Usein sanotaan, että nuorena on paras aika ryhtyä yrittäjäksi. Löytyy nuoruuden virtaa, löytyy näyttämisen halua ja aikaa. Ei ole vielä puolisoa, lapsia tai asuntolainaa, jotka lisäisivät houkutusta säännöllisten työaikojen ja varman palkan pariin, kun pitkät päivät ja epävarmat ajat koettelevat yritystä ja hermoja. Nuoruudella on kuitenkin myös varjopuolensa.
Säästöön ei välttämättä ole ehtinyt kertyä yritystoiminnan pyörittämiseen tarvittavaa rahasummaa. Nykyisessä työllisyystilanteessa lainan ottaminen voi olla kova pala opiskelijalle tai vastavalmistuneelle, jonka niskassa läähättää jo valmiiksi opintolainan takaisinmaksu.
Parikymppisenä on kuitenkin vielä luontevampaa keksiä vaihtoehtoisia säästökeinoja ja yrittää saada yritystoimintaa käyntiin vaikka stereotyyppisesti kesätöistä säästettyjen rahojen ja pussinuudeleiden voimalla vanhempien kellarista. Myöskään kokemusta ja kontakteja ei ole parikymppiselle välttämättä kertynyt vielä liiaksi asti.
Yritysidean toteuttamiseksi tarvittava tietotaito voi puuttua kokonaan, eikä tuttavapiiristäkään välttämättä löydy profiiliin sopivaa henkilöä. Entuudestaan tuntemattoman osaajan löytäminen ja sitouttaminen yritykseen on onnenkauppaa. Kun lisätään yhtälöön vielä tarvittava henkilökemioiden yhteensopivuus, pienenee potentiaalisen pitkäaikaisen yrityskumppanin löytämisen todennäköisyys entuudestaan.
Nuoruudesta löytyy tähänkin asiaan positiivinen puoli. Onko parempaa aikaa lähteä yrittämään ja kehittämään kokemustaan ja kontaktejaan kuin opiskeluaika? Riittää aikaa ja energiaa uusien taitojen kehittämiseen, riittää rientoja ja tapahtumia, joissa törmätä uusiin tuttavuuksiin ja riittää paljon kerhoja ja yhteisöjä, joissa tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin nuoriin. Vaikkei lähtöasetelma ensimmäistä yritystä perustettaessa ollut kovinkaan hääppöinen eikä yrityksestä lopulta tulisikaan mitään, ovat lähtökohdat seuraavaa yritysideaa varten parantuneet huomattavasti kokemuksen ja kontaktien osalta.
ITSELUOTTAMUSTA PITÄÄ RUOKKIA
Mielestäni tärkein nuoren yrittäjän voimavara onkin itseluottamus, joka syntyy yleensä yhdistelmänä muun muassa edellä mainituista tekijöistä. Kun yrityksen toteuttamiseksi on tarvittava kokemus, ympäriltä tuttuja sekä osaavia tekijöitä ja kassassa on rahaa, on helppo pysyä luottavaisena yrityksen suhteen. Mutta kun kaikki nuo loistavat poissaolollaan, on itseluottamus lähinnä uskoa idean erinomaisuuteen ja siihen, että se vielä jotenkin saadaan toteutumaan.
Ikävä kyllä idea itsessään ei ole juuri minkään arvoinen, ja sekin tulee todennäköisesti muuttamaan matkan varrella muotoaan. Saattaa siis kuulostaa hassulta, mutta mielestäni juuri tuo alun itseluottamus on parhaimmillaan, kun se on jopa naiivin korkealla tasolla. Jos muut itseluottamusta lisäävät tekijät ovat alussa nollissa, on tuo alun itseluottamus se polttoaine joka toivottavasti voittaa yritykselle tarpeeksi aikaa, kunnes muista tekijöistä saadaan bensaa tankkiin. Asenteella ”nyt valloitetaan maailma” pääsee varmasti pidemmälle, tulee yrittäneeksi ja tehneeksi asioita, joita muuten ei olisi uskaltanut. Samalla saa kokemusta ja kontakteja, joita ei olisi muuten saanut.
Itseluottamus kokee kolhuja, se vähenee ja aikanaan myös loppuu jos ei sitä ruoki tarpeeksi. On hyvä tajuta ajoissa että bensa tankissa on käymässä vähiin. Jos polttoaine loppuu yllättäen keskellä ei mitään, kestää todennäköisesti huomattavasti kauemmin päästä seuraavan kerran matkaan.
Kirjoittaja on 21-vuotias wannabe-yrittäjä ja tuotantotalouden opiskelija.