Kiitollisuutta määritellään kirjallisuudessa hieman eri tavoin, mutta määritelmiä yhdistävänä tekijänä voidaan pitää kokemusta siitä, että kiitollisuus on jotain mikä antaa positiivista energiaa ja motivoi.
Kiitollisuuteen liittyy kokemus itseä, muita ja laajemmin yhteiskuntaa koskevan hyvän huomioimisesta ja arvostamisesta. Kiitollisuutta ja siihen liittyviä myönteisiä tunteita voi tutkitusti kasvattaa. Tämä on tärkeää, sillä luontaisesti ihmisillä on taipumus muistaa helpommin negatiiviset asiat.
Aihepiiriä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkittu paljon etenkin psykologian alalla. Muun muassa positiivisen psykologian perustajiin kuuluvan Martin Seligmanin mukaan kiitollisuuden harjoittaminen on yksi keskeisistä tavoista vahvistaa hyvinvointia ja myönteisiä tunnekokemuksia.
Kiitollisuusharjoitusten saralla tutkimuksissa on keskitytty erityisesti kiitollisuuspäiväkirjan tyyppisiin harjoituksiin, ja tulokset ovat olleet positiivisia. Myönteisyyden kasvu mahdollistaa myös yhteistyön rakentumista, parempaa oppimista, läsnäoloa ja keskittymistä, ratkaisumallien havaitsemista sekä myönteisen minäkuvan kehittymistä.
Kiitollisuuden harjoittaminen:
- Vahvistaa myönteisiä tunteita ja lisää psyykkistä joustavuutta
Kiitollisuuden harjoittaminen (esim. kiitollisuuspäiväkirja) lisää tunnetta siitä, että elämässä on hyviä ja merkityksellisiä asioita. Se voi toimia tasapainottavana voimana stressiä tai kuormitusta vastaan.
- Suuntaa tarkkaavaisuutta
Kiitollisuus auttaa mieltä huomaamaan enemmän myönteisiä asioita ympäristöstä. Aivot ovat luontaisesti virittyneet huomaamaan uhkia, ja kiitollisuus taivuttaa tätä suuntausta lempeästi muuhun.
- Vähentää stressin fysiologisia vaikutuksia
Kiitollisuus on yhteydessä alentuneeseen sympaattisen hermoston aktivaatiotasoon eli keho rauhoittuu hieman helpommin.