Euroopan unioni yrittää lainsäädännöllä sitä, mihin mantereen omat markkinavoimat eivät ole vuosikymmeniin kyenneet: luomaan itsenäisen ja omavaraisen teknologiaekosysteemin.
Kiristynyt suurvaltakilpailu, Yhdysvaltain protektionismi ja transatlanttisten suhteiden viilentyminen ovat herättäneet vanhan mantereen päättäjät uuteen todellisuuteen.
Sijoittajalle murros avaa houkuttelevan mahdollisuuden päästä kiinni kasvavaan markkinaan.
Julkisen sektorin 2 000 miljardin euron ostovoima kääntyy aseeksi
Ajatus eurooppalaisesta digitaalisesta autonomiasta alkoi kyteä jo vuosia sitten, mutta se on saanut poikkeuksellista lisävoimaa Mario Draghin kilpailukykyraportista, jossa huomautettiin riippuvuuden aiheuttavan merkittäviä riskejä talouskasvulle ja toimitusvarmuudelle. Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinnon aggressiivinen tullipolitiikka, laajentuneet vientirajoitukset ja vihjailut kriittisen teknologian käyttämisestä geopoliittisena vipuvartena ovat nostaneet asian agendalle uudella tavalla.
Kehityksen taustalla vaikuttaa myös Yhdysvaltojen vuonna 2018 voimaan tullut Cloud Act. Laki velvoittaa yhdysvaltalaiset teknologiayhtiöt luovuttamaan hallussaan olevaa dataa liittovaltion viranomaisille riippumatta siitä, mille palvelimelle tieto on fyysisesti tallennettu. Säädös tekee Amazon Web Servicesin, Microsoft Azuren ja Google Cloudin kaltaisista amerikkalaisista hyperskaalaajista pysyvän tietoturvariskin erityisesti Euroopan kriittiselle infrastruktuurille ja julkiselle sektorille.
Koska yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden pilvipalvelut ovat markkinalla erittäin kilpailukykyisiä, siirtymä lähtee todennäköisimmin käyntiin julkisissa hankinnoissa.
Julkisten hankintojen markkina on Euroopan unionin alueella erittäin merkittävä, yli 2 000 miljardia euroa vuodessa eli noin 14–15 prosenttia koko unionin bruttokansantuotteesta. Markkina on it-yhtiöille poikkeuksellisen houkutteleva, sillä korkeat vaihtokustannukset ja vuosien sitoutuminen luovat vahvan toimittajalukon. Lisäksi julkisissa kilpailutuksissa pitkään vallinnut halvimman hinnan periaate on nyt väistymässä, kun tietoturva ja eurooppalainen omistajuus nousevat keskiöön.
Komissio valmistelee julkisten hankintojen sääntelyuudistusta, johon sisältyy strategisten alojen kriteeristöä eurooppalaiselle tuotannolle ja eurooppalaisten tuotteiden priorisointia. Sääntely koskee erityisesti strategisesti tärkeitä toimialoja, kuten puolustusteollisuutta ja digitaalista infrastruktuuria.
Muutokset ajavat markkinaa selvään kasvuun lähitulevaisuudessa. Tutkimusyhtiö Gartner arvioi Euroopan suvereenin pilvi-infrastruktuurin markkinan lähes kaksinkertaistuvan vuoden 2025 vajaasta seitsemästä miljardista dollarista 12,6 miljardiin dollariin vuonna 2026 ja nousevan yli 23 miljardiin dollariin vuoteen 2027 mennessä.
”On hyvä, että meillä on eurooppalaista osaamista, mutta toisaalta on huolehdittava, että pääomat ohjautuvat tehokkaasti ja kilpailu säilyy, jotta resurssien käyttö pysyy tehokkaana ja hinnat kohtuullisina,” OP:n sijoitustoiminnan johtaja Tomi Viia sanoo.
”Jos valtio tekee infrahankintoja, siinä voi miettiä riippumattomuutta. Hyvä sääntely suojelee kokonaisuutta, ja kun saamme teknologiaa tänne, suvereniteetti kasvaa.”
Viia arvioi, että monella alan yhtiöllä tilauskirjat ovat täyttyneet pitkälle tulevaisuuteen osana globaaleja tekoälyinvestointeja. Suurena haasteena hän pitää kuitenkin eurooppalaisten toimijoiden kokoluokkaa suhteessa yhdysvaltalaisiin jätteihin.
”Digitaalisessa suvereniteetissa voisi olla tilaa sille, että meillä olisi enemmän teknologiayrityksiä ja kasvuyrityksiä, jotka pystyisivät nousemaan riittävän isoiksi. Amerikkalaiset pilvipalveluntarjoajat ovat niin suuria, että niitä vastaan on tosi vaikea kilpailla, jos on paikallinen yhtiö”, Viia sanoo.
Pörssin suvereniteettipoiminnat: pilveä, kyberturvaa ja infrastruktuuria
Osakemarkkinoilla suvereniteettiteema nostaa esiin kourallisen selkeitä edunsaajia, joiden vallihautojen syvyys ja markkina-asemat poikkeavat toisistaan huomattavasti. Ranskalainen OVHcloud on teeman puhtain pörssilistattu edustaja pilvipalveluillaan. Yhtiö erottuu amerikkalaisista kilpailijoistaan täydellisellä vertikaalisella integraatiolla: se valmistaa omat palvelimensa ja hallitsee omaa kuituverkkoaan.
Yhtiön ongelmana on kuitenkin ollut korkea velkaantuneisuus ja matalat nettotulosmarginaalit, joskin analyytikot odottavat tuloskasvun valuvan lähitulevaisuudessa tehokkaasti viivan alle toiminnan skaalautuessa.
Yksi pääomakevyempi vaihtoehto on tarkastella digitaalisia pääsyoikeuksia hallinnoivia yhtiöitä. Kriittisillä toimialoilla, kuten puolustuksessa, takaporttien mahdollisuus tulee pystyä rajaamaan toimittajan osalta marginaaliseksi riskiksi.
Pienemmässä kokoluokassa etuoikeutettujen pääsyoikeuksien hallintaan erikoistunut ranskalainen Wallix on yksi vaihtoehto. Yhtiön ohjelmistoilla hallitaan ja valvotaan organisaatioiden järjestelmänvalvojien toimintaa eli kriittisen it-infrastruktuurin, tietokantojen ja teollisuusautomaation pääsyoikeuksia.
Globaalia pääsynhallintamarkkinaa ovat pitkään hallinneet yhdysvaltalaiset ja israelilaistaustaiset jätit, kuten CyberArk ja BeyondTrust, mutta muutos globaalissa turvallisuuspolitiikassa on ajanut eurooppalaisia viranomaisia, huoltovarmuuskriittisiä yhtiöitä ja terveydenhuoltoa etsimään riippumattomia vaihtoehtoja.
Ranskan kyberturvallisuusvirasto ANSSI:n korkeimmat turvaluokitukset takaavat Pariisin pörssin pienyhtiölistalla noteeratulle Wallixille vahvan kilpailuedun julkisissa hankinnoissa, ja yhtiö kärkkyy markkinaosuuksia tilanteessa, jossa sääntely velvoittaa yritysjohtoa varmistamaan järjestelmiensä ytimen suvereniteetin ja toimitusketjujen läpinäkyvyyden.
Saksan valtionhallinnon ja armeijan kyberturvallisuuden vakiotoimittaja Secunet Security Networks nauttii puolestaan poikkeuksellisen vahvasta vallihaudasta, sillä yhtiön fyysiset ja ohjelmistolliset salauslaitteet ovat Saksan viranomaisverkon standardi, ja niiden viralliset Nato SECRET- ja EU SECRET -turvaluokitukset tekevät järjestelmien korvaamisesta erittäin vaikeaa. Lisäksi Secunetin kädenjälki näkyy keskeisesti EU:n rajaturvallisuus- ja biometriikkahankkeissa, kuten EES- ja EasyPASS-järjestelmissä.
Täysi suvereniteetti ei ole realismia
Vaikka Eurooppa pyrkii lisäämään autonomiaansa, täysi suvereniteetti ei ole realistista. Tekoälylaskennassa käytetyt suorittimet tulevat käytännössä kahdelta toimijalta: yhdysvaltalaiselta Nvidialta tai AMD:ltä.
Yhtiöiden sisällä olevaa, kymmeniä vuosia kertynyttä osaamista pystytä edes kopioimaan tuosta noin vain.
”Meillä on ASML:n kaltaisia yhtiöitä, jotka tekevät koneita, joilla siruja valmistetaan. Silti koko globaali tekoälyn investointiaalto rakentuu pitkälti amerikkalaisten komponenttien varaan”, Viia sanoo.
Viian mukaan Euroopan markkinoita tulisi kehittää siten, että saatavilla olisi enemmän riskipääomaa ja sijoittajia. Se paitsi lisäisi teknologiayritysten määrää ja pitäisi hyvät yhtiöt eurooppalaisina, myös vahvistaisi maanosan digitaalista suvereniteettia ja loisi entistä parempia yrityksiä.
Myös politiikan tuulet voivat muuttua. Suuren mittaluokan investoinnit ovat riippuvaisia siitä, että esimerkiksi republikaaneissa valtaa pitävä kansalliskonservatiivinen siipi pysyy vallassa. Transatlanttisia suhteita korostava hallinto voisi ainakin hillitä markkinan merkittävintä kasvua. Tästäkin huolimatta riippuvuutta tullaan vähentämään enemmän tai vähemmän; ainoastaan kasvun kulmakerroin on epäselvä.
