Stressi keski-iässä voi edesauttaa salakavalasti mutkan kautta muistisairauden riskiä. Emeritusprofessori Timo Strandberg kertoo, miten. Pitkittynyt stressi vaikuttaa ihmiseen monin eri tavoin. Strandberg kertoo myös, että jopa 40–50 prosenttia kaikista muistisairauksista on arvioitu olevan ehkäistävissä.
Etsitkö puhelinta tai avaimia ympäri asuntoa? Tai tuntuuko, että pää on täynnä muistilistoja, joiden asioita on vaikea pitää mielessä?
Arkiset muistiongelmat voivat kertoa, että aivot ovat kuormittuneet. Se saa miettimään, voiko tämä ennakoida tulevaa muistisairautta.
Stressi on keholle on monella tapaa haitallista ja vaikuttaa jopa aivojen toimintaan. Kroonistuneena se muistuttaa oireiltaan muistisairautta.
Hetkellinen stressi voi parantaa henkistä, kognitiivista ja fyysistä suorituskykyä vaikuttamalla aivojen, tuki- ja liikuntaelimistön sekä sydän- ja verisuonten toimintaan.
Pitkittynyt stressi sen sijaan on yhdistetty univaikeuksiin, sydän- ja verisuonitauteihin sekä mielenterveysongelmiin. Kroonistunut stressi aiheuttaa myös alakuloisuutta, unohtelua, keskittymishäiriöitä ja muistiongelmia.
Milloin oireista on syytä huolestua ja epäillä muistisairautta?
”Jos et muista, missä on auton avaimet, niin se ei vielä välttämättä ole muistisairautta, mutta jos et muista, mitä avaimilla tehdään, kannattaa hakeutua tutkimuksiin”, geriatrian emeritusprofessori Timo Strandberg Helsingin yliopistosta kertoo.
Stressiä voivat aiheuttaa työpaineet, eroaminen, jatkuva kiire ja taloudelliset huolet. Aina stressi ei johdu ikävästä tapahtumasta tai elämäntilanteesta. Myös myönteiset asiat, kuten muuttaminen, lapsen saaminen ja työpaikan vaihtaminen stressaavat mieltä ja kuormittavat aivoja.
Mitä stressi tekee kehossa?
Pitkään jatkunut stressaava tilanne aiheuttaa monenlaisia muutoksia kehon toiminnassa. Stressi kiihdyttää stressihormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin, eritystä verenkiertoon, ja tämä ylläpitää rauhatonta kiihtynyttä olotilaa.
Stressihormonien eritys kroonistuneessa stressissä vaikuttaa myös aivojen toimintaan. Aivojen tahdosta riippumattomassa eli autonomisessa järjestelmässä on sekä sympaattinen että parasympaattinen puoli. Parasympaattinen puoli aktivoituu, kun lepäämme.
Stressihormonit vaikuttavat aivojen sympaattiseen puoleen, jonka tarkoitus on auttaa meitä selviämään taistele-pakene-tilanteissa. Kun aivojen sympaattinen puoli on aktivoitunut, emme pysty nukkumaan, lepäämään tai palautumaan riittävän hyvin. Tällöin päädymme ikävään kierteeseen, jossa stressihormonien eritys, sympaattisen puolen hallitsevuus ja unenlaadun heikkeneminen vaikuttavat sekä jaksamiseen että mielialaan.
Pitkään jatkunut stressi aiheuttaa solukatoa aivojen muistialueella, kuten hippokampuksessa. Lisäksi stressi vaikuttaa myös tunnesäätelyyn vaikuttavilla aivoalueilla. Stressaantuneena ja väsyneenä ihminen voi olla ärtynyt, itkuinen ja alakuloisuuteen taipuvainen. Kroonisesti stressaantuneet muistavat myös huonommin kuin ei-stressaantuneet.
Hyvä uutinen on, että stressin helpottaessa aivojen toiminta palautuu entiselleen.
Stressi ja muistisairaus?
Pitkittyneen stressin oireet voivat muistuttaa muistisairauden ensioireita. Ainakaan toistaiseksi stressin suoraa yhteyttä muistisairauksien syntyyn ei kuitenkaan ole tutkimuksissa löydetty.
”Edes PTSD:llä eli traumaperäisellä stressihäiriöllä, jossa stressitason voi ajatella olevan todella korkea, ei näyttäisi olevan suoraa yhteyttä muistisairauden syntymiseen”, Strandberg kertoo.
Vaikka stressillä ja muistisairauden syntymisellä ei ole suoraa yhteyttä, Strandbergin mielestä on tärkeää tiedostaa, että stressi voi vaikuttaa muistisairauden syntyyn mutkan kautta, sillä se voi provosoida epäterveellistä käyttäytymistä ja siten vaikuttaa.
Stressaantuneena ei esimerkiksi välttämättä jaksa kiinnittää huomiota terveellisiin elintapoihin.
”Tupakoiminen, runsas alkoholinkäyttö, epäterveellinen ruoka, ylipaino ja liikkumattomuus voivat edesauttaa muistisairauden syntyä”, Strandberg sanoo.
Tärkein tekijä
Muistisairauden yksittäinen tärkeä aiheuttaja on korkea verenpaine, jota kroonistunut stressi voi nostaa. Pitkään koholla oleva verenpaine aiheuttaa muutoksia aivojen verisuonissa.
Tutkimuksissa on todettu yhteys keski-iässä kohollaan olevan verenpaineen ja aivoverenkiertohäiriön aiheuttaman muistisairauden välillä. Myös kohonneen verenpaineen ja Alzheimerin taudin välillä on huomattu olevan yhteyksiä.
Hyvä uutinen kuitenkin on, että jos verenpaineen saa laskemaan elintapamuutoksella tai lääkkeillä, muistisairauden riski pienenee.
”Tutkimuksissa on huomattu, että myös niillä, joiden korkeaa verenpainetta on hoidettu vain lääkkeillä, on vähemmän muistisairautta”, Strandberg kertoo.
Kohonnutta verenpainetta ei välttämättä huomaa olossaan. Siksi on suositeltavaa alkaa seurata omia verenpainelukemia säännöllisesti viimeistään keski-iässä. Verenpaineen pitäisi kotimittauksessa jäädä alle 135/85 mmHg. Toistaiseksi ei ole selvää, onko tämä kriittinen raja myös muistisairauden ennaltaehkäisyyn.
Näidenkin kautta stressi vaikuttaa
Myös unettomuus ja masennus, jotka ovat yleisiä pitkäaikaisesta stressistä kärsivillä, voivat olla muistisairauden oireita.
Pitkittynyt stressi voi heikentää myös kehon vastustuskykyä, koska solut turtuvat kortisolihormonille. Kun immuunijärjestelmä ei toimi, kehoon kehittyy tulehdustila. Tällöin keho on alttiimpi bakteereille ja viruksille. Tämä saattaa altistaa pitkällä aikavälillä muistisairauteen sairastumista.
Myös matala koulutustaso on riskitekijä muistisairauteen sairastumiselle. Siitä, kuinka koulutus auttaa suojaamaan muistia, ei ole varmaa tietoa.
”Yksi teoria on, että koulutetuilla on laajempi aivoreservi. Aivot ovat kuin lihas, joten mitä enemmän aivoja käytetään, sitä vahvemmat ne ovat. Samaan aikaan voidaan myös ajatella, että mitä enemmän lihasta sinulla on, sitä enemmän voit lihaksista menettää. Opiskellessasi keräät ja lisäät synapseja, joten sinulla on varaa myös menettää niitä enemmän”, Strandberg kertoo.
Matala sosioekonominen asema, joka liittyy usein matalaan koulutustasoon, lisää riskiä sairastua infektiotauteihin, jotka saattavat edesauttaa pitkällä aikavälillä muistisairauden muodostumista.
Muistamattomuus vaivaa
Muistisairaus puhkeaa yleensä aikaisintaan 40–50 ikävuoden tienoilla. Tällöin puhutaan työikäisen dementiasta.
”Työikäisen dementiaan sairastuneilla on geenivirhe, joka tuottaa amyloidiproteiinia tai muuta kertyvää proteiinia aivoihin ihan syntymästä saakka”, Strandberg kertoo.
Työikäisiä, joilla on muistisairaus diagnoosi, on Suomessa 3000–8000 henkilöä. Kyseessä on siis harvinainen sairaus. Noin puolet heistä sairastaa Alzheimerin tautia. Suunnilleen 20 prosenttia työikäisistä muistisairaista sairastaa otsaohimolohkorappeumiin kuuluvia muistisairauksia.
Otsaohimolohkodementia voi puhjeta jopa alle 30-vuotiaalle. Se aiheuttaa taudin alkuvaiheessa impulsiivisuutta ja merkittäviä muutoksia luonteeseen. Otsaohimolohkorappeuma on muuta maata yleisempää Pohjois-Pohjanmaalla.
Muistisairauden ehkäiseminen
Strandbergin mukaan jopa 40–50 prosenttia kaikista muistisairauksista on arvioitu olevan ehkäistävissä etenkin vaikuttamalla verisuonisairauksien riskitekijöihin.
Muistisairautta voi viivyttää ja torjua ennen kaikkea elintavoilla, kuten monipuolisella liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Lisäksi päävammojen ehkäisy, sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisy ja hyvä hoito sekä monipuolinen aivojen harjoittaminen sekä kuulo- ja näkökyvyn ylläpito eri ikävaiheissa edesauttavat aivojen terveyttä.
Strandberg itse on erityisen kiinnostunut siitä, kuinka rokotteilla voidaan ehkäistä muistisairauksia. Tutkimuksissa on viitteitä siitä, että esimerkiksi vyöruusurokote sekä koronarokote voivat antaa suojaa muistisairautta vastaan.
”Tämä voi olla yksi hyvä lisäsyy ottaa rokotteita”, Strandberg sanoo.
Usein ajatellaan, että ihmisen kohtalo on höperöityä vanhetessa. Strandberg kuitenkin kumoaa kyseisen ajatuksen. Maailmalla on tehty tutkimuksia, joissa on tutkittu 85–115-vuotiaiden henkilöiden aivoja, joista ei ole löydetty merkkejä muistisairauksista.
”Vaikka muistisairauden riski kasvaa vanhetessa, on tärkeää muistaa, että muistisairaus ei ole aivojen vääjäämätön kohtalo, vaikka eläisi satavuotiaaksi”, Strandberg sanoo.
Lähteet: Terveyskylä, Sydänliitto, Aivoliitto, THL ja Käypä hoito.
