Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto on seurannut viime päivät sivusta tarkkaillen keskustelua, jota Petteri Orpon (kok) hallituksen viimeinen budjetti on synnyttänyt edessä olevien vaalikausien julkisen talouden työmaasta.
Suomessa on syntynyt jonkinlainen konsensus siitä, että työmaa on iso.
Murto haluaa puolestaan suhteuttaa Suomen tilannetta aiempiin nähtyihin kriiseihin ja maihin, jotka ovat käyneet kuilun reunalla.
”Haluan varoittaa siitä, mitä Suomella voi pahimmillaan olla edessä”, Murto sanoo.
Eurokriisissä meno oli hurjaa
Hän on käynyt läpi eurokriisin aikaisia talouslukuja muun muassa Irlannin ja Portugalin kohdalla. Maat sopeuttivat huomattavasti enemmän talouttaan kuin mitä Suomi on tehnyt ja mitä se ensi vaalikaudella aikoo.
”Me puhumme nykyhallituksen ohjelman vähintään nelinkertaistamisesta hallituskaudella”, Murto täräyttää.
Murto käyttää Orpon hallituksen saavuttamassa sopeutuksessa veronkiristysten ja menosäästöjen yhteissummaa eli bruttosopeutusta, noin 7 miljardia euroa. Suhteutettuna bkt:hen se on 2,5 prosenttia.
Irlannin ja Portugalin suhteellinen sopeutus eurokriisissä oli Murron IMF:stä keräämien lukujen mukaan yhdeksän ja kymmenen prosenttia bkt:stä eli jopa nelinkertainen nyt nähtyyn hallituksen vaalikauden sopeutukseen. Todellinen ero olisi vielä isompi, koska nykyinen hallitus on tehnyt samaan aikaan myös menolisäyksiä ja veronalennuksia.
”Jos me ajautuisimme tällaiseen äkkipysähdykseen kuten eurokriisissä niin, että se markkinoiden luottamus menee yhteisesti, niin sopeutusten mittakaava on aivan toinen”, Murto muistuttaa.
Uusi velkakriisi?
Murron mukaan Suomi ei tällä hetkellä ole Portugalin tiellä, vaan meillä on enemmänkin Italian kaltainen ”hiipivä kriisi”: julkisessa taloudessa on krooninen alijäämä, mutta laiva sentään pysyy pinnalla.
Markkina ympärillä kuitenkin oirehtii. Isojen läntisten teollisuusmaiden kuten Yhdysvaltain ja euromaiden valtionlainojen korot ovat nousussa.
”Korkomarkkinoilta ei tule lyhyellä tähtäimellä kyllä tukea meidän sopeutusohjelmalle. Korkojen nousu iskee kuitenkin hitaasti itse korkomenoihin, koska se tapahtuu lähtökohtaisesti uusien lainojen kautta”, Murto arvioi.
Korkojen kohoaminen on nostanut jälleen kerran kriisipuheet esiin. Eurokriisinkin aineksia on nähty.
Murto myöntää, että velkaantuneisuus on lisännyt markkinaherkkyyttä. Ranskan valtionlainan korot ylittivät Italian, ja Yhdysvalloissa on tunnettua hermostuneisuutta.
Ranskassa ja Italiassa kymmenvuotinen korko on selvästi yli neljä prosenttia ja Yhdysvalloissa lähentelee viittä.
”Tämä ei ole täyskriisi, vaan enemmän kyse on heikkenevästä tilanteesta. Suomen veronmaksajien kannattaa sitä kansallisten ja eurooppalaisten korkojen nousua nyt vähintään puolella silmällä seurata”, Murto sanoo.
Velkajarru ei pidä
Iso kysymys Suomen kannalta jatkossa on, miten pakollisena koetut sopeutukset pitäisi seuraavilla vaalikausilla tehdä.
Yleisesti on arvioitu, että sopeutuksen tarve olisi ensi vaalikaudella 8–11 miljardin euron luokkaa, joka on arvioitu olevan parlamentaarisesti sovitun velkajarrun edellyttämä luku.
Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju yllätti arvioimalla Etlan juhlakirjassa, ettei Suomen kannata noudattaa velkajarrun ehtoja. Hän täsmensi Kauppalehdelle, ettei kaikkia keinoja ole hyvä ottaa käyttöön yhtä aikaa vaan panostaa enemmän uudistuksiin kuin menoleikkauksiin tai veronkiristyksiin.
Murto jakaa Kangasharjun näkemyksen, ettei velkajarrua pidä painaa silmät kiinni.
”On poliittisesti liian vaativa rasti tehdä kymmenen miljardia vaalikaudessa, jos ei ole välitöntä painetta. Realistista olisi ajatella, että osa sopeutuksesta menee seuraavalle vaalikaudelle”, Murto sanoo.
Hän muistuttaa siitä, että seuraava vaalikausi on melkein puolikas, kun ensi vuosi mennään ilman uusia sopeutustoimia ja yksi vuosi menee vaaleja odotellessa.
”Ei tule olemaan yllätys, jos loppujen lopuksi jäädään velkajarrun tavoitteesta. Tyypillinen tapahan olisi, että menoleikkausten ja veronkorotusten lisäksi osa sopeutuksesta jää välillisten vaikutusten varaan”, Murto ennustaa.
Hän muistuttaa, että kymmenen miljardia nettosopeutusta on valtava urakka, kun sitä vertaa nykyisen hallituksen noin 3 miljardin euron nettosopeutukseen.
Kriisimaat selvisivät
Murto palaa vielä lopuksi eurooppalaiseen vertailuun.
Vaikka sopeutukset eurokriisin aikana olivat joissakin maissa rajuja, niistä on selvitty.
Esimerkiksi Espanjassa etenkin konservatiivihallitus joutui ja onnistui talouskriisissä painamaan julkisen talouden vuotuisen alijäämän vuoden 2009 peräti 11 prosentin tasosta 5,8 prosenttiin vuoteen 2014 mennessä, kun euroalueen alijäämäkriteeri on kolme prosenttia.
Se onnistui, kun verotulot kasvoivat ja menoja leikattiin. Nyt maa on euroalueen kasvukärjessä. Myös EU:n elvytysrahat ovat sitä tukeneet.
”Elämä on jatkunut euromaissa leikkausten jälkeenkin ja kasvu on mahdollista. Kokemus oli toki raskas niille, jotka ensimmäistä työpaikkaansa etsivät tai joutuivat työttömäksi”, Murto sanoo.
