kaila toteaa:
”Suomen pankkikeskeistä rahoitusjärjestelmää olisi kyllä syytä kehittää omaa pääomaa painottavaan suuntaan mutta myös velkarahoituksen olisi suotavaa täydentyä kehittyneemmillä ja riskinottokykyisemmillä vaihtoehdoilla, joihin usein liittyy oman pääoman ehtoista rahoitusta muistuttavia piirteitä.”
