Suomessa on lähes 140 toimivaa vesivoimalaa, jotka ovat teholtaan vähintään megawatin suuruisia. Esittelemme ne supergraafiksi kootulla interaktiivisella kartalla.
Voimaloiden yhteisteho yltää noin 3 225 megawattiin. Keskimääräisen vesivoimalan teho on noin 23,3 megawattia.
Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva vesivoimalaitos valmistui Kainuun Ämmäkoskeen vuonna 1917. Sen omistaa Kainuun Voima. Nykyään vanhimmat koneistot siellä ovat 1940-luvulta.
Tampereen vanhimmat voimalat eivät ole sellaisenaan enää käytössä. Kartassa ei esitellä museokäytössä olevia voimaloita.
Vesivoimalaitokset jaetaan kolmeen kokoluokkaan niiden tehon perusteella:
• alle 1 MW:n laitokset ovat minivesivoimaloita
• 1–10 MW:n laitokset ovat pienvesivoimaloita ja
• yli 10 MW:n laitokset ovat suurvesivoimaloita.
Kartassa näkyvät vesivoimalaitosten koneistojen vuosiluvut. Samassa laitoksessa voi olla useita koneistoja, jotka ovat valmistuneet eri vuosina. Graafin vuosiluku kuvaa yleensä vanhinta laitoksessa käytössä olevaa koneistoa, eli useimmiten käytännössä samaa kuin laitoksen valmistumisvuosi.
Klikkaamalla pistettä saat vesivoimalaitoksen tiedot esiin.
Nostimme kartalta erikseen esiin muutaman erikoisuuden.
Melo on PVO Vesivoima Oy:n 67,9 megawatin voimalaitos Kokemäenjoen vesistössä vuodelta 1971. Siihen tehtiin massiivinen patokorjaus vuonna 2022. Se oli Suomen ensimmäinen maapatoon rakennettu porapaaluseinä ja samalla se on Suomen syvin porapaaluseinärakenne.
Jumiskossa on Suomen suurin putouskorkeus, 96 metriä. Laitos valmistui vuonna 1954 ja peruskorjattiin vuonna 2021. Tämän 27,8 megawatin voimalan omistaa PVO Vesivoima Oy.
Kuhankoski on Suomen uusin voimalaitos. Se valmistui vuonna 2023, 100 vuotta vanhan laitoksen viereen. Etelä-Savon Energian voimalan teho on 5,4 megawattia. Vanhan ja uuden yhteenlaskettu teho on 8 megawattia.
Vuonna 1921 voimaloiden teholuokka yli kymmenkertaistui, kun Kuusankoskelle valmistui 19,7 megawatin voimalaitos metsäteollisuuden tarpeisiin. Nykyään se on UPM:n omistuksessa.
1930-luvun vesivoimaloista pyörii edelleen 11, 1940-luvulla valmistuneista sähköä tuottaa kuusi. Tuolta ajalta suurin yhä käytössä oleva voimala on Fortumin nykyään omistama Pyhäkosken 146 megawatin voimala Oulujoessa, joka valmistui vuonna 1949.
1950-luvulla rakennettuja voimaloita on yhä käytössä 26.
Merkittävä vesivoimatuotannon harppaus tapahtui 1950- ja 1960-luvuilla, kun esimerkiksi Kemijoki Oy patosi koskia Lapissa.
Petäjäskosken voimalan kolmesta koneistosta yksi on vuodelta 1957, loput on uusittu. Niiden sähköntuotantoteho on yhteensä 169 megawattia.
1960-luvun vesivoimaloista käytössä on 21. Monia tuon ajan koneistoja on uusittu viime vuosikymmeninä. Turbiinien ja muiden osien käyttöikä on yleensä viitisenkymmentä vuotta. Pieniä voimaloita on myös purettu ja jokia ennallistettu luonnontilaan.
Yhä 17 voimalassa on 1970-luvulla valmistunut tai silloin vaihdettu koneisto. 1980-luvulta voimaloita on on käytössä 18, 1990-luvulta 15.
2000–2020-luvuilla on uusittu tai rakennettu 11 voimalaa.
Fortumin omistama Imatrankosken vesivoimalaitos uusittiin vuonna 2006. Se on teholtaan Suomen suurin, 192 megawattia.
Suuria vesivoimaloita tuskin voi Suomen jokiin rakentaa lisää, mutta niitä voi käyttää uudella tavalla sähkön varastoinnissa. Kemijoki Oy suunnittelee useiden 200600 megawatin pumppuvoimaloiden rakentamista Kemijokeen. Ne voisivat lisätä vesivoiman säätökykyä jopa 4 000 megawatilla.
Vesivoimalaitosten kylkeen on rakennettu sähkövarastoja, jotta sähköverkon säätö sekä tuotannon ja kysynnän vaihtelun tasapainottaminen olisi helpompaa.
Voimalaitoskartta perustuu Energiaviraston voimalaitosrekisteriin, johon on listattu yli yhden megawatin kokoluokan vesivoimalat. Lisäksi mukana on neljä hieman pienempää laitosta.
Pienten alle megawatin vesivoimalaitosten yhteisteho ylsi vuoden 2022 lopussa yhteensä noin 30 megawattiin.
Lue myös: