EU tarvitsee uusia työkaluja pärjätäkseen Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa. Näin sanovat Euroopan yliopistoinstituutin Tommaso Padoa-Schioppa -professori, ajatuspaja Bruegelin vieraileva tutkija Marco Buti ja Italian ulkopoliittisen instituutin tutkija Moreno Bertoldi.
”Mikään ei ole Donald Trumpin kanssa lopullista”, he kirjoittavat analyysissään Project Syndicatessa.
Buti ja Bertoldi viittaavat muun muassa siihen, että Trump on jo uhannut EU:ta uusilla tulleilla heinäkuun lopulla solmitusta tullisopimuksesta huolimatta.
Trump on sosiaalisessa mediassa uhannut esimerkiksi lisätulleissa ja vientirajoituksilla maita, joilla on digitaalisia sääntöjä ja veroja. Hän on myös kertonut saattavansa määrätä uusia tulleja vastauksena Euroopan komission 3,5 miljardin dollarin Google-sakkoon.
Butin ja Bertoldin mukaan Yhdysvaltain presidentin hyökkäys amerikkalaisten teknologiayritysten ulkomaista valvontaa vastaan– kuten EU:n merkittävä digitaalisten palveluiden laki ja digitaalisten markkinoiden laki sekä digitaalisten palveluiden verot jäsenvaltioissa – voi heikentää Euroopan itsemääräämisoikeutta ja sen demokraattisia perusteita.
”Neuvottelut Trumpin kanssa ovat vähän kuin pokerin pelaamista, jossa tarjoukset – ja joskus bluffaus – kasvavat neuvottelujen aikana. Mutta se on myös kuin shakkia: jokainen siirto on tärkeä loppupelissä ja vaatii siksi huolellista valmistelua. Kun varhaiset tilaisuudet hukataan, voi tuskin odottaa saavansa yliotteen arvaamattomasta ja voimakkaammasta vastustajasta”, he kirjoittavat.
Yksi asia heikensi Euroopan neuvotteluasemaa
Tutkijat muistuttavat, että Kiina pakotti Trumpin neuvottelemaan markkinapaineen alaisena jo huhti-toukokuussa, mutta EU päätti lykätä vastatoimiaan Trumpin ilmoitettua 90 päivän "tauosta" laajoissa tulleissaan.
”EU:n odottava lähestymistapa osoittautui kalliiksi. Kesään mennessä tilanne oli muuttunut: markkinat olivat vakautuneet ja Yhdysvallat ja Kiina olivat päässeet väliaikaiseen kauppasopimukseen. Tämä heikensi EU:n neuvotteluasemaa ja loi väistämättömyyden tunteen Trumpin ja von der Leyenin välisen heinäkuussa Skotlannissa pidetyn tapaamisen tuloksesta.”
Buti ja Bertoldi korostavat, että EU:n on nyt päätettävä, vastustaako se painetta teknologiasääntelyn uudistamiseen vai luovuttaako se uudelleen. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi heidän mukaansa geoekonomisen suurvallan ”teeskentelyn” lopettamista. Tutkijat muistuttavat, että juuri tästä Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja, taloustieteilijä Mario Draghi varoitti vain pari viikkoa sitten puheessaan Riminissä.
Jos EU päättää puolustautua, se tarvitsee rohkean ja hyvin harkitun neuvottelustrategian. EU:n talouskomissaarin entinen kabinettipäällikkö Buti ja Bertoldi muistuttavat, että Euroopan komissiolla on käytössään niin sanottu pakkokeinojen vastainen väline (ACI), joka on EU:n tehokkain kauppaneuvottelujen työkalu.
ACI:n avulla EU voi asettaa tulleja ja kiintiöitä, ottaa käyttöön vientirajoituksia, keskeyttää teollis- ja tekijänoikeuksia sekä estää pääsyn julkisiin hankintoihin vastauksen taloudelliseen pakottamiseen.
Buti ja Bertoldi korostavat, että ACI voidaan aktivoida määräenemmistöpäätöksellä, eli kaikkien EU-maiden ei tarvitse hyväksyä sen käyttöä.
”Ratkaisevan tärkeää on, että ACI:n aktivointi varhaisessa vaiheessa osoittaisi EU:n halukkuutta käyttää "bazookaansa", kun taas aiemmin unioni antoi vaikutelman, että se halusi välttää sen käyttöä hinnalla millä hyvänsä. Toimimalla ennakoivasti ACI:n kanssa ja herättämällä henkiin yli 100 miljardin dollarin arvoisten Yhdysvaltain vientituotteiden tullimaksujen uhan komissio viestittäisi, että panokset ovat tällä kertaa paljon suuremmat, ja osoittaisi päättäväisyytensä”, he korostavat.
Tutkijat uskovat, että kovan yhteenoton mahdollisuus saisi Trumpin perääntymään uhkauksestaan tai vähintään ehdottamaan todellisia neuvotteluja yksipuolisten sopimusten sijaan.
