Kaikki eurosetelit ja -kolikot kelpaavat käteiseksi rahaksi eli maksuvälineeksi kaikissa euromaissa. Monet kansalaiset ovat kuulleet puhuttavan näin, ja näin sanoo myös Suomen Pankki asiaa käsittelevällä verkkosivullaan hyvin yksiselitteisen näköisesti. Samaisen sivun alalaidasta löytyy kuitenkin yllätys: tämä väittämä ei kuitenkaan ole ihan sataprosenttisesti totta.
Poikkeus koskee eri euromaiden kansallisten keskuspankkien liikkeelle laskemia keräily- ja juhlakolikoita. Ne ovat käypiä maksuvälineitä vain siinä maassa, jossa ne on laskettu liikkeeseen, Suomen Pankki kertoo sanasta sanaan.
Täsmällisemmin Suomen Pankki tarkoittaa tällä sellaisia keräilyrahoja, joiden nimellisarvo poikkeaa tavanomaisista eurokolikoista (1, 2, 5, 10, 20 ja 50 senttiä sekä 1 ja 2 euroa).
Kahden euron erikoisrahoja (*) käyttörajoitukset eivät siis koske. Nämä lantit ovat laillisia maksuvälineitä kaikkialla euroalueella, Suomen Pankki alleviivaa.
Sen sijaan esimerkiksi suomalaisilla 5, 20 tai 100 euron juhlakolikoilla voi maksaa vain Suomessa. Muualla maailmassa, myös euromaissa, niillä on ainoastaan keräilyarvo sekä kulta- ja hopearahojen tapauksessa myös jalometallin fyysinen arvo.
Vastaavasti slovenialaiset 3 euron kolikot, joista Tekniikka&Talous kirjoitti hiljattain, kelpaavat maksuvälineeksi vain Sloveniassa. Suomessa ja muissakin Slovenian ulkopuolisissa maissa nämä kolikot ovat vain keräilyesineitä.
Suomen Pankki vahvistaa tiedot
Keräilykolikoita koskeva eräänlainen ”nationalismi” on yllättävää, sillä euron universaaliutta koko euroalueella täsmälleen samalla lailla kelpaavana valuuttana on korostettu paljon. Niinpä toimittaja päätti varmistaa suoraan Suomen Pankin viestinnästä, tuliko verkkosivujen anti ymmärrettyä oikein.
Oikein se meni, kertoo rahahuollon asiantuntija Jenni Liikanen sähköpostilla.
”Juhlarahat ovat todellakin käypiä maksuvälineitä vain siinä maassa, jossa ne on laskettu liikkeeseen. Esimerkiksi Slovenian 3 euron kolikot ovat siten käypiä maksuvälineitä ainoastaan Sloveniassa, ja vastaavasti suomalaiset juhlarahat vain Suomessa”, hän kirjoittaa.
Vastaavasti Liikanen vahvistaa, että kahden euron juhlakolikoilla saa maksaa missä tahansa euroalueella, ja maksun vastaanottajalla on velvollisuus vastaanottaa ne samalla tavoin kuin muutkin eurokolikot ja -setelit.
Koko euroalueella kelpaavia juhlarahoja kansalliset keskuspankit saavat lyödä vain kahden euron kolikoista, Liikanen lisää.
Käytännön merkitystä voi olla rajatapauksissa
Juhlakolikoita koskevalla komplikaatiolla ei ole onneksi useimmissa tapauksissa väliä. Kukaan ei mene maksamaan kaupan kassalle kalliilla kulta- tai hopearahalla. Ei edes ranskalaisilla 0,25 euron kolikoilla, joita myydään nimellisarvoonsa nähden jopa satakertaiseen hintaan, vaikka nämä rahat eivät jalometalleja sisälläkään.
Sen sijaan T&T:n aiemmin esiin nostamat slovenialaiset 3 euron kolikot muodostavat kiinnostavan rajatapauksen. Niitä voi tilata jopa ulkomaille alle 5 eurolla kappaleelta. Välitysmaksu jää siinä määrin alhaiseksi, että näillä rahoilla voisi kokeilu- tai konstailumielessä kuvitella maksavansa kaupassa.
Wikipedian mukaan Sloveniassa näitä rahoja myös todella kiertää muun käteisen joukossa, vaikkakin erittäin harvakseltaan.
Suomessa niillä ei kuitenkaan saa maksaa siinä mielessä kuin rahalla maksetaan. Se joka hyväksyy 3 euron kolikon maksuksi vaikkapa kahvista ja pullasta, ymmärtää tekevänsä siinä vaihtokaupan.
(*) Tarkennus
Kysymys siitä, kelpaavatko kahden euron rahat koko euroalueella, ei ole pelkkää teoriaa. Vaikka kahden euron juhlarahoja kulkeutuu rajojen yli melko vähän, sitä kuitenkin tapahtuu.
Myös tämän uutisen kirjoittanut toimittaja on saanut ainakin virolaisia, saksalaisia ja ranskalaisia kahden euron juhlapainoksia vaihtorahana kaupan kassalta.