Mitä yhteistä on Laura Anttisen (21) ja Reetta Rajalan (57) tapauksilla?
Anttinen haki osa-aikatyöhön elokuvateatteriin ja joutui ylimitoitetulta vaikuttavaan, monipolviseen hakuprosessiin (HS 2.3.) ja Rajalalle soitti tuttu headhunter, joka kysyi, voisiko Rajala kokeneena yritysjohtajana vinkata hänelle päteviä toimitusjohtajaehdokkaita. Rajala itsekin olisi periaatteessa oikein hyvä, mutta liian vanha.
Rajala kertoi ikäkommentista sosiaalisen median Linkedin-tilillään ja tuli räjäyttäneeksi tilinsä. Joka suunnalta tulvi kommenttia, kokemuksenjakoa ja haastattelupyyntöä. Viestien sisältö oli lähes identtinen: vihdoin joku puhuu tästä.
Muutamassa viikossa Rajala, yrityksensä myynyt entinen toimitusjohtaja, on koonnut ison joukon liike-elämän vaikuttajia ryhmäksi, jonka tavoitteena on tuoda työmarkkinoiden ikäsyrjintä näkyväksi ja laittaa sille piste.
Ikäsyrjintää, kuten muutakin syrjintää, voi olla käytännössä vaikea todentaa. Työnhakija ei ehkä saanut hakemaansa paikkaa, tavoittelemaansa ylennystä tai tuli potkituksi kokonaan pois, mutta työnantajan mukaan asiaan vaikuttivat aivan muut tekijät kuin hakijan ikä.
Julkisuudessa ilmiöstä keskustellaan tavallisesti ylätasolla, mutta harva tulee leimautumisen pelossa omilla kasvoillaan kertomaan kokemuksistaan. Riskinä on joko rettelöitsijän tai valittajan leima, eikä kumpikaan yleensä kasvata avautujan työmarkkina-arvoa.
Työnantajien asenteissa on petrattavaa
Rajala-tapauksen ympärillä käytävän keskusteluvyöryn perusteella ilmiö on kuitenkin täyttä totta. Siitä todistaa myös Ekonomien muutaman vuoden takainen selvitys, jossa jopa 80 prosenttia kertoi kokeneensa ikäsyrjintää työnhakutilanteissa. Osalle vastaajista headhunter tai muu rekrytoija oli sanonut suoraan, että hakija oli tehtävään liian vanha.
Kun Ekonomit kysyi ikäsyrjinnästä yritysjohdolta, sitä ei tunnistettu oman talon ongelmaksi. Lähes puolet (54 prosenttia) yritysjohtajista oli kuitenkin sitä mieltä, että ikäsyrjintä todellakin on iso kiusa työelämässä yleisemmin.
Työeläkeyhtiö Ilmarisen tuoreen selvityksen perusteella noin neljännes eläkkeelle jo jääneistä oli aikaistanut eläköitymistään ikäväksi kokemansa työilmapiirin vuoksi. Kyse saattoi olla vähättelystä, ohitetuksi tulemisesta, siitä että työtehtäviä annettiin muille tai että muutosneuvottelut osuivat kohdalle.
”Joka kymmenes koki itse ja yhtä moni havaitsi ikäsyrjintää työpaikallaan”, sanoo tutkija Jouni Vatanen.
Ikävät kokemukset ajavat eläkkeelle, vaikka samaan aikaan yhä useampi eläkeikäinen tutkimuksen perusteella haluaisi jatkaa töitä myös eläkkeellä. Työhaluja siis on, mutta ei välttämättä mahdollisuuksia.
”Työnantajien asenteissa on parantamisen varaa.”
Ikäsyrjinnän pitkä häntä
Miksi 57-vuotias ei sitten kelpaa?
Vastauksia pitää hakea ainakin historiasta, kulttuurista, lainsäädännöstä, asenteista, piiloasenteista, ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä. Viisi-kuusikymppiset ovat kaikkea muuta kuin homogeeninen joukko, vaikka otanta rajattaisiin vähintään asiantuntijatasolla työskenteleviin akateemisesti koulutettuihin.
Tässäkin asiassa Suomi voisi ottaa opiksi läntisistä naapureistaan, joissa myös yli 55-vuotiaiden työllisyys on edelleen vahvempaa. Ruotsissa irtisanomisjärjestys on perinteisesti suojellut pitkään talossa olleita työntekijöitä.
Suomessa eläkeikää lähestyvät työntekijät siivottiin aiemmin niin sanottuun eläkeputkeen, jossa ansiosidonnainen päiväraha tarjosi säällisen toimeentulon varsinaiseen eläkeikään saakka. Putki on nyt tukittu, mutta sen henki voi yhä elää.
Myös niin kutsuttu maksuluokkamalli on aiemmin rasittanut viimeistä työnantajaa, jos työntekijä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Se antoi työnantajalle kannustimen varoa eläkeikää lähestyviä. Malli muuttui tämän vuoden alussa järkevämpään suuntaan.
Vastuullisuuspuheen käännyttävä luvuiksi
Reetta Rajala ryhmineen on kerännyt pitkän listan muutoksia, jotka työmarkkinoilla pitäisi saada aikaan. Asenteet kaipaavat ravistelua ja vastuullisuuttaan korostavat yritykset voisivat esimerkiksi avata palkkaamiensa ihmisten ikädataa.
”Vastuullisuuspuhe on käännettävä luvuiksi ja faktoiksi”, Rajala sanoo.
Yritysten ohella myös headhuntereiden on korjattava asenteitaan. Nuoren ja energisen sijaan yritykset ja suorahakukonsultit voisivat välillä hakea kokenutta ja energistä, Rajala sanoo.
Voi eläkeikää lähestyvissäkin olla vikaa. Ammattitaidosta on pidettävä huolta ja sitä on jatkuvasti päivitettävä. Menneet hienotkaan saavutukset eivät kanna tulevaisuuteen.
Rajala on lyhyessä ajassa noussut eräänlaiseksi ikäsyrjinnän kitkemisen esitaistelijaksi. Hän sopii rooliin, koska ei itse ole ”rahaa eikä työtä vailla”. Päinvastoin, hän on koko ajan korostanut, että ei enää lähtisi toimitusjohtajaksi edes pyydettäessä.
Suomessa on kärsitty erittäin vakavasta työvoimapulasta aivan viime aikoihin asti. Suhdanteen jäähtymisen jälkeenkin tekijöistä on pulaa monessa paikassa.
Ikäsyrjintä vaikeuttaa eläkeiän nostoa
Orpon hallitus haluaa nostaa työllisyysasteen 80 prosenttiin. Tavoite on hyvä, mutta tekemistä riittää. Viime päivien eläkekeskustelussa julkisuudessa on väläytelty myös eläkeiän nostoa, mikä eliniän pitenemisen perusteella olisi varsin perusteltua.
Eläkeiän nostoa ei kuitenkaan kannata edes suunnitella, ennen kuin syrjinnästä päästään.
Anttisen ja Rajalan tapaukset osoittavat, että työmarkkinat eivät Suomessa toimi. Pienellä maalla on rajallinen määrä resursseja eikä niitä pitäisi olla varaa tuhlata.