Uutiset ja blogit

Suomessa on käytössä noin tuhat junavaunua, jotka eivät täytä Euroopan unionin vaatimuksia ja jotka on korvattava uusilla. Venäjällä ja Baltian maissa valmistetut vaunut ovat venäläistä gost-standardia. Ne ovat metsäteollisuudelle elintärkeitä, sillä kotimainen kalusto ei riitä sen tarpeisiin, kertoo Yle.

Metsäteollisuuden yhtiöt vuokraavat poikkeusluvan turvin käytettyjä vaunuja pääasiassa Virosta. Suomalaiset rautatieyhtiöt käyttävät niitä esimerkiksi raakapuun kuljetuksiin.

Alun perin vaunujen piti poistua käytöstä vuoden 2026 lopussa, mutta Ylen mukaan eduskunta käsittelee lähiaikoina lakimuutosta, joka mahdollistaisi kahden vuoden lisäajan.

Saksalaisen kiskokalustotehtaan VIS Verkehrs Industrie Systemenin Suomen-yhtiön VIS Kiskokalustetehtaan toimitusjohtaja Jari Lappalainen arvioi Ylelle, että Gost-kaluston korvaamiseen tarvitaan vähintään 800 uutta junavaunua.

Saksalainen kiskokalustotehdas aikoo aloittaa vaunujen valmistuksen ja vuokrauksen Suomessa sekä haastaa VR:n vahvan aseman markkinoilla. VR Groupilla on yli 2 800 raakapuuvaunua, joista suurin osa on valmistettu ennen 1990-lukua.

Yhdysvaltalainen biogeotieteen tutkimusryhmä on onnistunut elvyttämään henkiin noin 40 000 vuotta ikiroudassa ”nukkuneita” bakteereja. Niiden käyttäytyminen kasvatusalustalla on hämmentänyt tutkijoita, lehdistötiedotteessa kerrotaan.

Coloradon osavaltionyliopiston ja Yhdysvaltain maavoimien yhteinen ryhmä keräsi näytteet kesällä 2021 kairaamalla 20–25 metriä maanpinnan alta (*) ikiroutaan louhitusta tunnelista, tutkijat täsmentävät tieteellisessä artikkelissaan. Tutkimustulokset julkaistiin vasta nyt.

Eri näytteiden ikä oli samassa 40 000 vuoden suuruusluokassa riippumatta syvyydestä. Ajoitukset tehtiin radiohiilimenetelmällä.

Bakteerit kuuluvat useisiin kymmeniin eri lajeihin. Tutkijat tunnistivat ne dna-sekvenssianalyysillä.

Näytteenottopaikka, Yhdysvaltain maavoimien hallinnoima PTRF-lyhenteellä tunnettu keskus, sijaitsee Alaskan sisämaassa, tämän osavaltion toiseksi suurimman kaupungin Fairbanksin liepeillä. Tunneli louhittiin kylmän sodan aikaan vuosina 1963–1969, ja se on yleisöltä suljettu.

Keskuksen lyhenne tulee sanoista Permafrost Tunnel Research Facility eli suomeksi Ikiroutatunnelitutkimuskeskus.

Myös tieteelle uusia tuloksia, ja juuri se yllätti

Ikiroudassa vuosituhansien unta nukkuneita eliöitä, jopa monisoluisia, on herätetty henkiin silloin tällöin aiemminkin. Sebastian Kopfin johtama ryhmä onnistui kuitenkin uudessa työssään myös jossakin tieteelle uudessa saavutuksessa: ikiroudasta herätetyn bakteeriyhdyskunnan kasvunopeuden mittaamisessa.

Juuri kasvusta mitatut havainnot hämmentävät tutkijoita. Ensimmäisen kuukauden aikana bakteeriviljelmissä ei tapahtunut käytännöllisesti katsoen minkäänlaista muutosta: kasvuvauhdit olivat 0,001–0,01 prosentin luokassa päivää kohti.

Se ei auttanut, että mikrobeille tarjottiin lokoisat oltavat eli riittävästi ravinteita ja arktisille eliöille mainio kasvulämpötila eli 4 tai 12 celsiusastetta.

Seuraavan kerran näytteitä tutkittiin kuuden kuukauden jälkeen. Silloin bakteerit olivat lähteneet rajuun kasvuun ja muodostivat jopa biofilmejä viljelyalustalle. Myös lajikirjo oli muuttunut, kun tietyt lajit olivat runsastuneet muiden kustannuksella.

Rajuun kasvuun lähteneet bakteerit kuuluivat tieteellisen artikkelin mukaan bakteerisukuihin Clostridium, Cryobacterium, Psychrobacillus, Desulfosporinus ja Pseudarhtrobacter. Myös heimojen Planococcaceae ja Cellulomonadaceae bakteerit lisääntyivät paljon, mutta niiden tapauksessa tarkempaa taksonomista määritystä ei tehty.

Kopf ja hänen työtoverinsa mittasivat kasvuvauhtia muun muassa visuaalisesti sekä uuttamalla näytteistä bakteerien tuottamia rasvahappoja, joiden määrä analysoitiin kromatografisesti.

Osansa tutkimusmetodeihin antoi myös isotooppianalyysi. Bakteereille tarjottiin ”juotavaksi” vettä, joka oli isotooppimerkattu pienellä 0,1 prosentin pitoisuudella deuteriumoksidia eli niin sanottua raskasta vettä. Tästä ei koidu mitään haittaa, mutta epätavallisen korkea deuteriumpitoisuus avaa tutkijoille mahdollisuuden seurata bakteerien aineenvaihduntaa.

Luultavasti harmittomia bakteereja

Tutkijat pitävät todennäköisenä, että heidän keräämänsä bakteerikannat ovat täysin harmittomia ihmisen terveydelle.

Toisaalta pieni riski on olemassa. Yllä luetelluista bakteerisuvuista ainakin Clostridium-sukuun kuuluu useita bakteerilajeja ja -kantoja, jotka aiheuttavat ankaria tauteja – esimerkiksi jäykkäkouristusta, kaasukuoliota, botulismia ja ankaraa ripulia.

Vaikka useimmat Clostridium-lajit ja -kannat eivät aiheuta tauteja, varovaisuus kannattaa niin kauan kuin täsmällistä lajianalyysiä ei ole tehty. Mahdollinen vahinko olisi sattuessaan ikävä.

Niinpä tutkijat ovat käsitelleet bakteereita sinetöidyissä kammioissa. Myös näytteitä kerätessään he olivat sonnustautuneet kokovartalomuovihaalareihin, kumikäsineisiin ja hengityssuojaimiin. Tunnelissa työskentelyn aikana suojauksella tosin tavoiteltiin ensi sijassa näytteiden varjelemista tutkijoiden omilta bakteereilta kuin toisin päin.

Tieteellinen artikkeli tutkimuksista on julkaistu JGR Biogeosciences -lehdessä. Se ei ole vapaasti luettavissa, mutta tekstin alustavan version saa ilmaiseksi näkyviin Biorxiv-palvelun kautta. Suurimman käytännön vastuun tutkimustyöstä Kopfin ryhmässä kantoi Tristan Caro.

Lämpimät kesät, jääkylmät talvet

PTRF-tunnelin paikalla Fairbanksin seudulla vallitsee havumetsäilmasto. Alkukesällä touko-heinäkuussa lämpötila muistuttaa suunnilleen Etelä-Suomen sisämaa-alueita.

Talvi on kuitenkin pitkä ja ankara. Talvi alkaa yleensä lokakuun alkupuolella ja kestää huhtikuun puoliväliin. Tammikuussa ympärivuorokautinen keskilämpötila on –22 °C, eli pakkasta on keskimäärin lähes 10 astetta enemmän kuin Suomen Lapissa ja melkein 20 astetta enemmän kuin Helsingissä.

Vuoden keskilämpötila Fairbanksissa jää nykyisellään pari astetta pakkasen puolelle, ja ennen ilmaston lämpenemistä on ollut vielä kylmempää. Melko kuivassa ilmastossa luntakaan ei sada niin paljon kuin esimerkiksi Suomen lapissa.

Näin pakkanen pääsee puremaan maata pahoin, ja aluetta peittää muutaman kymmenen metrin paksuinen ikirouta. Ilmaston yhä lämmetessä se on kuitenkin sulamisvaarassa.

Tässä jutussa kerromme, miten Tekniikka&Talous-kuvakkeen saa puhelimen kotinäytölle. Katso ohjeet erikseen Iphone- ja Android-käyttäjille.

Pikakuvake on näppärä tapa navigoida T&T:n etusivulle ja seurata tekniikan alan uutisia päivittäin.

– Android-ohje alempana –

Iphone:

Alla olevat kuvat havainnollistavat yksinkertaisen prosessin Safari-selainta käyttäen.

Android:

Alla olevat kuvat havainnollistavat yksinkertaisen prosessin Googlen selainta käyttäen.

Rakennusyhtiö Peab toteuttaa mittavan peruskorjauksen ja laajennuksen Helsingissä sijaitsevaan vuonna 1972 valmistuneeseen toimistorakennukseen.

Osoitteessa Fabianinkatu 8 oleavan kohteen omistaa Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia, ja sitä hallinnoi S-Pankki Kiinteistövarainhoito. Urakan kokonaisarvo on noin 24 miljoonaa euroa. Työt alkavat loppuvuodesta 2025 ja valmistuvat syksyllä 2027.

Hankkeessa peruskorjataan 6 600 neliömetrin laajuinen kuusikerroksinen rakennus ja toteutetaan lisäksi 3 000 neliön laajennus. Nykyisessä rakennuksessa on kaksi tontin laajuista kellarikerrosta sekä kuusi maanpäällistä kerrosta. Laajennus toteutetaan sisäpihalle rakennettavalla siipirakennuksella sekä korottamalla nykyistä rakennusta.

Katutasoon sijoittuvat liike- ja ravintolatilat sekä toimistojen sisääntulo-, aula- ja kokoustilat. Toimistotilat puolestaan tulevat 2.–7. kerrokseen. Kellarikerroksiin rakennetaan muun muassa uusi ilmanvaihtokonehuone, auto- ja polkupyöräpysäköinti sekä väestönsuoja.

Valmistuttuaan tilat tulevat pääasiassa norjalaisen DNB Bankin Suomen-toimintojen käyttöön, sillä yhtiö keskittää kaikki maassa sijaitsevat yksikkönsä tähän kohteeseen.

Lue myös:

Tämä juttu on ilmestynyt alun perin Iltalehdessä 16.10.2019. Julkaisemme sen nyt uudestaan.

Torpedovene S2:n haaksirikko syysmyrkyssä vuonna 1925 on Suomen merivoimien pahin rauhanajan merionnettomuus. Porin Reposaaren edustalle uponnut S2 vei mukanaan meren pohjaan koko miehistönsä, 53 merisotilasta.

Katastrofi järkytti pienen saaren asukkaita niin paljon, että aikakin mitattiin vuosikymmeniä ennen ja jälkeen S2:n uppoamisen.

S2:n kohtalo oli käännekohta Suomen merivoimissa. Sen jälkeen sotalaivastoa uusittiin ja merisotilaiden koulutusta kehitettiin.

Kellot pysähtyivät

Torpedovene S2:n uppoaminen on merivoimien historian pahin rauhanaikainen onnettomuus. S2:n hylystä noudettiin 23 merisotilaan ruumiit, lähirannoilta hukkuneina löytyi 9 ja loput 21 vainajaa meri piti omanaan.

Reposaarelaisten kellot pysähtyivät, kun viisarit näyttivät 13.25 ja almanakka lokakuun 4. päivää vuonna 1925. Silloin saaren luotsiaseman luotsi Yrjö Aalto näki valtavan aallon kaatavan sotalaivan ja upottavan sen Outoorin saaren matalikkoon.

Pari minuuttia aiemmin S2:n sähköttäjä oli lähettänyt alukselta viimeisen viestin ” En voi työskennellä nyt”.

Varoituksista huolimatta

Torpedovene S2 lähti kohtalokkaalle matkalleen Kustavin Lypertön luotsiasemalta 3.10.1925. S2 sai seurakseen Pohjanlahdelle suuntautuneelle syyspurjehdukselle sisaraluksensa S1:n ja kaksi tykkivenettä. Lähtöhetkellä kello 15.30 tuuli oli kova ja sen tiedettiin voimistuvan.

Illalla kello 20 tuuli oli noussut merellä seitsemään boforiin. Yöllä koko laivue oli jo merihädässä.

”Merivoimien johto oli epäillyt jo aiemmin kesällä aikoinaan tsaarin laivastoon kuuluneen vuonna 1901 valmistuneen S2:n merikelpoisuutta. Samalla oli kyseenalaistettu aluksen matka syksyiselle Pohjanlahdelle”, S2:n historiaa tutkinut reposaarelainen Haakon Uddfolk kertoo.

Torpedoveneen haaksirikon suurimmaksi syyksi katsottiin, että uppoamispaikalla meri mataloitui jyrkästi ja aiheutti terävän ristiaallokon. Lisäksi venäläisiltä perityn aluksen ominaisuuksia ei tunnettu eikä minkäänlaisia vakavuustaulukoita tai painolastilaskelmia ollut käytettävissä.

Laivueen komentajaa Yrjö Roosia syytettiin sotaylioikeudessa varomattomuudesta ja taitamattomuudesta. Hänen suurimmaksi virheekseen todettiin, että hän antoi liian myöhään käskyn hakeutua turvasatamiin.

”Tutkinta jäi kesken, kun Roos kuoli yöpyessään yhteysveneessä Suomenlahdella syksyllä 1926. Kuolinsyyksi todettiin häkämyrkytys, kun veneen rikkinäisestä pakoputkesta oli päässyt häkää veneen perähyttiin”, Haakon Uddfolk kertoo.

S2:n jokavuotinen muistotilaisuus täytti jälleen Reposaaren kirkon. Paikkansa kirkkosalin etuosasta otti myös tilaisuuden vakiovieras Suomen merivoimat, jota tällä kertaa edusti ohjusvene Porin parinkymmenen hengen miehistö.

”S2 oli käännekohta merivoimien historiassa. Katastrofin jälkeen sotalaivastoa uusittiin ja ajanmukaistettiin. Vaikka nykyään turvallisuus on hyvä, meri pysyy arvaamattomana. Sen Estonian kohtalo osoittaa”, ohjusvene Porin päällikkö Jussi Räsänen muistutti 2019 pidetyssä muistotilaisuudessa.

SOS-kutsu

Torpedovene S2 ilmoitti hätänsä SOS-merkein Reposaaren lähistöltä lokakuun neljännen päivän aamuna. Alus ilmoitti olevansa uppoamisvaarassa, sen keulassa oli tulipalo ja tuulen voima oli noussut jo 12 boforiin.

Apua ei tullut ylhäältä eikä muualtakaan.

”Aluksen peitti suuri hyökyaalto. Sieltä se tuli vielä kerran näkyviin pohja auringossa kiiltäen. Sitten se katosi. Sisaralus S1 oli päässyt turvaan läheiseen Mäntyluodon satamaan. Siellä sen miehistö kuuli suru-uutisen”, reposaarelainen S2:n historiaan perehtynyt Jorma Holm kertoo.

Mies ilman hajuaistia

Kun meri ottaa omansa, se ei luovu saalistaan helpolla. S2:n hylyn löytämisestä oli luvattu iso palkkio, ja lähirantojen kalastajilla oli tapana ottaa merelle mukaan traki eli naara, jolla he haravoivat meren pohjaa.

”Tarinan mukaan paikallinen kalastaja löysi hylyn, mutta kertoi löytöpaikan vain reposaarelaiselle kauppiaalle velkojensa maksuksi”, Haakon Uddfolk kertoo.

Totta vai tarua, mutta S2 ehti maata meren pohjassa kahdeksan kuukautta ennen kuin kauppias Semmi Haapakka ja kapteeni P. Aarnio löysivät hylyn kesäkuussa 1926. Samalla he kuittasivat 50 000 markan löytöpalkkion.

S2:n pitkä hylky hinattiin Reposaaren sataman redille. Kun alus oli tyhjennetty vedestä, ruumiita lähti noutamaan Paska-Erkkona tunnettu Frans Iisak Erkko. Miehellä ei ollut hajuaistia ja hän hankki elantonsa tyhjentämällä saarelaisten ulkokäymälöitä.

”Aikalaisten mukaan Erkonkaan psyyke ei kestänyt mennä yksin laivan sisäosiin hakemaan vainajia vaan mukaan lähti laivaston luutnantti”, Jorma Holm kertoo.

Kaksikko nosti hylystä 23 merisotilaan ruumiit. Vainajat kuljetettiin arkuissa Reposaaren kirkon pihaan. Siellä heidät siunattiin yhteishautaan yhdessä aiemmin rannoilta hukkuneina löydettyjen yhdeksän merisotilaan kanssa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin varoittaa seurauksista, jos Yhdysvallat toimittaa Ukrainalle pitkän kantaman Tomahawk-risteilyohjuksia.

Putinin mukaan ohjusten toimittaminen merkitsisi aivan uuden luokan eskalaatiovaihetta – myös Venäjän ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa, kertoo muun muassa Euronews. Putin kommentoi asiaa Sotšissa järjestetyssä foorumissa.

Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance ja Ukrainan-erityislähettiläs Keith Kellogg ovat aiemmin kertoneet Fox Newsille, että Yhdysvallat harkitsee Tomahawk-ohjusten toimittamista.

The Wall Street Journal kertoo, että harkinnassa on myös Barracuda-ohjusten toimittaminen.

Kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun Trumpin presidentinhallinto auttaa Ukrainaa pitkän kantaman ohjusiskuissa Venäjän maaperälle.

Näin kommentoi Zelenskyi

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi torstaina Kööpenhaminassa pyytäneensä Trumpilta pitkän kantaman ohjuksia.

”Olemme hyvin kiitollisia presidentti Trumpille tästä dialogista”, Zelenskyi sanoi.

”Viimeksi meillä oli erittäin hyvä tapaaminen – hyvin tuottava keskustelu ja puhuimme pitkän kantaman ohjuksista, pitkän kantaman aseista.”

Zelenskyin mukaan asiasta ei kuitenkaan ole vielä tehty päätöstä.

”Kaikki riippuu hänen (Trumpin) päätöksestään”, Zelenskyi sanoi.

The Wall Street Journal ja Reuters ovat uutisoineet, että Yhdysvallat alkaa jakaa Ukrainalle tiedustelutietoa Venäjälle kohdistuvia pitkän kantaman ohjusiskuja varten.

WSJ:n mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on hyväksynyt päätöksen, jonka myötä Yhdysvallat alkaa jakaa Ukrainalle pitkän kantaman ohjusiskut mahdollistavaa tiedustelutietoa.

Tiedustelutiedon myötä Ukrainan iskut syvälle Venäjälle helpottuisivat. Niitä voitaisiin WSJ:n mukaan kohdistaa esimerkiksi energiainfrastruktuuriin, kuten öljyputkiin, öljynjalostamoihin ja voimalaitoksiin.

Euroopan ”droonistressi”

Kööpenhaminassa järjestettiin torstaina Euroopan poliittisen yhteisön kokous, jossa keskusteltiin tuen jatkamisesta Ukrainalle sekä Euroopan turvallisuuden vahvistamisesta vaikeassa geopoliittisessa tilanteessa.

Zelenskyi sanoi kokoukseen saapuessaan, että hänen mielestään ”tärkeintä on se, että tänään Eurooppa todella kohtasi droonistressin”.

Zelenskyi lupasi auttaa Eurooppaa droonien torjunnassa ja kehui Ukrainalla olevan ensiluokkaista osaamista Venäjän kanssa käytävän sodan vuoksi.

Monet Euroopan johtajat ovat Kööpenhaminassa korostaneet Ukrainan kykyä havaita, jäljittää sekä torjua tehokkaasti venäläisiä drooneja.

Ukrainan osaamista kehui torstaiaamuna myös Naton pääsihteeri Mark Rutte, joka kertoi Euroopan poliittisen yhteisön kokoukseen saapuessaan, että Nato tekee jo tiivistä drooniyhteistyötä Ukrainan kanssa.

Tähtitieteilijät ovat kuvanneet avaruudesta kaikkein voimakkaimmin säteilevän ”örkin” koskaan. Örkeillä tarkoitetaan niin sanottuja outoja radioympyröitä, jotka tunnetaan myös englanninkielisellä lyhenteellä orc (sanoista lisää alempana).

Uusi löytö, koodinimeltään RAD J131346.9+500320, on samalla kaikkein kaukaisin toistaiseksi paikannettu örkki Maasta mitattuna, lehdistötiedotteessa kerrotaan intialaisen tutkimusryhmän työstä.

Sen punasiirtymä on 0,94, mikä tarkoittaa, että örkin säteily on lähtenyt liikkeelle noin 8 miljardia vuotta sitten. Koska avaruus on laajentunut, etäisyys nykyhetkellä on jo noin 11 miljardia valovuotta.

Örkit eli oudot radioympyrät ovat valtavia, noin puolen miljoonan tai miljoonan valovuoden kokoisia rengasmaisia tähtitaivaan kohteita. Tyypillisesti ne ympäröivät tavallista galaksia, joka on kooltaan suuruusluokassa kymmenkertaisesti pienempi.

Örkit hehkuvat hyvin heikkoa radiosäteilyä suhteellisen matalilla taajuuksilla eli pitkillä aallonpituuksilla. Esimerkiksi nyt havaittu RAD J131346.9+500320 kuvattiin 10–240 megahertsin välisillä taajuuksilla, mikä vastaa noin 30–1,2 metrin aallonpituuksia.

Ensimmäinen örkki löytyi avaruudesta niinkin vähän aikaa sitten kuin vuonna 2019. Nämä kohteet ovat salaperäisiä useistakin syistä. Ne eivät säteile millään muulla sähkömagneettisen spektrin aallonpituusalueella kuin radioaalloilla, eikä niissä ole itse ympyrän lisäksi mitään rakenteita, jotka kertoisivat, miten ympyrä on syntynyt.

”Örkit ovat yksi kaikkein eriskummallisimmista ja kauneimmista kosmisten rakenteiden tyypeistä, joita olemme koskaan nähneet. Ne saattavat kertoa vihjeitä siitä, miten galaksit ja mustat aukot kehittyvät yhdessä”, tutkimuksen johtaja Ananda Hota kommentoi.

Vain kuusi aikaisempaa örkkiä, niistä vain yksi samaa rotua

Ennen intialaisten uutta havaintoa örkkejä oli löydetty avaruudesta vain kuusi kappaletta, tutkijat kirjoittavat tieteellisessä artikkelissaan.

RAD J131346.9+500320 on tässä harvinaisessa joukossa erityisen poikkeavaa ”örkkirotua”, sillä se koostuu kahdesta osittain päällekkäisestä, noin miljoonan valovuoden kokoisesta radioympyrästä. Kahden ympyrän örkkejä oli havaittu tätä ennen vain yksi.

Intialaisryhmän tieteellinen paperi on julkaistu lehdessä nimeltä Monthly Notices of the Royal Astronomical Society. Se on vapaasti luettavissa.

Syntyperää ei tiedetä, mutta teoria on

Suomenkielinen nimitys örkki on käännetty pientä huumoria käyttäen englanninkielisestä lyhenteestä (orc = odd radio circle). Englanniksi ”orc” ei nimittäin ole pelkkä lyhenne, vaan se tarkoittaa myös fantasiakirjallisuuden örkkiä, typerää ja pahaa rumilushahmoa.

Vakiintunutta selitystä örkkien synnylle ei ole, mutta erilaisia hypoteeseja on esitetty. Ehkäpä parhaan teorian on esittänyt Alison Coilin johtama yhdysvaltalainen astronomiryhmä, T&T kirjoitti alkuvuodesta 2024.

Heidän mukaansa örkkien synty vaatii niin sanotun tähtiryöpyn (engl. starburst). Se tarkoittaa galaksia, jonka keskellä alkaa muodostua tähtiä erittäin nopeaa tahtia, monikymmenkertaisesti tavalliseen vauhtiin nähden.

Massiiviset tähdet elävät hyvin lyhyen aikaa kevyempiin nähden – lyhimmillään vain joitakin miljoonia vuosia. Niinpä tähtiryöppygalakseissa tähtiä alkaa myös räjähtää yksi toisensa jälkeen supernovina.

Useista jysähdyksistä, jotka tapahtuvat tähtitieteellisesti katsoen lähes samanaikaisesti, syntyy ulospäin leviävä kaasupilvi. Se etenee aluksi jopa 2000 kilometriä sekunnissa. Tämän pilven me näemme örkkinä radiotaajuuksilla.

Pelkkä tähtiryöppy ei kuitenkaan riitä. Myös galaksienvälisen äärimmäisen harvan kaasun täytyy olla koostumukseltaan oikeaa – vielä tavallistakin paljon harvempaa.

Jos galaksienvälinen kaasu ei ole riittävän harvaa, ulospäin suuntautuvan kaasupurkauksen paine ei riitä. Šokkirintama pysähtyy, ja örkki jää syntymättä. Tämä selittää, miksi örkit ovat niin tavattoman harvinaisia, eikä sellaista havaita suinkaan kaikkien tähtiryöppygalaksien ympärillä.