Suomessa on jo nyt 620 000 reserviläistä, jotka eivät koskaan pääse kertausharjoituksiin.
Määrä on lisääntymään päin, koska asevelvollisuusikä on nostettu 65 vuoteen. Näin ollen reservissä on runsaasti henkilöitä, joiden saama oppi koostuu pelkästä varusmieskoulutuksesta, joka on pahimmillaan saatu ennen 1980-luvun puoliväliä.
Kuinka heidän käy, jos sota syttyy? Heitetäänkö sijoittamattomat reserviläiset vanhentuneiden ja unohtuneiden oppien varassa kylmiltään rintamalle ja venäläistyyppiseen lihamyllyyn?
Reserviläisliiton puheenjohtaja Kari Salminen kertoo haastattelussa, onko aihetta huoleen.
Vuonna 1983
Suomen puolustus nojautuu tunnetusti asevelvollisuuteen ja suureen reserviin.
Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280 000 ihmistä, joista pääosa on reserviläisiä. Heitä kertausharjoitetaan säännöllisesti.
Mahdollisen sodan puhjetessa ja pitkittyessä tämä määrä tuskin kuitenkaan riittää. Puolustusvoimien mukaan joukkoja täydennetään tarvittaessa ”muilla reserviläisillä”.
Reservi kasvaa lähivuosina noin miljoonaan henkilöön, koska asevelvollisuusikä on nostettu 65 vuoteen. Muutos koskee vuonna 1966 ja sen jälkeen syntyneitä henkilöitä, jotka ovat asevelvollisia lain voimaan tullessa. Laki ei tule voimaan takautuvasti.
Silloin Suomessa on yli 700 000 reserviläistä, joita ei määrätä kertausharjoituksiin. Osa heistä on saattanut käydä kertaamassa kauan, ehkä vuosikymmeniä sitten, osa ei koskaan.
Viime vuosituhannella varusmiespalveluksen saattoi aloittaa jo 17-vuotiaana. Näin ollen reservissä on vielä vuosikaudet henkilöitä, jotka ovat saattaneet mennä armeijaan aikaisimmillaan vuonna 1983.
Jos laskee aikaa tuosta hetkestä eteen- ja taaksepäin, toinen maailmansota on lähempänä kuin nykyhetki.
Reserviläisliiton puheenjohtaja Kari Salminen sanoo, että koko reservin kertausharjoituttaminen olisi optimaalista, mutta käytännössä mahdotonta.
”Ei kenenkään raha ainakaan tässä hetkessä riitä siihen, että meitä kaikkia kertautettaisiin – eikä sille ole tarvettakaan.”
Venäjän meininki
Puolustusvoimat ei antanut haastattelua tätä juttua varten. Puolustusvoimien viestinnän välittämässä kirjallisessa vastauksessa kerrotaan, että kylmiltään ketään ei lähetetä rintamalle.
”Poikkeusolojen tehtäviin määräämiseen liittyen reserviläiset koulutetaan ennen tehtävän aloittamista, jotta riittävä osaamistaso saavutetaan”, vastauksessa muotoillaan.
Sodan puhjetessa joukot perustetaan perustamiskeskuksissa. Kari Salminen toteaa, että keskukset järjestävät myös tarvittavien taitojen kertaamisen tai täydentämisen.
”Ei ole Suomessa Venäjän meininki. Ei täällä ketään heitetä rintamalle kylmiltään lihamyllyyn.”
Salminen viittaa tällä tietoihin, joiden mukaan Venäjä on lähettänyt Ukrainan rintamalle heikosti koulutettuja sotilaita, joita on juoksutettu käytännössä varmaan kuolemaan epätoivoisissa hyökkäyksissä.
Syntyy vaikutelma, että ihmishenget ovat Venäjälle sodassa halpaa kulutustavaraa.
”Ukkoa vain kehiin kuluttamaan vastapuolta”, Salminen sanoittaa.
Venäjällä on suurena valtiona periaatteessa saatavilla huomattavasti enemmän potentiaalisia sotilaita kuin pienellä Suomella. Siitä huolimatta edes Venäjä ei tahdo löytää riittävästi väkeä lihamyllyyn.
Kari Salmisen mukaan Suomella ei ole sen enempää tarvetta kuin varaakaan vastaavaan menettelyyn.
”Tämä on sivistysvaltio. Täällä tehdään asiat eri tavalla.”
Rynnäkkökivääri
Kari Salminen sanoo, että perustamiskeskukseen saapuva reserviläinen ei tarvitse ollenkaan välttämättä mittavaa kertauskoulutusta, vaikka ei olisi kertausharjoituksissa käynytkään.
”Kyllähän se on vähän kuin polkupyörällä ajaminen, että perusasiat ovat selkärangassa kaikilla, jotka ovat armeijan käyneet.”
Hän toteaa, että teknistä kehitystä tapahtuu koko ajan ja käyttöön tulee uusia järjestelmiä, mutta rivisotilaan työkalu on edelleen rynnäkkökivääri.
Kertausharjoituksiin ei määrätä niin sanotusti sijoittamattomia reserviläisiä, joilla ei ole selkeää poikkeusolojen tehtävää.
Salmisen mukaan puolustuksen ydinjoukko on hyvin koulutettu. Jos ja kun rotaatio etenee siihen, että joukkoja täydennetään myös nyt sijoittamattomilla reserviläisillä, on perustamiskeskuksilla hyvin aikaa.
”Perustamiskeskukset ehtivät kertauttamaan ja muistuttamaan mieliin ydinasiat. Pystytään harjoittelemaan ammuntaa ja tietenkin tietynlaisia erikoistoimia, joita sillä hetkellä tarvitaan.”
Olosuhteet
Vaikka perusasioissa paljon on pysynyt samana, Salminen toteaa, että vuosikymmenten varrella sodankäynti on myös muuttunut.
Esimerkiksi drooneista tai niiden torjunnasta ei kenelläkään ollut minkäänlaista tietoa 80-luvulla, kun vanhimmat reserviläiset suorittivat varusmiespalvelustaan.
Toisaalta nuoremmista reserviläisistä valtava määrä on käynyt armeijan aikana, jolloin Suomella ei ollut jalkaväkimiinoja. Ne ovat vasta nyt palailemassa arsenaaliin, kun Suomi irtautui alkuvuodesta Ottawan sopimuksesta.
Tekniikan muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös toimintatapoihin rintamalla.
Kari Salminen sanoo, että esimerkiksi droonien merkitys on Suomen metsissä toisenlainen kuin avarien peltojen Ukrainassa, mutta merkityksettömiä ne eivät suomalaisen rivisotilaankaan näkökulmasta ole.
”Toki tämän päivän tekniikalla yksittäinen ukko löytyy tuolta metsästä, jos se halutaan löytää”, hän sanoo.
Suomalaisen reserviläisen eduksi Salminen mainitsee kuitenkin sen, että olosuhteet ovat tutut. Näin ollen, sopeutuminen sodankäynnin muutoksiin ei aiheuta vanhojen perustaitojen kertaamisen päälle mahdottomia koulutusvaatimuksia.
”Uskon, että suomalaiset reserviläiset pärjäävät meidän olosuhteissamme omaa maata puolustaessaan aivan loistavasti”, Kari Salminen sanoo.
