Uutiset ja blogit

Kia EV3:a voi pitää Kian tärkeimpänä syömähampaana. Se on alkuvuodesta 2026 korealaismerkin myydyin sähköautomalli ja toiseksi myydyin henkilöautomalli heti Stonicin jälkeen. Vuonna 2025 niitä meni kilpiin Suomessa reilu tuhat kappaletta, joten suomalaiset ovat ottaneet EV3:n avosylin vastaan.

Voittipa auto myös Vuoden auto Suomessa -palkinnon 2025. Itse en ollut EV3:lla ennen tätä hetkeä juuri ajanut, mutta jo ensimetreillä itsellenikin tuli selväksi, miksi se palkintonsa voitti. Se on äärimmäisen kokonaisvaltaisen hyväksi tehty perusperheauto.

Täyssähköisten C-SUV-segmentti on Suomessa äärimmäisen kilpailtu. Vuonna 2025 nelivedot nappasivat noin 70 prosentin osuuden kyseisestä segmentistä. Jos nelivetoa ei tarjolla ollut, sai automalli tapella markkinaosuuksia viimeisestä 30 prosentista. Siihen peilattuna EV3:n suoritus niin viime kuin tänäkin vuonna on ansiokas.

Nyt neliveto on tullut EV3:een tarjolle. Kian Suomen PR-päällikkö Juho Koski myöntääkin, että nelivedon avulla Kia tavoittelee segmentissään lisäkasvua.

Nelivetoisen Kia EV3:n hinnat alkavat 45 790 eurosta, mikä lienee nelivetomalliston kaupallisin versio. Se ei ole kuin reilun pari tuhatta euroa kalliimpi kuin vastaavasti varusteltu etuveto.

Hinnoissa on iso pomppu: jos alle haluaa Inspiration-tasoisen auton, se maksaa jo 50 300 euroa. Koeajoauto on korkein tarjolla oleva GT-Line, joka maksaa 52 260 euroa. Sen päälle autoon on ruksittu Tech Pack kattoluukulla, mikä nostaa hintaa 2 500 eurolla. Kun EV3:ssa on vielä 790 euron arvoinen metalliväri, nousee koeajoauton kokonaishinta 56 221 euroon.

Se on Kosken mukaan aika lailla maksimi, mitä EV3:sta pystyy edes maksamaan ja auttamatta liian paljon EV3:sta. Vaikka auto on hyvä, jossakin on kuitenkin järkevyyden yläraja.

Mitä neliveto tuo ja mitä se vie?

Sähköautoissa neliveto tuo usein hirmuisen paljon lisätehoja autoon. Tyypillisesti jos auto on esimerkiksi etuvetoinen ja tehoa on noin 200 hevosvoimaa, lisätään nelivetoisuuden aikaansaamiseksi toinen samanlainen moottori taka-akselille.

Näin auto ”raapii joka kulmasta”, mutta myös tehot ovat nousseet 400 hevosvoimaan. Ihan jokaisen auton tapauksessa ajo-ominaisuudet eivät välttämättä kulje tehojen mukana.

Kia on ottanut nelivetoisuuteen järkilinjan, eikä tehoilla ole lähdetty mässäilemään. Taka-akselilla sijaitsee vain 70 kilowattia eli 95 hevosvoimaa tuottava sähkömoottori. Lisäksi etusähkömoottorin tehoja on pudotettu 204 hevosvoimasta 170 hevosvoimaan. Yhteisteho onkin näin ollen sähköautojen mittapuulla maltillinen 265 hevosvoimaa.

Kiihtyvyyttä nelivetoisuus lisää jonkin verran, muttei kuitenkaan räjähdysmäisesti. Etuvetoisessa EV3:ssa kiihdytys nollasta sataan sujuu 7,5 sekunnissa, kun nelivedossa tuo taittuu 6,6 sekunnissa.

Neliveto nielee myös usein toimintamatkaa, mutta EV3:n tapauksessa varsin vähän. Vastaavasti varustellussa etuvedossa auton wltp-toimintamatka on 582 kilometriä, kun nelivedossa se on 555. Monissa kilpailijamalleissa nelivetoisuus voi viedä toimintamatkaa jopa sata kilometriä.

Kian nelivedon hyvää suoritusta voi selittää se, että autossa on taka-akselilla rullatessa häviötön induktiomoottori.

Nelivetomalli ei tuo Kiaan myöskään lisää maavaraa, vaan koeajoautossa on sama 147 millimetrin maavara kuin etuvedossa. Nelivedosta huolimatta tällä autolla ei kovin vaikeaan maastoon kannata lähteä.

Vetomassaa nelivetoisuus kasvattaa 1 500 kilogrammaan, kun isoakkuisessa etuvedossa vastaava lukema on vain tuhat kiloa.

Neliveto toisin sanoen on Kia EV3:ssa varsin maltillinen kompromissi, mutta tuo myös selviä parannuksia.

Matkustamo järjellä, ei tunteella

Kuten jo aiemmin jutussa mainitsin, EV3:sta huokuu se, että auto on kokonaisvaltaisesti fiksusti mietitty kokonaisuus.

Jos auton erikoisesta muotokielestä ja ohjaamoilmeestä pääsee ylitse, vallitsee EV3:n ohjaamossa järki. Hallintalaitteet ovat fiksuilla paikoillaan, fyysisiä kytkimiä on tarjolla ilahduttavan paljon, pikanäppäimiä tietoviihdejärjestelmään on jätetty asiallisesti ja ergonomia on kunnossa.

Esimerkkinä ohjauspyörän kytkimet ovat kaikki oikeita fyysisiä nappeja eivätkä hipaisupintoja.

Tietoviihdejärjestelmä on aavistuksen sekava, mutta kun sen logiikan ymmärtää, on sen kanssa helppo tulla toimeen. Puhelimen peilaus toimii myös niin kuin siltä voi odottaa.

Auton ylinopeusvaroitin ja kuljettajan tarkkaavaisuusjärjestelmät on viritetty aasialaisautoille tyypillisen piippaaviksi, mutta onneksi kummankin kytkeminen pois on tehty helpoksi erinäisten pikanäppäinten avulla.

Tilankäytöllisesti EV3 on fiksu kompromissi. Autossa on tilaa pienelle perheelle ja tavaratilaan mahtuu kotitaloutemme tapauksessa myös keskimittaisen koiran koppa. Väittäisin auton olevan useimmille perheille juuri oikean kokoinen.

Hiljainen matka-auto

Ajossa Kia EV3:ssa ilahduttaa helppo perusajettavuus, jota voi määrittää itselle vieläkin mieluisammaksi.

Auton energiantalteenottoon on poikkeuksellisen monipuolisesti säätöjä: tarjolla on vapaata rullausta, tavallista hidastuvuutta ja todella voimakasta hidastuvuutta täydellä yhden polkimen ajolla tai ilman. Tästä pisteet Kialle.

EV3 on myös omaan korvaani mukavan hiljainen sähköauto. Moottoritienopeuksissa puheääntä ei tarvitse korottaa ja musiikkia tai podcastia on miellyttävä kuunnella.

Mitään äärimmäistä urheilullisuutta autolta on turha odottaa, ja ajokäytös on neutraalin aliohjaava. Ohjaus voisi olla tarkempi, etenkin keskialue on epämääräinen. Tavalliselle autoilijalle Kia EV3:n ajo-ominaisuudet ovat enemmän kuin riittävät.

Sähkönkulutus moottoritienopeuksissa on korkeahko auton mitat huomioiden. 120 kilometrin nopeusrajoitusalueella kulutukset liikkuvat 22–24 kilowattitunnin lukemissa sataa kilometriä kohden.

Auton CoC-todistuksella moottoritiekulutukseksi annetaan 21 kilowattituntia sadalla kilometrillä, mikä viittaa siihen, että auto on melko janoinen moottoritiellä. Onneksi maantiellä ja taajamissa kulutus tippuu helposti 15–17 kilowattitunnin lukemiin.

Käytännön toimintamatka kesänopeusrajoitetulla moottoritiellä on noin 370 kilometriä, mikä on itselleni auton 81,2 kilowattitunnin akkukokoon peilattuna lievä pettymys. Näin ollen pikalaturi tuli myös käytännössä mökkireissulla tutuksi.

EV3 käyttää 400 voltin jännitettä akussaan, mikä tarkoittaa, ettei auto ole aivan pikalataajien kärkeä. Ilmoitettu 128 kilowatin maksimiteho on onneksi helppo saavuttaa ja auton latauskäyrä on tasainen.

Kian ilmoittama 31 minuutin 10–80 prosentin latausaika ja korkeahko moottoritiekulutus tarkoittavat, että laturilla joutuu viettämään tämän auton kanssa aikaa.

Hintapiste kriittinen

Kia EV3 on erittäin kilpailukykyinen sähköauto, jossa ei ole kovin suuria heikkouksia. Vaikka auto on hyvä ja laadukkaasti viimeistelty, ovat yli 50 000 euroa maksavat versiot autosta nykymarkkinassa liikaa.

45 790 euroa maksavassa Earth-versiossa auton ominaisuudet ovat melko hyvässä balanssissa hinnan kanssa.

Toisaalta Kia EV3:n kaltaisessa autossa nelivetoisuus ei tuo hirvittävästi lisäarvoa, joten sanoisin etuvetomallien olevan jatkossakin erittäin hyvä vaihtoehto Kian sähkökatumaasturiin.

TÄHDET 23/30

Hinta ☆☆☆

Reilu 56 000 euroa on liikaa Kia EV3:sta, oli se neliveto tai ei. Onneksi autosta on saatavilla järkevämmin hinnoiteltu versio.

Laatuvaikutelma ☆☆☆☆

Vaaleanharmaa muovi ei kaikissa tilanteissa näytä kovin premiumilta, mutta ohjaamo on laadukkaasti kasattu, ja usein käytetyt hallintalaitteet tuntuvat erinomaisesti viimeistellyiltä.

Ajettavuus ☆☆☆☆

Kia EV3:lta on turha odottaa urheilullista ajokokemusta. Toisaalta se on melko mukava, hiljainen ja hyvin iskunvaimennettu perusauto, jolla ajaa arkiajot mieluusti.

Istuimet ja tilankäyttö ☆☆☆☆

Kia EV3 on perhekäyttöön juuri oikeankokoinen auto. Se ei ole liian suuri, mutta ei liian ahdaskaan. Nelivetoisuus syö litroja paperilla, mutta käytännön tasolla tavaratila on yhtä tilava kuin etuvedossa.

Kulutus ja toimintamatka ☆☆☆

Kia EV3 on taloudellinen sähköauto nelivedoksi, eivätkä ylimääräiset kaksi vetävää pyörää nosta kulutusta järjettömästi. Siitäkin huolimatta auton moottoritiekulutus on aavistuksen turhan korkea.

Käytettävyys ☆☆☆☆☆

Tällä osa-alueella Kia EV3 on elementissään. Auton hallintalaitteet ovat hyvin käsillä, ne on helppo omaksua ja fyysisiä kytkimiä on paljon. Ehdottomasti nykyautojen parhaimmistoa arkikäytettävyydessä.

Langen kommentti

Kia EV3:n menestys Suomessa ei tule yllätyksenä, sillä auto on kokonaisvaltaisen hyvä. Neliveto on mielenkiintoinen lisä mallistoon, mutta itse ottaisin EV3:n etuvetoisena.

Asevoimiaan voimakkaasti varustavan Puolan modernein panssarivaunukalusto on kohta kokonaisuudessaan toimitettu.

Asiasta kertoo General Dynamics Land Systems, jonka mukaan viimeisetkin Puolan 250 kappaleen M1A2 Abrams SEPv3 -tilauksen taistelupanssarivaunut toimitetaan kuluvan vuoden aikana. GDLS:n mukaan koko tilauksen toimitukset saadaan hoidettua alle 24 kuukaudessa.

SEPv3 (System Enhancement Package Version 3) on Yhdysvaltain asevoimien ykköstankin modernein variantti. Puola teki vaunutilauksen huhtikuussa 2022.

Tankki painaa 67 tonnia, se on 9,7 metriä pitkä ja 3,7 metriä leveä. Kaasuturbiinimoottori kuljettaa vaunua parhaimmillaan yli 60 km/h nopeudella ja maastossakin yli 40 km/h vauhtia. Kantamaksi ilmoitetaan yli 400 km.

Pääaseistuksena on 120 mm:n sileäputkinen tykki. Muuhun aseistukseen kuuluu muun muassa kauko-ohjattava 7.62 millimetrin konekivääri, jota miehistö voi operoida vihollisen tulenkäytöltä suojassa.

Aiempiin Abrams-versioihin nähden muun muassa tankin suojauksia on parannettu. Tankki kykenee esimerkiksi häiritsemään tienvarsiräjähteitä. Se on myös varustettu israelilaisella Trophy-aktiivisuojajärjestelmällä, joka torjuu raketteja sekä pst-ohjuksia.

SEPv3-kalustolla operoivan Australian maavoimien sotilas kertoi maan puolustusministeriön sivuilla vuonna 2024, että vaunun tärkein uudistus on vaununjohtajan näkökulmasta johtajan itsenäinen lämpökamera. Sen avulla johtaja kykenee katsomaan eri suuntaan eli eri maalia kuin mitä ampuja kulloinkin seuraa.

Puola on tehnyt myös merkittäviä K2-taistelupanssarivaunutilauksia eteläkorealaisen Hyundai Rotemin kanssa. Ensin sovittiin 180 kappaleen K2-kaupasta vuonna 2022 ja viime vuonna ostettiin 180 vaunua lisää.

Hankintasopimusten myötä Puolalla on vuoteen 2030 mennessä yhteensä 1 100 tankkia, mikä on enemmän kuin Britannialla, Saksalla, Ranskalla ja Italialla yhteensä.

Turkilla on noin 2 200 ja Kreikalla 1 300 tankkia.

Torstaina 10. syyskuuta uutisissa kerrottiin, että Tanskassa kuusi ihmistä on joutunut hiljattain sairaalahoitoon heidän saatuaan vakavan myrkytyksen botuliinitoksiinista. Myrkytyksen uhrien ottama botox-hoito oli mennyt pieleen. Virheiden syyksi Tanskan potilasturvallisuusvirasto epäilee epäpätevää hoidon antajaa ja/tai huonoa botox-piikkituotetta.

Vaikka kosmeettiset botox-hoidot tavallisesti sujuvat ilman myrkytyksiä tai vammoja, tämä pienimuotoinen epidemia ei toisaalta yllätä. Botuliinitoksiini – erityisesti botuliinitoksiini A – on nimittäin tappavuusarvoltaan kaikkein myrkyllisin koskaan löydetty aine. Kun sitä pistetään neulalla ihon alle, pitää kaiken todellakin sujua oikein.

Tappavuutta mitataan yleisesti LD50-luvulla, vaikka kaikkea myrkyllisyyden aiheuttamaa vaaraa ei voida pelkistää tähän yhteen numeroon (ks. tarkemmin jutun lopussa).

LD50 tarkoittaa myrkkyannosta, joka keskimäärin tappaa puolet uhreista. Se ilmoitetaan suhteutettuna uhrin painoon, ja mitä pienempi luku on, sitä pahempaa on myrkky.

Botuliinitoksiini A:n LD50-arvo on suoneen tai ihon alle piikitettynä noin 1,5–2 ng/kg. Siispä 70 kilogramman painoiselle ihmiselle tämä vastaisi noin 100–150 nanogramman annosta. 100 nanogrammaa tarkoittaa 0,000 000 1 grammaa.

Puolet koko ihmiskunnasta eli noin 4 miljardia ihmistä reilusta 8:sta voitaisiin teoriassa sopivasti annosteltuna tappaa noin 1 kilogramman kasalla botuliinitoksiinia. Suuruusluokka-arviona voitaneen siis heittää, että 2 kilolla botuliinia katoaisi koko ihmiskunta.

Koska tappavuus ja annos eivät skaalaudu lineaarisesti, arvio 2 kilogrammasta on kuitenkin vain likimääräinen.

Toisen, hieman optimistisemman arvion mukaan yksi gramma tappaisi vain ”yli miljoona ihmistä”, ei enempää. Siten ihmiskunnan tappaminen saattaisi vaatia ”jopa” noin 5 kg botuliinitoksiinia.

Syötynä botuliinitoksiini on 500-kertaisesti vähemmän vaarallista, sillä sen LD50-arvoksi kerrotaan 1 000 ng/kg. Keskimäärin tappava annos suun kautta 70-kiloiselle kansalaiselle asettuisi siten 70 mikrogrammaan eli 0,000 07 grammaan.

Se, että jonkin aineen LD50 riippuu vahvasti sen annostelutavasta, on hyvin tavallista.

Botuliinitoksiinin muut muunnelmat ovat myrkyllisiä, mutta jossain määrin vähemmän kuin botuliinitoksiini A.

Jos botox-piikityksessä jotakin menee pieleen, myrkytysoireet alkavat ilmetä Tanskan potilasturvallisuusviraston mukaan yleensä joidenkin tuntien tai muutaman päivän kuluttua hoidosta. Tavallisia oireita ovat halvaantumisen tunne ja lihasheikkous sekä kaksoiskuvat näkökentässä, puhe- ja nielemisvaikeudet ja hengityksen vaikeus.

Yksi hoito on 0,000 000 000 05 grammaa

Kun ihmiseen piikitetään botoxia, botuliinitoksiinin määrää mitataan hieman epämääräisesti ”yksikköinä”. Yksi yksikkö tarkoittaa noin 4,5–7,5 pikogrammaa. Jälkimmäinen luku on auki kirjoitettuna 0,000 000 000 0075 g.

Tämä tieto raportoitiin eräässä tieteellisessä artikkelissa vuonna 2012. Eri botox-valmistajien käyttämät määritelmät ”yksikölle” vaihtelevat hieman, tutkimuksessa saatiin tuolloin selville.

Toimenpiteen luonteesta ja sen koosta riippuen ainetta tarvitaan tyypillisesti 5–100 yksikköä, mikä tarkoittaa suuruusluokkaväliä 20–700 pikogrammaa. Pienemmissä toimenpiteissä kuten silmäkulmien käsittelyssä tavanomainen ehkäpä 50 pikogramman annos on auki kirjoitettuna 0,000 000 000 05 grammaa.

Se on luonnollinen aine, mutta silti maailman myrkyllisin

Botuliinitoksiini ei ole synteettinen aine. Sitä esiintyy luonnossa ihmisistä riippumatta, sillä Clostridium botulinum -bakteerilaji tuottaa sitä. Tämä yksityiskohta saattaa kenties muistuttaa, että ”luonnollinen” ei aina tarkoita terveellisempää.

Kaikki botuliinitoksiinin muunnelmat ovat proteiineja, tarkemmin sanoen entsyymejä. Ne vaikuttavat hermoihin halvaannuttamalla niiden toiminnan. Jos halvaus äityy riittävän pahaksi, hengitys salpautuu ja ihminen kuolee.

Halvaannuttavaan vaikutukseen perustuu tietenkin myös botuliinitoksiinin kosmeettinen ja lääketieteellinen käyttö ryppyjen ehkäisyssä ja tiettyjen neurologisten sairauksien hoidossa.

Ruuasta saatua botuliinitoksiinimyrkytystä nimitetään botulismiksi, samoin eräitä muitakin luonnosta tarttuvia botuliinimyrkytysten tyyppejä. Nykyisin botulismitapaukset ovat Suomessa erittäin harvinaisia. Ruokaviraston mukaan Suomessa todettiin botulismia edellisen kerran vuonna 2013 eli 13 vuotta sitten.

C. botulinum on niin sanotusti anaerobinen bakteeri. Se ei siedä happea lainkaan. Samaan Clostridium-sukuun kuuluu myös muita pahamaineisia taudinaiheuttajia, esimerkiksi jäykkäkouristusta tartuttava C. tetani.

Tuotantoketjua vartioidaan kuin ydinpommia

Koska botuliinitoksiini on molekyylirakenteeltaan hyvin monimutkainen aine, sitä ei voida tuottaa puhtaasti keinotekoisilla synteeseillä. Botox-piikeissä tarvittavan aineen teollinen tuotanto tapahtuu nimenomaan C. botulinum -bakteerien kautta.

Tähtitieteellisen myrkyllisyyden takia aineen tuotanto ja logistiikka ovat äärimmäisen tiukasti säänneltyjä. Botuliinitoksiinia voitaisiin käyttää kemiallisena aseena – vai pitäisikö se luokitella biologiseksi aseeksi? Niinpä ainetta ei saa missään tapauksessa päästä vääriin käsiin.

Syksyllä 2017 talousmedia Bloomberg kertoi, että botuliinitoksiinin varsinainen primäärinen valmistuspaikka Yhdysvalloissa on erittäin salainen. Vain kourallinen ihmisiä tietää, missä ainetta tehdään. Julkisesti Yhdysvaltain hallitus on myöntänyt vain sen, että tuotantolaitos sijaitsee jossakin päin ”Manner-Yhdysvaltoja”.

Yhdysvaltain ydinohjusten sijoituspaikat tiedetään julkisuudessa huomattavasti tarkemmin.

Myös se, paljonko ainetta uutetaan pois varsinaisesta tuotantoprosessista botox-piikkejä valmistavalle Allerganille Irlantiin – tai yhtiön tutkimuslaitoksille Kaliforniaan – on salaista. Paljonko botuliinitoksiinia on kerrallaan olemassa varastossa, turha kysyäkään.

Tutkimuskeskusta vartioidaan suurin piirtein saman tasoisesti kuin ydinvoimalaa. Tämä voidaan arvioida Bloombergin jutussa kerrotuista turvajärjestelyistä. Kenties, ainakin toivottavasti, edellä mainittujen ydinohjusten vartiointi sentään on raskaampaa? Vaikka niiden sijainti tiedetäänkin julkisesti.

Bloombergin jutun julkaisemisen jälkeen vuonna 2019 lääkealan mammuttiyhtiö Abbvie osti Allerganin.

Abbviellä on määräävä markkina-asema, joskaan ei monopolia lääketieteellisen ja kosmeettisen botuliinitoksiinin maailmanmarkkinoista. Vuonna 2024 yhtiö hallitsi myynnistä Reutersin mukaan 68 prosenttia. Niinpä Abbvien valmistus- ja logistiikkaketjua koskevat tiedot liittyvät vahvasti botoxin käyttöön myös Suomessa.

270 miljardia kertaa kalliimpaa kuin kulta

Botoxia myydään Suomessa reilulla 200 eurolla per 100 yksikön ampulli. Esimerkiksi Yliopiston Apteekki listaa hinnaksi 237 euroa. Tämä tekee aineen kilohinnaksi 32 000 000 miljardia euroa eli 32 petaeuroa eli 3,2 × 10¹⁶ euroa.

Kulta maksaa tällä hetkellä maailmanmarkkinoilla 3 760 euroa per troy-unssi eli noin 120 000 €/kg. Niinpä botuliinitoksiini on noin 270 miljardia kertaa kalliimpaa. Hinnalla, jolla voisi ostaa 0,8 grammaa tätä myrkkyä – siis vajaalla 30 000 miljardilla eurolla – saisi omakseen kaiken kullan, jonka ihmiskunta on koskaan maailmanhistoriassa louhinut.

Myrkyllisintä se on, mutta onko vaarallisinta?

Pöyristyttävän alhaisen LD50:n takia botuliinitoksiini on myös kokonaisuutena arvioiden ja käsittelyturvallisuuden kannalta äärimmäisen vaarallista. Kaikeksi onneksi tältä aineelta kuitenkin puuttuu monia muita vaaratekijöitä, joita joillakin toisilla supermyrkyillä on – niiden vähemmän kauhistuttavasta LD50:stä huolimatta.

Tekniikka&Talous kertoi äskettäin dimetyylielohopeasta, jonka LD50 suun kautta lienee jotakin väliltä 0,05–0,5 mg/kg eli nanogrammoiksi muutettuna 50 000–500 000 ng/kg.

Botuliinitoksiini ei kuitenkaan imeydy ihmisen ihon läpi, eikä se varsinkaan mene läpi suojakäsineistä. Dimetyylielohopea taas kulkeutuu ihosta ja useimmista tunnetuista kumeista ja muoveista läpi muutamissa sekunneissa.

Niinpä pisara dimetyylielohopeaa suojakäsineen päälle tappaa – sataprosenttisen kirjaimellisesti. Tällaista kohtaloa ei tarvitse pelätä botuliinin kanssa. Lisäksi dimetyylielohopea on herkästi haihtuvaa ja tulenarkaa, botuliinitoksiini ei.

Kaiken kukkuraksi dimetyylielohopean ja muiden raskasmetallimyrkkyjen hävittäminen on paljon vaikeampaa kuin botuliinitoksiinin ja muiden orgaanisten myrkkyjen. Orgaaniset yhdisteet voidaan aina tuhota polttamalla.

Botuliinitoksiinit hajoavat vielä tätäkin helpommin. Kuumennus kiehuvassa vedessä riittää.

Tämä on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu laajempi juttu tästä linkistä. Jutussa kerrotaan muun muassa, miten Suomessa odotettiin metsäteollisuuden voimakasta kasvua Suomessa. Juttu on Tekniikka&Talouden Jälkiviisas-sarjaan.

Suomen elinkeinoelämä odotti parikymmentä vuotta sitten, että sähkönkulutus kasvaisi dramaattisesti.

Vuonna 2006 kulutus oli 90 TWh. Jos silloin tehdyt sähköennusteet olisivat toteutuneet, Suomi kuluttaisi nykyään sähköä 107–110 terawattituntia vuodessa. Todellisuudessa lukema on nyt vain 85 TWh.

Pelkästään metsäteollisuuden kulutus on romahtanut yli 40 prosenttia huippuvuosista.

Kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtajana vuosina 2007–2023 työskennellyt, Lut-yliopiston teollisuusprofessori Jukka Ruusunen, miksi ennusteet menivät pieleen?

”Ennusteet lähtivät siitä, että metsäteollisuuden kulutus nousisi, mutta kulutus romahti. Metsäteollisuuden sähkönkulutus vuodesta 2007 on tippunut yhden Olkiluoto 3:n verran, 12 terawattituntia.

Tuolloin käytiin kovaa keskustelua ydinvoimaluvista. Ennusteella oli tuolloin tietty tarkoitus. Vuonna 2010 sitten myönnettiin kaksi ydinvoimalalupaa. Jos se olisi tehty laskevilla kulutusennusteilla, olisi voinut olla vaikeampi viedä niitä eduskunnassa läpi.

Ennustaminen on aina politiikkaa. Aina pitäisi katsoa, kuka ennustaa ja mikä ketunhäntä on kainalossa.”

Droonit ovat muuttaneet modernin sodankäynnin taloutta perusteellisesti. Muutaman sadan tai muutaman tuhannen euron drooneja on torjuttu moninkertaisesti niitä enemmän maksavilla ohjuksilla.

Pitkän päälle yhtälö on kestämätön.

Yhdysvaltain merijalkaväki on saanut käyttöönsä Allen Control Systemsin rakentaman järjestelmän, jossa vanha konekivääri on muutettu droonintappajaksi tekoälyn, konenäön ja robotiikan avulla.

Uusi järjestelmä on saanut nimekseen Bullfrog.

Pohjalla on USA:n armeijan jo vuodesta 1977 käyttämä M240-konekivääri. Se ampuu 7,62×51 mm Nato-patruunoita, joihin Suomen armeijakin on alkanut siirtyä Nato-jäsenyyden myötä.

1980-luvulla merijalkaväki otti M240:n käyttöön myös ajoneuvoihin asennettuna.

Ei lähetä radioaaltoja

Perinteinen ilmatorjunta perustuu usein tutkaan, joka lähettää radioaaltoja ympäristöönsä ja vastaanottaa niistä syntyviä heijastuksia. Oma sijainti paljastuu helposti.

Bullfrogin kohteen tunnistus- ja seurantajärjestelmä on passiivinen. Se käyttää passiivisia näkyvän valon ja infrapuna-alueen kameroita yhdistettynä tekoälypohjaiseen konenäköön. Järjestelmä ei siis itse säteile mitään.

Käytännössä videokuvasta etsitään lennokille tyypillisiä piirteitä, kuten muotoa, liikettä ja lämpöjälkeä. Tekoälymallit tunnistavat kohteen, seuraavat sen lentorataa ja laskevat ennakoidun osumapisteen.

Valmistajan mukaan järjestelmä pystyy tekemään koko havainto-, tunnistus- ja seurantaketjun automaattisesti. Lopullisen ampumispäätöksen tekee aina ihminen.

Tuttu ase ja halvat ammukset

Pienten lennokkien torjuminen luoteja ampuvilla aseilla on yllättävän vaikeaa. Kohde voi lentää kymmeniä metrejä sekunnissa, vaihtaa suuntaa nopeasti ja olla näkyvissä ampujalle vain muutaman sekunnin ajan.

Bullfrog käyttää aseen suuntaamiseen tarkkuusrobotiikkaa, samalla kun ohjelmisto kompensoi kohteen liikettä, etäisyyttä ja ammuksen lentoaikaa.

Valmistajan mukaan tarkkuus on alle yhden kulmaminuutin, joka esimerkiksi sadan metrin etäisyydellä tarkoittaa alle 2,9 sentin tarkkuutta.

Bullfrogin todellinen innovaatio ei ole tekoäly vaan kustannusrakenne. Se ei vaadi uutta huoltoketjua eikä uutta asetta, jonka käyttö pitäisi opetella alusta. Merijalkaväen sotilaat osaavat ladata, puhdistaa ja huoltaa M240-konekivääreitä jo valmiiksi.

Ammukset ovat halpoja, yksi 7,62 x 51 mm Nato-patruuna maksaa suurissa erissä ostettuna noin yhden euron kappale.

Teknologiayhtiö Google ja valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum kertoivat keskiviikkona tehneensä yhteensä 22 vuoden pituisen sähköostosopimuksen. Sopimus kattaa jopa 50 prosenttia Loviisan ydinvoimalaitoksen tuotantokapasiteetista.

Kyseessä on niin sanottu ppa-sopimus (power purchase agreement). Ppa tarkoittaa pitkäaikaista sopimusta, jossa tuottaja ja ostaja sopivat etukäteen sähkön toimittamisesta ja hinnoittelusta.

Suomessa perinteisesti ppa-sopimuksia on solmittu uusiutuvan energian hankkeiden yhteydessä. Esimerkiksi Eurojoelle tänä vuonna valmistuneen nimellisteholtaan 101 megawatin aurinkovoimalan tuotannosta valtaosa oli myyty ruotsalaiselle autoteollisuuden yritykselle Autoliville jo voimalan rakennusvaiheessa.

Energiateollisuuden sähkömarkkinoista vastaava johtaja Pekka Salomaa kertoo, ettei Suomessa ole hänen tietojensa mukaan aiemmin tehty ydinvoimalaitoksen tuotantoa koskevaa ppa-sopimusta.

Salomaa nostaa vertailukohdaksi Olkiluodon ydinvoimalaitoksen. Teollisuuden Voima tuottaa siellä sähköä Mankala-periaatteella ja jakaa sen osakkailleen omakustannushintaan.

”Olkiluoto on tavallaan tietynlainen ppa koko saari”, Salomaa sanoo.

Googlen ja Fortumin sopimus eroaa kuitenkin Mankala-mallista. Google ei ole Fortumin omistaja, vaan se on tehnyt pitkäaikaisen sopimuksen sähkön ostamisesta.

Euroopan suurin

Maailmalla ydinvoimalaitoksia koskevia ppa-sopimuksia on nähty erityisesti Yhdysvalloissa. Esimerkiksi tietotekniikkajätti Amazon julkisti vuonna 2025 yhdysvaltalaisen energiayhtiön Talen Energyn kanssa ppa-sopimuksen, joka kattoi jopa 1 920 megawattia Talenin Pennsylvanian osavaltiossa sijaitsevan ydinvoimalan kapasiteetista.

Fortumin ja Googlen välinen sopimus on kuitenkin Euroopan mittakaavassa poikkeuksellinen.

”Kuulin keskiviikkona, että Fortumin näkemyksen mukaan tämä on Euroopassa kaikkien aikojen suurin ppa-sopimus”, Salomaa kertoo.

Fortumin ja Googlen sopimus käynnistyy pienemmällä kapasiteetilla vuonna 2028. Se saavuttaa täyden eli 50 prosenttia Loviisan kapasiteetista vastaavan tason vuonna 2030 ja jatkuu vuoteen 2049 saakka.

Loviisan ydinvoimalaitoksessa on kaksi reaktoria, joiden molempien nykyinen nettosähköteho on 507 megawattia. Laitoksen yhteenlaskettu nettosähköteho on siten 1 014 megawattia.

Fortum vahvistaa Tekniikka&Taloudelle, että sopimuksen saavuttaessa täyden tasonsa Googlelle on nykytehoilla laskettuna käytännössä varattu 507 megawattia Loviisan nettosähkötehosta.

Loviisan voimalaitoksessa on parhaillaan vireillä 38 megawatin tehonkorotus, jonka odotetaan valmistuvan vuonna 2028. Lisäksi Fortum arvioi, että Google-sopimus voi mahdollistaa vielä uuden 10 megawatin tehonlisäyksen.

Fortumin viestinnän mukaan myös Googlelle sopimuksen perusteella varattu kapasiteetti kasvaisi, jos tehonkorotukset toteutuvat ja otetaan käyttöön.

Googlelle on käytännössä varattu 20 vuoden ajaksi jopa yli 500 megawattia Loviisan ydinvoimalaitoksen tuotantokapasiteetista.

Google lisää sähkön kysyntää Suomessa

Jo Loviisan nykytehoilla laskettuna 507 megawattia vastaa noin 12 prosenttia Suomen ydinvoimalaitosten yhteenlasketusta nettosähkötehosta.

Millainen vaikutus Suomen sähkömarkkinoihin on sillä, että tällainen osuus on pitkäksi aikaa sidottu yhteen asiakkaaseen?

”Google aiheuttaa joka tapauksessa lisää kysyntää Suomen sähkömarkkinoille. Sillä, ostaako yhtiö sähkön markkinoilta vai toteutuuko hankinta tällaisella järjestelyllä, ei ymmärtääkseni lähtökohtaisesti ole sen kummempaa eroa kysynnän ja tarjonnan tasapainon kannalta”, Salomaa sanoo.

Salomaan mukaan ppa-sopimus on Googlen kannalta ennen kaikkea hinnanvarmistussopimus.

”Hyvin pitkäaikainen futuuri.”

Tämä teksti on lyhennelmä. Pidemmän Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun artikkelin voit lukea täältä.

Sokkeloisten käytävien keskellä yliopistokompleksin uumenissa Oulussa piilee iso laboratoriosali. Keltamustat vaaramerkit ovessa huomauttavat erittäin vahvoista magneettikentistä.

Oven toisella puolella isot mittalaitteet ovat magneettiresonanssispektrometreja eli nmr-spektrometreja. Niillä tehtävää menetelmäkehitystyötä motivoi nmr:n tietyssä mielessä ristiriitainen olemus menetelmänä, asiantuntijat professori Ville-Veikko Telkin johtamasta tutkimusyksiköstä kertovat.

Nmr:n etuihin kuuluu kyky nähdä esineiden ja liuosten sisään ja samalla paljastaa näytteistä tietoa harvinaisen monipuolisesti vahingoittamatta niitä lainkaan. Toisaalta fysikaaliset ilmiöt menetelmän taustalla ovat monimutkaisia ja alttiita häiriöille – ja mittainstrumentitkin perinteisesti raskaita ja kalliita.

Näiden vaikeuksien takia nmr ei ole yleistynyt niin laajaan käyttöön kuin mihin sen kyvyt antaisivat mahdollisuuksia, Telkki harmittelee. Esimerkiksi teollisuuden käytännönläheisissä analyyseissä nmr-mittauksia on alettu hyödyntää laajemmin vasta edellisen noin 10–15 vuoden aikana.

Lääketieteen magneettikuvauksissa sekä orgaanisten molekyylirakenteiden analyyseissä nmr on silti ehtinyt olla jo useamman vuosikymmenen ajan korvaamaton väline. Perusperiaatteiltaan vuonna 1937 eli 89 vuotta sitten ja käytännössä vuonna 1946 keksitty nmr on palkittu historian saatossa kuudella erillisellä Nobelilla.

Analyysejä pöydällä

Tuoreista edistysaskelista suorimmin käytännön insinöörielämää ovat hyödyttäneet Telkin mukaan pienet noin puolen metrin kokoiset nmr-pöytälaitteet sekä niin sanottu yksipuolinen nmr.

Kemialliseen analytiikkaan tarkoitetut pöytäspektrometrit toimivat pitkälti samalla periaatteella kuin suuret perinteiset laitteet, mutta ne ovat kertaluokkaa eli noin 90 prosenttia edullisempia. Oulussa pöytä-nmr:llä on kehitetty muun muassa kumi- ja autonrengasmateriaalien rakenteen ja kemiallisen koostumuksen analyysejä.

Toisena sovelluskohteena pöytä-nmr-spektrometreille Telkki mainitsee viljanjyvien analyysin. Yksi noin 2 minuutin mittaus selvittää kerralla jyvien kosteuspitoisuuden sekä perusravintoaineiden eli hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen määrän.

Useimmilla kilpailevilla menetelmillä jokainen näistä parametreista pitäisi analysoida erikseen. Jos tulokset halutaan tarkasti, työ kestää helposti puoli vuorokautta.

Häiriöt näkyvät herkästi, signaali ei

Magneettiresonanssimittauksia lähes universaalisti vaivaavaa ongelmaa voisi kuvailla seuraavasti: näytteistä ei ole kovin helppoa saada signaalia, mutta jos signaali saadaan, se on hyvin altis pienillekin häiriötekijöille. Näin tiivistää Oulun nmr-yksikön yliopistotutkija, dosentti Anu Kantola.

Samasta huomauttaa nmr-teoriaa Oulussa tutkiva professori Juha Vaara.

”Ydinmagneettisen resonanssin energiat ovat niin pieniä, että sitä häiritsevät hyvin monet ilmiöt, joita näytteessä tapahtuu. Herkimmissä mittauksissa näkyy jopa Maan pyörimisliike. Toisaalta juuri siksi nmr on myös hyvin monipuolinen menetelmä.”

Sekä nmr-spektrometreilla että magneettikuvauslaitteilla mitataan samaa asiaa: miten atomiytimet vuorovaikuttavat radioaaltojen kanssa magneettikentässä. Selkeästi eniten mitattu nmr-atomiydin on tavallinen vety eli protoni (¹H) muun muassa sen yleisyyden ansiosta.

Ilmiö syntyy atomiytimissä, mutta sillä ei ole mitään muuta tekemistä ydinhajoamisten ja ydinsäteilyn kanssa.

Protonimittauksissa yhden teslan magneettikenttä saa ytimet värähtelemään 42,6 megahertsin taajuudella. Riippuvuus kentän ja hertsien välillä on lineaarinen, mutta kemiallinen ympäristö vaikuttaa tarkkaan taajuuteen joidenkin kymmenien kilohertsien verran. Nämä erot muodostavat perinteisen nmr-analytiikan perustan.

Niinpä esimerkiksi Oulussa 11,7 teslan laitteessa radiotaajuus on 500 MHz ja yliopiston vahvimmassa 14 teslan laitteessa 600 MHz. Mainitut 14 teslaa tarkoittaa noin 300 000 kertaa Maapallon magneettikentää vahvempaa kenttää.

Lue koko juttu

Oulussa tutkittu yksipuolinen nmr on vieläkin yksinkertaisempi menetelmä kuin pöytä-nmr. Miten sitä on käytetty kaivoksilla? Entä miten paljon pöytäspektrometrien ja perinteisten isojen nmr-laitteiden magneettikentät eroavat toisistaan ja miksi ero vaikuttaa hintaan niin rajusti?

Miksi nmr-mittaukset ovat turvallisia, vaikka ne perustuvat atomiytimiin? Entä miten nmr-spektrometrissä voidaan tallentaa magneettikuvia 0,001 millimetrin tarkkuudella, ja mitä todellista hyötyä siitä on? Mitä muita laitteita ja kojeita Oulun nmr-labrassa on?

Mistä aiheista ja minä vuosina nmr:n 6 Nobelia on saatu? Mitä kaikkia atomiytimiä nmr-spektrometreilla yleensä tarkkaillaan vety-ytimien lisäksi? Kaikkiin yllä lueteltuihin kysymyksiin vastaa T&T:n tilaajille tarkoitettu pidempi juttu.