Kemiallisen aseen kieltoinstituutti Verifin on osa Helsingin yliopistoa. Se on yksi harvoista paikoista, joissa voidaan analysoida luotettavasti, onko jossain käytetty kiellettyjä taistelukaasuja.
Juttu on julkaistu alun perin marraskuussa 2025. Julkaisemme sen nyt uudestaan.
Laboratorio näyttää ikkunan läpi tuiki tavalliselta eikä ole työskentelytilana erityisen suuri. Tämä on kuitenkin harvoja paikkoja maailmassa, missä saa valmistaa laillisesti taisteluaineita ja muita kemiallisen aseen kieltosopimuksessa mainittuja aineita – joskin vain erittäin pieniä määriä kerrallaan.
Olemme Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutin eli Verifinin tiloissa, synteesilaboratorion valvomossa. Ikkunan toisella puolella oleva synteesilaboratorio on eristetty muusta rakennuksesta esimerkiksi ilmanvaihdon ja jätteidenkäsittelyn osalta erityisen hyvin, vaikkei sitä silmämääräisesti huomaa mistään.
Nyt laboratoriossa ei ole ketään. Valokuvaa paikasta ei todisteeksi saa: se on Verifinin tiloissa harvoja kohteita, joita ei saa kuvata.
Taisteluaineita milligrammoja kerrallaan
Laboratoriossa valmistetaan tarvittaessa referenssikemikaaleja kemiallisina aseina käytetyistä aineista, jotta aineiden kiistaton tunnistaminen ja niiden analysoinnin kehittäminen olisi ylipäätään mahdollista. Määrät ovat aina pieniä: aineita valmistetaan milligrammaskaalassa.
”Tässä on erikseen tämä valvomohuone, koska täällä tehdään semmoisia vähän vaarallisempia synteesejä. Joku on tässä seuraamassa tilannetta, että kaikki menee varmasti hyvin. Koskaan ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään vaaratilannetta”, Verifinin johtaja Hanna Hakulinen kertoo.
Referenssikemikaaleja tarvitaan, kun tutkitaan, sisältääkö Verifiniin analysoitavaksi lähetetty näyte jotakin kemiallisen aseen kieltosopimuksessa kiellettyä ainetta.
”Siihen on erittäin tarkat proseduurit, miten näytteet ja referenssikemikaalit valmistetaan, analysoidaan ja tuhotaan. Kaikesta pidetään tietenkin myös kirjaa.”
Näytteitä mahdollisista maailmalla käytetyistä kielletyistä kemikaaleista lähetetään tutkittavaksi Alankomaiden Haagista. Siellä sijaitsee Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontajärjestön OPCW:n päämaja.
Verifin on osa OPCW:n nimettyä eli designoitua laboratorioverkostoa. Samalla se on kuitenkin Helsingin yliopiston Matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan kuuluvan Kemian osaston yksikkö.
OPCW:n toimeksiannot ovat salaisia, eikä Hakulinen kommentoi julkisesti edes niiden likimääräistä määrää vuodessa.
Järjestö lähettää näytteet väitetyistä kielletyistä aineista analysoitavaksi aina kahteen eri designoituun laboratorioon verkostossaan. Kummassakin laboratoriossa näytteen sisältämät kemikaalit on todennettava vähintään kahdella eri analyysitekniikalla, joista ainakin toisen on oltava spektrometrinen menetelmä.
Synteesilaboratorio onkin vain pienehkö osa Verifinin tiloja, ja enemmän tilaa vievät erilaiset analyysilaitteet kuten kaasu- ja nestekromatografiamassaspektrometrit. Kuten kemistit usein, myös Verifinin työntekijät pääsevät tiskaamaan työssään paljon, sillä heidän on varmistettava itse ettei työvälineisiin ja astioihin jää esimerkiksi fosforijäämiä.
”Designoituja laboratorioita on monissa kieltojärjestöön kuuluvissa maissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa puolustusvoimilla on näitä labroja. Me olemme Suomen designoitu laboratorio ja aina käytännössä valmiudessa analysoimaan väitetyn käytön alueilta näytteitä”, Hakulinen sanoo.
Hänen mukaansa on epätavallista, että verkostoon kuuluva laboratorio on Verifinin tavoin yliopiston eikä suoraan esimerkiksi puolustusministeriön alaisuudessa.
Pitkät listat kemikaaleja
Ympäristönäytteille ja biolääketieteen näytteille on omat nimeämisensä, ja Verifinillä suoritetaan molempia. Nimettyjä laboratorioita on pari–kolmekymmentä kummassakin kategoriassa.
Biolääketieteelliset näytteet ovat käytännössä uhrien veri- ja virtsanäytteitä. Mukana verkostossa pysyminen edellyttää, että laboratorio läpäisee kerran vuodessa pätevyystestin, johon OPCW lähettää analysoitavaksi tuntemattomia testinäytteitä.
”Kemiallisen aseen kieltosopimuksessa on kolme eri kemikaalilistaa, joista ykköslistan kemikaalit ovat ne kaikista myrkyllisimmät, eli käytännössä niille ei ole mitään rauhanomaista käyttöä”, Hakulinen kertoo.
Listan kaksi ja kolme yhdisteet ovat myös kemiallisia taisteluaineita tai niiden lähtöaineita.
”Listan kaksi aineilla on kuitenkin jonkin verran esimerkiksi teollisuudessa käyttöä. Listan kolme kemikaaleilla taas on laajamittaista teollista käyttöä.”
Käytännössä ykköslistallakin on tuhansia kemikaaleja, koska useimpien aineiden osalta kyse on kemikaaliperheistä, joiden kaikki johdannaisetkin ovat yhtä lailla kiellettyjä.
”Vaikkapa sariiniperheeseen kuuluvan yhdisteen listattuja kemikaaleja ovat kaikki sen johdannaiset, joissa on hyvinkin eripituisia hiiliketjuja. Listattujen kemikaalien määrä on sen takia todella iso.”
Myrkkyjä suoraan luonnosta
Ykköslistan kaksi ainetta, risiini ja saksitoksiini, poikkeavat kuitenkin muista, sillä ne ovat biologisia toksiineja. Niitä siis syntyy luonnossakin eikä niitä tarvitse erikseen syntetisoida laboratoriossa.
Risiinimyrkkyä tuottaa risiinikasvi (Ricinus communis), joka on alkujaan peräisin Itä-Afrikasta. Samasta kasvista on peräisin myös moottorinvoiteluaineena ja laksatiivina käytetty risiiniöljy, josta myrkky poistetaan kuumentamalla ennen käyttöä.
”Jos risiiniä pyritään saamaan vääriin käyttötarkoituksiin, henkilöt hankkivat kasvin siemeniä ja pyrkivät eristämään siitä myrkkyä. Saksitoksiini taas on leväperäinen toksiini. Siitä saadut myrkytykset eivät usein ole mitään rikoksia, vaan myrkytyksen saanut on syönyt esimerkiksi saastuneita simpukoita”, Hakulinen sanoo.
Saksitoksiineja tuottavat muun muassa jotkin syanobakteerit eli sinilevät.
Verifin hoitaa tiettyjä kansallisia kemikaalivalvonnan viranomaistehtäviä: se tarkastaa kieltojärjestön puolesta vuosittain suomalaiset teollisuuslaitokset, joissa valmistetaan rauhanomaisiin tarkoituksiin myös kemiallisiksi aseiksi periaatteessa soveltuvia aineita, eli kakkos- tai kolmoslistalla olevia aineita.
Ainoa tunnetumpi julkisuuteen tuotu tapaus, jossa Verifin on ollut mukana tutkimassa kemiallisten aseiden käyttöä ja osallistumassa niiden hävitykseen, liittyy Syyrian sotaan.
Syyrian kemiallisia aseita tutkittiin Suomesta
Vuosina 2013–2014 Verifin osallistui Syyrian kemiallisten aseiden hävittämiseen. Yksi instituutin työntekijöistä oli Välimerellä laivassa mukana valvomassa taisteluaineiden siirtoa. Tuhoamisesta syntyneet jätteet hävitettiin myöhemmin Riihimäellä Ekokemin laitoksessa: tässäkin prosessissa oli Verifinin väkeä mukana.
Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että kaikkia Syyrian hallinnon varastoissa olleita taisteluaineita, kuten sariinia, ei tuhottu tuolloin. OPCW julkaisi keväällä 2020 raportin, jossa todettiin Syyrian hallinnon syyllistyneen kolmeen kemiallisten aseiden iskuun maaliskuussa 2017.
Kemialliset analyysit muun muassa synteesireiteistä osoittivat, että iskuissa käytetty sariini oli samaa alkuperää kuin Syyrian varastoissa ollut ja tuhotuksi väitetty sariini. Muitakin todisteita oli, esimerkiksi satelliittikuvia ja metallurgien asiantuntija-arvioita ammusten alkuperästä.
Pitkään hallinnut kovaotteinen presidentti Bašar al-Assad syöstiin pitkän sisällissodan jälkeen vallasta Syyriassa joulukuussa 2024, ja hän pakeni Venäjälle.
Suomi kouluttaa muita tunnistamaan kielletyt aseet
Verifinissä työskentelee nyt 16 henkeä, joista 12 vakituisesti. Yksi on projektitutkija ja kolme tekee väitöskirjaa.
Verifinin pääasiallinen rahoittaja on Suomen ulkoministeriö. Yksikön vuosittainen perusbudjetti ilman esimerkiksi suurempia laitehankintoja on ollut viime vuosina noin kaksi miljoonaa euroa. OPCW:n nimettynä laboratoriona toimimisen ja kansallisten valvontatehtävien lisäksi tärkeä osa toimintaa on kouluttaminen.
Verifin saa rahoitusta koulutustoimintaan Suomen kehitysyhteistyörahoista, joita nykyinen hallitus on kokonaisuudessaan leikannut. Verifinin rahoitusta ei ole kuitenkaan leikattu.
Koulutustoiminta on lähinnä analyysimenetelmien opettamista kehittyvissä maissa työskenteleville kemisteille. Maailmalle sekä matkustetaan kouluttamaan että kaukomailla toimivia kemistejä otetaan mukaan koulutuskursseille, joita Verifin järjestää laboratorioissaan.
”Meillä on aina kaksi kohdemaata kolme vuotta kerrallaan. Koulutamme samaa laboratoriota pitkäaikaisesti. Tällä hetkellä meidän ulkoministeriön rahoittamat projektit ovat Malesiassa ja Tansaniassa. Täällä järjestettäville yksittäisille kursseille taas tulee osallistujia eri maista ja eri henkilöitä eri kursseille: se ei ole laboratoriokohtaista toimintaa”, Hakulinen kertoo.
Uusi tulokas: novitšok
Verifin vastaa myös niin sanotun sinisen kirjan päivittämisestä, joka tehdään yhteistyössä muiden OPCW:n designoitujen laboratorioiden kanssa. Sininen kirja on mahdollisimman kattava ohjekirja erilaisten kieltolistalla olevien aineiden analysoimiseksi, ja sitä päivitetään noin joka viides vuosi. Kirjan ohjeiden avulla tutkijat eri puolilla maailmaa pystyvät parhailla mahdollisilla menetelmillä tunnistamaan kielletyt kemialliset aseet.
Vuonna 1997 voimaan tullut kemiallisen aseen kieltosopimus on päivitetty vain kerran, vuonna 2020. Tuolloin sopimuksen kieltolistalle lisättiin joitakin uusia kemikaaleja kuten tiettyjä karbamaatteja sekä Neuvostoliitossa kehitetyt novitšokit, joihin liittyy muun muassa kuuluisa Sergei ja Julija Skripalin myrkytystapaus maaliskuulta 2018.
Tuolloin Venäjän agentit yrittivät myrkyttää aiemmin Britannian hyväksi kaksoisagenttina työskennelleen Sergei Skripalin ja tämän tyttären.
Noin kuukausi tapauksen jälkeen Alankomaiden viranomaiset ottivat kiinni ja karkottivat neljä Venäjän sotilastiedustelun GRU:n agenttia, joita epäiltiin yrityksestä murtautua OPCW:n tietoverkkoon Haagissa järjestön päämajan läheiseltä parkkipaikalta käsin. Heillä oli parkkipaikalla auto täynnä elektronista laitteistoa.
Myös venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi yritettiin Saksan valtion julkituomien tietojen mukaan myrkyttää novitšokilla Venäjän sisäisellä lennolla elokuussa 2020. Hän kuoli siperialaisessa rangaistussiirtolassa helmikuussa 2024.
Syyskuussa 2025 hänen leskensä Julia Navalnaja kertoi sosiaalisessa mediassa todisteista, joiden mukaan Navalnyi myös lopulta kuoli nimenomaan myrkytyksen uhrina: ei ole kuitenkaan kerrottu, mihin myrkkyyn.
