Uutiset ja blogit

Työeläkeyhtiö Elon mukaan yli 60-vuotiaat hakivat eniten työkyvyttömyyseläkkeitä, ja määrät ovat olleet viime vuosina kasvussa.

Elon palvelujohtaja Heini Pellisen mukaan julkisen terveydenhuollon ongelmat, kuten hoitoon pääsyn ja diagnoosien saamisen vaikeus sekä pitkät leikkausjonot, näkyvät myös eläkeyhtiöön tulevissa hakemuksissa ja yhteydenotoissa.

”Eläkeiän asteittainen nousu on erityisesti raskasta fyysistä työtä tekeville ihmisille vaikea rasti. Näemme eläkeyhtiössä, miten yli 60-vuotiailla tulee fysiikka vastaan. Leikkauksia ja hoitoa odotellessa ihmiset ovat pitkillä sairauslomilla ja se on omiaan aiheuttamaan myös haasteita mielenterveyden kanssa”, Pellinen kertoo Elon sivustolla.

Elon mukaan parin viime vuoden aikana työeläkeyhtiöissä on nähty uusi trendinomainen kehitys. Työkyvyttömyyseläkkeiden hakemusmäärät ovat kasvaneet, ja samalla ovat nousseet myös hakemusten hylkäysprosentit. Vuonna 2024 Eloon tulleista hakemuksista 45 prosenttia sai hylkäävän päätöksen.

Pellinen arvioi, että hylkäysprosentit tulevat nykyisestä kasvamaan, kun sosiaali- ja työttömyysturvaan sekä erilaisiin etuuksiin tehdään muutoksia. Samaan aikaan työllisyystilanne on monella alalla hyvin vaikea.

”Siihen joukkoon suomalaisia, joiden kohdalla työelämä on syystä tai toisesta pirstaleista, kohdistuu samanaikaisesti isoja muutoksia. Mitä vähemmän on erilaisia väyliä pois työelämästä ja haasteita hoidon saamisessa, sitä enemmän käännytään meidän puoleemme. Meiltä haetaan tukea tilanteessa, jossa työkyvyttömyyden ehdot eivät täyty. Hylkäyspäätöksen jälkeen meillä ei ole keinoja auttaa ihmisiä heidän tilanteessaan. Jaamme huolen siitä, mistä nämä ihmiset saavat apua.”

Pellisen mukaan suomalaisten työkyvyn kannalta olennaista on sekä työpaikoilla tehtävä työkykyä vahvistava työ että terveydenhuollon toimivuus.

”Työikäisen väestön kannalta olennaista on, että tilanteessa, jossa oma työkyky on jo heikentynyt, on mahdollista saada ajallaan diagnoosi ja hoitoa. Tilanne, jossa sairaudet ja oireet pahenevat odottelun takia, on myrkkyä työkyvylle.”

Avaruuden niin sanottua pimeää energiaa ei ole oikeasti olemassa, uusiseelantilaisten fyysikoiden ryhmä esittää. Pimeän energian teoriaan johtaneet empiiriset havainnot voidaan heidän mukaansa selittää paremmin sillä, että maailmankaikkeus laajenee eri paikoissa näennäisesti eri tahtia, lehdistötiedotteessa kerrotaan.

David Wiltshiren johtaman ryhmän kritiikki vallitsevia teorioita kohtaan ei koske pimeää ainetta, ainoastaan pimeää energiaa.

Vallitsevan kosmologisen standardimallin lambda-cdm:n mukaan 68–69 prosenttia maailmankaikkeutemme massa-energiasta koostuisi pimeästä energiasta. Pimeän aineen osuudeksi on laskettu 26–27 prosenttia, ja tavanomaisen aineen osaksi vain 5 prosenttia. Jäljelle jäävät kategoriat – valohiukkaset eli fotonit sekä aavehiukkasina tunnetut neutriinot – muodostavat kokonaisuudesta häviävän pienen osan.

Jos uusiseelantilaiset ovat oikeassa, yli kaksi kolmasosaa maailmankaikkeutemme oletetusta sisällöstä olisikin pelkkää satua.

Lambda-cdm-malliin on päädytty useista tähtitieteellisistä havainnoista, jotka äkkiseltään näyttävät repivän johtopäätöksiä eri suuntiin. Yhtäältä galaksien ja maailmankaikkeuden muiden näkyvien rakenteiden kasautuminen yhteen on vaatinut enemmän massaa kuin tavallisena massana voimme havaita. Tästä aavemaisesta painovoimavaikutuksesta on päätelty pimeän aineen olemassaolo.

Toisaalta pelkän pimeän aineen olemassaolo tarkoittaisi, että maailmankaikkeuden laajeneminen olisi kääntynyt supistumiseksi painovoiman takia. Havainnot kiihtyvästä laajenemisesta edellyttävät ulospäin puskevaa voimaa.

Selitykseksi on keksitty pimeä energia. Se on heikko, mutta tasaisesti maailmankaikkeuden kaikissa sopukoissa vaikuttava voima.

Sen enempää pimeää ainetta kuin pimeää energiaa ei ole kuitenkaan koskaan suoraan nähty. Päätelmät ovat epäsuoria.

Einstein oikeassa, ties kuinka monennen kerran

Wiltshiren ryhmä haastaa tämän vakiintuneen tulkinnan. Heidän mukaansa kosmologiset havainnot maailmankaikkeuden laajenemisesta voidaan selittää sillä, miten avaruuden massajakauma vaikuttaa ajan kulkuun Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian kuvailemalla tavalla.

Reilut sata vuotta sitten Einstein keksi, että massiivisten kappaleiden lähellä painovoima saa ajan etenemään hitaammin kuin kaukana niistä. Niinpä galaksijoukkojen välisessä avaruudessa aika etenee nopeammin kuin galaksien luona.

Tämä ero voi olla uusien laskujen mukaan häkellyttävän iso. Esimerkiksi omassa kotigalaksissamme Linnunradassa painovoima pakottaisi ajan etenemään 35 prosenttia hitaammin kuin valtavissa galaksijoukkojen välisissä tyhjiöissä, tutkijat sanovat.

Niinpä maailmankaikkeuden laajenemiseen ilmestyisi epälineaarisuuksia, jotka aiheuttaa ajan epätasainen kulku.

”Pimeä energia on virhetulkinta maailmankaikkeuden laajenemisessa havaituista epätasaisuuksista. Laajeneminen ei ole täydellisen tasaista niin möykkyisessä maailmankaikkeudessa kuin omamme on”, Wiltshire sanoo.

Jos uusi malli on oikea, Einsteinin teoriat selittäisivät taas jälleen – ties kuinka monennen kerran – jotakin erittäin perustavanlaatuista omasta universumistamme.

Uusiseelantilaistutkijat käyttivät oman uuden mallinsa pohjana paitsi fysiikan teoreettista tuntemusta, myös uusia aiempaa laajempia tuoreita havaintoja tyypin Ia (tai 1a) supernovista. Tutkijoiden mukaan myös eräät muut uudet tutkimukset viittaavat vakaviin ongelmiin lambda-cdm-mallissa.

Tyypin Ia supernovat eli ovat energiasisällöltään oleellisesti ottaen vakioita, sillä niiden laukeamisen liipaisee pilkuntarkasti toimiva mekanismi valkoisen kääpiötähden räjähtäessä. Juuri tämän tyypin tähtiräjähdykset ovat kosmologialle elintärkeitä, sillä niiden vakiokirkkaus antaa mahdollisuuden galaksienvälisten etäisyysasteikkojen kalibrointiin.

Tutkimusartikkeli Wiltshiren ryhmän työstä on julkaistu tieteellisessä lehdessä nimeltä Monthly Notices of the Royal Astronomical Society. Se on vapaasti luettavissa.

Kylmä pimeä aine

Nykyisen kosmologisen standardimallin nimessä kreikkalainen kirjan lambda viittaa kosmologiseen vakioon ja sitä myötä pimeään energiaan. Lyhenne cdm tulee englannin kielen sanoista cold dark matter, eli suomeksi kylmä pimeä aine.

Pimeän aineen ”kylmyys” tarkoittaa, että sitä muodostavat hiukkaset ovat hiukkasten mittapuulla raskaita ja sen vuoksi liikkuvat hitaasti eli ”kylmästi”.

Esimerkiksi neutriinot, joita tunnetusti muodostuu tähtien ytimissä ja myös Maan päällä beetahajoamistyypin ydinreaktioissa, voitaisiin määritellä eräänlaiseksi pimeäksi aineeksi. Ne vuorovaikuttavat muun aineen kanssa äärimmäisen heikosti. Nollaa lähestyvän massansa vuoksi neutriinot etenevät kuitenkin äärimmäisen nopeasti – mittaustarkkuuden rajoissa valon nopeutta – ja siten ovat ”kuumaa” ainetta.

Vaikka cdm-tyyppistä pimeää ainetta ei ole suoraan havaittu, sitä voitaneen kaikesta huolimatta pitää vähemmän spekulatiivisena oletuksena kuin pimeää energiaa.

Kaikkien kasvien ja eläinten lopullinen kuolema maailmasta saattaa koittaa vasta 700 miljoonaa vuotta myöhemmin kuin aikaisemmin on arvioitu, yhdysvaltalais-israelilainen geotieteen tutkijaryhmä on tuoreeltaan laskenut. Noin 1000 miljoonan vuoden sijasta elämällä olisikin aikaa edessään 1700 miljoonaa vuotta.

R. J. Grahamin, Italy Halevyn ja Dorian Abbottin laskelma perustuu parametreihin, jotka suhteuttavat toisiinsa Maan lämpötilan, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden, kasvien keskimääräisen kasvunopeuden sekä erään keskeisen kemiallisen vakion: sen, miten nopeasti hiilidioksidia poistuu ilmasta rapautumisreaktioissa silikaattikivien kanssa.

Uusien laskemien mukaan elämän tappaisi Maan pinnalta lopulta kuumeneminen, kun Aurinko ikääntyessään muuttuu vähitellen kirkkaammaksi.

Perinteisen käsityksen mukaan elämän tuomiopäivä olisi aiheutunut jo satoja miljoonia vuosia aiemmin toisesta syystä. Kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä on laskenut liian alas, kasvit eivät voi enää yhteyttää, vaan ne kuolevat. Samalla ravintoketjut romahtavat.

Suurin osa nykyisistä kasvilajeista ei enää selviydy, jos hiilidioksidin pitoisuus laskee 30–150 miljoonasosan alle, mutta niin sanottuun C₄-yhteytysmekanismiin (*) kykeneville kasveille raja on alempi, joskus jopa alle 10 ppm. Niinpä geologista tulevaisuutta koskevissa simulaatioissa usein sijoitetaan hiilidioksidipitoisuuden kriittinen arvo välille 3–10 ppm, tutkijat kirjoittavat.

Tutkijoiden tieteellinen artikkeli on julkaistu arvostetussa The Planetary Science Journal -lehdessä. Aiheesta uutisoi Phys.org.

CO₂ vähenee, jos aikaskaala on satoja miljoonia vuosia

Hiilidioksidin väheneminen ilmakehässä geologisten ajanjaksojen myötä on itsessään jo kauan tunnettu tosiasia. Vaikka ihmiselämän aikamittakaavassa CO₂-päästöt ovat muodostuneet melkoiseksi ongelmaksi, satojen miljoonien vuosien kuluessa hiilidioksidin pitoisuus ilmassa on laskenut.

Ilmiö aiheutuu kemiasta. Lievästi happamana kaasuna hiilidioksidi reagoi hitaasti eräiden lievästi emäksisten silikaattikivien kanssa, niin että muodostuu kiinteää kalkkikiveä ja piidioksidia.

Vaikka osa hiilidioksidista kiertää takaisin ilmaan tulivuorenpurkauksissa, nettotase on ollut Maan historiassa negatiivinen. Itse asiassa geokemistit ovat arvioineet aiemmin, että 99,6 prosenttia Maan alkuperäisestä hiilidioksidista olisi kivettynyt kalkkikallioksi.

Erityisen nopeasti hiilidioksidin määrä ilmakehässä on pudonnut edellisen noin 100 miljoonan vuoden aikana, kun mannerliikunnat ovat hidastuneet. Sen seurauksena kiveä – myös kalkkikiveä – on uponnut Maan vaipan syvyyksiin tulivuorten sulateltavaksi liian vähän.

Vastaavalla tavalla silkka fakta on se, että Aurinko tulee muuttumaan satojen miljoonien vuosien kuluessa nykyistä kuumemmaksi.

Mitä parametrit kertovat?

Vaikka nämä kaksi faktaa ovat vakiintunutta tiedettä, Grahamin ryhmän uudet laskutulokset ovat tarkkuudeltaan lähinnä suuntaa-antavia. Perusilmiöt tunnetaan, mutta monien keskeisten parametrien arvoja ei tiedetä nykyisinkään tarkasti.

Itse asiassa tästä epävarmuudesta koko uusi tutkimus sai motivaationsa. Useat viime vuosina tehdyt tutkimukset ovat alkaneet viitata parametriavaruudessa uuteen suuntaan, joten Graham kollegoineen päätti selvittää, miten se vaikuttaa lopputulokseen.

Perinteisesti on oletettu, että rapautumisen nopeus riippuu jyrkästi lämpötilasta ja melko lievästi hiilidioksidin määrästä, mutta monet uudet tutkimukset ovat kertoneet päinvastaista.

Yhtälöt toisiinsa kytkeneet simulaatiot paljastivat tämän jutun alussa mainitun yllätyksen. Jos kumpi tahansa päinvastaisuus pitäisi paikkansa, hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei laskisikaan liian alas, ja elämän tuhoutuminen lykkäytyisi satoja miljoonia vuosia myöhemmäksi.

Entä ihmiskunnan päästöt?

Miten ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt haittaavat tai avittavat biosfääriä satojen miljoonien vuosien aikamittakaavassa, Grahamin ryhmän tulokset eivät suoraan ota kantaa. Kaksi toisilleen vastakkaista asianhaaraa on kuitenkin helppo päätellä itse.

Ensiksikin yleisellä tasolla voidaan todeta, että ilmakehän ylimääräinen hiilidioksidi ei välttämättä ole uhka satojen miljoonien vuosien tarkastelujaksolla, kunhan päästöt eivät kasva aivan mittasuhteettomiksi.

Tämä johtuu täsmälleen siitä rapautumismekanismista, joka yllä kuvailtiin. Hiilidioksidia on Maan historiassa lähinnä poistunut ilmasta, ja sitä todennäköisesti poistuisi jatkossakin. Niinpä palauttaminen kiertoon kasvien hyödynnettäväksi tarkoittaa elämälle ensimmäisenä arvauksena myönteistä tulosta erittäin pitkillä aikaväleillä.

Toisaalta uusimmat tulokset antavat viitteitä siitä, että asia voi olla myös päinvastoin. Jos geokemialliset parametrit ovat uusien tutkimusten mukaiset, ylimääräistä hiilidioksidia ei tarvitakaan. Niinpä pienempi määrä CO₂:a helpottaisi lähitulevaisuuden lisäksi myös kaukaista tulevaisuutta, kun lämpökuolema siirtyisi pidemmälle.

Lumipallo-Maan uhka

Todellinen vastaus siihen, millaisia muutoksia ihmiskunta on ennalta virittänyt biosfäärille kaukaiseen tulevaisuuteen, saattaa olla myös jotakin edellisten vastausten välistä. Pienestä määrästä päästöjä on saattanut koitua hyvää, mutta tämä kiintiö on nyt todennäköisesti täytetty.

Tämä johtuu vaikutuksista keskipitkällä geologisella aikavälillä eli noin 10–20 miljoonan vuoden skaalassa.

Reilu vuosi sitten tunnettu yhdysvaltalainen ilmastotutkija, joskus myös vanhemman polven ilmastoaktivistiksi nimitetty James Hansen huomautti planeetan laajuisen jääkauden mahdollisuudesta. Hiilidioksidin määrän luontainen väheneminen olisi luultavasti johtanut tähän parissakymmenessä miljoonassa vuodessa, jos ihmiskunta ei olisi keinotekoisesti kohottanut CO₂-pitoisuutta.

Lisää aiheesta:

Päiväntasaajan jäätymisen kynnys, noin 50–90 ppm CO₂, on paljon korkeampi kuin pitoisuus, joka tappaisi viimeisetkin kasvit. Tästä syystä Hansenin laskut eivät ole ristiriidassa Grahamin tulosten kanssa.

Ihmiskunnan päästöjen vuoksi Lumipallo-Maan riski on Hansenin ja hänen työtoveriensa mukaan nyt vältetty ”kaikilla aikaskaaloilla, joilla on mitään väliä käytännössä”. Niinpä tällä hetkellä hiilidioksidipäästöt pitäisi vain yksinkertaisesti saada kuriin.

Hansenin ryhmän tutkimusartikkeli julkaistiin toissa syksynä lehdessä nimeltä Oxford Open Climate Change. Se on vapaasti luettavissa. Lumipallo-Maata koskeva tekstinkappale löytyy artikkelin sivulta 14.

(*) C₄-kasveja ovat muun muassa sokeriruoko ja maissi. C₄-kasvit vaativat paljon lämpöä ja valoa, mutta näiden edellytysten täyttyessä ne kasvavat erittäin nopeasti. Vaikka C₄-lajeja on vain kolme prosenttia kasvilajeista, niiden biologinen tuotanto vastaa lähes neljäsosaa kaikesta.

Vaasan yliopiston professori Timo Rothovius uskoo, että Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsolan arvio asuntorahastojen tilanteesta voi hyvinkin pitää paikkansa.

– Moni asia sotii tällä hetkellä markkinatilanteen nopeaa parantumista vastaan, hän arvioi.

Tilanteen normalisoituminen voi Rothoviuksen mukaan viedä pidemmän aikaa. Asuntomarkkinoiden tilanne heijastuu suoraan rahastoihin, ja hintojen lasku ja myyntivaikeudet ovat hyvinkin yleisiä ongelmia.

Vaikutukset koskevat niin rahastoja kuin yksittäissijoittajiakin. Kun ostajia ei ole, eivät lunastuksetkaan ole mahdollisia. Metsola varoitteli tilanteen pahentumisesta blogissaan jo vuonna 2017.

Myyntiin nykyisillä hinnoilla

Useat pankit ovat asettaneet lunastuksiin lykkäyksiä puuttuvien käteisvarojen vuoksi. Rahastojen kohteita ei haluta myydä, sillä niiden myyntihinta on laskenut reippaasti.

Rothoviuksen mukaan lunastusta haluavien pitäisi pystyä saamaan sijoituksensa takaisin. Sijoittajien olisi syytä saada halutessaan sijoittamansa summa lunastettua, vaikka sijoituksen arvo olisi sulanut merkittävästi.

– Rahastojen olisi syytä tunnustaa tilanne ja antaa lunastusta haluaville sijoittajille siihen mahdollisuus. Se olisi mielestäni järkevin ratkaisu ongelmaan.

Rothovius arvelee, että rahastot odottavat markkinatilanteen elpymistä. Siihen voi kuitenkin vierähtää vielä tovi.

– Tämänhetkinen tilanne voi jatkua jopa vuosia.

Hän muistuttaa, että isoimmat rahastot kärsivät tilanteesta eniten, sillä isot myyntimäärät vaikuttaisivat markkinoihin negatiivisesti.

Järkevin ratkaisu?

Joidenkin mielestä markkinatilanteen palautumista olisi syytä odottaa rauhassa, jotta rahastojen vakaa tila varmistuisi.

Rothovius on toista mieltä. Hän arvelee, että tilannetta voisi helpottaa kohteiden myynti sillä hinnalla, mitä niistä nyt saisi. Silloin tilanne voisi parantua hänen mukaansa nopeastikin.

– Kohteita on mahdoton myydä tällä hetkellä hyvään hintaan. Siksi nyt olisi syytä myöntyä markkinahintoihin. Jos kohteet myytäisiin nyt, sijoittajiakin tulisi varmasti lisää, kun hinnat olisivat kohdillaan.

Osa tämänhetkisistä lunastuslykkäyksistä on ollut voimassa jo pidempään. Jokaisen, joka sijoittaa, pitäisi ymmärtää, että sijoituksissa on aina riskinsä, Rothovius huomauttaa.

– Asuntomarkkinoilla sijoituksia on vaikea arvottaa tiheällä aikavälillä. Yleensä tiedot julkaistaan kvartaaleittain. Toki olisi mahdollista julkaista lukuja tiheämpään tahtiin, mutta sen hyöty olisi kyseenalainen.

Rothovius arvelee, että keskimääräinen sijoitusten arvo on tuskin muutamaa tuhatta suurempi, vaikkakin suurempia yksittäisiä sijoituksia voi rahastoissa olla.

– Toivottavasti ihmiset ymmärtäisivät hajauttaa sijoituksiaan.

Meteoriitin isku maahan on saatu tallennettua äänten kera videolle ensimmäistä kertaa historiassa, uutisoi kanadalainen tv-kanava CBC. Marshfieldin kaupungissa Prinssi Edwardin saaren pääkaupunki Charlottetownin lähellä Kanadan itäosissa asuvan Joe Velaidumin oven valvontakamera ikuisti osuman nauhalle 25. heinäkuuta viime kesänä.

Mäjähdys pihakiveystä vastaan kuulostaa videolla varsin napakalta – kuin kalliota päin paiskatulta jäiseltä ja hauraalta kiveltä.

Meteoriitti oli onneksi melko pieni, eikä se aiheuttanut henkilö- tai omaisuusvahinkoja. Tuhojen puutteesta voidaan päätellä, että avaruuskivi oli hidastunut ilmakehässä, eikä se paiskautunut pihakiveystä vastaan kosmisella nopeudella (*).

Toisaalta inhimillisillä mittareilla kivi putosi silti melko nopeasti. Kanadalaisen Albertan yliopiston meteoriittitutkija Chris Herd on arvioinut CBC:n mukaan iskuvauhdiksi ainakin 200 kilometriä tunnissa. Tämä pitää täysin yhtä sen kanssa, mitä voidaan laskea yliopiston tiedotteessa mainituista yksityiskohdista ja videonauhan sisällöstä (**).

Herd korostaa sitä, että kerta on hyvin todennäköisesti ensimmäinen koskaan, kun meteoriitti-iskuun on saatu tallennettua kuvan lisäksi myös ääni. Automaattiset valvontakuvat meteoriiteista ovat melko yleisiä, mutta ääntä näissä nauhoissa ei yleensä ole. Videonauha näkyy upotettuna alle (klikkaa tätä linkkiä, jos video ei näy).

Kodin omistaja Velaidum kertoo olleensa henkilökohtaisesti hieman järkyttynyt tapahtuneesta, sillä hän oli käyskennellyt etupihallaan vain pari minuuttia aikaisemmin, ennen kuin lähti koiriensa kanssa kävelylle.

Takaisin palattuaan Velaidum huomasi erikoisen ympyrämäisen harmaanvalkoisen iskujäljen pihakiveyksellään. Hän lakaisi sen ensin syrjään, mutta valvontakameranauhan tarkastelu ja keskustelu ystävän kanssa saivat hänet epäilemään, että kyseessä saattaisi olla meteoriitti.

Tässä vaiheessa kodin omistaja ilmoitti havainnoistaan asiantuntijoille ja alkoi kerätä kiven siruja pihaltaan talteen omin käsin sekä imurilla ja magneetilla. Siruja ja pölyä saatiin talteen lopulta 95 gramman edestä, mistä 7 grammaa postitettiin Kanadan toiselle puolen analyysejä varten.

Mittaukset paljastivat Charlottetownin meteoriitin olleen koostumukseltaan tavanomainen kondriitti eli jyvärakenteinen kivimeteoriitti. Koostumus selittää myös sen, miksi meteoriitti pirstaloitui aivan murusiksi, kun se iskeytyi alas.

Varsinainen kraatteri oli paljon pienempi kuin meteoriittipölyn maahan piirtämä iso tähtimäinen kuvio. Muutama päivä iskun jälkeen osumapaikalla vieraillut Herd löysi kiveyksestä pienen, noin kahden senttimetrin kokoisen iskujäljen.

Laskutoimituksia

(*) Kosminen nopeus voidaan sulkea pois hyvin yksinkertaisella laskuharjoituksella. Arvioidaan meteoriitin alkuperäiseksi kokonaispainoksi 95 gramman sijasta vaikkapa 150 grammaa sillä perusteella, että meteoriiteista harvoin läheskään kaikkea saadaan talteen. Jos tämän kokoinen objekti olisi iskenyt kiveykseen tyypillistä kosmista vauhtia, sanokaamme 15 kilometriä sekunnissa, olisi iskuenergia ollut noin 17 megajoulea. Se vastaa noin 4 kilogramman tnt-räjähdystä.

Se ei rikkoisi kaupunkeja tai kortteleita, mutta Joe Velaidumin pihakiveys ja talo olisivat kyllä kärsineet vakavista vahingoista – samoin naapurien ikkunat.

(**) Tiedotteen mukaan meteoriitti näkyy kuvanauhalla vain yhdessä ruudussa. Kuva kattaa iskukohdan lähellä pystysuunnassa melko korkean alan – talon lippa näyttäisi olevan ainakin noin neljässä metrissä. Niinpä meteoriitin iskuvauhdin vähimmäisarvoksi saadaan jotakin luokassa 50–60 metriä sekunnissa, mikä tekee kilometreinä tunnissa 180–220.

Lasku perustuu oletukseen standardit 25–30 ruutua sekunnissa tallentavasta kamerasta. Lisäksi pitää huomioida yksi jippo, jota välttämättä ei tulisi ajatelleeksi. Jos kuva-ala on neljä metriä, matka ei ole 4 m vaan 2 m, sillä pienintä mahdollista vauhtia laskettaessa täytyy odottaa kappaleen näkyneen kuva-alan keskellä. Niinpä vauhti = 2 m × 25/s = 50 m/s.

Metsäyhtiö Metsä Board suunnittelee Tampereen ydinkeskustassa sijaitsevan Takon kartonkitehtaan sulkemista vielä tänä vuonna.

Yhtiö tiedotti asiasta torstaina iltapäivällä.

Lisäksi yhtiö suunnittelee Kyröskoskella sijaitsevan Kyron kartonkitehtaan tehostamista.

Tämän vuoksi yhtiö käynnistää muutosneuvottelut, jotka koskevat molempien tehtaiden toimintoja. Neuvottelujen piirissä on yhteensä noin 360 henkilöä. Muutosneuvottelut voivat johtaa enintään 215 henkilön vähentämiseen, Metsä Board tiedottaa.

Muutos neuvotteluilla yhtiö tavoittelee Kyron tehtaan kannattavuuden parantamista ja toimintaedellytysten turvaamisesta. Mahdolliset päätökset henkilöstövähennyksistä ja Takon tehtaan sulkemisesta tehdään vasta muutosneuvottelujen päättymisen jälkeen.

Suunnitelluilla toimenpiteillä Metsä Boardin vertailukelpoinen käyttökate parantuisi noin 30 miljoonalla eurolla vuodessa. Toimenpiteet johtaisivat toteutuessaan noin 30 miljoonan euron suuruiseen omaisuuserien arvonalentumiseen.

Tappiollista toimintaa

Metsä Boardin mukaan Takon ja Kyron tehtaiden taivekartonkituotanto on markkinatilanteesta johtuen jäänyt selvästi kapasiteettitasoa alhaisemmaksi. Tästä syystä tehtailla on ollut useita lomautuksia. Tehtaat ovat toimineet vuosina 2023 ja 2024 tappiollisesti.

Metsä Boardin toimitusjohtaja Mika Joukio sanoo, että yhtiön on tässä markkinatilanteessa pohdittava vaihtoehtoja kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamiseksi.

”Meillä on tällä hetkellä käynnissä ja suunnitteilla useita tehtaidemme ja tuotteidemme kilpailukykyä parantavia investointeja, jotka vaativat meiltä lähivuosina pääomia ja vahvaa taloudellista asemaa,” Joukio sanoo tiedotteessa.

Takon kartonkitehtaan kustannuskilpailukykyä heikentävät Metsä Boardin mukaan korkeat energiakustannukset ja tuotantolinjojen pieni koko. Takon kehittämistä rajoittaa sen sijainti keskellä Tampereen ydinkeskustaa.

Takon tehtaalla on kaksi taivekartonkikonetta, jotka vastaavat noin 13:a prosenttia yhtiön nykyisestä noin 1,6 miljoonan tonnin vuosituotantokapasiteetista.

Kysyntä Saabin kehittämää elektronisen sodankäynnin sensori Sirius Compactia kohtaan on kasvanut merkittävästi. Saab kertoo nyt perustaneensa uuden tuotantotilan ja aloittaa sensorien sarjatuotannon Tampereella alkuvuonna 2025.

Vuonna 2022 lanseerattu Sirius Compact on kehitetty Suomessa. Tiedotteessaan Saab kertoo, että merkittäviä toimituseriä laitteesta on sovittu kuluvalle vuodelle.

”Saabin jalanjälki Suomessa kasvaa pääpainon ollessa elektronisen sodankäynnin ratkaisujen tutkimus- ja kehitystyössä. Uuden tuotantotilan käyttöönotto ja toiminnan laajentaminen sarjatuotantoon korostavat Saabin sitoutumista näiden uraauurtavien puolustusalan ratkaisujen toimittamiseksi asiakkaille”, kertoo Saab Finlandin maajohtaja Kristian Tornivaara tiedotteessa.

Suomessa Saabilla on yli 200 työntekijää Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Yritys aikoo jatkaa rekrytointeja.

Sirius Compact -sensorien ohella Saab Finland toimittaa asiakkailleen sensoriverkkokyvykkyyksiä ja uhkakirjastojen hallintatyökaluja, jotka tukevat asiakkaiden taktisia elektronisen sodankäynnin operaatioita.

Sirius Compact on passiivisten sensoreiden tuoteperhe, joka mahdollistaa tutkien (R-ESM) ja viestintälähettimien (C-ESM) havaitsemisen, paikantamisen ja luokittelun sisältäen tuoteversiot maa-, ilma- ja meritoimintaympäristöihin.

Saabin Suomen maajohtajana tuolloin toiminut Anders Gardberg kertoi vuonna 2023 testistä, jossa Sirius Compact oli havainnut F-35-hävittäjäkoneen 385 kilometrin etäisyydeltä – koneessa oli luonnollisesti tutka päällä.

"ACE-harjoituksessa seurattiin koneita laajemminkin ja kyettiin seuraamaan toimintaa ja identifioimaan eri konetyyppejä harjoituksen aikana. Se pisin etäisyys oli siis liki 400 km. Se, että kone oli F-35 ei ole sinänsä merkittävää, koska käyttäessään tutkaa aktiivisesti, kuten tässä tilanteessa, kyllä kaikki koneet havaitaan kun käyttävät tutkaa tutkahorisontin yläpuolella”, Gardberg kommentoi myöhemmin T&T:lle.

Lue myös:

Norjalais-suomalainen ampumatarvikevalmistaja Nammo kertoo solmineensa merkittävän sopimuksen edistyneestä 25 mm x 137 Apex PGU-47/U -ammuksestaan. Nammon mukaan kyseessä on ensimmäinen tuotetta koskeva suuri kauppa.

Ammuksia toimitetaan Australian ilmavoimien Lockheed Martin F-35A Lightning II -monitoimihävittäjien GAU-22/A-tykkeihin.

Tuotanto alkaa kuluvan vuoden aikana, ja toimituksia tehdään seuraavan kahden vuoden kuluessa. Nammo kertoo tiedotteessaan, että Apex-ammuksen kehitykseen on investoitu yhdessä Norjan puolustushallinnon kanssa merkittäviä resursseja viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Apex on suunniteltu erityisesti F-35A:n tykkiä varten. Se on toiminnallisuudeltaan monitoiminen: yhdessä ammuksessa on sekä panssarinläpäisy- että räjähtäviä ominaisuuksia. Valmistajan mukaan Apex toimii laajaa kohdevalikoimaa vastaan niin ilmassa kuin maassakin.

Ammuksella on tehokas tuhovaikutus myös tilanteissa, joissa se vain raapaisee kohdetta.

Nammon mukaan Apex-ammus on tarkempi kuin aiemmat, esimerkiksi M61 Vulcan -tykissä käytettävät ammukset. Myös sen aerodynamiikka on aiempaa tehokkaampaa – tiedotteessa ei tosin sanota, mikä on vertailukohta.

GAU-22/A taas on General Dynamicsin F-35A:han valmistama 25 millimetrin neliputkinen Gatling-tyyppinen tykki.

Se on 2 113 millimetriä pitkä, painaa noin 104 kiloa ja kykenee ampumaan parhaimmillaan 3 300 laukauksen minuuttinopeudella. F-35A toki kantaa maksimissaan 180 ammusta, eli arsenaali saataisiin loppuun nopeimmillaan hieman yli kolmessa sekunnissa.

Ammustyypistä riippuen lähtönopeus on 1 036–1 084 m/s. F-35A:n häiveominaisuuksien säilyttämiseksi putki on piilotettu ampumahetkellä aukeavan luukun taakse.

Tykin kehitystyö on ollut sangen ongelmallista: vuosikausia se ei oikein kyennyt ampumaan suoraan, mutta F-35-ohjelmaa Yhdysvalloissa hallinnoivan JPO:n (Joint Program Office) keväällä 2024 antaman lausunnon mukaan tykki on saatu toimimaan tehokkaasti.

F-35:n B- ja C-varianteissa sisäistä tykkiä ei ole, mutta ne voidaan tarvittaessa varustaa ulkoisella säiliöllä.

Australian ilmavoimat operoi yhteensä 72 F-35A-koneyksiöllä, jotka on toimitettu vuosina 2018–2024.

Juttua muokattu 16.1.2025 klo 21.13: Muutettu kakkoskuvan kuvatekstin iskusana ”Ammus” muotoon ”Teknologiaa”.

Lue myös:

Hallitus haluaa Suomeen lisää ydinvoimaa ja jopa uuden suuren ydinvoimalan 2030-luvulle tultaessa sähkökatkojen ja sähkön hintapiikkien varalle, mutta energiatekniikasta löytyy myös vaihtoehtoja ydinvoimalle.

Lut-yliopiston professorin Esa Vakkilaisen mukaan ydinvoimalan sijaan eri puolille Suomea voitaisiin rakentaa kymmenkunta 40 MW:n moottorivoimalaa.

Ne käynnistettäisiin sähkön huippukulutuksen tunteina, kun sähkön hinta nousee korkealle yli 100 euroon per MWh. Ne tarjoaisivat kaivattua joustoa ja parantaisivat myös energian huoltovarmuutta.

Vakkilaisen mukaan moottorivoimalat olisivat ydinvoimalaa halvempi vaihtoehto, jos tavoitteena on tasata hintapiikkejä esimerkiksi kylminä talven tunteina.

Moottorivoimalat eivät kuitenkaan ole järkevä ratkaisu jatkuvaan sähköntuotantoon, siihen ne ovat liian kalliita.

Suomalaista monella tavalla

Moottorivoimaloiden polttoaineeksi kelpaa muun muassa suomalainen uusiutuva polttoaine. Tulevaisuudessa polttoaineeksi käyvät sähköpolttoaineet, joita valmistetaan vedystä.

Itse voimalan valmistukseen löytyy paljon osaamista Suomesta, ja moottorivoimaloita saataisiin vieläpä nopeasti, muutamassa vuodessa valmiiksi sähköjärjestelmää tukemaan.

Moottorivoimalan rakentaminen kestää vuoden päivät, mutta ympäristöluvan saanti valituskierroksineen pidentäisi aikaa.

”Niitä voitaisiin ostaa ja ottaa käyttöön ensin pieniä määriä, eikä tarvitsisi odottaa, että 1000 MW valmistuu”, hän sanoo.

Moottorivoimalan rakenne on sekin varsin yksinkertainen. Moottori pyörittää sähkögeneraattoria, josta saataisiin irti iso energiahyöty sähkön huippukuormatilanteissa.

Yhtä isoa 400 MW:n moottorivoimalaa ei tarvitsisi rakentaa, vaan hajautetusta järjestelmästä olisi monenlaista etua myös, jos sähköverkko pimenee.

Esimerkiksi Wärtsilä julkaisi kesällä 2024 suuren mittakaavan moottorivoimalaitoksen, joka toimii jopa vedyllä 100-prosenttisesti. Vetyvalmis voimalaitos tekee mahdolliseksi tulevaisuuden nollapäästöiset voimajärjestelmät.

Wärtsilä ei ole tosin ainoa moottorivoimaloiden toimittaja.

Vakkilainen ehdottaa moottorivoimaloita ydinvoimalan vaihtoehdoksi alunperin Lämmitysenergian yhdistyksen tiedotteessa.

Säätövoimaa tarvitaan

Energia-asiantuntijat ovat laajasti sitä mieltä, että Suomeen tarvitaan uutta säätövoimaa paikkaamaan sääriippuvaisen uusiutuvan energian ongelmia.

Säätövoiman saamiseksi tarvitaan myös politiikan vetoapua.

Hintapiikkejä tasaamaan sopisivat myös akut ja suuret pumppuvoimalat.

Uusi iso ydinvoimala maksaisi 10 miljardin euron luokkaa. Uusi ydinvoimala ei nouse Suomeen markkinaehtoisesti muun muassa siitä syystä, ettei ole varmuutta ydinvoimalan kannattavien ajotuntien määrästä.

Uusiutuva sähköntuotanto on painanut sähkön keskihinnat varsin alhaiseksi.

Ydinvoimalan rakentaminen kestää vuosikausia, jopa vuosikymmenen ja vaatii isoja pääomia, joten ydinvoimala tarvitsisi rakentamisajalleen valtion takauksen tai korkotuen.

Hallituksen kaavailuissa tarpeen olisi myös pieni lisämaksu sähkönkuluttajille takaamaan ydinsähkön tuottajalle sovitun minimihinnan myydystä sähköstä. Tämän yksityiskohdat ovat vielä työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten selvittelyssä.

Kiinteistönvälittäjien kautta tehdyt asuntokaupat vähenivät joulukuussa 2024 yli viidenneksen vuodentakaisesta, kertoo Kiinteistönvälitysalan keskusliitto (KVKL) hintaseurantapalveluunsa raportoituihin tietoihin perustuen.

Asuntokauppamäärät ehtivät olla jo hetken aikaa nousussa kesästä lähtien vuodentakaiseen nähden, mutta marras–joulukuussa määrät painuivat vuodentakaisesta. KVKL:n toimitusjohtaja Tuomas Viljamaa selittää kehitystä vuoden 2023 lopulla tehdyillä varainsiirtoveromuutoksilla, joiden myötä etenkin ensiasunnonostajat lähtivät tuolloin vilkkaasti asuntokaupoille ennen verovapauden poistumista.

Lisäksi joulukuun 2024 asuntokauppamäärässä näkyy Viljamaan mukaan runsaat arkipyhät.

”Joulukuu ja tammikuu ovat asuntokaupassa tyypillisesti vaisuimpia kuukausia vuositasolla. Vuoden 2024 joulukuun asuntokauppamäärät olivat kuitenkin huomattavasti suurempia kuin vuoden 2022 joulukuun kauppamäärät. Tämä on tärkeä huomata. Asuntokauppa on jatkanut tasaista trendinomaista piristymistään”, Viljamaa sanoo tiedotteessa.

Uudisasuntokaupassa pientä kasvua

Joulukuussa KVKL:n hintaseurantapalveluun raportoitiin 3 835 vanhojen asuntojen kauppaa, mikä on runsaan viidenneksen vuodentakaista vähemmän.

Uudisasuntojen kauppamäärä sen sijaan kasvoi vajaan kymmenyksen 200 asuntoon. Viljamaan mukaan 200 kauppaa meni rikki viime vuonna ainoastaan kolmena kuukautena.

”Tämä mahdollisesti kertoo myös pienestä positiivisesta näkymästä uudiskohdekaupassa. Jotta oltaisiin edes hieman normaalimmassa markkinatilanteessa, uudiskohdekauppamäärien pitäisi olla kuitenkin noin 500 uudiskohdekauppaa kuukaudessa. Tässä konkretisoituvat myös paljon viime aikoina puhuttaneiden kiinteistö- ja asuntorahastojen ongelmat”, Viljamaa sanoo.