News and blogs

Modernin maailman sotilastehtävissä operaatio- ja tietoturvallisuuden merkitys on korostunut, mikä tekee seuraavasta tarinasta aika uskomattoman:

Nimittäin Navy Times on saanut haltuunsa Yhdysvaltain laivaston sisäisen tutkintaraportin, joka kertoo taistelualukselle vaivihkaa perustetusta langattomasta verkosta.

Kun rannikkotaistelualus USS Manchester (LCS 14, littoral combat ship) oli lähdössä komennukselle läntisen Tyynenmeren alueelle keväällä 2023, aluksen aliupseeriston johto – yhteensä 16 henkeä – halusi saada matkalleen toimivan wifi-yhteyden urheilutulosten seurantaa, elokuvien katsomista ja sen sellaista varten.

Tuumasta toimeen: joukko osti 2 800 dollarin arvoisen Starlink-satelliittilautasen, salakuljetti sen laivaan ja asensi lautasen aluksen kannelle kenenkään huomaamatta. Tämän jälkeen laivalle perustettiin epävirallinen lähiverkko, nimeltään ”STINKY” (suom. ”Haisuli”).

Kun Manchester lähti merelle, selvisi, että wifi-signaali ei yltänyt joka puolelle laivaa. Niinpä satamavierailulla Pearl Harborissa aliupseeriston ykkösnainen kävi hankkimassa kaapelia ja toistimia.

Huhut ”Haisulin” olemassaolosta alkoivat kiertää laivalla, joten aluksen komentajan kuulusteluun joutunut ja asiasta päin naamaa valehdellut aliupseeriston johtaja vaihtoi verkon nimen muistuttamaan langatonta tulostinta, jollaisia laivalla ei ollut.

Tarkastuskierroksista huolimatta verkko pysyi aluksen komentajalta salassa aina elokuuhun asti, jolloin virallista satelliittiantennia alukselle asentamassa ollut henkilö huomasi kannelle asennetun lautasantennin. Tämän jälkeen totuus alkoi hitaasti paljastua.

”Starlinkin asennus ja käyttö ilman ylemmän tahon hyväksyntää aiheuttaa vakavan vaaran tehtävälle, operatiiviselle ja tietoturvallisuudelle”, tutkintaraportissa todetaan.

Lue myös:

Robottiautoista ei ole pitkään aikaan liikenneturvallisuuden takaajiksi. Niillä on kuitenkin yllättävä epäsuora vaikutus.

”Into robottiautoihin on himmentynyt parissa vuosikymmenessä. Jos autoteollisuuden tuolloiset väitteet olisivat pitäneet paikkansa, itseohjautuvat autot olisivat tieliikenteen arkea jo nyt. Kehityspaukut ovat menneet paljolti sähköautojen kehittämiseen” Aalto-yliopiston mekatroniikan professori, dekaani Kari Tammi arvioi.

Tammen mukaan robottiautojen todelliseen tuloon on kuitenkin ainakin kymmenen vuotta, mahdollisesti yli 20.

Tällä hetkellä vain Mercedeksellä on lupa ajaa autonomisia autoja tietyillä teillä ja nopeusrajoituksilla Saksassa ja joissain osavaltioissa Yhdysvalloissa. Nämäkin autot tarvitsevat ihmiskuljettajan päästäkseen sallituille tieosuuksille ja pois niiltä.

Robottiautojen eräs etu on, että ne lisäävät turvallisuutta liikenteessä. Haittapuoliakin on.

”Autonomiset autot etenevät selvästi varovaisemmin ja hitaammin kuin nykyiset autot.”

Liikenteen vilinässä tietyt tilanteet ovat autonomisille autoille erityisen vaikeita. Tällaisia on esimerkiksi vastaan tulevan liikennevirran keskellä vasemmalle kääntyminen.

Tammen mukaan robottiautojen kehitystä seurataan suurennuslasilla.

”Jokainen robottiauton kolari on iso uutinen. Samaan aikaan tavalliset autot saavat kolaroida kaikessa rauhassa.”

Suomen lumisille ja muhkuraisille teille autonomisia autoja ei kannata odotella pitkään aikaan. Sen sijaan teollisuusalueilla sekä varasto- että terminaalitehtävissä Tammi uskoo niillä olevan kysyntää jo lähivuosina.

Kuljettajattomien autojen kehitystyö ei turvallisuusmielessäkään mene hukkaan, vaikka välittömiä tuloksia ei olisikaan tulisikaan. Kehitystyö poikii koko ajan uutta turvatekniikkaa perinteisiin autoihin. Tästä esimerkkinä Tammi mainitsee ajoavustimet.

Autotuojat ry:n toimitusjohtaja Tero Kallio arvioi, että kuluu ainakin 15 vuotta ennen kuin autokaupasta voi käydä ostamassa alkeellisenkaan robottiauton.

”Toinen kysymys on, kuinka paljon tällainen auto kiinnostaa. Melko moni mainitsee tykkäävänsä itse ajamisesta.”

Itseohjautuvat autot ovat markkinoilla todennäköisesti perinteisiä automalleja kalliimpia, kuten sähköautotkin.

”Uskon, että ne alkavat yleistyä perinteisellä mallilla. Kymmenen prosenttia ihmisistä on kokeilunhaluisia edelläkävijöitä, 70–80 prosenttia omaksuu hissun kissun ja loput ovat vastarannankiiskejä”, Kallio sanoo.

Robottiautojen esiinmarssia jarruttaa sekin, että vastuukysymykset onnettomuustilanteessa ovat vielä selvittämättä.

Lue myös:

Tämä juttu on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu pidempi juttu tästä.

Materiaalivikojen ja tarkastusmenetelmien asiantuntijatalo Trueflaw on kehittänyt vuosien ajan tekoälyä tarkastusmenetelmien avuksi. Menetelmä on valmis lisensoitavaksi nyt myös ydinvoimaloissa.

Trueflaw’n toimitusjohtaja Iikka Virkkunen näyttää, kuinka tekoäly löytää pienen vian ydinreaktorin paineastian kannesta. Kannessa on 87 hitsattua läpivientiä, minkä kautta säätösauvoja liikutellaan.

”Kansi ei ole suunniteltu ultraäänitarkastusta varten, mikä tekee tarkastuksesta muutenkin hidasta. Tarkistettavaa dataa tulee seitsemän kilometriä, ja siitä pitäisi löytää alle millimetrin kokoiset säröt”, Virkkunen kertoo.

Trueflaw’n tekoäly löytää skannatusta aineistosta kohdat, missä se epäilee virheitä. Tämän jälkeen tarkastaja katsoo, onko tämä todellinen virhe.

Ohjelma osaa ottaa rinnalle edellisen tarkastuksen aineiston, jonka avulla säröjen kehittymistä voi arvioida.

Työtä menetelmälle riittää. Maailmassa on noin 500 ydinvoimalaa, ja yli puolessa niistä on samalla tekniikalla toteutettu paineastian kansi.

Kannen kaikkien läpivientien tarkastukseen kuluu ihmisvoimin kolmessa vuorossa kolme päivää. Tekoäly tiputtaa ajan 72 tunnista 5,2 tuntiin.

Virkkunen korostaa, että tekoälyn ei ole tarkoitus korvata tarkastajaa. Tarkastaja päättää, mitä havainnoille tehdään.

Trueflaw’n kehittämää tekoälyä sovellettiin ensimmäisen kerran vuonna 2019 Helsingin metrovaunujen akseleiden tarkastuksessa.

Tekoäly pääsi kesällä tositoimiin myös ratakiskojen tarkastuksessa. Ratoja hallinnoiva Väylävirasto tarkastuttaa kaikki Suomen liikennöitävät ratakiskot kerran vuodessa.

Tämä juttu on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu pidempi juttu tästä. Siinä kerrotaan tarkemmin, mitä tekniikoita Trueflaw’n menetelmä hyödyntää ja miksi yhtiö päätti aloittaa ydinvoima-alalta.

Tekniikka&Talous uutisoi 27. marraskuuta 2015 Aalto-yliopiston tutkimuksesta, jossa lämpöä pyritään varastoimaan aineiden faasimuutosten avulla. Faasimuutos, esimerkiksi veden jäätyminen tai kiehuminen, sitoo tai vapauttaa paljon energiaa.

Saatiinko faasimuutostutkimuksista aikaan kaupallisia varastoja, Aalto-yliopiston fysiikan professori Tapio Ala-Nissilä?

Ei meidän kauttamme ainakaan. Se on hieno menetelmä, mutta skaalaaminen vaatisi uuden projektin. Rahoitus tosiaan loppui silloin, kun Tekes lopetettiin ja tilalle tuli Business Finland. BF rahoittaa ainoastaan teollisuusyhteistyötä tai startup-toimintaa.

Lakkasiko tässä kokonainen rahoitusmuoto?

Kyllä, tosi tärkeä rahoitusmuoto. Tekesin rahoitusinstrumentti rahoitti tutkimusta, jossa on kaupallinen osapuoli, mutta projekti oli vasta tutkimus- eikä vielä kaupallistamisvaiheessa. Tässä tuli iso vahinko perus- ja soveltavalle tutkimukselle. Suomen Akatemia on vähän ottanut sitä roolia. Muun muassa niillä rahoilla olemme tutkineet skaalaamisen kannalta ehkä vielä lupaavampaa menetelmää.

Mikä tämä lupaavampi menetelmä on?

Adsorptio-desorptio. Siinä suolaliuosta imeytetään tietyille pinnoille ja vesi haihdutetaan pois. Tässä sitoutuu energiaa, jota voidaan vapauttaa kun vesi tuodaan uudestaan.

Miksi uudenlaisia lämpövarastoja tarvitaan?

Nyt kun esimerkiksi tuulivoima on hyvin nopeasti skaalautunut, pitäisi saada energiaa säilöön.

Perinteinen tapa varastoida energiaa ovat kemialliset yhdistemateriaalit, esimerkiksi litiumioniakut, jotka ovat kalliita ja käyttävät harvinaisia maametalleja. Olemme yrittäneet etsiä yksinkertaisia, halpoja ja samalla myrkyttömiä materiaaleja. Faasimuutosvarastoissa olemme tutkineet esimerkiksi ksylitolia materiaalina.

Suomessa on tehty iso virhe ei pelkästään tämän hallituksen aikana vaan jo aiemmin, kun ei ole sijoitettu tarpeeksi aivan uusiin energiamuotoihin, perinteisten kehittämiseen kyllä. Nykyisessä hallituksessa on suorastaan halveksuntaa vihreää siirtymää kohtaan.

Kuinka pitkällä adsorptio-desorptio-lämpövarastoinnin kehittämisessä ollaan, tutkimuksen käytännön kokeita Aallossa johtava vanhempi tutkija Ari Seppälä?

Ryhmäni materiaalikeksintö adsorptio-desorptio-varastoinnissa on hydrofobisella nanosilikalla kapseloitu kalsiumkloridi. Materiaalin käyttö perustuu materiaalin vapauttamaan lämpöön, kun vesihöyry absorboituu siihen. Sitä on testattu vasta muutamia kymmeniä milligrammoja. Prototyyppikoelaite satojen grammoja testaamiseen on juuri valmistumassa.

Energian varastointitiheys riippuu siitä, missä lämpötilassa lämpö halutaan vapauttaa: mitä alemmassa, sitä tiheämpää varastoinnin on oltava. Pienessä skaalassa energian varastointitiheys on sorptiossa huomattavasti suurempi kuin faasimuutosvarastointiin patentoimassamme materiaalissa, ristisilloitetussa erytritolissa.

Käytännössä laitteistossa ero kuitenkin kaventuu jonkin verran, koska sorptiolaitteisto on monimutkaisempi ja tarvitsee esimerkiksi energiaa veden höyrystämiseen lämmön vapauttamiseksi, mikäli vesihöyryä ei ole riittävästi tarjolla muuten.

Mihin mittakaavaan faasimuutosvarasto on puolestaan saatu?

Polymeerillä ristisilloitettuun erytritoliin perustuvaa varastoa on testattu noin seitsemän kilogramman prototyypillä. Nyt täydennämme osaamista tällä alueella materiaalin kiteytymisominaisuuksia tutkimalla.

Materiaali käyttäytyy varsin poikkeuksellisesti: se sekä sulaa että kiteytyy lämmitettäessä, eli ei niin kuin tavalliset materiaalit, jotka kiteytyvät jäähdytettäessä ja sulavat lämmitettäessä. Mekanismin tarkempi tutkimus on tärkeää, jotta suurempia laitteistoja voidaan mitoittaa optimaalisiksi.

Lue myös:

Keskeisellä vientialalla, teknologiateollisuudessa, aloitetaan palkkaneuvotteluja tällä ja ensi viikolla.

Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien työehtosopimusneuvottelut alkavat virallisesti torstaina ja pian alkamassa ovat myös muun muussa insinöörejä koskevat ylempien toimihenkilöiden neuvottelut.

Usein yleistä palkankorotusten linjaa osaltaan määritelleitä keskeisiä teknologiateollisuuden työehtosopimuksia on päättymässä marraskuun lopussa.

Työehtosopimuksissa olennaisia palasia ovat niiden kesto ja kustannusvaikutus. Kustannusvaikutukseen vaikuttavat niin palkkojen nimelliskorotukset kuin työehtoihin vaikuttavat tekstimuutokset, joilla on taloudellinen vaikutus.

Millaisia palkankorotuksia ensi vuodelle saatetaan sitten nähdä?

Esimerkiksi Suomen Pankin ennusteissa keskeinen taustaoletus on, että reaalipalkat nousevat lähivuosina suunnilleen samaa tahtia tuottavuuden kanssa. Suomen Pankki ei ota ennusteessa kantaa siihen, millaisia uudet työehtosopimukset tulevat olemaan.

Ansiokehityksessä pitää huomioida sopimuskorotusten ohella palkkojen liukumat ja työnantajien kustannuksiin vaikuttavat esimerkiksi sosiaalivakuutusmaksujen muutokset.

Suomen Pankin kesän ennusteessa käytettyjen oletusten pohjalta voi pyrkiä karkeasti haarukoimaan tilannetta. Ennusteessa ansiotaso nousee ensi vuonna 2,9 prosenttia ja vuonna 2026 se nousee 2,6 prosenttia.

Palkkojen liukumat ovat Suomessa viime vuosina olleet normaalisti karkeasti noin 0,5 prosenttia. Lisäksi muun muassa työnantajan sivukuluissa tapahtuu muutoksia.

Ansiotason nousu 2,9 prosentilla voisi tarkoittaa esimerkiksi noin 2–2,5 prosentin sopimuskorotuksia ensi vuonna.

Luonnollisesti kokonaisuuteen vaikuttaa hyvin monia asia.

Insinööriliitto: Reilun parin sadan euron korotus

Insinööriliitto kertoi kesäkuussa, että se tavoittelee syksyn neuvottelukierroksella jäsentensä ostovoiman kasvua. Insinööriliiton mukaan tämä tarkoittaa viiden prosentin tuntumassa olevia palkankorotuksia ensi vuodelle.

Insinöörien mediaanipalkka on vajaassa 4 500 eurossa kuukaudessa, joten liiton tavoitteena on reilun parin sadan euron korotus insinöörien keskivertopalkkaan.

Ainakin teoriassa palkankorotusten osalta ovat mahdollisia hyvin monenlaiset ratkaisut.

Esimeriksi pari vuotta sitten Suomessa käytiin jonkin verran keskustelua siitä, että Ruotsissa käytetään joskus numerottomia työehtosopimuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimuksessa ei linjata palkankorotusten tasosta. Työehtosopimuksessa sovitaan muista asioista ja lisäksi linjataan, että korotuksista neuvotellaan paikallisesti tarkemmin. On hyvä muistaa, että Suomen ja Ruotsin työmarkkinamalleissa on isojakin eroja.

Palkkaneuvotteluja jo keväällä

Työmarkkinakierros on alkamassa nyt, mutta palkkaneuvotteluja käytiin viime keväänäkin, muun muassa metsäteollisuudessa. Metsäyritysten ja Paperiliiton yrityskohtaisten ja toimialakohtaisten sopimusten tarkkoja kustannusvaikutuksia ei ole kerrottu julkisuuteen.

On hyvä huomata, että eri alojen sopimusten viime vuosien askelluksessa on ollut eroja. Toissa kierroksella paperiteollisuuden korotukset olivat monissa sopimuksissa varsin maltilliset lopulta toteutuneeseen inflaatiokehitykseen nähden.

Työmarkkinoilla moni on ollut kiinnostunut siitä, missä määrin rapsakampia tällä kierroksella paperiteollisuudessa sovitut ratkaisut mahdollisesti ovat olleet.

Joidenkin työmarkkinalähteiden arviot ovat antaneet viitteitä siitä, että selviä korotuksia on maksettu. Tarkkojen analyysien tekeminen on kuitenkin vaikeaa ilman tietoa sopimusten alkuajankohdasta, sopimusten kestosta, korotusten jaksotuksesta ja tekstimuutoksista.

Olennainen kysymys on, miten yleinen linja työmarkkinoilla määritellään. Perinteisesti yleistä linjaa on usein haettu isojen vientialojen, teknologiateollisuuden, kemianteollisuuden ja metsäteollisuuden ratkaisuista. Metsäteollisuudessa on siirrytty yrityskohtaisiin ja liiketoimintakohtaisiin sopimuksiin.

Viime työmarkkinakierroksilla päänavausta ja yleistä linjaa ovat paljon määritelleet teknologiateollisuuden ja kemiateollisuuden valtakunnalliset sopimukset.

Kauppalehti kysyi viime syksynä valtakunnansovittelija Anu Sajavaaralta, onko perusteltua määritellä edelleen yleinen linja valtakunnallisista sopimuksista.

”Se on aika luontevaa, koska meillä ei ole kovin paljon tietoa yrityskohtaisista sopimuksista. Sanoisin, että ainakin vielä tässä työmarkkinoiden kehitysvaiheessa se yleinen linja tulee valtakunnallisista sopimuksista”, Sajavaara sanoi vajaa vuosi sitten.

Hyötyliikunnan edut ovat kiistattomat ja kunto kohenee entisestään kun liikunnasta ei tehdä numeroa vaan se otetaan osaksi jokapäiväistä arkea.

Helpoiten se tapahtuu polkemalla edestakaiset työmatkat fillarilla. Hiilihydraattikäyttöinen kaksipyöräinen kuuluu ihmiskunnan suuriin innovaatioihin – mutta kukapa haluaa saapua konttorille paidanselkä märkänä ja otsahikeä aitoon Hermès’n silkkikravattiin pyyhkien?

Ratkaisu ongelmaan löytyy sähköavusteisesta polkupyörästä, joka keventää fyysistä urakkaa juuri sen verran ettei toimistolla tarvitse vaihtaa vaatteita vaan voi siirtyä suoraan ajouralta aamupalaveriin.

Alan parhaassa tarjonnassa poljinavustus on vieläpä niin monella pykälällä porrastettu, että sähkömoottorin tehoista löytää verrattain helposti juuri itselle sopivan lisäbuustin. Pelkällä sähköllä fillari ei liiku mihinkään, vaan aina tarvitaan ajajan fyysistä työtä. Tasamaalla poljinavustuksen voi kytkeä kokonaan pois päältä ja antaa sähkövoiman keventää taakkaa vain duunimatkan raastavimmilla vuoristo-osuuksilla.

Vanhempi väki tuntee Yamahan oman nuoruutensa legendaarisista ”Jytäjammuista” ja bensalenkkariselle nuorisolle Yamaha on yhtä kuin ”Detsi” eli ainoa oikea enduromopo. Sähkömoottoreita japanilaisvalmistaja on tuottanut pitkään sähköpyöräbrändeille ja Pohjois-Amerikan markkinalle myös omalla tuotemerkillään. Nyt Yamahan sähköpyörät hakevat jalansijaa eurooppalaisilta markkinoilta.

Tähtäin on asetettu kunnianhimoisen korkealle. Maastofillari Morolla haetaan aika yksiselitteisesti segmentin kärkipaikkaa. Tai kuten eräs entinen teini Moroa kokeiltuaan totesi: ”Just tällainen pyörä olisi pitänyt olla silloin kun ei ollut ajokorttia”.

Moron ohjaimissa toteutuukin sama ilmiö kuin kovimpia maastoautoja ajaessa. Kuskin oma osaaminen ja rohkeus loppuvat paljon ennen kuin menopelin ominaisuudet. Melko miellyttävääkin metsässä ryskääminen Morolla on, sillä etu- ja varsinkin takavaimennus selättävät kuopat ja montut auktoriteetilla ja ainakin maallikkopilotin näkökulmasta jokseenkin optimaalisesti.

Yamaha Moron koti on syvällä skutsissa, rakennetussa miljöössä sen tehtävä on lähinnä herättää ihailua. Leveä ohjausasentokin sopii paremmin kinttupoluille kuin asfaltille. Kaikkein raa’in offroad-pyörä se ei silti ole, vaan kykeneväinen myös pari pykälää sivistyneempään ajoon.

Wabash RT edustaa kaupallisesti nosteessa olevaa gravel-segmenttiä. Gravel-pyörällä on tarkoitus selvitä kunnialla niin sorateillä kuin asfaltillakin. Soraa kehnommallakin tiepinnalla Wabashilla pärjää mutta parhaimmillaan se on pitkillä hiekkapätkillä taivallettaessa. Jopa kippurasarvisesta ohjaustangosta löytyy äkkiä luonteva ajoasento, vaikkei ensinäkemältä uskoisi. Vaihteenvalitsin on sijoitettu jännästi takajarrukahvaan. Yllättävä ratkaisu osoittautuu yllättävän toimivaksi.

Isommat kalat syövät pienempiä kaloja. Ja pienemmän kalan osalta peli on sitten siinä.

Paitsi japaninankeriaille. Ne ovat varsinaisia Houdineja, ilmenee Current Biology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.

Kun petokala on nielaissut ankeriaan mahalaukkuunsa, saalis ei tyydy kohtaloonsa. Se alkaa uida takaperin ylös petokalan ruokatorvea ja pakenee lopulta kidusten läpi. Tästä petokala ei todellakaan pidä.

Kiduksista läpi

Nagasakin yliopiston tutkija Yuha Hasegawa laittoi vuonna 2021 pienen japaninankeriaan tankkiin, jossa oli ennestään hammastokko. Se on makean veden petokala. Hasegawa katseli, kun tokko nielaisi ankeriaan kokonaisena.

Alle minuutin päästä ankerias ilmestyi takaisin tankkiin.

Tutkija oli ihmeissään ja nyt kolme vuotta jatkuneiden selvitysten jälkeen arvoitus on ratkennut. Hän käytti röntgenlaitteita avukseen. Ankeriaat käsiteltiin niin, että ne näkyivät hyvin röntgenissä.

Hasegawa kollegoineen oletti, että ankerias tuli ulos tokon suusta. Näin ei ollut. Se purskahti läpi kiduksista.

Saaliilla on kiire pelastautua

Tutkijat seurasivat 32 niellyksi tullutta nuorta ankeriasta. Niistä neljää lukuun ottamatta kaikki yrittivät karata. Näistä yhdeksän selvisi takaisin vapauteen.

Aika oli kriittinen. Ankerias pysyi tokon mahassa hengissä noin kolme minuuttia. Ne yhdeksän ankeriasta, jotka onnistuivat Houdini-tempussaan, olivat viettäneet petokalan sisällä kaikki alle minuutin.

Tutkijoiden mukaan ankerias on suorastaan rakennettu pakenemaan.

”Kaivautuminen ja taaksepäin uiminen on niille luonnollista”, kertoo Hasegawa New York Timesille.

Ankeriaat ovat limaisen liukkaita ja niiden ohuet, lihaksikkaat vartalot on suunniteltu mahtumaan joenpohjan ahtaisiin koloihin.

Ei ainutlaatuista

Tällainen kertaalleen jo syödyksi tulleen eläimen pakeneminen on eläinmaailmassa harvinaista, mutta ei tavatonta.

Jos esimerkiksi pommittajakuoriainen joutuu saalistavan rupikonnan vatsaan, se erittää myrkyllistä nestettä, joka pakottaa sammakkoeläimen oksentamaan.

Kiinalaiset tutkijat havaitsivat plasmakuplia samanaikaisesti Egyptin pyramidien ja Midwaysaarten yllä. Midwaysaaret sijaitsevat pohjoisella Tyynellämerellä, noin 2 000 kilometriä Havaijin länsipuolella.

Tutkijat käyttivät tehokasta LARID-tutkaa, joka sijaitsee Hainanissa, Kiinassa. Tämä on ensimmäinen kerta kun plasmakuplia havaitaan tutkassa.

Plasmakuplat ovat harvinaisia sääilmiöitä päiväntasaajan lähellä, jotka johtuvat varautuneiden hiukkasten äkillisestä häviämisestä ionosfäärissä, kertoo Interesting Engineering.

Kuplia ilmestyy tavallisesti kun Aurinko lopettaa ilmakehän ionisoimisen auringonlaskun jälkeen. Ionit alkavat yhdistyä uudelleen ja muodostavat vähemmän tiheän kerroksen. Harvempi kerros voi nousta ylempien tiheämpien kerrosten läpi luoden turbulentin ja epäsäännöllisen plasmakuplan.

Kuplat voivat kasvaa jopa satoja kilometrejä leveiksi ja häiritä gps-signaaleja sekä satelliittiviestintää, uutisoi South China Morning Post. Tutkijoiden mukaan tällaisten avaruussääilmiöiden havaitseminen ja ennustaminen vähentäisi satelliittien häiriöitä huomattavasti.

Itse kuplan ilmestyminen ei ole suuri uutinen. Egyptin alueella näitä kuplia muodostuu kymmeniä vuodessa. Poikkeuksellista on kuitenkin kuplan havaitseminen 8 000 kilometrin päästä.

Tutkimus on julkaistu Geophysical Research Letters -julkaisussa.

Tutkimuksen mukaan havainto tapahtui aurinkomyrskyn aikana 4.–6. marraskuuta 2023.

Tehokas tutka

Tutkan ennennäkemättömän havaintoetäisyyden ansiosta tutkijat pystyivät tarkkailemaan kuplien muodostumista ja liikkumista laajalla alueella. Hainanin saarella sijaitsevalla tutkalla on noin 9 600 kilometrin havaintosäde eli se ylettyy saman aikaisesti Pohjois-Afrikkaan ja keskelle Tyyntämerta.

LARID:ia pidetään tällä hetkellä maailman tehokkaimpana tutkajärjestelmänä, Eurasian Times kirjoittaa.

Tutkan nimi tulee sanoista ”Low Latitude Long Range Ionospheric Radar” ja sen on kehittänyt Kiinan tiedeakatemian geologian ja geofysiikan instituutti (IGGCAS). Tutka otettiin käyttöön viime vuonna.

Helsingin seudun liikenteen (HSL) uusilla kortinlukijoilla ei voi siirtää netistä ostettua arvoa tai lippua HSL-matkakortille.

HSL opastaa verkkosivuillaan, että netistä ostettu lippu tai arvo pitää siirtää matkakortille näyttämällä korttia vanhalle lukijalle tai automaatille ensimmäisellä käyttökerralla ostamisen jälkeen. Siirron voi tehdä myös myynti- ja palvelupisteillä.

Lisäksi HSL:n verkkosivuilta ei voi 16. lokakuuta alkaen ostaa matkakortille muita kuin kausilippuja. Rahan lataaminen kortille sekä vuorokausiliput poistuvat nettikaupan valikoimasta väliaikaisesti.

– Avaamme myöhemmin uudistetun HSL-lippukaupan, josta ostettuja lippuja ei tarvitse enää erikseen siirtää HSL-kortille.

Pitääkö kyytiin päästä, vaikka siirto ei onnistu?

HSL kertoo Youtube-videollaan, että kuljettajan pitäisi päästää henkilö kyytiin siitä huolimatta, että siirto ei esimerkiksi bussiin asennetulla uudella laitteella onnistu. Myös lipuntarkastajat näkevät laitteillaan, onko arvoa tai kautta ostettu, joten tarkistusmaksua ei tarvitse HSL:n mukaan pelätä.

Uudet lukijalaitteet ovat osa laajaa hanketta, jossa HSL uudistaa lippuja, maksamista sekä taustajärjestelmiään. Tulevaisuudessa lipun voi ostaa myös kortilla lähimaksua käyttäen.

Uusia lukijoita oli asennettu syyskuun alkuun mennessä noin 2 400 kappaletta, mikä on jo yli puolet 4 200 lukijan kokonaismäärästä.

Teknologiayhtiö Vaisala kertoo tehneensä uuden yrityskaupan.

Vaisalan julkaiseman tiedotteen mukaan yhtiö on sopinut ostavansa brittiläisen Speedwell Climate Ltd. -yhtiön, joka on erikoistunut säävakutuuksiin.

”Speedwell Climate tarjoaa asiakkailleen dataa ja ohjelmistoja, joilla ilmastoriskejä voidaan arvioida ja siten hinnoitella sekä siirtää loppuasiakkaalta vakuutuksenantajalle. Asiakkaita ovat esimerkiksi vakuutusyhtiöt, sijoitusrahastot sekä vakuutuksenottajat, jotka haluavat suojata omaisuuttaan tai liiketoimintaansa ilmastoriskeiltä”, Vaisalan julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan.

Speedwell Climatella on Vaisalan mukaan 24 työntekijää Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna neljä miljoonaa puntaa.

Vaisala ei tiedotteessaan kerro kaupan arvoa. Kauppa on vielä ehdollinen viranomaishyväksynnöille ja sen odotetaan toteutuvan tämän vuoden viimeisellä neljänneksellä.