Tungos on valtava, sekä kanavassa että sen reunoilla kulkevilla ravintola- ja ostoskaduilla. Olemme Suzhoussa, ”Kiinan Venetsiassa”.
Liikennettä kanavilla on riittänyt jo yli 2 000 vuotta. Edelleen aktiivisessa käytössä olevan Keisarinkanavan eli Kiinan suuren kanaalin ensimmäiset osat rakennettiin jo 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Yhtenäiseksi 1 800 kilometrin vesiväyläksi se koottiin 600-luvulla Sui-dynastian aikana.
Kanava yhdisti vauraan ja viljavan Jangtse-joen alueen etelässä Pohjois-Kiinan poliittisiin keskuksiin, joissa tarvittiin elintarvikkeita.
Kanava oli esiteollisen ajan pikarahtiväylä, jotta pitkin vilja, silkki, keramiikka ja myös sotilaat liikkuivat ripeästi ja luotettavasti.
Kanava loi pohjan Kiinan taloudelliselle ja kulttuuriselle nousulle. Se on hyvä esimerkki siitä, miten teknologia muuttaa yhteiskunnan rakenteita.
Vesi ei virtaa ylämäkeen
Kanavan rakentaminen oli valtava tekninen haaste. Varsinainen läpimurto saatiin 900-luvulla, kun Song-dynastian insinööri Qiao Weiyue kehitti kahdesta peräkkäisestä, uoman sulkevasta portista muodostuvan lukon.
Laiva vedettiin lukkoon ja sitä voitiin laskea tai nostaa toiselle vedenpinnan tasolle. Periaatteessa yksinkertainen keksintö, joka on tunnetusti käytössä edelleen. Tekniikka levisi satoja vuosia myöhemmin myös Eurooppaan ja mullisti kanavaliikenteen.
Keisarinkanava kulkee yli Shangdongin vuoriston, jossa kanavan korkein kohta on 42 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuoristo on luonnollinen vedenjakaja, jonka eri puolilla joet virtaavat eri suuntiin.
Vettä kanavaan saatiin ylempänä vuoristossa virtaavista joista. Vettä varastoitiin patoaltaisiin ja laskettiin syöttökanavia pitkin varsinaiseen kuljetuskanavaan.
Kyseessä oli varsin monimutkainen kokonaisuus, jollaista ei ollut koskaan aikaisemmin tehty. Vettä pystyttiin ohjaamaan molempiin suuntiin ja järjestelmää käytettiin kanavaverkon tasapainottajana kuivina ja tulvaisina vuosina.
Sulkuja ja akvedukteja
Vuoriston ylittämisen lisäksi toinen suuri haaste oli Keltainen joki. Pohjoisesta etelään kulkevan kanavan reitti menee lännestä itään virtaavan Keltaisen joen uoman yli.
Ensimmäisenä olivat hydrologiset ongelmat. Keltainen joki kuljettaa valtavia määriä lietettä (jopa 1,6 kg/m³), mikä nostaa joen pohjaa ja aiheuttaa tulvia. Joen virtaus vaihtelee rajusti, ja se on aikojen kuluessa muuttanut uomaansa kymmeniä kertoja.
Suluilla estettiin tulvavesien ja samalla sedimentin pääsy kanavaan. Vettä johdettiin kanavaan myös sivujoista, jotta virtaus pysyi vakaana, vaikka Keltainen joki käyttäytyi miten tahtoi.
Yhdessä kohdassa kanava kulkee monihaaraisen joen yli pitkin akveduktia. Se rakennettiin kivestä ja tiilestä.
Tulvien ja lietteen vuoksi kanavaa jouduttiin korjaamaan jatkuvasti, se oli kallista ja vaati kymmeniä tuhansia työläisiä. Ponnisteluista huolimatta jokitulvat saattoivat katkaista kanavaliikenteen viikoiksi tai kuukausiksi.
Rakentamassa 5 miljoonaa ihmistä
Kun kanavaa ensimmäisen kerran laajennettiin Sui-dynastian (581–618) aikana, töihin osallistui noin viisi miljoonaa työntekijää. Keisari Jang Tsien pakotti talonpojat, orjat ja rikolliset työskentelemään kanavalla.
Rakentamisesta vastaaville insinööreille ei pelkkä reitin ja hydrologian suunnittelu riittänyt, täytyy ihailla myös heidän projektinhallintataitojaan. Työväki piti ruokkia ja majoittaa, materiaalit piti hankkia ja kuljettaa ihmisten ja eläinten voimin.
Ehkä kiinalaisinsinöörit olivat opiskelleet oman aikansa tuotantotaloutta.
Kanava osoitti voimansa. Jang Tsien yhdisti sen avulla Kiinan yhtenäiseksi valtakunnaksi.
Vuosisatojen saatossa dynastiat laajensivat, oikaisivat, syvensivät ja linjasivat väylää vastaamaan strategisia tarpeitaan.
Kanava on edelleen käytössä
Muinaisten keisarikuntien perinneasuun pukeutunut nuori nainen poseeraa kuvaajalle kanavan ylittävällä sillalla Suzhoussa. Kuvausvuoroaan odottavia on jonoksi asti.
Kiinassa on meneillään vahva vanhoillisuuden ja isänmaallisuuden aalto ja nuoria kannustetaan kunnioittamaan maan historiaa, muun muassa käyttämällä entisten dynastioiden aikaisia pukuja. Kuvia jaetaan sitten innokkaasti sosiaalisessa mediassa.
Kanavan varrelle syntyi kaupunkeja ja markkinapaikkoja, jotka kukoistavat edelleen. Yksi näistä on Suzhou lähellä Shanghaita. Siitä kehittyi Kiinan silkkiteollisuuden ja silkkikaupan keskus.
Jossain vaiheessa Suzhou oli asukasluvulla mitattuna maailman suurin kaupunki, joka ei ole minkään maan pääkaupunki. Shanghai kuitenkin vei tämän tittelin 1800-luvun loppupuolella.
Kanavakaupunki Suzhou on nyt suosittu turistikohde, jonne pääsee Shanghaista luotijunalla noin puolessa tunnissa. Kaupunkia halkovissa pikkukanavissa liikkuu lähinnä turisteja kuskaavia lauttoja.
Mutta Suuri kanaali on edelleen aktiivisessa kuljetuskäytössä. Suuri osa rahdista on siirtynyt rautateille ja maanteille, mutta raskaiden kuormien kuljetuksessa kanava on hinnaltaan hyvin kilpailukykyinen.
