Oletko kaivannut takaisin vanhoja aikoja, jolloin käsijarrukahva oli mekaaninen, auto käynnistettiin avainta kääntämällä eikä kosketusnäytöltä ohjattu kaikkea?
Automaailmassa on tavanomaista, että uusien automallien kanssa noudatetaan seitsemän vuoden sykliä. Ensin neljä vuotta tuotantoa, sitten facelift, jolla mennään seuraavat kolme vuotta ennen mallin uudistamista.
Ja sitten on poikkeuksia.
Volkswagen-konsernissa hieman lapsipuolen asemaan jäänyt Seat on vaipunut automaailmassa melkoiseksi harmaavarpuseksi. Sillä on tarjolla Suomessa käytännössä kaksi automallia, pystyperäinen Leon, jota saa lisäksi farmarikorilla, sekä B-SUV-luokan Arona.
Näistä jälkimmäinen on julkaistu jo yhdeksän vuotta sitten, loppukesällä 2017. Arona on saanut vuosien mittaan jo kaksi faceliftiä, joilla sen ulkonäköä on pidetty samalla tasalla muiden Seatien kanssa. Perusta on kuitenkin ennallaan ja tarjoaa nyt mainion vertailukohdan siihen, miten asiat tehtiin vielä hetki sitten.
Mekaanista ja fyysistä
Arona nojaa samaan perusrakenteeseen kuin Seat Ibiza ja Volkswagen Polo sekä edelleen meilläkin myytävät Volkswagen T-Cross ja Skoda Kamiq. Pohjalevy MQB A0 julkaistiin vuonna 2016, joten se ei ole sinänsä vielä mitenkään aikaansa elänyt. Volkswagen esittelee sille edelleen uusia automalleja ympäri maailman, viimeksi viime vuonna Brasiliassa.
Mutta se, mikä Aronaan sisään astuessa pistää silmään, on auton käyttöliittymä, siis hallintalaitteet.
Käynnistys tapahtuu mekaanisella avaimella, joka työnnetään virtalukkoon. Ja sitten sitä väännetään myötäpäivään. Kun Arona on startannut, painetaan jarrupoljinta, vedetään mekaaninen automaattivaihteiston valitsin taakse, D:lle ja lähdetään liikkeelle.
Sitä ennen on toki nostettu hieman käsijarrukahvaa ylös, painettu sen päässä olevaa vapautinnappia ja laskettu kahva alas. Muistatteko, sillä tavalla mekaanisesti?
Onko lämmin tai kylmä? Nyt ei tarvitse elehtiä autolle, käyttää puheohjausta eikä liu’uttaa sormea kosketuspinnalla niin, että sormenpään alla pyörivä pieni korvavaikkupallero antaa auton järjestelmälle virheellisiä arvioita siitä, mitä kuljettaja haluaa.
Ehei, kuljettaja on hyvä ja vääntää hellannuppimallin säätimestä. Aronassa ei ole automaatti-ilmastointia, vaan ihan puhtaasti manuaalinen sellainen. Viileänä aamuna nuppia käännetään vähän lämpimämmälle ensin, ja kun ollaan sopivassa tilassa, taas vähän takaisinpäin.
Samoin puhallusteho ja ilman suuntaus säädetään manuaalisesti, käsin kääntämällä. Tänä päivänä manuaali-ilmastointi tuntuu vanhanaikaiselta. 20 vuotta sitten se oli ylellisyyttä.
Perustekniikkaa
Arona on Suomessa tarjolla kahdella tekniikalla ja vaihteistolla. Perusmalli on yksilitrainen, 115-hevosvoimainen kolmesylinterinen turbomoottori, jonka saa joko manuaalina tai DSG-kaksoiskytkinautomaatilla. Varustetasoja on kaksi: Style ja FR.
Toinen vaihtoehto olisi nelisylinterinen, 1,5-litrainen TSI Evo, jossa jylläisivät jo 150 hevosvoiman tehot. Sen ainoa jatke on DSG-aski ja ainoa varustetaso sporttihenkinen FR. Mutta me ajamme nyt perusmallilla.
Alle 30 000 euroon jäävään koeajoautoon on valittu hillitysti lisävarusteita: puhelimen langaton lataus, adaptiivinen vakionopeudensäädin sekä musta ulkoväri.
Tämä olisi nyt siis sellainen perusauto, jonka perään keskustelufoorumeilla, kommenttipalstoilla ja huoltoasemaparlamenttien kulmapöydissä aina huudellaan.
Mutta millainen se on ajossa ja arjessa?
Tällainen se on
Viikon koeajosession aikana Arona nimittäin osoittautui oikein mainioksi pikkuautoksi. Siinä ei ole yhden ainutta ärsyttävää asiaa, ellei joissain tilanteissa vähän kulmikkaasti toimivaa kaksoiskytkinlaatikkoa lasketa sellaiseksi.
Mutta se on asia, johon olemme tottuneet jo Volkswagen-konsernin halvan pään autoissa. Pieni nykäys tuossa liikkeellelähdössä tai vähän epämääräinen vaihto tässä. Normaalia. Ei ideaalia. Mutta normaalia.
Arona on todellinen maanteiden harmaavarpunen. Se ei ärsytä kuljettajaansa, mutta ei herätä huomiota liikenteessä tai marketin parkkipaikallakaan mitenkään.
Sen ajettavuus on kuten viime vuosikymmenen VW:ssä yleensäkin. Se on eleetöntä, johdonmukaista ja turvallista, mutta samalla intohimotonta. Ohjaus on kepeä, mutta looginen.
Suorituskyky ei ole mitenkään päätähuimaava, mutta Aronan saa innostettua kyllä moottoritien rampeistakin riittävään nopeuteen, kunhan innostaja vain suhtautuu tehtäväänsä riittävällä innostuksella.
Se, missä auton hintaluokka toki näkyy, on melutaso. Moottoritiellä ajettaessa perusmallin äänentoistojärjestelmä ei pysty enää korostamaan kaikkia hyvinkin tuotetun musiikin nyansseja, vaan äänentoiston tehtävänä on enää lähinnä tuottaa informaatiota siitä, mikä kanava on päällä.
Suurin osa melusta tulee Aronan rengastuksesta, ja moottorin päristely jää melko tehokkaasti varjoon.
Kohtuullisilla kuluilla
Arona on pienehkö ja kevyehkö auto, eikä sen voimalinjalla siten ole valtavaa taakkaa raahattavanaan.
Niinpä kulutus pysyy todella maltillisissa lukemissa. Moottoritiellä Aronan bensiininjano pysyy alle kuuden litran lukemissa, vaikka tolpassa seisoisivat kesärajoituksen lukemat ja taivaalta tulisi vettä kuin aisaa: 5,7 litraa oli tavanomaisin mitattu lukema.
Kaupungissa kulutus ei nouse juuri tuota korkeammaksi. Maltillisemmalla maantiellä puolestaan päästään melko vaivatta nelosella alkaviin lukuihin. Lopulta tehtaan ilmoittama 5,3 litran keskimääräinen kulutus on saavutettavissa, tai ainakaan siitä ei olla mahdottoman kaukana.
Tämä lienee se kohta, jolloin Arona hymyilyttää kuljettajaansa. Bensiinin kahden euron litrahinnalla sillä ajaminen on edelleen ihan siedettävän hintaista.
Kuka tämän ostaisi?
Imagoltaan väkevän sporttinen Cupra on vienyt melko tehokkaasti Seatin asiakaskunnan ja hankkinut sitä omin avuinkin, eikä merkkiä markkinoida enää oikeastaan ollenkaan.
Kuka Seatia sitten ostaa, ja mihin käyttöön?
Hyvä kysymys. Seatilaisilta kysyttäessä merkille kuuluu hyvää ja Arona kiinnostaa kyllä. Viime vuonna se oli tosin vasta Suomen 111. myydyin automalli 156 myydyllä kappaleella. Nousu edellisvuoden myyntiluvuista oli raju, sillä tilastoihin piirtyi 200 prosentin pyrähdys edellisvuoden 52 myydystä autosta.
Arona oli myös Seatin myydyin automalli Suomessa.
Sen sisarmallia Volkswagen T-Crossia myytiin 749 kappaletta (sijoitus 23.), Skoda Kamiqia 485 kappaletta (sijoitus 42.).
Aronassa ei ole sinänsä mitään vikaa. Se on mainio perusauto peruskäyttöön sellaiselle, joka tarvitsee edullisen kulkineen eikä välttämättä kaipaa valtavasti tilaa.
Suurin ostajaryhmä lienevätkin tahot, jotka ostavat autoja suurempiin autokantoihin: ei niinkään työsuhdeautovastaavat, vaan autovuokraamot.
Perusmallin Aronan tapauksessa tässä onkin yhtäkkiä järkeä: satunnainen edullisen auton vuokraaja ei sydämisty, jos vuokrattavasta autosta ei löydy tuoreimpia kosketusnäyttöhilavitkuttimia.
Asiakas, tässä tapauksessa auton vuokraaja, saattaa olla ihan tyytyväinen siihen, että auton saa käyntiin ja sen ominaisuudet hyödynnettyä ilman pakollista applikaation lataamista ja rekisteröitymistä.
Hyödynnettäviksi ominaisuuksiksi lasketaan tässä kohdassa auton liikkuminen eteen- ja taaksepäin odotusten mukaisesti.
Tähdet 20/30
Hinta
Alle 30 000 euroa varusteltuna on hinta, johon tässä kokoluokassa on vaikea päästä muulla kuin todella yksinkertaisella autolla. Hyvä suoritus.
Laatuvaikutelma
Odotusten mukainen: kovaa muovia on käytetty paljon, mikä toki ei ole ihme, hintaluokka huomioiden. Takakontin säädöissä on jotain hassua, kontti vaatii monesti useamman yrityksen tai reilusti voimaa mennäkseen kiinni.
Ajettavuus
Tällaisia autot olivat silloin, kun ne eivät painaneet kahta tonnia!
Istuimet ja tilankäyttö
Aronan etupenkkejä ei ole suunniteltu pitkän matkan taittamiseen, mutta muuten kaikki on kohdallaan. Tavaratila on jopa reilun kokoinen.
Kulutus ja toimintamatka
Kulutus säilyy todella matalana, mutta pieni tankin koko puolestaan pistää vierailemaan bensa-asemalla.
Viihdejärjestelmät
Äänenlaatu on onttoa ja sen toistamista taajuuksista suurin osa osuu valitettavasti rengasmelun kanssa samoille luvuille.
Toivosen kommentti
”Arona on oikein mainio kulkupeli niille, jotka yksinkertaisesti haluavat päästä paikasta toiseen ilman, että autolla tarvitsee ilmaista omaa persoonaa. Se tapahtuu tosin kuitenkin.”
- Lue lisää Tekniikka&Taloudesta:
