Toinen kerta toden sanoi Saksassa

28.9.2017
|
Uutinen

Mikko Torkkelin ensimmäisestä työrupeamasta Saksassa entisen DDR:n alueella jäi mieleen nurkkakuntaisuus ja hierarkkisuus. Nyt eteläisessä Augsburgissa on hänen mukaansa päällä globaali tuuletus.

Mikko Torkkeli ei olisi uskonut, että pesti Saksassa venyisi näin pitkäksi.

Viipyminen Saksassa ei ole kuitenkaan ihme, sillä hän on onnistunut kotiutumaan perheensä kanssa Augsburgiin hyvin. 

– On hyvä työpaikka, harrastuksia, tunnetaan ihmisiä ja lapsetkin viihtyvät täällä.

Torkkeli valmistui vuonna 1999 Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osastolta. Hän kirjoitti diplomityönsä trimmihyötysuhteen optimoinnista paperikoneella UPM:n Kaukaan tehtailla aloittamansa leipätyön ohella. Hän on työskennellyt vuodesta 2009 UPM:n paperiliiketoiminnan Euroopan keskuksessa Augsburgissa, tällä hetkellä myynnin operatiivisissa suunnittelutehtävissä. Toimipaikan organisaatio on kansainvälistynyt suomalaisten otettua sen haltuunsa yrityskaupassa vuonna 2001.

Hyvin perinteinen yrityskulttuuri

Augsburg on yliopisto- ja korkeakoulukaupunki Baijerin lounaisosassa, eteläisessä Saksassa. Asukkaita on lähes 300 0000, ja se on yksi Etelä-Saksan merkittävimmistä kauppa- ja teollisuuskeskuksista. Kuva: iStock

Ensimmäinen kokemus Saksasta oli hiukan nurkkakuntainen. UPM värväsi Torkkelin vuonna 2004 asiakaspalvelupäälliköksi entisen DDR:n alueella sijaitsevaan Schwedtiin. Siellä oli arvossaan vielä kuuliaisuus, joka perustui enemmän esimiehen aseman kuin uskottavuuden tunnustamiseen.

Työtarjous Saksaan tuli Torkkelille yllätyksenä, sillä hänellä ei ollut saksan kielen taitoa. Sen sijaan hänellä oli jo aikaisemmin ollut muualle suunnattuja virityksiä, kuten venäjän opintoja ja aikomus suorittaa MBA-tutkinto Englannissa. 

Saksaan lähtö ei lykännyt jo aiemmin sovittua naimisiinmenoa, ja hän sai siellä tuoreen vaimonsa Niina Torkkelin kanssa ensimmäinen lapsensa. Perheen paluu Saksasta Suomeen kolmen vuoden jälkeen ei ollut niin helppoa, kuin he olivat odottaneet. 

Aluksi Suomessa oli Torkkelille tarjolla vain projektiluontoisia töitä, kunnes hän sai uuden pidemmän pestin – ja kuinka ollakaan taas Saksaan, ja nyt Augsburgiin.  Lähtöä tuki nyt aiempi kokemus ja entistä vaativammat urahaasteet. Perheen kanssa alkoi todellinen sopeutuminen Saksaan. Puoliso halusi täällä nyt oman alansa töihin päiväkotiin. Hän suoritti vaadittavan kielitentin sekä suomalaisen tutkintonsa rinnastamisen paikalliseen 10 kuukauden mittaisilla viikonloppuopinnoilla Münchenissä.

Joustava asenne helpottaa elämää

Torkkeli piti aluksi Saksaa byrokraattisempana maana kuin Suomea. Nyt hän myöntää, että erot eivät ole valtavia, ja että osa vaikeuksista viranomaisten kanssa on saattanut johtua vain ulkomaalaisen hämmingistä, jota taas pidempi oleskelu on koko ajan lievittänyt. 

– Tärkeintä on toimia avoimin mielin ja yrittää tehdä asiat niin hyvin kuin suinkin. 

Kokemus on korostanut joustavuutta. 

– Ei ole oikeita ja vääriä tapoja, vaan erilaisia tapoja toimia. Missään nimessä ei kannata tehdä asioita vain samalla tavoin kuin on tehnyt aina aikaisemminkin.  

Torkkelit ovat sopeutuneet hyvin saksalaiseen yhteiskuntaan ja naapurustoon. Esikoinen on menossa jo yläasteelle, ja toinen lapsi on aloittamassa peruskoulun. Viihtymistä tukee myös suomalainen tuttavapiiri töissä ja ystävyysseurassa. Niina Torkkeli vetää suomalaisperheiden yhteistä Suomi-koulua kaksi tuntia joka toinen viikko. 

Tärkeintä on toimia avoimin mielin ja yrittää tehdä asiat niin hyvin kuin suinkin.

Uudeksi haasteeksi Torkkeleille on tullut Suomi-akselin hoitaminen: yhteydet sukulaisiin ja tuttaviin, etteivät lapset etääntyisi liiaksi varsinaisesta kotimaastaan. Torkkelit käyvät Suomessa lomilla kesällä 4 viikkoa ja talvella 2 viikkoa sekä lisäksi parina pitkänä viikonloppuna. Tapaamiset ovat nyt intensiivisempiä kuin kotimaassa asuttaessa.

Kavereita Torkkeli tapaa nykysin useammin eri puolilla Eurooppaa kuin Suomessa.

Seuraavaksi takaisin Suomeen

Suomalaiset osaavat Mikko Torkkelin mielestä olla joustavia – joskus ehkä liiankin.

Torkkeli on ehtinyt toimia Augsburgissa jo monissa eri työtehtävissä hankintaketjun johtotehtävistä ja prosessien kehityksestä nykyiseen myynnin operatiiviseen suunnitteluun. Hänellä on työtovereita eri puolella Eurooppaa, ja paikan päällä saksalaisten lisäksi myös suomalaisia ja muunmaalaisia kollegoja. Kaikkia yhdistävänä virallisena kielenä on englanti.

– Maailma on pienentynyt, Torkkeli sanoo. 

Asuminen ja työnteko ulkomailla, tai ainakin Saksassa, on osoittautunut kuviteltua helpommaksi. Tässä yhteydessä hän kiittää myös työnantajaansa saamastaan tuesta. 

Olisiko Torkkeli sitten tällä kansainvälisellä kokemuksella valmis muuttamaan vielä muuallekin? 

– Se ei ole tietenkään täysin poissuljettua, hän sanoo. 

Uudelle, täysin eri kielialueelle lähteminen ei olisi vaikeaa niinkään lapsille, vaan pikemminkin hänelle ja hänen vaimolleen. 

Torkkeleilla ei ole kuitenkaan kiirettä muuttaa Saksasta minnekään, mutta kun aika koittaa, niin seuraavan etapin ykkösosoitteena heidän mielessään onkin taas Suomi.

Saksalaisilta oppii puolensa pitämistä

Saksa on yksi maailman teollistuneimmista maista ja Suomelle tärkeä kauppakumppani.

Maita yhdistävät pitkät historialliset kulttuuri- ja taloussuhteet, Itämeren talousalue ja Euroopan unioni. Suurin ero on koossa: Saksassa on 83 miljoonaa asukasta, ja sen monet osavaltiotkin ovat suurempia kuin Suomi.

Yrityskulttuuri on suomalaisten ansiosta keventynyt, ja johtamistyylissä on päästy eroon turhasta jäykkyydestä.

Eroja löytyy myös työelämästä, arjesta ja kulttuurista. Ensimmäisellä Saksan-pestillään vuonna 2004 Mikko Torkkeli törmäsi UPM:n Schwedtin paperitehtaalla entisen DDR:n alueella jäykkään hierarkkiseen kanssakäymiseen. Toisella kerralla eteläisessä Augsburgissa vuodesta 2009 on päällä globaali tuuletus. UPM:n paperialan Euroopan keskuksessa on työntekijöitä monista maista, ja virallisena kielenä on englanti. Sen piirissä on tuotantoa viidessä EU-maassa ja myyntitoimintaa kaikissa EU-maissa. Yrityskulttuuri on suomalaisten ansiosta keventynyt, ja johtamistyylissä on Torkkelin mukaan päästy eroon turhasta jäykkyydestä.

Toisaalta Saksassa on oma arkinen byrokratiansa, jossa ei EU-kansalaisuudestakaan ole paljon iloa. Kun Torkkelin Niina-vaimo halusi hyväksyttää tutkintonsa työnhakuaan varten, yhdeksi ongelmaksi nousi koulutukseen liittyvä harjoittelu. Hän oli suorittanut sitä vaaditut 12 kuukautta, mutta ei yhtäjaksoisesti, kuten täällä vaadittiin. Sopu syntyi, mutta paperisodan kautta.

Torkkelit – kuten muutkin suomalaiset heidän mielestään – osaavat olla joustavia. Liikaan myöntyväisyyteen ei silti ole syytä. Täällä he ovat oppineet saksalaisilta pitämään paremmin puolensa ja olemaan tyytymättä vähempään kuin on tarvis.

Avainsanat: