Kun öljyn hinta nelinkertaistui yhdessä yössä vuonna 1973, Wärtsilän dieselosastolla Vaasassa nuoret insinöörit pohtivat mahdottomalta kuulostanutta ideaa: voisiko laivamoottori käynnistyä raskaalla polttoöljyllä ilman dieseliä? Rohkeista kokeiluista syntyi Vasa 32 -moottori, joka vuosikymmeniä myöhemmin pelasti koko Wärtsilän.
Tekniikka&Talous julkaisee kesän ajanvietteeksi uudelleen parhaita lukemistojuttuja. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin huhtikuussa 2026.
Vuonna 1973 vaasalainen testi-insinööri, 24-vuotias Rolf Vestergren oli työskennellyt vuoden päivät Wärtsilän moottorilaboratoriossa, kun maailma ajautui öljykriisiin.
Lokakuun 6. päivänä 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin: syttyi juutalaisen kalenterin pyhimmästä päivästä nimensä saanut Jom kippur -sota. Israel vastasi hyökkäykseen voimalla. Arabimaat reagoivat tilanteeseen leikkaamalla öljyntuotantoa ja pysäyttämällä viennin Yhdysvaltoihin, Länsi-Eurooppaan ja Japaniin.
”Raakaöljyn hinta nousi Jom kippur -sodan alkamisen jälkeen nelinkertaiseksi käytännössä yhdessä yössä”, Vestergren muistelee nyt.
Vestergren oli tuolloin hiljattain valmistunut insinööri, joka oli aloittanut Wärtsilän moottorilaboratoriossa harjoittelijana jo vuonna 1970 ja jatkanut työskentelyä samassa paikassa valmistumisensa jälkeen.
1970-luvun alussa Wärtsilässä oli aloittanut myös harjoittelijana toinen nuori insinööriopiskelija Daniel Paro. Hänen tehtäväkseen annettiin aluksi vaatimattomalta kuulostava toimeksianto: selvittää kirjallisuudesta tietoja raskaalla polttoöljyllä toimivista moottoreista.
Tehtävä osoittautui kuitenkin paljon merkittävämmäksi kuin kukaan osasi aavistaa. Paron perehtyminen aiheeseen johti vähitellen ideaan uudenlaisesta, raskaalla polttoöljyllä toimivasta laivamoottorista.
Epäilyksiä ennen läpimurtoa
Raskas polttoöljy oli 1970-luvun alussa huonolaatuista mutta huomattavasti dieseliä edullisempaa. Sitä käytettiin lähinnä hitaasti käyvässä kaksitahtimoottoreissa, ei keskinopeissa nelitahtikoneissa.
Raskaalla polttoöljyllä toimiva moottori olisi tarjonnut varustamoille huomattavia säästöjä, mutta Wärtsilän johdossa ajatus herätti aluksi epäilyksiä. Tuohon aikaan Wärtsilä oli ennen kaikkea merkittävä laivanrakentaja, jonka pääkonttori sijaitsi Helsingin Hietalahdessa aivan telakan vieressä.
”Meillä oli valmius käynnistää moottorin suunnittelu heti vuonna 1973, mutta lopulta päätös johdossa venyi”, Vestergren kertoo.
Hän arvelee, että syy saattoi liittyä siihen, että Wärtsilä valmisti tässä vaiheessa lisenssillä muiden yritysten, kuten sveitsiläisen Sultzerin ja ranskalaisen Pielstickin, dieselmoottoreita.
”Johdossa saatettiin miettiä, tarvitaanko tällaista moottoria oikeasti”, hän miettii.
Lopulta vihreää valoa saatiin vuonna 1974, kun myös kauppa- ja teollisuusministeriö lupasi hankkeelle rahallista tukea.
Aiemmin raskasöljymoottoreiden mahdollisuuksia selvittänyt Daniel Paro sai tehtäväkseen johtaa suunnitteluryhmää, ja 320 millimetrin sylinterikoosta nimensä saanut Vasa 32 lähti etenemään vauhdilla.
Testi joulun alla
Vuonna 1976 Wärtsilän moottorilaboratorio Vaasassa oli pieni ja vaatimaton tila. Siellä oli vain kolme testipenkkiä, joissa moottoreita koekäytettiin. Elettiin aikaa ennen joulua, kun yhdelle niistä oli nostettu prototyyppi, jota työntekijät tiirailivat jännittyneinä.
Laboratoriotestissä Vasa 32 -moottori käynnistettiin suoraan raskaalla polttoöljyllä ilman, että konetta esilämmitettiin dieselillä. Ratkaisua pidettiin tuohon aikaan teknisesti käytännössä mahdottomana.
Vasa 32:n kuormanottokyky oli kuitenkin samalla tasolla kuin dieselillä.
”Moottori kävi heti tasaisesti samalla tavalla kuin se olisi käynyt dieselillä”, muistelee Rolf Vestergren.
Tuotekehitystiimi oli tehnyt läpimurron. Kehitysprojektin käynnistymisestä oli kulunut vasta kaksi vuotta, mutta juhlintaan ei jäänyt aikaa.
”Onnistuminen vain antoi lisää potkua. Tiesimme, että meillä oli vielä työtä edessä. Testeistä syntyi paljon uusia ideoita”, Vestergren kertoo.
Asiakkaat epäilivät
Sana Wärtsilän uudesta ihmemoottorista levisi, mutta aluksi asiakkaat suhtautuivat siihen epäillen.
”Monilla oli kokemusta, että raskas polttoöljy aiheutti moottoreihin ongelmia etenkin pakoventtiilien kanssa. Raskasöljymoottoreita myyneet sanoivat tuolloin, että moottorit piti aina käynnistää dieselillä ja siirtää raskasöljyyn vasta, kun kuorma oli 30 prosenttia”, Vestergren kertoo.
Suoraan raskasöljyllä toiminutta moottoria tultiin ihmettelemään Aasiasta saakka. Lopulta japanilainen laivanrakentaja Kawasaki Heavy Industry vakuuttui ja tilasi Vasa 32 -moottorin alukseen, jota se rakensi norjalaiselle Leif Höegh -varustamolle.
Ensimmäiset Vasa 32 -moottorit toimitettiin Kawasakin vuosina 1978 ja 1979 rakentamiin aluksiin. Samaan aikaan ensimmäinen öljykriisi oli jo päättynyt ja toinen alkanut: tarve raskaalla polttoöljyllä toimiville moottoreille oli edelleen valtava.
Vuonna 1980 ensimmäinen Vasa 32 oli ollut käytössä vuoden ajan. Vestergren matkusti tuolloin muiden asiantuntijoiden kanssa Singaporeen tarkastamaan sen kuntoa. Tulokset olivat vakuuttavia: moottori oli kunnossa, eikä merkkejä poikkeuksellisesta kulumisesta havaittu.
”Myimme tämän jälkeen runsaasti lisää moottoreita eri puolille maailmaa”, Vestergren sanoo.
Tunteja ei laskettu
Raskaalla polttoöljyllä toimiva Vasa 32 -moottori oli aikansa merkittävimpiä teknologisia harppauksia meriteollisuudessa. Yksi sen tärkeimmistä innovaatioista oli Hotbox-esilämmitysjärjestelmä, joka kuumensi polttoaineen ja sen komponentit noin sadan asteen lämpötilaan. Lisäksi Wärtsilä kehitti vesijäähdytetyn venttiilirakenteen, jonka ansiosta venttiilit pystyttiin jäähdyttämään tehokkaasti ja niiden käyttöikä piteni merkittävästi.
Innovaatiot syntyivät pienellä porukalla. Wärtsilän dieselmoottoreiden osastolla työskenteli tuohon aikaan 70 henkilöä, kun mukaan laskettiin myös huollosta vastanneet.
”Kun Vasa 32 -moottoria kehitettiin, tunteja ei laskettu. Teimme töitä yön ylikin, jos tarvetta oli. Fokus oli koko ajan siinä, että saisimme moottorin markkinoille”, Vestergren kertoo.
Työyhteisö oli tiivis ja vietti aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla. Yhteisiä retkiä tehtiin esimerkiksi Wärtsilän mökille Saariselälle, jossa keskusteltiin usein samalla uusista ideoista.
Vestergrenin mukaan Daniel Parolla oli ratkaiseva rooli projektin onnistumisessa.
”Paro oli innovatiivinen ja karismaattinen kaveri, joka sai kaikki puhaltamaan samaan hiileen. Hän sanoi, että vaikka olimme silloin todella pieni moottorivalmistaja, tulemme olemaan myöhemmin ykkönen.”
Moottorivalmistajaksi
1970-luvulla kehitettyä Vasa 32 -moottoria valmistettiin yhtäjaksoisesti 33 vuoden ajan sekä voimalaitoksiin että laivoihin. Moottori oli omana aikanaan vallankumouksellinen, sillä se oli ensimmäinen nelitahtimoottori, joka kykeni käyttämään raskasta polttoöljyä. Sitä markkinoitiin maailmalla nimellä The real heavy fuel engine.
Kun tuotanto päättyi vuonna 2010, moottoreita oli valmistettu yhteensä yli 6 000 kappaletta. Vasa 32:sta tuli Wärtsilän kaikkien aikojen myydyin tuote.
Wärtsilän nykyinen tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Juha Kytölä pitää Vasa 32 -moottoria koko yrityksen nykyisen menestyksen kulmakivenä.
”Vasa 32 mahdollisti sen, että Wärtsilä on nykyään keskittynyt moottoriliiketoimintaan ja tunnetaan siitä maailmanlaajuisesti. Aikoinaan Wärtsilä oli hyvin monialainen yhtiö. Meillä oli posliinitehdas, lukkovalmistusta ja telakkatoimintaa. Moottoriliiketoiminta oli tuolloin vain pieni osa kokonaisuutta.”
Vasa 32 -moottori pelasti Wärtsilän myös 1990-luvun alun laman aikana. Öljyn hinta oli jälleen noussut, mutta raskaan polttoöljyn hinta ei, ja sitä käyttävät moottorit kävivät hyvin kaupaksi.
Vaikka alkuperäisen Vasa 32 -moottorin valmistus on jo päättynyt, sen perintö elää edelleen. Vuonna 2015 lanseerattu Wärtsilä 32 -moottori hyödyntää yhä useita 1970-luvulla kehitettyjä innovaatioita: esimerkiksi komponenttien jäähdytykseen ja lämpötilojen hallintaan liittyviä ratkaisuja.
Rolf Vestergren toimi useissa eri rooleissa Wärtsilän palveluksessa ja eteni teknisestä huollosta vastaavaksi johtajaksi ja jäi eläkkeelle vuonna 2015. Daniel Paro teki pitkän uran Wärtsilän palveluksessa ja eteni myöhemmin Wärtsilän tuotekehitys- ja tutkimusjohtajaksi. Hän jäi eläkkeelle 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella.
