Harvaa yhtä kallista autoa lienee odotettu yhtä paljon kuin Volvon isoa EX90-katumaasturia. Auto onnistuukin monessa asiassa. Ja sitten on pari muttaa.
Volvon nyt jo väistynyt pääjohtaja Jim Rowan veti pressun pois uuden EX90:n päältä maailmanensi-illassa marraskuun alussa 2022. Auto näytti hyvältä, skandinaavisen yksinkertaiselta, modernilta mutta silti tutun volvomaiselta.
Kävimme ajamassa EX90:ää viime syksynä Kaliforniassa. Nuo yksilöt olivat aivan tuotannon alusta, ja niitä vaivasivat erilaiset ohjelmisto-ongelmat, joista raportoivat monet automediat.
Nyt, monen kuukauden kehitystyön jälkeen tuotteen toivoisi olevan valmis.
Hyvät asiat ennallaan
Totesimme EX90:n jo viime syksynä hyvin tehdyksi autoksi. Se oli Kaliforniassa kuiskaavan hiljainen, ja nyt Suomeen tuotuna vaikutelma pysyy ennallaan.
Vaikka ajamamme Twin Performance -versio on varustettu isoilla, 21-tuumaisilla kesärenkailla, on rengasmelu jopa kotimaisella, kevätkarkealla asvaltilla hyvin vähäistä. Ulkopuolistakaan meteliä ei sisään välity, vaan tuulensuhinat ja muut häiriöäänet loistavat poissaolollaan.
Myös jo tuolloin asialliseksi todettu ajettavuus on säilynyt ennallaan. Performance-version ilmajousitettu, aktiivimallinen alusta on yksi mukavimpia ja parhaimpia mitä tässä luokassa on tarjolla.
Se ylittää pienet ja terävät epätasaisuudet hienosti, mutta samaan aikaan esimerkiksi loivissa hidastetöyssyissä tuntuu miellyttävä progressiivisuus. Joustomatka ei lopu kesken, mutta silti alusta ei ole mitenkään vesisänkymäisen epätäsmällinen.
Ohjaus tuntui viime syksynä hieman kevyen puoleiselta, mutta silti hyvin informatiiviselta. Siinä on tarjolla edelleen kaksi tehostustasoa, joista raskaampi on muutamissa kohdissa jopa raskaan tuntuinen.
Silti asetus tulee jätettyä sille, osittain jopa siksi että tämän tyyppiset ohjaukset ovat tänä päivänä harvinaista herkkua.
EX90:n ajoasento on myös mainio ja istuimet ehdottomasti parhaita mitä markkinoilla on tarjolla. Säätövaroja on riittävästi, istuimet ovat riittävän tilavat ja säädettävässä reisituessa riittää säätövaraa.
Istuimen sähkösäädön toteutus on sinänsä mainio, sillä kaikki sujuu yhdellä, istuimen sivuun sijoitetulla ohjaimella.
Sen sijaan ohjauspyörän sähkösäätö löytyy vasta useiden valikoiden takaa. Volvolla luotetaan siihen, että kuljettajat käyttävät ajoasennon muistitoimintoja.
Mutta täydellinen se ei ole
Ohjelmistohaasteita Volvoissa on valitettavasti edelleen. Tämä on fakta, josta on pakko kirjoittaa, sillä sen kieltäminen tai siitä mainitsematta jättäminen ei olisi sopivaa.
Tässä tapauksessa ongelmat alkoivat jo autoa koeajoon noutaessa, sillä EX90 ilmoitti mittaristonsa välityksellä että ilmajousituksessa olisi sen tyypin vika, että autolle pitäisi varata huoltoaika.
Maahantuojalta kerrottiin, että häiriöilmoituksen pitäisi poistua itsestään, ja jos ei poistu, niin auton lukitsemisen ja sen luota poistumisen pitäisi auttaa.
Ei auttanut, sillä seuraavaksi auto kertoi kuljettajan tukijärjestelmänkin vioittuneen, ja lopulta se sytytti varoitusvalot ajonvakautuksen, tutkajärjestelmän, aktiivisten valojen ja kaistaltapoistumisvaroitusjärjestelmän vioista.
Sitten mittaristoon lävähti myös punainen varoitusvalo, joka kertoi turvatyynyjärjestelmän viasta. Tässä kohdassa otimme yhteyden maahantuojaan, joka järjesti auton tarkastukseen jälleenmyyjälle Tampereen Käyttöautoon.
Vianetsintä kertoi, että auton turvatyynyjärjestelmän kiihtyvyysanturiyksikön ohjelmistossa oli bitti vinossa. Kun kalibrointi ei auttanut, ajettiin korjaamolla tuohon yksikköön kokonaan uusi ohjelmisto. Tämä poisti kaikki varoitusvalot ja vikailmoitukset.
Tilanne kertoo kuitenkin siitä, mihin kaikkeen nykyaikaisella väyläteknologialla varustetun auton tietoja käytetään.
Mysteeriksi jäi myös se, että auton kulutusmittaus sekosi samaan aikaan. Se nimittäin kertoi autolla ajetun 307 kilometriä ajassa 1 h 41 min, kulutuksella 13 kWh / 100 km. Tämä tarkoittaisi, että EX90:llä olisi pitänyt ajaa lähes sen huippunopeudella, kulutuksella johon se ei pystyisi missään olosuhteissa. Näin ei ollut, sillä ajoaika oli oikea, mutta ajomatka oli noin 150 kilometriä.
Koeajoautolla oli ennen meille saapumista ajettu jo liki 10 000 kilometriä, ja se oli muuten ohjelmistoltaan ajan tasalla, joten aivan pelkästä uudenkarheudesta tässä kohdassa ei enää ole kyse.
Merkkikorjaamo hoiti kuitenkin tilanteessa kaiken esimerkillisesti.
Volvomainen, niin hyvässä kuin pahassakin
Volvon nykymallistoa, niin lataushybrideitä kuin sähköautojakin, vaivaa kiistatta yksi haaste, ja se on niiden massiivinen kulutus.
Tätä haastetta on ollut niin pienemmissä, polttomoottoriauton perusrakenteelle tehdyissä 40:sissä, EX30:ssä kuin nyt myös EX90:ssä.
Tietysti on selvää, ettei noin 2800 kiloa painava, yli viisi metriä pitkä, melkein kaksi metriä leveä ja yli 1,7 metriä korkea auto voi kulkea ihan pelkällä hyvällä tahdolla.
Lisäksi Volvolla on taatusti vietetty aikaa tuulitunnelissa loputon määrä tunteja auton muotoja hioen.
Moottoritien kesärajoituksilla kulutus nousee tyynellä ja kuivalla kelillä 28 kWh / 100 km tietämille, ja kun keula käännetään 80 km/h maantielle, se putoaa 17 kWh:n tietämille. Samanlaista arvoa auto tarjoaa myös taajama-ajossa.
Hieman ärsyttävä ominaisuus on puolestaan auton avainsysteemi, jota Volvo ei ole saanut vieläkään toimivaksi. Koeajolle luovutettiin niin luottokorttimallinen avainkortti kuin se tulitikkuaskin kokoinen avainmokkula, jossa ei ole ainuttakaan nappulaa tai näyttöä, ja jonka ainoa funktio on sisältää sirun joka autoon päästää sisään.
Näillä ei kuitenkaan tahdo autoon päästä sisään ilman, että sen avaa ensin kuljettajan ovesta kortilla hipaisemalla, jos auto siis ei ole tunnistanut avainmokkulaa ja avannut ovia etukäteen sitä lähestyttäessä.
Näin ei kuitenkaan yleensä tapahdu. Eikä sillä avainkortilla myöskään saa lukittua autoa ulkopuolelta, paitsi kuljettajan ovesta.
Myös kovasti odotettu lidar-valotutkajärjestelmä odottavaa vielä käyttöönottoa. Se on teknisesti oikeastaan ylivoimainen tämän päivän mittapuulla, mutta ei vielä ilmeisesti käyttövalmis.
Latausominaisuudet
Volvon taannoin esitelty ES90 -sedan tulee myyntiin suoraan 800-volttisella sähköjärjestelmällä, joten sen latausominaisuudet ovat varmasti kunnossa.
Sen sijaan EX90:ssä järjestelmä on vielä toistaiseksi 400-volttinen. Tämä näkyy ison, matka-ajon tehdyn auton latausominaisuuksissa.
Volvo kertoo suurimmaksi lataustehoksi 250 kW, mikä on siinä mielessä erikoista, että nelisatasella järjestelmällä laskennallisen maksimin pitäisi olla 200 kilowattia.
Lataustestissä EX90 ajettiin 9 prosentin varauksella pikalataukseen. Autolle kerrottiin määränpää sen omalla Google-pohjaisella navigaattorilla. Akun valmistelu esilämmityksellä tapahtuu automaattisesti, mutta auto ei asiasta kerro missään, ei tekstillä eikä merkkivalolla.
Latauskäyrä muistuttaa Volvossa käyrän sijaan lehmänhäntää. Se starttaa noin 188 kilowatin teholta ja nousee 7 minuutin kohdalle 193 kilowattiin.
Tämän jälkeen käyrä alkaa laskea käytännössä lineaarisesti niin, että puolen tunnin kohdalla akussa on varausta 76 prosentin verran. Latausteho on tuossa kohden vielä 92 kW.
Harvoin suositeltuun 99 prosentin lataukseen päästään 57 minuutissa. Suoritus on ihan kelvollinen, mutta ei yllä 800-volttisella järjestelmällä varustettujen autojen tasolle.
Kannattiko odotus?
EX90 on tuotteena parempi kuin EX30 - on se toki autonakin kalliimpi, mutta sitä tuntuu vaivaavan huomattavasti pienempi määrä lastentauteja kuin pikkuveli EX30:stä.
EX90 on myös, toisin kuin pikkuveljensä ainakaan tähän asti, huomattavan hyvä ajettava. Se on laatuvaikutelmaltaan ja työnlaadultaan erittäin korkealla tasolla.
Auto on tietysti myös huiman monimutkainen, mikä ei tietenkään vähennä esimerkiksi meidän kokemamme mukaisten ohjelmistobugien todennäköisyyttä. Mutta jos ne saadaan korjattua ja hoidettua samanlaisella tarkkuudella ja palvelulla kuin tässä tapauksessa, on hankinta selvästi huolettomampi.
Valmiina tuotteena sen haasteena, sellaisena mihin montakaan kierrosta OTA-päivityksiä ei auta, on suuri sähkönkulutus. Kun isoon akkuun ei myöskään saa sähköä tungettua kuin fysiikan lakien rajoittamalla teholla, on standardin mukainen stoppi 350-400 kilometrin välein aina puoli tuntia.
Jos sen kanssa pystyy elämään, on EX90 hieno ja miellyttävä matkakumppani.
Tähdet 23/30
Hinta ☆☆☆☆
Liki sadasta tuhannesta alkavat hinnat eivät ole kaikkien tavoitettavissa, mutta toisaalta polttomoottorisia XC90:siä myydään paljon. Ja ne maksavat suunnilleen saman verran, varsinkin vastaavilla ominaisuuksilla.
Laatuvaikutelma ☆☆☆☆
Fyysinen laatuvaikutelma on kohdallaan. Materiaalit ovat ylellisiä ja skandinaavisen juurevia ilman turhaa kikkailua.
Ajettavuus ☆☆☆☆
Alusta on äärimmäisen hyvä, jousitusmukavuudesta ei ole juuri pahaa sanottavaa.
Istuimet ja tilankäyttö ☆☆☆☆☆
Tavaratila on viisipaikkaisena holtittoman suuri, 7-paikkaisenakin vielä kohtuullinen. Penkit ovat oikeastaan markkinoiden parhaimmistoa.
Kulutus ja toimintamatka ☆☆
Sähkö-Volvojen perisynti, korkea energiankulutus, on taakkanamme edelleen.
Viihdejärjestelmät ☆☆☆☆
Asialliset. Volvon Google-pohjainen käyttöjärjestelmä hyväksyy nykyään myös Applen järjestelmän peilaaminsen langattomana. Bowers&Wilkinsin stereot Dolby Atmoksella lisättynä kuulostaa niin ikään uskomattoman hyvältä.
Toivosen kommentti
”EX90 on hieno auto. Sen materiaalivalinnat ovat tyylikkäät, suorituskyky ja ajettavuus ovat enemmän kuin kohdallaan. Softaongelmista päästäneen eroon aikanaan, suuresta kulutuksesta ei.”
