Keskustat vetävät keskiluokkaisia lapsiperheitä

Kaupunkisuunnittelun tutkimuskirjallisuus käsittelee suurkaupunkien keskustoja yhä nuorten ja sinkkujen maailmana. Helsingin tai Berliinin keskustakatuja rullaavat kuitenkin entistä useammin lastenvaunut, ja lehtijuttujen perusteella yhä useammin niitä työntää perheen isä.

Vastikään Iltasanomat kertoi, että Helsingin Kalliossa voi törmätä lastenvaunuja työntävään metallibändi Megadethin nykykokoonpanon kitaristi Kiko Loureiroon. Tukholman lattepapat ja Berliinin Kreuzbergin hipsteri-isät ovat olleet kansainvälisen median ihmettelyn aiheita jo vuosikausia.  

Myös tilastot kertovat lapsiperheiden urbanisoitumisesta. Entisen pääministerin Matti Vanhasen visio Nurmijärven kaltaisten puutarhataajamien noususta ei näytä numeroiden valossa realisoituneen. Viime vuosina helsinkiläislasten määrä on kasvanut keskusta-alueilla esikaupunkeja nopeammin. 

Kaupunkitutkija Johanna Lilius päätti tarttua vähän tutkittuun aiheeseen: mikä saa vanhemmat jäämään keskustaan, vaikka sillä on maine lapsille sopimattomana kasvuympäristönä? Liliuksen erityisen mielenkiinnon kohteena olivat urbaanit isät, jotka jäävät vanhempainvapaalle lastensa kanssa ilman identiteettikriisejä. Kaupunkilaisperheissä vanhempainvapaa jaetaan keskimääräistä useammin isän ja äidin kesken.

Liliuksen selitys ilmiölle on varsin yksinkertainen. 

– Lapsiperheet jäävät keskustaan samasta syystä kuin he sinne ovat aikanaan ennen lapsia päätyneet asumaan: palveluiden läheisyyden ja hyvien liikenneyhteyksien vuoksi, Lilius kertoo.

Moni toimittaja on metsästänyt Liliukselta väitöstilaisuuden jälkeen kommenttia, joka todistaisi Matti Vanhasen olleen väärässä. Sitä ei tutkijalta irtoa.

– Tulevaisuudessa on ihan entiseen tapaan perheitä, jotka haluavat asua omakotitalossa tai esikaupungeissa. Tutkimukseni yksi tärkeä sanoma on, että on olemassa monen tyyppisiä perheitä, joilla on erilaisia preferenssejä asuinpaikan suhteen.

Keskustoissa kulttuurista pääomaa

Lista Liliuksen väitöskirjaansa varten haastattelemien keskustavanhempien ammateista kertoo ryhmästä paljon: graafikoita, diplomi-insinöörejä, valokuvaajia, yrittäjiä ja tutkijoita. Lilius muistuttaa, että hänen otoksensa on sen verran pieni, ettei uskalla sen perusteella vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

– Mutta Amsterdamissa aihetta on tutkittu laajemmin. Keskustassa asui usein sellaisia perheitä, joilla on niin sanottua kulttuurista pääomaa. Hyvätuloisuus ei vielä ennusta keskustaan jäämistä, mutta se, lukeeko päivän lehden ja käykö teatterissa, ennustaa.

Keskustavanhemmat ovat kyllä kohtuullisen hyvätuloisia, sillä asuntojen hintataso on korkea. Esimerkiksi Helsingin Ullanlinnan alueella asuvien lapsiperhepariskuntien mediaanitulo on yli 100 000 euroa vuodessa, työläiskaupunginosaksi mielletyssä Kalliossakin reilu 70 000 euroa.

Lilius kertoo, että ilmiö näyttää olevan maailmanlaajuinen. Globaalista ilmiöstä kertoo sekin, että Liliuksen väitöskirjan tutkimusartikkeleihin ovat viitanneet tutkijat niin Kanadassa, Australiassa, USA:ssa kuin Euroopassakin. 

Se, lukeeko päivän lehden ja käykö teatterissa, ennustaa keskustaan jäämistä.

Mutta onko kyse muoti-ilmiöstä, vai siitä että keskustassa asumisessa lasten kanssa on oikeasti järkeä? Molemmista, vastaa tutkija Lilius.

– Monien haastateltujen ammatit olivat sellaisia, että työpaikat ovat tyypillisesti keskustassa, tai töitä tehdään kotitoimistosta käsin. Arkea tietenkin helpottaa, jos päiväkoti ja työpaikka ovat lähellä.

Toinen esiin noussut asia oli, että monet Liliuksen haastattelemista vanhemmista eivät halunneet olla riippuvaisia autosta. Keskustassa asuminen oli sen takia hyvä vaihtoehto. 

Kaupunkielämää vanhempainvapaallakin

Johanna Liliuksen väitöskirjan aihe alkoi muotoutua jo maantieteen maisteriopintojen aikana. – Eri aineissa puhuttiin lapselle sopivasta ympäristöstä, ja se ei ollut koskaan kaupunki. Olin itse kasvanut kaupungissa, ja minulle oli yllätys, että se oli lapsille sopimaton ympäristö.

Liliuksen väitöskirjan oma suosikkitutkimuspaperi käsitteli vanhempainvapaalla olevia isiä ja äitejä. 

– Yritän siinä ymmärtää syvällisemmin vanhemmuutta ja sitä, miten lapsia hoidetaan kaupungissa, Lilius kertoo.

Tutkimusmenetelmätkin olivat tekniikan alan väitöskirjaksi poikkeuksellisia. Päiväkirjan täyttäminen, paperille piirretyt kartat liikkeistä lasten kanssa ja haastattelut paljastivat, että keskustavanhemmat säilyttävät vanhan elämäntyylinsä myös lapsen saatuaan. Tutut kahvilat, baarit ja kuntosalit esiintyivät piirroskartoilla myös vanhempainvapaan aikana.

– Julkisessa tilassa ollaan yhdessä lasten kanssa. Kaupunkitila on näille vanhemmille tärkeä, eikä heidän tarvitse luopua siitä osasta identiteettiään.  

Puolet haastatelluista oli vanhempainvapaalla olevia isiä. Aiemmissa tutkimuksissa on väitetty, että isät olisivat lastensa kanssa aktiivisempia kaupunkitilan käyttäjiä kuin äidit. Liliuksen havainnot eivät tätä väitettä tukeneet. 

– Olin oikeastaan yllättynyt siitä, miten samankaltaisia vanhempainvapaalla olevien isien ja äitien käytännöt olivat.

Suuri ahaa-elämys väitöstä tehdessä oli se, että asuin-
alueiden kehitys eri kaupungeissa näyttää kulkevan aika samoja polkuja. 

– Jos menen Helsingin Kallioon, San Franciscon The Missioniin tai joihinkin Berliinin kaupunginosiin, näen siellä aika saman tyyppisiä vanhempia.

Etelä-Helsingin varakkailla kaupunginosilla ja Tukholman Östermalmilla näyttää niilläkin olevan paljon yhteistä. 

– Ihmisillä saattaa olla enemmän yhteistä toisessa maassa vastaavissa kaupunginosissa asuvien kanssa kuin vaikka etelähelsinkiläisellä perheellä on kontulalaisen kanssa, Lilius pohtii.

Lapset näkyvät tätä nykyä myös kaupungin palvelutarjonnassa. Jopa rock-klubi Tavastia järjestää keikkoja myös lapsille. Myös Helsingin uusi yleiskaava on huomioinut lapsiperheiden kasvavan mieltymyksen keskusta-asumiseen. Juuri nyt urbaaneja lapsiperheitä houkuttelevat Helsingin keskustan kupeeseen nousevat Jätkäsaaren ja Kalasataman alueet. 

– Tilastot kertovat, että Jätkäsaareen ja Kalasatamaan on muutettu lähialueilta, ja molemmissa on paljon pieniä lapsia.

Jätkäsaaressa asuu tätä nykyä myös Johanna Lilius perheineen. Hänelle keskustassa asumisen mitta on jalankulkuetäisyys.

– Kävelen aina kotoa keskustaan.

Johanna Liliuksen haastattelemat vanhempainvapaalla olevat äidit ja isät viettivät paljon aikaa julkisessa kaupunkitilassa. Ihmisten näkeminen oli heille tärkeää. – Kaupungin sosiaalisuus oli tärkeä juttu, vaikka ei puhuisikaan mitään muille.