Uutiset ja blogit

Hallitus esittää muutoksia kansallisiin tietosuojalakeihin. Jos eduskunta hyväksyy lakimuutoksen, jatkossa myös viranomaisille voidaan määrätä tietosuojalainsäädännön rikkomisesta seuraamusmaksu eli niin sanottu gdpr-sakko.

Laki- ja konsulttiyhtiö Lecklén tietosuojajuristi Aaro Kuusikosken mukaan julkisen sektorin jättäminen sanktioiden ulkopuolelle on saattanut johtaa epäselviin tilanteisiin, joissa samankaltaista tehtävää hoitavia toimijoita kohdellaan eri tavoin.

”Esimerkiksi yksityiset terveydenhuollon toimijat ovat tällä hetkellä seuraamusmaksujen piirissä, mutta julkisen puolen toimijat eivät ole, vaikka he toimivat samanlaisten tietojen parissa”, Kuusikoski sanoo.

Tietosuojalakia vuonna 2018 säädettäessä päädyttiin siihen, ettei viranomaisille voi määrätä seuraamusmaksuja. Taustalla vaikuttivat perustuslakiin liittyvät seikat ja valtiosääntöoikeudelliset näkökohdat sekä se, että viranhaltijat toimivat jo ennestään virkavastuulla.

”Asia on herättänyt keskustelua jo muutaman vuoden ajan. Myös Suomen tietosuojavaltuutettu on toivonut muutosta ja esittänyt, että julkinen sektori pitäisi saada sanktioiden piiriin. Ongelmana on pidetty sitä, että budjetti- ja määrärahaperusteisessa viranomaistoiminnassa seuraamusmaksut voivat olla pois määrärahoista ja siten vaikuttaa viranomaisen toimintaan”, Kuusikoski kertoo.

Julkinen sektori samalle viivalle yksityisten toimijoiden kanssa

Hän ymmärtää myös maallikoiden ihmettelyn julkisen sektorin keskinäisistä sakotuksista. Vastaavia esimerkkejä kuitenkin löytyy.

”Ehkä tunnetuin esimerkki on hankintalaki, jonka säännösten rikkomisesta markkinaoikeus voi määrätä seuraamusmaksun hankintayksikölle. Julkiselle sektorille määrättävät seuraamusmaksut eivät siis ole täysin poikkeuksellisia.”

Lakimuutoksen taustalla on pyrkimys tehostaa seuraamusjärjestelmää ja tasapainottaa eroja julkisen ja yksityisen sektorin kohtelun välillä.

”Tähän asti julkinen sektori on voinut välttyä seuraamusmaksuilta sellaisissa tapauksissa, joissa yksityisen sektorin toimija olisi saanut seuraamusmaksun.”

Vaikka vain pieni osa rikkomuksista lopulta johtaisi seuraamusmaksuihin, lakimuutos toisi tietosuojaviranomaiselle uuden keinon valvoa tietosuojalainsäädännön noudattamista.

”Valvovalla tietosuojaviranomaisella on jo ennestään mahdollisuus esimerkiksi huomauttaa toiminnasta tai jopa kieltää käsittely kokonaan. Nyt ehdotettujen seuraamusmaksujen enimmäismäärä olisi 500 000 tai miljoona euroa riippuen rikkomuksesta. Sanktiouhalla on arvioitu olevan ennalta estäviä vaikutuksia.”

Kuusikoski huomauttaa, ettei tietosuoja-asetuksen rikkominen tarkoita automaattisesti seuraamusmaksun määräämistä.

”Seuraamuksen tulee olla oikeassa suhteessa rikkomukseen. Seuraamusmaksu tulee yleensä kyseeseen vakavammissa rikkomuksissa.”

Lakiuudistuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2027 alussa, jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen.

Lue myös Tekniikka&Taloudesta:

Ensi syyslukukaudella Jyväskylän yliopistossa alkaa Suomen ensimmäinen turvallisuusteknologian diplomi-insinöörikoulutus. Samalla yliopisto käynnistää myös tilasto- ja datatieteen DI-koulutuksen.

Kumpikin uusi koulutuslinja alkaa matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Jo ennestään Jyväskylän yliopistossa on koulutettu diplomi-insinöörejä informaatioteknologian tiedekunnassa, vuodesta 2020 alkaen.

Tänä vuonna opiskelijoiksi haluavat ovat jo jättäneet hakupaperinsa. Tilasto- ja datatieteessä sisäänotto on 30 opiskelijaa.

Turvallisuusteknologiassa sisäänottoa kasvatetaan vähitellen

Koska turvallisuusteknologian koulutuslinja on täysin uusi, sen sisäänottoa kasvatetaan portaittain, kertoo koulutuksesta vastaava varadekaani Pekka Koskinen.

Nyt opiskelijoita alan tekniikan kandidaatin opintoihin otetaan 30, ensi vuonna 50 ja myöhempinä vuosina vielä enemmän. Nämä opiskelijat saavat samalla opinto-oikeuden DI-tutkintoon, kun suorittavat ensin kandidaatin tutkinnon.

Turvallisuusteknologiasta on samalla pian mahdollista suorittaa myös tekniikan tohtorin tutkinto. Tohtoriohjelmaan hakevat voivat olla pohjakoulutukseltaan monenlaisen soveltuvan alan diplomi-insinöörejä.

Turvallisuusteknologia on tekniikan sisällä hyvin monitieteinen ala: siinä opiskellaan muun muassa säteily-, kemikaali-, bio- ja kyberturvallisuutta. Lisäksi tutkintoon sisältyy opintoja johtamisesta ja lainsäädännöstä.

”Kandidaatin tutkinnon luonnontieteellinen pohja on melko fysiikkapainotteinen. Kemikaalit ja niiden turvallisuus kuitenkin tuovat mukaan kemiapuolen, ja turvallisuus ihmisille ja muille eliöille tai laajemmin ympäristölle biologian ja ympäristötieteen. Monitieteinen luonnontieteen pohja antaa hyvän perustan turvallisuusasioiden tarkasteluun”, Koskinen sanoo.

”Tietysti ihmisen ymmärtäminen sekä turvallisuusprosessit ja lainsäädäntö ovat olennaista osaamista siihen kylkeen.”

Onko maailman viime vuosien epävakaus toiminut kimmokkeena uudelle koulutusohjelmalle?

”Se on ehkä tuonut suunnitelmiin lisää vauhtia ja motivaatiota, mutta kyllä ajatus on lähtöisin ihan tästä tiedekuntamme tutkimusprofiilista. Meillä on kiihdytinlaboratorio, missä tutkitaan ydinfysiikkaa, ja meillä on Säteilyturvakeskuksen kanssa työelämäprofessori”, Koskinen luettelee ja jatkaa:

”Sitten meillä on tutkittu paljon esimerkiksi bentoniittia. Se on materiaali, joka liittyy ydinjätteen loppusijoitukseen. Kemian puolella on tutkittu kiertotalousasioita. Meillä on myös virustutkimusta biologian puolella sekä tilastotiedettä, joka liittyy monella tavalla turvallisuusasioihin: sillä voidaan tehdä ja analysoida vaikkapa virusten leviämismalleja.”

Tilasto- ja datatiedettä Jyväskylän yliopistossa on voinut opiskella jo pitkään filosofian kandidaatti- ja maisterikoulutuksen puolella. Alan DI-koulutuksessa näkökulma muuttuu entistä käytännönläheisemmäksi, puhtaasta matematiikasta ja tilastotieteestä soveltavaan suuntaan.

”Kurssitarjontaan tulee mukaan hyvin käytännönläheisiä kursseja, esimerkiksi kaupan tuotteen hinnan optimointia ja tämän tyyppistä diplomi-insinöörikoulutukseen soveltuvaa, enemmän soveltavaa sisältöä eikä vain sitä kovaa tiedettä.”

Tämän päivän innovaatioinsinööreille muistutus: Noin 130 vuotta sitten italialainen Guglielmo Marconi sai patentin radiolle Britanniassa. Hän oli jo aiemmin saanut audienssin Italiassa korkean viranomaisen luo esitelläkseen radioaaltokeksintöään, mutta hänelle oli sanottu, että "tämä on ministeriö eikä mielisairaala".

Älä siis masennu, vaan hae oikeat kumppanit, kuten Marconi, jolla oli Yhdysvalloissa tukenaan Thomas Edison ja Andrew Carnegie. Langaton lennätin ja radio kulkivat käsi kädessä.

Kannattaa lukea näiden keksintöjen historia: teknologian, sisällön ja kaupallistamisen salasuhteet. Se antaa tukea tekoäly-, kvantti- ja kryptomaailman ymmärtämiseen.

Tätä taustaa vasten tajuaa, miksi Bill Gates osti Leonardo da Vincin historialliset muistiinpanot. Nyt on tärkeää lukea Suomen allekirjoittaman, kohut nostaneen Pax Silica -deklaraation visio ja yhteenveto.

Kahvitauoilla pohditaan historiaa ja tulevaisuutta. Yhdysvalloissa valtamedia on jo paikallisten oligarkkien hallussa, lukuun ottamatta New York Timesia ja Murdochin hallitsemaa imperiumia. Eurooppalaiset kollegat vannovat Financial Timesin nimeen riippumattomana mediana unohtaen, että tuo 8 800 ihmisen organisaatio on osa Nikkei-yhtymää.

Suomen johdon pitäisi alkaa hommiin muistioteollisuuden sijaan. Nykyinen toiminta on kuin poronsarviuutteen myymistä. Sen ainoa vaikutus on, että ukkojen alkaa tehdä mieli jäkälää. Se, että valtion velkaa on 140 000 euroa per nelihenkinen perhe, ei nostata muuta kuin huolta. ”Metsälän Nesteen kahvikerhokin osaisi johtaa paremmin”, sanoi johtava kryptoasiantuntija.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta taitaa olla tänä päivänä se ennakkoluulottomin yhteisö, pitäkää silmät auki toukokuun lopussa.

Toivoa herättää se, että Elina Valtonen kuuntelee digitalouden edelläkävijöitä. Mutta Ruotsilla on oma EU-ministeri Jessica Rosencrantz, joka myy ruotsalaista rahoitusmarkkinaa ja innovaatioideoita Euroopalle ja EU:lle. Jenkkiproffa Anu Bradford pohtii, säänteleekö EU jo liikaakin. Ruotsalaiset eivät tästä piittaa, vaan keskittyvät innovoimaan.

Kollega totesi sen, mikä pätee businessideoihin ja avioliittoon: ”Mitä pienemmät ja realistisemmat odotukset, sitä pidempi kesto”.

Tänään töissä ja kotona käydään dialogia siitä, mitä kaikkea uutta on opittava ja kuinka paljon aikaa viikossa on panostettava tiedon ja osaamisen update-projekteihin.

Nuoriso uskoo Warren Buffetin viisauksiin: ”The more you learn, the more you earn”. On syytä muistaa fysikaalinen totuus: Pimeä aine on 27 % maailmakaikkeuden massasta. Älä kuulu tähän joukkoon.

Perusinsinööri Veijo Miettinen on Tekniikka&Talouden pakinoitsija. Nimimerkin takana on useita kirjoittajia, joiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. Pakinat saattavat sisältää fiktiota.

Lue myös:

Tekniikan alan osaajien määrä on lähes kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Vuonna 2006 työssä käyviä tekniikan alan koulutettuja oli 85 000. Vuonna 2023 luku oli noussut lähes 158 000:een.

Tämä kävi ilmi, kun Tekniikka&Talous selvitti Tilastokeskuksen datasta teknillisesti koulutettujen määriä ja palkkatasoa vuosina 2006, 2013 ja 2023.

Suhteellisesti eniten on kasvanut tuotantotalouden ja tietotekniikan tohtorien määrä, joka on lähes kymmenkertaistunut.

Myös muiden tekniikan alojen tohtorintutkinnot ovat moninkertaistuneet.

Tekniikan akateemiset Tekin tutkija Virve Murto kertoo T&T:lle, että tohtorien osalta lähtötaso vuonna 2006 on ollut melko matala eli tohtoreita ei koulutettu kovin paljoa.

”Yksityisen sektorin tarve huippuosaamiselle on kasvanut. Tohtorikoulutusta tehdään laajemmassa mittakaavassa useammissa yliopistoissa, mihin on toki vaikuttanut valtionohjaus yliopistojen perusrahoituksen kautta. Kasvua on siis tullut reippaasti jo ennen nykyistä niin sanottua tohtoripilottia”, Murto sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosina 2024–2027 toteutettavassa tohtorikoulutuspilotissa palkataan 1 000 uutta väitöskirjatutkijaa yliopistoihin suorittamaan tohtorintutkintoa.

Murron mukaan tohtorit työllistyvät hyvin. Heidän työttömyytensä on matalampaa kuin diplomi-insinööreillä. Korkeampi koulutus näkyy myös palkoissa.

Maisema-arkkitehtien määrä on kasvanut 854 prosenttia ja perinteisten arkkitehtien vastaavasti 309 prosenttia.

AMK-insinöörien määrän moninkertaistuminen selittyy osittain koulutusjärjestelmän muutoksilla.

Diplomi-insinöörienkin määrä on kovassa nousussa. Eniten eli 133 prosenttia on noussut tuotantotalouden diplomi-insinöörien määrä. DI-koulutuksista vähiten noussut prosessi- ja materiaalitekniikkakin on kasvattanut määräänsä 56 prosenttia.

”DI-koulutuksen lisääminen johtuu siitä, että työmarkkinat vetävät ja tarvetta hyvälle tekniselle osaamiselle riittää. Teknologiaa on yhä enemmän joka paikassa, ja jonkun se pitää kehittää ja rakentaa”, Murto sanoo.

Supistuneita koulutustaustoja ovat opistoinsinöörien ja lisensiaattien lisäksi rakennusarkkitehdit ja metsätalousinsinöörit.

Näin palkat ovat kehittyneet 10 vuodessa

Vuosien 2013–2023 välillä kokonaisinflaatio on ollut Suomessa Tilastokeskuksen arvion mukaan 21,46 prosenttia. Tätä matalammat palkan kasvuprosentit tarkoittavat ostovoiman heikkenemistä.

Jutussa vertailimme mediaanipalkkojen kehitystä vuosivälillä 2013–2023.

Kahdella koulutustaustalla mediaanipalkat ovat jopa pudonneet euromääräisesti. Tuotantotalouden lisensiaattien palkat ovat viisi prosenttia matalammat ja rakennus- ja maanmittaustekniikan tohtoreilla kaksi prosenttia matalammat kuin vuonna 2013.

Eniten palkat ovat nousseet ylemmillä AMK-insinööreillä sekä tekniikan kandidaateilla ja etenkin tieto-, tietoliikenne-, sähkö- ja automaatiotekniikan aloilla.

Diplomi-insinööreistä vain tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan palkat ovat nousseet suhteessa inflaatiotasoon. Kasvu oli 30 prosenttia verrattuna vuoteen 2013.

Diplomi-insinööreistä palkkakehityksen häntäsijoja pitelee rakennus- ja maanmittaustekniikkaa sekä perinteisesti kovapalkkaista tuotantotaloutta opiskelleet. Heidän mediaanipalkkansa ovat kasvaneet vaisut 14 prosenttia.

Suuri ero on huomattavissa, kun vertaillaan tieto- ja tietoliikennetekniikan tohtoreiden 31 prosentin palkkanousua muihin tekniikan tohtoreihin, jotka löytyvät taulukon pohjalta.

KUVIA PRINTTIIN:

Lue lisää Tekniikka&Taloudesta:

Itämerellä seilaava Tallink-konserni toimi ilman keskitettyä tavaralogistiikkaa varsin pitkään, aina vuoteen 2013 asti.

”Meillä oli pieniä varastoja Tukholmassa, Turussa, Helsingissä, Tallinnassa ja Riiassa”, kertoo konsernin tukitoimintojen johtaja Marko Jurkatamm.

Tavaralogistiikkaa konsernin laivojen myymälöihin hoiti ulkoinen toimija.

”Jossakin vaiheessa volyymit olivat niin suuret, että aloimme laskea, pitääkö meidän maksaa jollekin ulkopuoliselle vai ryhdymmekö tekemään asiat itse.”

Pohdinnan lopputulos oli selvä: kun samoja tuotteita suklaapussista tai vesipullosta alkaen oli varastoituna jokaiseen satamaan, oli ilmiselvää, että prosessi ei ollut kunnossa.

Vuonna 2013 konserni teki päätöksen oman logistiikkakeskuksensa rakentamisesta. Pinta-alaltaan noin 18 000 neliömetrin rakennus valmistui loppuvuodesta 2015. Se sijaitsee Tallinnan itäpuolella Maardussa linnuntietä noin kymmenen kilometrin päässä Tallinnan satamasta.

”Ensimmäinen kysymys oli, mikä olisi keskukselle oikea paikka. Tallinnaan liikennöi tuohon aikaan viisi laivaa ja Tukholmaan kahdeksan laivaa, mutta paikka, jossa keskusta voitaisiin kehittää, oli jo olemassa”, Jurkatamm perustelee sijaintia.

Valtaosaltaan keskus palvelee Tallinkin omia laivoja, hotelleja ja myymälöitä.

”Jonkin verran on ollut muutakin liiketoimintaa, mutta hyvin pieni määrä.”

Tallinnan keskuksen kautta kulkee nyt kaikki laivojen myymälöissä myytävä tavara vesipulloista viinien ja makeisten kautta kosmetiikkaan ja vaatteisiin. Tämän lisäksi siellä säilötään laivojen omaa käyttötavaraa, esimerkiksi työvaatteita ja wc-paperia.

Laivojen keittiöitä keskus ei palvele, vaan ruokatarvikkeet menevät laivoihin suoratoimituksina.

Tavaraa on huippuvuosina tullut yhdessä vuodessa sisään ja mennyt ulos 60 000 eurolavallista.

Logistiikkakeskuksen rooli välivarastona on Jurkatammin mukaan kasvanut. Vielä ennen koronavirusta varastopuskurit pyrittiin minimoimaan, mutta nyt varastossa on enemmän tavaraa sisällä.

”Keskiarvo on kuukaudesta kahteen kuukauteen, riippuen tuoteryhmästä. Laivoilla ei ole fyysisesti kovinkaan paljon bufferia, mutta laivoille on tärkeää saada tavaraa täältä mahdollisimman nopeasti.”

Pallettipaikkoja keskuksessa on noin 14 000, samoin pienhyllypaikkoja.

Logistiikkakeskuksessa työskentelee noin 40 työntekijää. Keskus on auki seitsemän päivää viikossa tyypillisesti 12 tuntia päivässä.

”Logistiikkayhtiöille ei ole kiinnostusta tuoda tavaraa sisään viikonloppuisin, mutta itse varustamme laivojamme seitsemänä päivänä viikossa.”

Niinpä esimerkiksi Tallinnan ja Helsingin välillä liikennöivät alukset saavat tarvittaessa täydennyksiä päivittäin. Vastaavasti Helsingin ja Tukholman välillä kulkevia Silja Serenadea ja Silja Symphonya täydennetään aina niiden käydessä Helsingissä eli joka toinen päivä.

Täydennykset kulkevat Tallinkin omilla trailereilla, joita on 15 kappaletta.

Suomalainenkin tavara tulee ensin toimittajalta Tallinnan keskusvarastoon ja palaa sieltä sitten tarvittaessa Helsingin ja Turun satamiin. Rekkoja ajavat Tallinkin omat kuljettajat, joten konserni ei ole riippuvainen satamatoiminnoista.

Kiireisin työ on Tallinnan ja Helsingin välillä ajavien laivojen täydennys, sillä niiden kääntöaika voi satamassa olla vain tunnin. Tallinkin omille rekoille annetaan viiden minuutin aikaikkuna, jossa ne ajavat trailerin sisään autokannelle ja aloittavat purkamisen.

Laivoissa on autokannen alla keskusvarasto ja tyypillisesti kolme tai neljä tavarahissiä, joilla tuotteet kuljetetaan varastoon tai yläkansien myymälöihin.

Riippuu tavarantoimittajasta, kuinka nopeasti täydennystarpeisiin kyetään vastaamaan. Esimerkiksi virolainen lelukauppias Anvol sijaitsee logistiikkavaraston vieressä, joten tavaraa tulee 24 tunnin vasteajalla.

”Lounaisespanjalaisen viinitoimittajan kanssa pitää ensin laskea, onko heidän hyllyssään tavaraa. Toinen asia on kuljetus. Kolme–neljä viikkoa voi mennä.”

Vaihtelua on myös hankittavan erän suuruudessa. Samppanjaa voidaan kerralla ostaa varastoon vuoden kulutus, mutta vesipullojen volyymi on niin suuri, että niitä pitää hankkia useammin.

Jurkatammin mukaan myynnin trendejä kyetään arvioimaan etukäteen. Esimerkiksi mietoja alkoholijuomia myydään kesäaikaan suhteessa enemmän kuin muina vuodenaikoina.

Eri reittien välillä ei tyypillisesti ole suurta vaihtelua.

”Perusvalikoimamme ja brändit ovat hyvät. Enemmän kyse on hinnoittelusta ja kampanjoinnista.”

Poikkeuksia toki on. Esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välillä matkustaa kesäaikaan paljon aasialaisia, jotka ovat ostajina erittäin hintatietoisia. Niinpä he hankkivat esimerkiksi xylitol-tuotteet nimenomaan laivalta. Toinen asiakasryhmän suosikkituote on Pepsodent-hammastahna.

”Sen myynti on muuten hyvin pientä, mutta nyt me jo muistamme asian ennen kuin myyntiluvut alkavat nousta.”

Aasialaisturistien määrä on muutenkin ollut kasvussa.

”Ei se vielä ole verrattavissa siihen, mitä oli ennen covidia. Voi olla, että se aika ei palaa koskaan.”

Toki yllätyksiäkin tulee.

”Pari vuotta sitten Baltic Queenin risteilyillä Viron ja Tukholman välillä huipputuote oli lakritsipatukka Sukulaku. Yhdellä vuorolla niitä oli ostettu 200 pakkausta ja hylly oli tyhjä.”

Todennäköinen syy kysyntäpiikkiin on sosiaalisen median vaikuttajan toiminta.

Mitä virhettä mökin myynnissä ei ainakaan kannata tehdä? Huoneistokeskuksen toimitusjohtaja Marina Salenius, Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton toimitusjohtaja Tuomas Viljamaa ja OP Kodin johtaja Lasse Palovaara nostavat kukin esiin vaaran paikan Markkinaraati-ohjelmassa.

”Huonot valokuvat”, vinkkaa Salenius.

”Pitää sitä pihapiiriä epämääräisessä, ruokottomassa kunnossa. Se on tehokas keino karkottaa ostajaehdokkaita”, neuvoo Palovaara.

Salenius muistuttaa pitämään mökin kunnossa myös sisältä ja välttämään ”perintötavaran” keräämistä.

”Ei kannata hinnoitella ihan miten sattuu. Data ja asiantuntemus edellä, ei tunteet edellä”, ohjeistaa puolestaan Viljamaa.

Hänen mukaansa tunteet ohjaavat usein liikaa etenkin silloin, jos mökkiä myy itse ja silloin hinnoittelu ”saattaa mennä pieleen”.

Onko parempi hinnoitella aluksi hieman yläkanttiin vai pyytää suoraan itselle realistista summaa?

”Tässä maailmanajassa sellainen ’hinnoitellaanpas yläkanttiin’ aika harvoin tuo optimaalista lopputulosta. Realistisesti kannattaa lähteä liikkeelle”, vastaa Palovaara.

Sama koskee myös asuntomarkkinaa, säestää Viljamaa:

”Kiinteistökaupan kuuluisia viimeisiä sanoja – ’kokeillaanpas nyt vähän korkeammalla hinnalla’. Siinä harvoin lopputulos on kovin hyvä.”

Vaikeimpia myydä ovat Viljamaan mukaan kohteet, joissa on laitettavaa. Hänen mukaansa on melkein parempi, että mökki on joko aivan ”tip top” tai sitten ihan purkukuntoinen, mutta ei siltä väliltä.

”Aika paljon tapahtuu myös sitä, että ostetaan mökki jostain, mutta se on purkukuntoinen, ja käytännössä ostetaan se tontti ja rakennetaan uutta. Tämäkin on ehkä koronan jälkeisen ajan ilmiö, joka on ihan kiinnostava”, Viljamaa kertoo.

Viime vuosina Viljamaalle on tullut myös vastaan kohteita, joissa muuttunut rakentamislaki on innostanut omistajat rakentamaan tontille kaikenlaista ”pientä projektia”.

”Tällaiset ovat välillä välittäjälle vähän haastavia, että mitä kaikkea sieltä löytyy, onko kaikkeen lupa ja mitä kaava mahdollistaa.”

Viime vuoden alusta laki muuttui niin, että esimerkiksi alle 30 neliön varaston tai pihasaunan voi rakentaa ilman lupaa, kunhan rakentamis- ja kaavamääräykset sekä rantarakentamisen säännökset täyttyvät. Kaikki rakennukset kuluttavat yhä tontin rakennusoikeutta.

Toisaalta taas jos mökki on hyvin hinnoiteltu ja se on kohteena kiinnostava, se menee Viljamaan mukaan ”aika lailla ensi näytöltä”.

”Jos on kymmenen näyttöä, voi olla että yhdeksän menee ensimmäisestä näytöstä.”

”Kyllä tässä aika lailla myyjän markkinassa ollaan.”

Lue myös:

Puunjalostusyhtiö Koskisen julkaisi keskiviikkona 13.5. negatiivisen tulosvaroituksen ja samassa yhteydessä se antoi ennakkotietona tammi-maaliskuun lukuja liikevaihdon ja oikaistun käyttökatteen osalta. Tulosraportti ei siten tarjoillut suuria yllätyksiä.

Alkuvuonna yhtiön myynti veti vahvasti, mutta tulos jäi selvästi viime vuoden vastaavan ajan tasosta.

Koskisen tammi-maaliskuun liikevaihto kasvoi 105,0 miljoonaan euroon viime vuoden vastaavan ajankohdan 86,3 miljoonasta eurosta. Modular Financen koostama kolmen analyytikon konsensus odotti lukemaksi 98,2 miljoonaa euroa.

Oikaistu käyttökate laski 6,6 miljoonaan euroon vertailukauden 9,5 miljoonasta eurosta. Analyytikot odottivat 8,8 miljoonaa euroa.

Yhtiön kannattavuus laski, kun oikaistu käyttökatemarginaali laski 6,3 prosenttiin vertailukauden 11,0 prosentista. Analyytikot olivat odottaneet 9,0 prosenttia.

Yhtiö julkaisi keskiviikkona 13.5. tulosvaroituksen, jossa se laski kuluvalle vuodelle antamaansa tulos tulosohjeistusta oikaistun käyttökatemarginaalin osalta.

Koskisen-konsernin vuoden 2026 liikevaihdon odotetaan kasvavan vuoden 2025 tasosta. Oikaistun käyttökatemarginaalin odotetaan jäävän koko vuoden 2025 tasosta, jolloin se oli 8,1 prosenttia.

Aiemmassa ohjeistuksessa yhtiö odotti käyttökatemarginaalin olevan 8–12 prosenttia.

Yhtiön mukaan tulosohjeistuksen päivittämisen syynä olivat taloudellisen ja geopoliittisen epävarmuuden takia jatkuva alhainen kysyntä, erityisesti rakentamiseen käytettävissä puutuotteissa, kohonneet energia-, puunkorjuu-, raaka-aine-, ja rahtikustannukset sekä alkuvuoden operatiiviset haasteet Järvelän sahalla ja koivuvanerituotannossa, mitkä heikensivät liiketoiminnan kannattavuutta.

Toimitusjohtaja: Ennätysmyynti

Yhtiön toimitusjohtaja Jukka Pahta kommentoi tulosuutisessa, että yhtiön liikevaihto nousi kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle ja ylitti ensimmäistä kertaa 100 miljoonan euron rajan.

”Kyseessä oli kahdeksas peräkkäinen kasvuneljännes, mikä osoittaa kasvustrategian määrätietoisen toimeenpanon jatkuvan. Kannattavuus jäi kuitenkin selkeästi vertailukautta heikommaksi. Oikaistu käyttökate oli 6,6 (9,5) miljoonaa euroa”, Pahta jatkaa.

Hänen mukaansa sahateollisuudessa vuosineljännes käynnistyi haasteellisesti. Yhtiö jäi Järvelän sahalla merkittävästi suunnitelluista tuotantomääristä, johtuen haasteista huoltoseisakin jälkeisessä tuotannon ylösajossa sekä alkuvuoden kylmästä säästä.

”Kannattavuutta rasittivat heikko markkinatilanne ja korkeat raaka-ainekustannukset; käyttökate heikkeni ja oli 2,9 (5,4) miljoonaa euroa.”

Sahatavaran markkinatilanne pysyi alavireisenä, eikä hinnoissa nähty merkittävää muutosta.

Levyteollisuudessa koivuvanerin kysyntä ja hinnat säilyivät kauden aikana vakaina. Levyteollisuuden käyttökate heikkeni ja oli 4,0 miljoonaa euroa, kun vertailukaudella lukema oli 4,5 miljoonaa euroa.

Yhtiön mukaan toimintaympäristön riskit ovat edelleen koholla.

Lue myös: