Uutiset ja blogit

IBM julkaisi maanantaina 4. joulukuuta ensimmäisen kvanttitietokoneensa, jossa on yli tuhat kubittia. Yritys kertoo kuitenkin keskittyvänsä jatkossa tekemään koneistaan mieluummin virheettömämpiä kuin suurempia. Asiasta uutisoi muun muassa Nature.

IBM on vuosien ajan karkeasti kaksinkertaistanut kubittien määrän kvanttitietokoneissaan joka vuosi. Nyt julkaistussa Condor-nimisessä sirussa on 1 121 suprajohtavaa kubittia aseteltuna hunajakennomaiseen muodostelmaan. Ennen Condoria IBM julkaisi 127 kubitin sirun vuonna 2021 ja 433 kubitin sirun viime vuonna.

Maailman suurin kvanttitietokone on Atom Copmputing’sin 1 180 kubitin kone. Yritysten kubitit ovat kuitenkin erilaiset. Atom Computing's luottaa neutraaleista atomeista valmistettuihin kubitteihin, kun taas IBM perustaa kubitit pieniin piireihin, jotka johtavat sähköä ilman vastusta.

Uuden strategiansa mukaisesti yritys julkaisi myös Heron-nimisen sirun, jossa on ainoastaan 133 kubittia, mutta ennätyksellisen matala virheprosentti. Heronin virheprosentti on kolme kertaa pienempi kuin edellisen kvanttiprosessorin.

Tutkijat ovat yleisesti sanoneet, että huippuluokan virheenkorjaustekniikat vaativat yli tuhat fyysistä kubittia jokaista loogista kubittia kohden. Koneessa, joka pystyy tekemään hyödyllisiä laskelmia, pitäisi silloin olla miljoonia fyysisiä kubitteja.

Viime kuukausina tutkijat ovat kuitenkin innostuneet vaihtotehoisesta virheenkorjausjärjestelmästä, eli pienitiheyksisestä kvanttipariteettitarkistuksesta (qLDPC, Quantum low-density parity-check).

Uudella tekniikalla tarvittava fyysisten kubittien määrä olisi kymmenen kertaa pienempi, IBM:n tutkijoiden julkaisemassa ennakkojulkaisussa arvioidaan.

Yritys kertoo keskittyvänsä siruun, joka sisältää muutaman qLDPC-korjatun kubitin vain 400:lla fyysisellä kubitilla.

QLDPC-tekniikan juju on, että se edellyttää jokaisen kubitin olevan kytketty suoraan vähintään kuuteen muuhun. Tyypillisissä suprajohtavissa siruissa jokainen kubitti on kytketty vain kahteen tai kolmeen naapuriin.

”IBM:n suunnitelma tämän toteuttamiseen on lisätä yksi kerros kvanttisiruihinsa, joka mahdollistaa qLDPC:n vaatimat ylimääräiset yhteydet,” Oliver Dial, fyysikko ja IBM Quantumin teknologiajohtaja sanoo Naturelle.

Lue lisää:

Suomessa on lähes 140 toimivaa vesivoimalaa, jotka ovat teholtaan vähintään megawatin suuruisia. Esittelemme ne supergraafiksi kootulla interaktiivisella kartalla.

Voimaloiden yhteisteho yltää noin 3 225 megawattiin. Keskimääräisen vesivoimalan teho on noin 23,3 megawattia.

Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva vesivoimalaitos valmistui Kainuun Ämmäkoskeen vuonna 1917. Sen omistaa Kainuun Voima. Nykyään vanhimmat koneistot siellä ovat 1940-luvulta.

Tampereen vanhimmat voimalat eivät ole sellaisenaan enää käytössä. Kartassa ei esitellä museokäytössä olevia voimaloita.

Vesivoimalaitokset jaetaan kolmeen kokoluokkaan niiden tehon perusteella:

• alle 1 MW:n laitokset ovat minivesivoimaloita

• 1–10 MW:n laitokset ovat pienvesivoimaloita ja

• yli 10 MW:n laitokset ovat suurvesivoimaloita.

Kartassa näkyvät vesivoimalaitosten koneistojen vuosiluvut. Samassa laitoksessa voi olla useita koneistoja, jotka ovat valmistuneet eri vuosina. Graafin vuosiluku kuvaa yleensä vanhinta laitoksessa käytössä olevaa koneistoa, eli useimmiten käytännössä samaa kuin laitoksen valmistumisvuosi.

Klikkaamalla pistettä saat vesivoimalaitoksen tiedot esiin.

Nostimme kartalta erikseen esiin muutaman erikoisuuden.

Melo on PVO Vesivoima Oy:n 67,9 megawatin voimalaitos Kokemäenjoen vesistössä vuodelta 1971. Siihen tehtiin massiivinen patokorjaus vuonna 2022. Se oli Suomen ensimmäinen maapatoon rakennettu porapaaluseinä ja samalla se on Suomen syvin porapaaluseinärakenne.

Jumiskossa on Suomen suurin putouskorkeus, 96 metriä. Laitos valmistui vuonna 1954 ja peruskorjattiin vuonna 2021. Tämän 27,8 megawatin voimalan omistaa PVO Vesivoima Oy.

Kuhankoski on Suomen uusin voimalaitos. Se valmistui vuonna 2023, 100 vuotta vanhan laitoksen viereen. Etelä-Savon Energian voimalan teho on 5,4 megawattia. Vanhan ja uuden yhteenlaskettu teho on 8 megawattia.

Vuonna 1921 voimaloiden teholuokka yli kymmenkertaistui, kun Kuusankoskelle valmistui 19,7 megawatin voimalaitos metsäteollisuuden tarpeisiin. Nykyään se on UPM:n omistuksessa.

1930-luvun vesivoimaloista pyörii edelleen 11, 1940-luvulla valmistuneista sähköä tuottaa kuusi. Tuolta ajalta suurin yhä käytössä oleva voimala on Fortumin nykyään omistama Pyhäkosken 146 megawatin voimala Oulujoessa, joka valmistui vuonna 1949.

1950-luvulla rakennettuja voimaloita on yhä käytössä 26.

Merkittävä vesivoimatuotannon harppaus tapahtui 1950- ja 1960-luvuilla, kun esimerkiksi Kemijoki Oy patosi koskia Lapissa.

Petäjäskosken voimalan kolmesta koneistosta yksi on vuodelta 1957, loput on uusittu. Niiden sähköntuotantoteho on yhteensä 169 megawattia.

1960-luvun vesivoimaloista käytössä on 21. Monia tuon ajan koneistoja on uusittu viime vuosikymmeninä. Turbiinien ja muiden osien käyttöikä on yleensä viitisenkymmentä vuotta. Pieniä voimaloita on myös purettu ja jokia ennallistettu luonnontilaan.

Yhä 17 voimalassa on 1970-luvulla valmistunut tai silloin vaihdettu koneisto. 1980-luvulta voimaloita on on käytössä 18, 1990-luvulta 15.

2000–2020-luvuilla on uusittu tai rakennettu 11 voimalaa.

Fortumin omistama Imatrankosken vesivoimalaitos uusittiin vuonna 2006. Se on teholtaan Suomen suurin, 192 megawattia.

Suuria vesivoimaloita tuskin voi Suomen jokiin rakentaa lisää, mutta niitä voi käyttää uudella tavalla sähkön varastoinnissa. Kemijoki Oy suunnittelee useiden 200600 megawatin pumppuvoimaloiden rakentamista Kemijokeen. Ne voisivat lisätä vesivoiman säätökykyä jopa 4 000 megawatilla.

Vesivoimalaitosten kylkeen on rakennettu sähkövarastoja, jotta sähköverkon säätö sekä tuotannon ja kysynnän vaihtelun tasapainottaminen olisi helpompaa.

Voimalaitoskartta perustuu Energiaviraston voimalaitosrekisteriin, johon on listattu yli yhden megawatin kokoluokan vesivoimalat. Lisäksi mukana on neljä hieman pienempää laitosta.

Pienten alle megawatin vesivoimalaitosten yhteisteho ylsi vuoden 2022 lopussa yhteensä noin 30 megawattiin.

Lue myös:

Australian Victorian osavaltiossa on käynnistymässä yksi maailman suurimmista akkuhankkeista. Valmistuessaan Melbourne Renewable Energy Hub (MREH) pystyy varastoimaan 1,6 gigawattituntia sähköä.

Victorian osavaltion sähkökomissio kertoo investoineensa hankkeeseen 245 miljoonaa dollaria. Aiheesta uutisoi Interesting Engineering.

Sähkön tuotannon ja kulutuksen välillä on oltava tasapaino, jota kutsutaan sähköverkon tehotasapainoksi. Uusiutuva energiatuotanto on riippuvainen sääolosuhteista, joten sähköjärjestelmän tueksi tarvitaan uusia ratkaisuja, kuten energian varastointia.

Victorian sähkökomissio kehittää akkuvarastoa yhteistyössä sijoitusyhtiö Equis Australian kanssa. Tesla toimittaa akut ja Samsung loput varastojärjestelmän osat.

Yhteensä noin miljardin dollarin hankkeen rakennusvaihe on nyt käynnistynyt.

Sähkövarasto rakennetaan kolmesta akkukomponentista, joiden teho on yhteensä 600 megawattia. Yhtiön tiedotteen mukaan akkuvarasto voi kattaa tarvittaessa 200 000 kotitalouden sähköntarpeen.

Akkulaitoksen ensimmäisen vaiheen odotetaan valmistuvan vuoden 2025 loppupuolella. Varastointikapasiteettia voidaan mahdollisesti kasvattaa tulevaisuudessa.

Renew Economyn mukaan Tesla toimittaa projektia varten yli 400 Megapack-akkua. Kyseessä on yhtiön tähän mennessä suurin sopimus Australiassa.

Suomalaisen Haltonin ja yhdysvaltalaisen Phononicin kehittämä uudenlainen ilmanvaihtoteknologia vihittiin käyttöön torstaina 7. joulukuuta Pierre Charron -arvokiinteistössä Pariisin keskustassa. Ratkaisu perustuu Peltier-kennoihin.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun puolijohteisiin perustuva lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmä otetaan käyttöön kokonaisessa kiinteistössä. Pariisilaistalo on myös ensimmäinen julkinen kohde, johon näiden kahden yhtiön kehittämää TTAP-teknologiaa (Terminal Treatment of Air with Peltier) on asennettu.

"Pierre Charron on upea paikka juhlistaa tätä historiallista hetkeä. Meillä on täysin uusi lvi-teknologia, joka auttaa kiinteistöjen omistajia saavuttamaan yhä tiukemmat ilmastotavoitteet", sanoo Haltonin liiketoimintajohtaja Anu Saxén.

TTAP vähentää kiinteistön energiankulutusta noin 15 prosenttia verrattuna perinteiseen lvi-järjestelmään. Hiilijalanjälki vähenee saman verran. Rakennuksen kustannukset puolestaan laskevat 20 prosenttia.

Säästöä syntyy muun muassa siitä, että vesikiertoisia verkostoja, vedenjäähdyttimiä ja kompressoreita ei ole. Huoltojen tarve vähenee, kun liikkuvia osia on vähemmän.

Vuonna 1877 rakennettu Pierre Charron sijaitsee Pariisin ydinkeskustassa, noin 50 metriä kuuluisasta Champs-Élysées -kadusta. Kiinteistössä on noin 8 500 neliötä toimistoja ja liikehuoneistoja, ja sen omistaa kiinteistöyhtiö Balzac. TTAP-teknologiaan perustuvat ilmanvaihtolaitteet asennettiin peruskorjauksen yhteydessä.

TTAP-teknologia perustuu niin sanottuihin Peltier-kennoihin. Kun puolijohteesta valmistettuun kennoon johdetaan tasavirtasähköä, sen toinen puoli lämpenee ja toinen jäähtyy. Tätä lämpösähköistä ilmiötä käytetään lämpötilojen hallintaan esimerkiksi elektroniikassa ja pienissä jäähdyttimissä.

”Olemme kehittäneet ratkaisua Phononicin kanssa yhdessä muutamia vuosia. Tämä on ensimmäinen yhteistyömme”, Saxén kertoo.

Hänen mukaansa nimenomaan Halton lähti aikanaan etsimään teknologiakumppania uudenlaiselle jäähdytys-lämmitysratkaisulle. Halton on erikoistunut sisäilmaratkaisuihin ja Phononic puolestaan valmistaa puolijohteisiin perustuvia jäähdytysratkaisuja.

Peltier-kennoja sisältävät päätelaitteet asennetaan tuloilmakanaviin, jolloin sisätiloihin virtaavaa ilmaa voidaan lämmittää tai jäähdyttää huonekohtaisesti. Ilmamäärät ovat verraten suuria, minkä ansiosta sisäilma pysyy raittiina ja turvallisena.

Jäähdytys ja lämmitys kuluttavat usein yli 40 prosenttia liikerakennusten energiasta, joten kyseessä ei ole vähäpätöinen tehostuskohde.

"Teknologia on herättänyt hurjan paljon kiinnostusta. Odotamme kovasti, että pääsemme esittelemään Pierre Charronin ratkaisuja asiakkaille. Uusia TTAP-projekteja on vireillä muun muassa Yhdysvaltain itärannikolla", Anu Saxén kertoo.

”Muualla myös aurinkopaneelien yhdistäminen järjestelmään voisi olla fiksua. Alun perin ajatus oli hyödyntää aurinkosähköä jo tässä pilotissa, mutta Pariisin ydinkeskustan tiukat rakennusmääräykset eivät sallineet tälle katolle aurinkopaneeleja.”

Myös Ranskassa on muutamia kohteita esisuunnittelussa ja Suomessakin tätä ratkaisua on jo tarjottu muutamille asiakkaille.

Saxénin mukaan ratkaisu soveltuu esimerkiksi koko Euroopan ilmastoalueelle pohjoisesta etelään, mutta ei juuri tätä kuumempiin paikkoihin. Sinne, missä tarvitaan lähes pelkkää viilennystä, tarvittaisiin erilainen tuote. Ehkä sellainenkin tulee vielä markkinoille.

”Jatkokehitämme sekä Peltier-tekniikkaa että tuotekonsepteja”, Saxén sanoo.

TTAP-teknologian tuoma vähähiilisyys ja kustannusten lasku nostavat kiinteistöjen arvoa, mikä lisää kiinonstusta tekniikkaan.

Halton ja Phononic julkistivat syyskuussa lisenssisopimuksen, jonka avulla TTAP-teknologia tuodaan markkinoille. Yhteistyön ideana on yhdistää Haltonin osaaminen energiatehokkaissa, terveyttä edistävissä sisäilmastoissa ja Phononicin kehittämä puolijohdeteknologia.

Lue myös:

Materiaalitieteilijät ovat onnistuneet ratkaisemaan yhden geologian ja geokemian hankalimmista ongelmista: miten kalkkikiven sukuista kivilajia dolomiittia voi ylipäätään muodostua. Ongelma ehti vaivata tiedemaailmaa muodossa tai toisessa noin 200 vuotta – vaikka nykytieteen tasolla ongelmasta ei ole tiedetty läheskään kaikkea näin kauan.

Tutkimustuloksesta ja historiasta kerrotaan useissa lähteissä, kuten lehdistötiedotteessa.

Dolomiitti on kemiallisesti kalsiummagnesiumkarbonaattia, CaMg(CO₃)₂. Se ei ole Maan päällä erityisen yleistä, mutta ei varsinaisesti harvinaistakaan. Esimerkiksi Pohjois-Italiassa dolomiitti on antanut nimensä Dolomiittien vuoristolle, joka on yksi monista Alppien harjanteista, ja jonka huiput kohoavat enimmillään reiluun 3300 metriin merenpinnasta.

Wenhao Sunin johtaman ryhmän mukaan dolomiitti muodostuu vesiliuoksesta saostumisen ja osittaisen uudelleenliukenemisen sykleissä.

Yhdysvalloissa ja Japanissa työskentelevien tutkijoiden tulokset eivät kirjoita geokemian tietämystä täydellisen tyhjälle taululle, Chemical & Engineering News -lehdessä huomautetaan. Syklisen saostumisen merkitys on saatu selville jo aiemmin yleisellä tasolla.

Kimin ryhmän saavutus on silti merkittävä, sillä heidän tietokonemallinsa selittää yksityiskohtaisesti, mitä saostumis- ja liukenemissyklien aikana tapahtuu. Tämän uuden tiedon pohjalta tutkijat onnistuvat laatimaan kokeen, jossa he saivat muodostettua dolomiittia laboratoriossa 100 nanometrin eli 0,0001 millimetrin paksuisen siivun.

Määrä voi kuulostaa häviävän vähäiseltä, mutta ennen tätä kukaan maailmassa ei ollut saanut aikaan 1,7 nanometriä enempää. Parannus entiseen on siten 60-kertainen.

Tästä ongelma johtuu

Dolomiitin muodostumisen ongelmana on sen kiderakenne, ei kemiallinen koostumus sinänsä. Dolomiittikiteessä kalsium- ja magnesiumionit ovat nimittäin järjestyneet vuoronperäisiin tasoihin karbonaatti-ionien väliin, eivät sikin sokin (vrt. kaavio alla).

Tällainen vuoronperäinen järjestys ei tuottaisi vaikeuksia, jos kalsium ja magnesium käyttäytyisivät kemiallisesti aivan eri tavoin. Silloin sopivissa oloissa kemialliset voimat voisivat särmätä ne suoraan paikoilleen.

Kalsium ja magnesium ovat kuitenkin kemiallisesti molemmat varsin samankaltaisia, molemmat niin sanottuja maa-alkalimetalleja. Jos vesiliuos sisältää näistä ioneista (Ca²⁺ ja Mg²⁺) molempia – kuten esimerkiksi merivesi ja monet makeat mineraalivedet sisältävät – ne saostuvat keskenään täysin sekalaisiin asemiin.

Karbonaatti-ionien ja metalli-ionien välillä vallitsee tietenkin järjestys niiden vastakkaisen sähkövarauksen vuoksi mutta paikkavalinta metalli-ionien eli kalsiumin ja magnesiumin kesken tapahtuu sattuman kaupalla.

Koska kalsium ja magnesium eivät kuitenkaan ole täysin samanlaisia, vuoronperäinen järjestys on hieman stabiilimpi. Mekanismia kaaoksesta järjestykseen ei kuitenkaan tiedetty, eikä tällaista kemiallista reaktiota ollut onnistuttu toteuttamaan laboratoriossa aiemmin mainittua 1,7 nanometriä eli viittä dolomiitin kidekerrosta enempää.

Syklinen muodostuminen ratkaisee tämän ongelman. Välillä kide altistuu kalsium- ja magnesiumkarbonaattien suhteen kylläiselle vesiliuokselle, välillä taas laimeammalle liuokselle, C&EN kirjoittaa.

Kimin tietokonemalli osoitti, että kiteen pinnalle kulloinkin muodostuva metalli-ionien kerros saostuu aina ensin satunnaisesti. Sitten ”väärässä” paikassa olevat ionit liukenevat hanakammin pois kuin ”oikeassa” paikassa olevat. Vähä vähältä pintakerros rikastuu joko kalsiumiksi tai magnesiumiksi sen mukaan, mitä kerroksen alta löytyy.

Luonnossa meren rannalla kivet kastuvat laimeammasta vedestä, joka kuivuessaan väkevöityy. Koska rannalla aaltojen ja vuoroveden myötä nämä tapahtumat toistavat itseään, dolomiittia voi muodostua rannikoilla.

Tietyissä rannikkolaguuneissa dolomiittia muodostuu luonnossa nykyisinkin, esimerkiksi Brasilian kaakkoisrannikolla ja Persianlahdella.

Tutkijat toteuttivat työnsä ensin laskennallisesti ja sen jälkeen kokeellisesti. Vesihuuhtelun sijasta he käyttivät kiteen liuottamiseen nopeampaa, kekseliästä menetelmää: syklistä elektronisäteilytystä elektronimikroskoopissa. Elektronisäteily hajottaa vettä ja synnyttää happoa, niin että liukeneminen tapahtuu nopeammin.

Tällä tavoin Kim ja hänen työtoverinsa saivat aikaiseksi tunnissa 300 kidekerrosta dolomiittia 80 asteen lämpötilassa.

Kuuma elektronimikroskooppi ei kuitenkaan vastaa luonnon olosuhteita. Suoraan merenrantoja vastaavissa oloissa dolomiittia ei olekaan onnistuttu toistaiseksi valmistamaan.

Tieteellinen raportti tutkimuksista on julkaistu erittäin arvostetussa Science-lehdessä. Artikkelin ensimmäisenä kirjoittajana mainitaan Jonsoo Kim. Tämä maininta tarkoittaa yleensä suurinta vastuuta käytännön työstä.

Sveitsiläiset robotiikan tutkijat ovat rakentaneet robottikaivurin, joka onnistui rakentamaan autonomisesti kuusi metriä korkean ja 65 metriä pitkän kivimuurin. Oberglattiin Zürichin lähelle, sveitsiläisen automaatioyhtiö Eberhardin tontille toteutetusta muurista kerrotaan lehdistötiedotteessa.

Saavutus on sikäli oleellinen, että kivet eivät olleet standardiin tiilimäiseen muotoon leikattuja harkkoja, joita kasataan siististi laboratoriossa, vaan muodoltaan epämääräisiä luonnonkivilohkareita ulkoilmassa. Toisin sanoen robotin täytyy tunnistaa kivenmurikoiden muoto ja sommitella ne oikein, ettei muuri sorru.

Robotti pohjautuu Menzi Muck -yhtiön M545x-kaivuriin, joka on 13,5 tonnin massallaan ja 115 kilowatin moottorillaan niin sanotusti täyden mittakaavan laite eikä pienoismalli. Siihen on lisätty inertiapaikannin runkoon, lidarit eli valotutkat sekä koppiin että kauhanvarteen, satelliittipaikannin sekä laskentayksikkö.

Heap-nimen saanut robotti osaa punnita lohkareiden painon ja likimain arvioida niiden painopisteen sijainnin. Sen jälkeen tekoälyalgoritmi etsii kullekin kivelle parhaan paikan.

Robotti kykenee tällä tavoin suunnittelemaan 20–30 kiven asettelun yhdellä kertaa ennen kuin se ryhtyy suorittamaan työtä. Yksittäiset kivet voivat olla jopa tonnin eli 1000 kilogramman painoiset.

ETH-yliopiston eli Zürichin teknillisen korkeakoulun johtamaan tutkimushankkeeseen osallistui useita paikallisia yrityksiä. Tutkijat ovat laatineet saavutuksestaan myös tieteellisen artikkelin, joka on julkaistu Science Robotics -lehdessä.

Tulevaisuudessa yksityinen 5g-verkko voi mahdollistaa sen, että terveydenhuollossa potilaita hoidetaan virtuaalilasit päässä jopa leikkaussalissa.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa (Oys) alkaa teknologiahanke, jota EU rahoittaa.

Projektin ensisijaisena tavoitteena on ottaa käyttöön yksityinen 5g-verkko sairaalan vaativissa ympäristöissä, kuten leikkaussaleissa, toimenpideyksiköissä ja valikoiduilla potilasosastoilla. Hankkeessa aiotaan luoda turvallinen ja suurikapasiteettinen langaton verkko sairaalaympäristöön.

”Nyt projektissa rakennettava verkko on sekä turvallinen että huoltovarmuuden kannalta erinomainen, ja toimii pohjana myös muille innovatiivisille terveydenhuoltoa tukeville ratkaisuille. Ratkaisumme tulee tulevaisuudessa käyttöön varmasti laajasti niin Suomessa kuin Euroopassakin”, kertoo hankkeen koordinaattori ja Edzcomin johtava avainasiakaspäällikkö Petri Parviainen tiedotteessa.

Oysin ja Edzcomin lisäksi hankkeessa ovat mukana Oulun yliopisto ja Wicoar Technologies.

Hankkeella luodaan Oulun yliopistolliseen sairaalaan turvallinen ja yksityinen 5g-infrastruktuuri langattomille terveydenhuollon ratkaisuille. Siinä keskitytään erityisesti puettavaan teknologiaan, joka sisältää lisätyn todellisuuden (ar) ja virtuaalitodellisuuden (vr).

Puettavan teknologian hyödyntäminen mahdollistaa paremman kommunikaation ja tiedon esittämisen siten, että sairaalan ammattilaiset saavat tarvittavan tiedon oikeanlaisena ja oikeaan aikaan. Tämä mahdollistaa enemmän aikaa potilastyöhön ja vähentää päätteellä istumista, projektissa uskotaan.

”Tässä täysin uudessa terveydenhuollon kehittämishankkeessa Oulun yliopisto varmistaa yksityisen 5g-verkon soveltuvuuden sairaalaympäristössä ja testaa puettavien teknologioiden käytettävyyttä aidoissa olosuhteissa”, sanoo Oulun yliopiston tutkimus- ja projektipalveluiden johtaja Emma Pirilä tiedotteessa.

Hankkeessa Oulun yliopisto testaa yksityisten 5g-verkkojen soveltuvuutta sairaalaympäristöön ja tutkii ar/vr-teknologioiden käytettävyyttä. Se myös jalostaa ja optimoi edistyneitä tiedon jakamis- ja visualisointitekniikoita.

Yksityisen 5g-verkon kerrotaan olevan tärkeää käytettävyydelle, keskeytymättömälle toimivuudelle ja tietoturvalle.

Oys on osa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohdetta.

Hanke on yksi 42:sta, joita Euroopan terveys- ja digitaalivirasto rahoittaa osana CEF Digital -ohjelmaa.

Insinööriliitto julistaa vuorokauden mittaisen työnseisauksen 14. joulukuuta valikoidussa teknologiateollisuuden yrityksissä vastalauseena hallituksen työelämäheikennyksille. Lakko koskee tuhansia liiton jäseniä, Insinööriliitto kertoo tiedotteessaan.

"Olemme eri tavoin yrittäneet viestittää hallitukselle, että sen ajamat työelämän heikennykset ja osa uudistuksista ovat mittaluokaltaan ja vaikutuksiltaan liian suuria. Olemme ilmaisseet halumme neuvotella asioista, mutta viestimme on mennyt kuuroille korville. Emme voi vain katsoa sivusta, kun suomalaisen työelämän kalenteria käännetään menneeseen”, puheenjohtaja Samu Salo sanoo tiedotteessa.

Insinööriliiton painostustoimet kohdistuvat osin samoihin yrityksiin, jotka ovat Teollisuusliiton ilmoittaman työnseisauksen piirissä 14. joulukuuta. Tarkka lista painostustoimien kohteena olevista yrityksistä on julkaistu Insinööriliiton verkkosivuilla.

"Huoli työelämän heikkenemisestä ja sopimusjärjestelmän tulevaisuudesta on yhteinen. Me teemme yhteistyötä eri liittojen kanssa omista lähtökohdistamme tilanteen mukaan”, Salo sanoo.

Torstaina 7. joulukuuta ilmoitettu työnseisaus on ensimmäinen Insinööriliiton ilmoittama suora painostustoimi. Insinööriliiton puheenjohtajan mukaan liitto on valmis myös kiristämään painostusruuvia, jos tarvetta ilmenee.

"Eihän tämä ole sellainen tilanne, jota haluaisimme, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Hallituksen työelämäuudistukset kohtelevat kaltoin tuhansia ja taas tuhansia liiton jäseniä ja synkentävät työmarkkinasopimisen tulevaisuuden. Työmarkkinoilla asioita tehdään yhdessä neuvotellen ja sopien, ei yksipuolisesti sanellen.”

Salon mukaan elinkeinoelämä, työnantajaliitot ja yritykset ovat yrittäneet ottaa hallituksen ja palkansaajaliikkeen välisessä mittelössä viattoman sivustakatsojan roolia. Hänen mielestään niiden on korkea aika myöntää olevansa tulehtuneeseen tilanteeseen syyllisiä huomattavasti enemmän kuin antavat ymmärtää.

"Työantajajärjestöjen toiveet ja kynänjälki näkyvät Orpon hallituksen ohjelmassa. Sinne on kerätty lähes kaikki, mitä työnantajajärjestöissä on kehdattu pyytää. Mutta sen hinnaksi on muodostumassa jäsenyritysten toimintaympäristön vakauden vakava ja pitkäaikainen vaarantuminen, kiitos hallituksen jääräpäisyyden ja työnantajien halun selkävoittoon”, Salo sanoo.

Lue myös:

Kreate allekirjoitti Vihdin kunnan kanssa sopimuksen Hankasalontien urakan rakentamisesta. Noin 1,5 kilometriä pitkä Hankasalontie tulee toimimaan alueen pääkatuna. Se koostuu 7,5 metriä leveästä ajoradasta, istutuskaistasta sekä neljä metriä leveästä yhdistetystä jalkakäytävästä ja pyörätiestä.

"Mielenkiintoisen urakasta tekee haastavat pohjaolosuhteet sekä mittavat kunnallistekniset työt. Kadut ovat paikoin korkeilla penkoilla ja syvissä kallioleikkauksissa. Hankkeessa rakennetaan suuri määrä esikuormituspenkereitä, joista osa puretaan painuma-ajan jälkeen ja korvataan kevennysmateriaalilla”, kertoo hankkeen työpäällikkö Samuel Laitinen Kreatelta tiedotteessa.

Hankkeeseen kuuluu myös kallioavoleikkauksia sekä kanaali- ja irtilouhintaa.

Kreate aikoo hyödyntää Hankasalontien rakentamisessa mahdollisimman paljon kierrätys- ja uusiomateriaaleja.

"Neitseellisen maa-aineksen korvaaminen kiertotaloustuotteilla lupien niin salliessa lisää infrarakentamisen ympäristöystävällisyyttä", Laitinen sanoo.

Kreate tutkii muun muassa mahdollisuuksia käyttää Hankasalontien urakan tien rakennekerroksissa keräyslasista valmistettua vaahtolasimursketta ja kierrätetystä betonista ja tiilestä valmistettua mursketta.

Hankasalontien urakan tilaajana on Vihdin kunta ja urakkasumma lähes 10 miljoonaa euroa. Urakka valmistuu kokonaisuudessaan viimeistään toukokuun 2025 loppuun mennessä.

Vihtiin rakennettavan väyläurakan lisäksi Kreate on kasvattanut tilauskantaansa viime kuukausina myös muilla hankkeilla. Yhteensä tilauskantaan on kirjattu eri rakentamishankkeita lähes 40 miljoonalla eurolla.

Näihin kuuluvat Tornion ratapihan rakentamisurakka, siltahankkeet Sastamalassa ja Tampereella sekä yksityissektorin teollisuushankkeet.

Lue lisää:

Kuluvan vuoden puolivälistä asti Venäjä on liki varmasti täydentänyt iranilaisvalmisteisten Shahed-hyökkäyslennokkien arsenaalia kotimaisen aseteollisuuden rakentamilla vastaavilla laitteilla.

Asiasta kertoi Britannian puolustusministeriö keskiviikkoisessa katsauksessaan X-viestipalvelussa. ”Liki varmasti” viittaa tässä englanninkieliseen muotoiluun ”Almost certain”, ja se tarkoittaa 95 prosenttia tai suurempaa todennäköisyyttä ministeriön virallisella skaalalla.

Ministeriön mukaan Venäjä pyrkii nyt liki varmasti muuttamaan lennokkien teknologiaa Ukrainan sodan operatiivisten kokemusten mukaan.

Yksi esimerkki edellämainitusta toiminnasta on marraskuussa pudotettu laite, johon oli kertoman mukaan asennettu ukrainalainen sim-kortti sekä 4g-modeemi. Kyseessä on todennäköisesti (”likely” eli 55–75 %) venäläisten improvisoima ratkaisu, jolla pyritään parantamaan dronen navigointikykyä turvautumalla tukiasemiin. On myös realistinen mahdollisuus (”realistic possibility” eli 40–50 %), että virityksellä pyritään torjumaan Ukrainan elektronista sodankäyntiä.

Joitakin venäläisvalmisteisia lennokkeja on myös todennäköisesti maalattu mustaksi, jotta niitä olisi vaikeampaa tunnistaa öiseen aikaan.

Tällä hetkellä hyökkäyslennokkeja käytetään entistä enemmän suurissa hyökkäyksissä, joiden tavoitteena on tukahduttaa ukrainalainen ilmapuolustusjärjestelmä. Ukraina kuitenkin onnistuu edelleen neutraloimaan pääosan lennokeista.