”Omaan työhönsä pitää luottaa”

Jos luonnontieteellisessä tutkimuksessa tulokset näyttävät liian hyviltä ja vastoinkäymisiä ei tule, jokin on luultavasti pielessä.

Ruth Lappalaisen, 18, saama neuvo oli paikallaan, sillä kananmunatutkimuksensa alkuvaiheessa hänestä tuntui, etteivät mittaustulokset näytä loogisilta. Myöskään kuuluisaa ahaa-elämystä ei ollut näköpiirissä.

Lappalaisen tutkimus keskittyi luomu-, vapaan- ja häkkikananmunien välisiin eroihin. Eroja mitattiin kolmelta eri kantilta: munankuoren paksuus, kalsiumkarbonaatin määrä ja munanvalkuaisen pH:n muutos kuuden päivän sisällä. Kuoren paksuudella mitattiin kuoren vahvuutta. Kalsiumkarbonaatilla mitattiin sitä, miten hyvin kana pystyy muuttamaan ravinnossa olevan kalsiumin munan kalsiumiksi. Kuoren huokoisuuden ja läpäisevyyden indikaattorina toimi pH-mittaus. Lappalainen vertasi kolmea mitattavaa asiaa toisiinsa ja katsoi, löytyykö niiden väliltä korrelaatioita.

– Välillä kärsivällisyyttä koeteltiin, kun edessäni oli 120 kananmunalla tehtävä urakka. Kalsiumkarbonaattipitoisuuksien saamiseksi piti jaksaa odottaa yön yli, Lappalainen kertoo.

Myös työn aihe muuttui alkuperäisestä. Aluksi Lappalaisen oli tarkoitus tutkia kotkanmunien kemiallista kokoonpanoa ja miten ympäristömyrkyt vaikuttavat siihen, mutta toteutus osoittautui hankalaksi. Kotkanmunien saaminen on vaikeaa, sillä kotkat ovat aggressiivisia pesintäaikaan.

Tutkimus lähti alkuvaikeuksien jälkeen rullaamaan, ja onnistumisen tunteita alkoi tulla.

– Piirsin korrelaatiokäyrän, ja piirros näytti erittäin järkeenkäyvältä. Myös se, että p-numero oli pienempi kuin 000.5 osoitti, ettei kyseessä ole vain sattuma.

Tutkimustulokseksi Lappalainen sai, että munankuoren paksuudella ja kalsiumin määrällä on korrelaatio. Mitä paksumpi munankuori on, sitä enemmän kalsiumia siinä yleisesti on.

– Suomalaisissa kananmunissa oli eniten kalsiumia. Jopa häkkimunissa oli enemmän kalsiumia kuin italialaisissa luomukananmunissa, vaikka molemmat tuotantolähteet seuraavat EU-säädöksiä.

Kansallisen TuKoKe-kilpailun kautta Oswegoon

Lappalainen osallistui kananmunatutkimuksellaan lasten ja nuorten tiede- ja teknologiakilpailuun Tutki-Kokeile-Kehitä (TuKoKe). Kilpailun järjestävät TEK ja Kehittämiskeskus Opinkirjo vuosittain.

Maaliskuussa 2017 pidetyssä finaalissa työ menestyi, ja Lappalainen palkittiin matkalla kansainväliseen GENIUS Olympiad -kilpailuun Oswegoon, New Yorkin osavaltioon. Lappalainen voitti kilpailun tiedesarjassa hopeaa.

– Kokemus oli mahtava! Oli hienoa nähdä muita innostuneita nuoria, jotka olivat antaneet sydämensä työlleen.

Oli hienoa nähdä muita innostuneita nuoria, jotka olivat antaneet sydämensä työlleen.

Aluksi muiden osallistujien posterit tuntuivat Lappalaisesta huimilta, kun niissä luvattiin esimerkiksi Alzheimerin tautiin uusi lääke. Pian hän kuitenkin oppi, että Yhdysvalloissa on tapana verhota luonnontieteelliset työt hieman hienommilla nimikkeillä, kuin mihin tutkimus antaisi aihetta. 

– Oli ihanaa huomata, miten ihmiset olivat ottaneet inspiraatiota töihinsä lähiseutunsa asioista. Esimerkiksi kaksi tyttöä oli tutkinut hiilikaivoksien vaikutusta lähialueiden vesistöihin.

Menestyminen kilpailussa valoi Lappalaiseen uskoa omaan tekemiseensä ja tulkintoihinsa.

– Luonnontieteissä pitää säilyttää jonkin sortin terveellinen rationalismi, mutta kyllä omiin tulkintoihinsa ja työhönsä pitää luottaa – vaikka ne tuntuisivat aluksi olevan epäloogisia, ja asiat menevän päin seinää.

Kananmunatutkimusta tehdessään Lappalainen opiskeli Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Työn ohjasi Katariina Yliheikkilä. Nyt Lappalainen opiskelee biolääketiedettä Karolinska Institutet -yliopistossa Tukholmassa. Tutkinto johtaa esimerkiksi lääketieteellisen laboratorion tutkijaksi.

– Ainakin näin alkuun voin sanoa, että labratutkimukset ovat huomattavasti helpompia nyt, kun kaikki teoria on annettu jo etukäteen!

• Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailun 2018 ilmoittautuminen on auki. Lue lisää: www.tukoke.fi