Volvon sähköistymisen polku vaikuttaa tasoittuneen alkukompuroinnin jälkeen. Ajoimme raskaasti päivittyneen EX90:n.
Volvo on kaupannut jo useamman vuoden ajan sähköautoja, mutta monen muun valmistajan tapaan sen ensimmäiset mallit olivat polttomoottoriautojen perusrakenteeseen ja suoraan niiden koriin perustuneita laitteita.
Eivätkä ne olleet mitenkään huonoja: EX40, EC40 ja millä nimellä näitä on vuosien varrella kulloinkin myyty, olivat aivan kelvollisia, joskin melko sähkönälkäisiä autoja.
Sitten tulivat sähköautoiksi alun perin suunnitellut mallit EX30 ja EX90.
Kompurointia
Kyyti oli tuossa vaiheessa kylmää. Isomman EX90:n jälkeen julkaistu EX30 tuotiin markkinoille selvästi keskeneräisenä tuotteena, ja media antoi ruotsalaismerkin kuulla kunniansa.
Auton ohjelmistot olivat täynnä bugeja, joita Volvo korjasi pitkään ja kuumeisesti, eikä se ole ilmeisesti vieläkään päässyt kaikista niistä eroon.
Eikä kyse ollut pelkästä tietoviihdejärjestelmästä, sillä paljolti prototyyppitasoisesta ohjelmistosta johtuen myös auton ajettavuudessa oli paljon haasteita.
Isompi EX90 ilmestyi reilu vuosi sitten. Sen ajettavuudessa ei ollut moitteen sijaa ja auto tuntui siltä kuin 100 000 euron auton kuuluukin: laadukkaasti tehdyltä ja miellyttävältä.
Vuosi sitten ajamassamme, tuotannon alkupäätä edustaneessa EX90:ssä oli kuitenkin kaikenlaisia ohjelmisto-ongelmia alkaen kummallisesti ”toimineesta” kulutusmittarista ja päätyen lähes kaikki mahdolliset varoitusvalot kojelautaan sytyttäneeseen turvatyynyjärjestelmän kiihtyvyysanturiyksikön ohjelmistovikaan.
Volvolla ei varmasti oltu iloisia eikä tyytyväisiä, eikä tässä tilanteessa olisi oltu kuluttajanakaan.
Iso, mutta huomaamaton
Volvolla päätettiin, ettei pieni laastaripaikka enää auta. Se on päivittänyt nyt uutta, vuosimallin 2026 EX90:ää raskaalla kädellä.
Ensinnäkin auton akkupaketti on vaihtunut 800-volttiseksi. Se parantaa sähkövoimalinjan hyötysuhdetta ja laskee sitä kautta hieman myös kulutusta, mutta nopeuttaa latausta. Aiemmat EX90:t pystyivät Volvon mukaan 250 kilowatin lataustehoihin, mutta nyt teho on noussut 350 kilowattiin.
Latausaika 10–80 prosentin välillä on lyhentynyt puolesta tunnista 22 minuuttiin.
Kaksimoottorinen Twin Performance -versio on annetuilta lukuarvoiltaan melko messevä paketti. Kahden sähkömoottorin suurin teho on 680 hevosvoimaa ja suurin vääntömomentti 870 newtonmetriä.
Reilut 2 700 kilogrammaa painavan auton tuo tekniikka linkoaa matkaan ja satasen vauhtiin 4,2 sekunnissa.
Volvon akkupaketin bruttokapasiteetti on 106 kilowattituntia, wltp-toimintamatkaa pitäisi tehtaan ilmoituksen mukaan irrota 625 kilometrin verran, standardikulutuksella 19,2 kilowattituntia sadalla kilometrillä.
Ajettavuus ennallaan
Kehuimme ja kiittelimme jo vuosi sitten EX90:n alustan mukavuutta ja hyvin painotettua ohjausta, eikä näihin ole onneksi kajottu Göteborgissa sitten tuon hetken.
EX90:n ajettavuus on edelleen kohdallaan. Se ei täysin pysty piilottamaan kokoaan ja massaansa, mutta se ei tunnu raskaalta ja kankealta sanan negatiivisessa merkityksessä, vaan lähinnä jämäkältä ja luottamusta herättävältä.
Se tuntuu myös enemmän katumaasturilta ja vähemmän crossoverilta, mikä lienee ollut aivan tietoinen valinta Volvolta.
Ilmajousitus eristää tienpinnan epätasaisuudet asiallisesti.
Entä se ohjelmisto?
Hyviä uutisia.
Volvo on saanut EX90:n ohjelmiston korjattua siihen malliin, ettei viikon ja noin tuhannen kilometrin mittaisella koeajolla havaittuja ongelmia tullut esiin.
Yksikään vikavalo ei syttynyt, ja auto toimi haasteitta.
Sen sijaan tietoviihdejärjestelmän toiminta on, monen muun valmistajan tapaan, ajoittain hieman viipyilevää. Kaikkiin pyyntöihin kosketusnäytöltä ei reagoida heti, vaan auto jää miettimään ja latailemaan seuraavaa valikkoa joskus hetkeksi.
Huomattavin ulkoinen ero uusissa EX90:ssä on sen otsasta puuttuva kuhmu. Kun auto julkaistiin ja tuli myyntiin, pönötti sen tuulilasin yläpuolella taksikupumainen patti, joka piti sisällään valotutkajärjestelmän, eli lidarin.
Volvo oli työstänyt floridalaisen Luminarin kanssa järjestelmää jo viiden vuoden ajan, ja jenkit olivat rakentaneet tutkaan sopivaa ohjelmistoa, jolla auton olisi pitänyt pystyä autonomiseen ajamiseen, kunhan järjestelmä olisi saatu käyttöön OTA-päivityksillä.
Luminarilta ei homma vain onnistunut, joten Volvo irtisanoi sopimuksen viime vuoden lopulla ja kehittää järjestelmää nyt itsenäisesti. Luminar puolestaan häilyy konkurssiuhan alla.
Tällä hetkellä uunista ulos tulevissa EX90:ssä ei tuota lidarin tutkakupua löydy, eikä tietysti itse järjestelmääkään. Tavanomaiset tutkat, anturit ja kamerat siitä toki löytyy, ja niiden avulla Volvo tarkkailee ympäristöään.
Se, palaako lidar joskus vielä ominaisuudeksi EX90:een ja saadaanko vanhempien autojen järjestelmä joskus toimimaan, ei ole tätä kirjoitettaessa tiedossa.
Viime vuonna annoimme piiskaa Volvon toimimattomille avainjärjestelmille. Nyt järjestelmä toimi virheettömästi, puhelimen virtuaalilompakkoon ladatulla avaimella, jonka auto tunnisti ongelmitta lähestyttäessä.
Vara-avaimena mukana kulkeva fyysinen korttiavain toimii varajärjestelmänä niitä hetkiä varten, kun puhelimesta loppuu akku. Tuo kortti on myös kooltaan luottokortin kokoinen, joten sen voi kuljettaa mukana lompakossa.
Iso auto, iso kulutus
Vaikka sähköautojen suorituskyky tuntuukin ajoittain venyttävän ja uhmaavan fysiikan lakeja ja rajoja, on isoissa autoissa kuitenkin yksi fyysinen ominaisuus, johon ei oikein voi vaikuttaa.
Vaikka EX90 on virtaviivaisen oloinen laite, on sillä kokoa valtavasti. Liki kahden metrin leveys, yli 1,70 metrin korkeus ja yli 2,7 tonnin paino tarkoittavat, että sähköä kuluu edelleen.
Se on kuitenkin pudonnut reilun vuoden takaisista lukemista, sillä tuolloin mittailimme autolle kesärajoituksilla 28 kilowattitunnin kulutuslukemia, kun nyt käytännössä vastaavissa olosuhteissa sähkönkulutus pyörii 25 kilowattitunnin tietämillä.
Tuolloin Volvo olisi kulkenut noin 380 kilometriä yhdellä akullisella moottoritietä pitkin, mutta nyt reaalimaailman toimintamatka on yhdellä kilowattitunnilla pudonneesta kapasiteetista huolimatta noussut reiluun 420 kilometriin.
Maltillisemmassa ajossa kulutus pyörii samoissa lukemissa kuin ennenkin, 17 kilowattitunnin tietämillä, mikä tarkoittaisi noin 620 kilometrin tosielämän toimintamatkaa.
Lukemat ovat kuitenkin auton koko huomioiden täysin tyypillisiä ja tavanomaisia, eivät enää keskitason yläpuolella.
Jos nyt jotain kuitenkin?
Ei EX90 ole vieläkään täydellinen. Siinä on jonkin verran erikoisuuksia, joihin ei juuri törmää muiden merkkien autojen käyttölogiikoissa.
Yksi tällaisista on istuimen sähkösäätöjen sijoitus yhteen seitsensuuntaiseen nappulaan, joista se seitsemäs on ikään kuin säätövalikon avaaminen ruudulle. Logiikan oppii kyllä ja lopulta säätötoiminto on helppokäyttöinen, mutta ei ensimmäisillä kerroilla.
Sen sijaan yleisempi nykyautojen vitsaus, eli ylimääräisten ajonhäirintävaroitusten poiskytkentä vaatii reilun määrän valikkosurffausta, jonka lisäksi toimintojen päälle ja pois kytkeminen tapahtuu kosketusnäytöllä olevalla virtuaalisella liukukytkimellä.
Niiden käytettävyys ei ole aivan terävintä kärkeä, koska tällaisenkin toiminnon poiskytkeminen saisi tapahtua suoraviivaisella painalluksella, ei pyyhkäisyllä.
Joko nyt?
Volvo on onnistunut korjaamaan vuosi sitten EX90:ää vaivanneet ohjelmistohaasteet. Viikon mittainen koeajo toki ei anna kuvaa siitä miten auto toimisi vuodesta toiseen, mutta ei se anna minkään muunkaan auton kohdalla.
Sen sijaan se antaa vertailupohjan sille, miten auto toimii nyt. Ja se toimii hyvin.
Hinta ☆☆☆☆
EX90 ei ole hintansa puolesta todellakaan jokaisen tavoitettavissa, mutta tuolle rahalle saa kyllä asiallisen vastineen.
Laatuvaikutelma ☆☆☆☆
Laatuvaikutelmassa ei ole moittimista. Nahka on miellyttävän ja laadukkaan tuntuista, ja sitä on nyt tarjolla jälleen pienen tauon jälkeen istuinten verhoilumateriaaliksi.
Ajettavuus ☆☆☆☆
Onneksi Volvo ei kajonnut erinomaiseen alustaan.
Istuimet ja tilankäyttö ☆☆☆☆☆
Tavaratila on nelipaikkaisena holtittoman suuri, 6-paikkaisenakin vielä kohtuullinen. Penkit ovat edelleen markkinoiden parhaimmistoa.
Kulutus ja toimintamatka ☆☆☆☆
Volvo on onnistunut parantamaan EX90:n sähkönkulutusta niin, että nyt se on kokoluokansa mukainen.
Viihdejärjestelmät ☆☆☆
Tietoviihdejärjestelmää operoidaan isoilta osin lääppimisnäytöltä, mutta onneksi esimerkiksi äänenvoimakkuuden säätö tapahtuu pyöritettävällä rullalla. Systeemi ei kaatuillut, mutta toimii nyt jonkinlaisella viiveellä.
Toivosen kommentti
”Volvo on onnistunut parantamaan EX90:iä monella alueella niin, että auton sijoitus suosituslistalla kohosi juuri. Se edustaa pohjoismaista, hillittyä tyyliä ja on hyvä auto.”
