Nykyään yhä useampi metsätila sijaitsee satojen kilometrien päässä omistajastaan, joka ei ole ehkä koskaan edes käynyt siellä. Puun korkea hinta kuitenkin houkuttelee metsänomistajaa puukaupoille.
Kauppalehti käy läpi vaihe vaiheelta, miten puukaupat tehdään ja mitä kaikkea metsänomistajan kannattaa ottaa markkinoilla huomioon.
Kun puukaupat kilpailutetaan, ostaja tekee tarjouksen kyseiseen metsään tehdyn metsäsuunnitelman tai yleisen metsävaratiedon perusteella. Sitä löytyy vaikkapa Suomen Metsäkeskuksen ylläpitämästä Metsään.fi -palvelusta tai erilaisista karttapalveluista.
Lähteistä selviävät esimerkiksi kohteiden luontoarvot, puulajit sekä tukki- ja kuitupuun määrät, mutta tarkkoja tietoja puuston kunnosta ne eivät kerro.
Ostotarjouksessa ostaja ilmoittaa haluamansa puutavaralajit ja niiden mitat sekä kullekin yksikköhinnan. Tarkkaa ostomäärää hän ei ilmoita. Se on pelkkä arvio.
”Arvio voi olla viisi kuutiometriä mäntytukkia mutta todellinen määrä mitä tahansa yhden ja 50 kuution välillä”, sanoo MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala.
Puun myyjän pitääkin itse arvioida lopputulos: kuinka paljon tämän ostajan ilmoittamilla mitoilla tulee eri puutavaralajeja ja puukaupasta rahaa.
Mutta kuinka etämetsänomistaja arvioi, jos ei edes itse tiedä tarkalleen, mitä omistaa?
”Suosittelen, että omistaja tilaa puunmyyntisuunnitelman. Silloin ammattilainen käy metsässä katsomassa, mitä puutavaralajeja sieltä saa. Vaikkapa kuusitukkia, mäntyparrua, koivukuitua ja paljon muuta”, Rintala neuvoo.
Puunmyyntisuunnitelmia tekevät paikalliset metsänhoitoyhdistykset ja yksityiset metsäpalveluyritykset. Niiltä saa apua muihinkin puukaupan vaiheisiin. Kaupan voi tilata myös avaimet käteen -periaatteella, jolloin ammattilaiset hoitavat valtakirjalla kaiken.
Ostajien vaatimukset vaihtelevat
Myyjän kannattaa kilpailuttaa useamman ostajan tarjoukset, ja ne voivat vaihdella hyvinkin paljon keskenään. Esimerkiksi puun mitta- ja laatuvaatimukset ovat eri ostajilla erilaiset.
Yleensä esimerkiksi kuusitukin latvaläpimitan alarajaksi määritellään 16 ja mäntytukin 15 senttimetriä. Joku sallii puulle enemmän vikoja kuin toinen, esimerkiksi rungon kieroutta tai pintahalkeamia.
Kauppatapoja on muitakin. Voi myydä vaikka mäntyä runkohinnalla. Silloin kaikella mäntypuulla on sama hinta paitsi laholla, sillä runko ja laho hinnoitellaan erikseen. Tai voi sopia, että myyn puuta vaikkapa 10 000 eurolla, jolloin laatu ja määrä täytyy tietää varsin hyvin ennakolta.
Kun metsänomistaja luovuttaa hakkuuoikeuden puunostajalle, puhutaan pystykaupasta. Kun metsänomistaja hakkaa tai hakkauttaa puut itse, on kyseessä hankintakauppa.
Joka tapauksessa myyjän täytyy pystyä vertailemaan eri ostajien tarjouksia keskenään. Periaatteessa arvion kauppasummasta saa kertomalla puutavaralajien hinnat arvioidulla puun määrällä, mutta mistä tietää, paljonko puuta lopulta tulee?
Katkonta ratkaisee tilin
Metsänomistajan tilipussin avain on katkonta eli se, mihin mittoihin ostaja katkoo kaadetun rungon.
Rungon arvokkain osa on tukki. Jos puun mitta- ja laatuvaatimukset täyttyvät, katkonta ratkaisee, saako puusta hintavaa tyvitukkia vai kuluuko koko runko halvempiin puutavaralajeihin. Yhdestä puusta tulee joka tapauksessa useita lajeja, sillä esimerkiksi latvus menee aina kuiduksi tai energiapuuksi.
”Jos jollakin ostajalla on huonompi yksikköhinta mutta parempi katkonta, kokonaishinta voi olla myyjälle parempi. Rahaa tulee alemmalla yksikköhinnalla enemmän”, Pauli Rintala sanoo.
Metsänhoitoyhdistykset ja jotkut metsäpalveluyritykset keräävät tietoa toteutuneista kaupoista ja pystyvät ennustamaan, miten kukin ostaja keskimäärin katkoo puut.
”Jos puukaupan ehdot eivät muutu, toimintatapa pysyy todennäköisesti samana”, Rintala toteaa.
Metsänomistajan tiliin vaikuttavat myös puun kuljetuskustannukset. Ne tekevät omistajan tienestiin sitä suuremman loven, mitä kauempana tiestä puut ovat kasvaneet. Tiettömien taipaleiden takaa kuljettaminen maksaa.
Puukauppa turvallista
Kun hakkuu aloitetaan, metsänomistajan tai hänen edustajansa kannattaa käydä katsomassa, että kaikki sujuu niin kuin on sovittu.
Metsätöissä voi sattua monenlaista: tie hajoaa, hakkuu ylittää sovitun rajan, katkonta on huonoa. Asioihin on puututtava ajoissa, sillä valmiin puupinon katkontaa ei voi enää korjata.
Itse työ käy monitoimikoneella eli motolla nopeasti. Vasta lopuksi selviää, otettiinko metsästä sovitut puutavaralajit ja noudattiko ostaja määrittelemiään mittoja. Nekin täytyy tarkistaa.
”Pitää saada moton tulosteet, joista asiat selviävät. Kaikki ostajat eivät niitä luovuta. Näyttävät, mutta eivät anna. Ne täytyy vaatia”, Pauli Rintala kertoo.
Jos työssä tulee selkeitä virheitä, ostajat yleensä myöntävät ne, ja korvaamisesta voidaan sopia.
Loppukesän raakkukohun kaltainen luonnon tärveleminen on Rintalan mukaan perin harvinaista. Hän pitää suomalaista puukauppaa turvallisena.
”Varsinaisia huijauksia en ole tavannut”, hän toteaa.
Metsäsuunnitelmalla selvyyttä
Metsälaki velvoittaa metsänomistajan huolehtimaan, että hakatun tilalla kasvaa määräajassa uusi metsä. Jo ennen puukauppaa metsänomistajan olisi hyvä pohtia, miten hän haluaa hoitaa metsäänsä jatkossa. Se vaikuttaa myös tuotto-odotuksiin.
Ammattilaiset suosittelevat, että omistaja teettäisi palstoilleen metsäsuunnitelman. Se on käytännössä kuin omaisuudenhoitosuunnitelma, joka selvittää eri vaihtoehdot toimia juuri kyseisen metsän kanssa.
Metsäsuunnitelma avaa myös hakkuuaikataulua: milloin kannattaa harventaa ja milloin tehdä päätehakkuu. Päätehakkuu tarkoittaa yleensä avohakkuuta, jolloin alueen puusto poistetaan ja uudistetaan kerralla. Joskus se on metsän kannalta paras vaihtoehto.
Avohakkuun valitsee myös omistaja, joka haluaa nopeasti mahdollisimman paljon rahaa.
”Silloin poistetaan maksimimäärä puuta ja myydään mahdollisimman paljon tukkia”, sanoo metsäpalveluyritys Innoforin toimitusjohtaja Erno Lehto.
Vaihtoehtona jatkuva kasvatus
Mikäli ajatus avohakkuusta ei miellytä, omistajan kannattaa harkita jatkuvaa kasvatusta. Valmis taimikko helpottaa aloittamista, mutta jos taimikkoa ole, metsää käsittelemällä se voidaan saada. Jatkuvassa kasvatuksessa puustoa poistetaan vähän kerrallaan. Otetaan yksittäisiä puita tai tehdään pienaukkoja.
”Menetelmä ei tarkoita, että rahaa tulisi vähemmän kuin avohakkuulla, vaan tulovirta on tasaisempi. Pitkällä aikavälillä tilipussi voi olla isompikin”, Lehto kertoo.
Jatkuva kasvatus säästääkin metsän uudistuskuluja. Maanmuokkaus, kylvö, istuttaminen ja taimikonhoito maksavat ammattilaisen tekemänä helposti 1 500 euroa hehtaarilta. Raha on pois metsän lopullisesta tuotosta.
Tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutos vaikuttaa metsän kasvuun. Siksi pitää jo istuttaessa miettiä, mitä puulajeja mihinkin istuttaa.
”Yhden puulajin harrastaminen on riski, kun ei tiedetä, miten tulevat säät vaikuttavat ja mihin kasvitaudit ja tuholaiset iskevät”, Erno Lehto varoittaa.
Metsäyrittäjä kehottaa perehtymään asioihin itse
Helsinkiläinen 35-vuotias Elisa Lähdesmäki omistaa reilut 3 000 hehtaaria metsää Vaasa–Joensuu -linjan eteläpuolella. Lähdesmäki on koulutukseltaan ekonomisti mutta toimii metsäyrittäjänä. Hän on tehnyt satoja puukauppoja vuodesta 2007 lähtien.
Päätehakkuut Lähdesmäki tekee yleensä pystykauppoina. Kaikki ensiharvennukset ja monet harvennuksetkin hän tekee hankintahakkuina. Silloin hän voi itse sopia korjuu-urakoitsijan kanssa miten hakataan, mitkä kohteet jätetään ennalleen ja minne mahdollisesti avataan linjat uusia metsäteitä varten.
Kaupat Lähdesmäki on aina tehnyt itse. Valtakirjakauppoja hän ei voi edes käsittää:
”Puukaupan tekeminenhän on metsäyrittämisen helpoin osuus. Tosin jos epäonnistuu, jopa 80 vuoden hoitotyö valuu hukkaan.”
Lähdesmäen mielestä jokaisen metsänomistajan pitäisi ensi töikseen selvittää itselleen, mitä haluaa: ryhtyä metsäyrittäjäksi, suojella pysyvästi tärkeät luontokohteet, jättää metsä oman onnensa nojaan vai jotakin muuta.
Jos yrittäminen kiinnostaa, alasta pitää hankkia mahdollisimman monipuolista tietoa ihan itse. Paras opettaja on kokemus. Metsäalan kursseihin Lähdesmäki suhtautuu kriittisesti.
”Harvalla metsäammattilaisella on omakohtaista kokemusta metsäyrittämisestä. Ja harvalla on yrittäjälle tärkeää liiketoiminnan osaamista.”
Kokemukset hyviä
Elisa Lähdesmäen kokemukset puukaupoista ovat enimmäkseen hyviä. Hän korostaa, että kauppa ja puunkorjuu kulkevat käsi kädessä. Hänen mielestään puukauppaneuvojat korostavat liikaa puukaupan kilpailuttamista. Ratkaiseva merkitys on sillä, miten puu korjataan ja minkälainen korjuujälki syntyy.
”Päätehakkuussa olennaisinta on, miten hakatut puut katkotaan. Harvennushakkuissa taas se, minkälainen metsä jää jäljelle kasvamaan.”
Lähdesmäki tuntee kymmenien metsäyritysten edustajia ja korjuu-urakoitsijoita. Hän pitää heitä erittäin ammattitaitoisina ja vastuuntuntoisina. Hänen mukaansa he ovat myös hyvin perillä luonnon- ja vesiensuojelusta.
Kun puun myyjä tai ostaja tekee metsänkäyttöilmoituksen Metsäkeskukselle, tieto esimerkiksi tärkeästä luontokohteesta kulkee automaattisesti myös ely-keskukselle. Niiltä tulee lausunto ja tarvittavat ohjeet hakkuuta varten.
Lähdesmäki ei suosittele pystykauppaa sellaisen ostajan kanssa, joka ei pyydettäessä toimita autenttista hakkuukoneen mittauslistaa. Muutenkin luottamukselliset suhteet sekä puunostajiin että korjuu-urakoitsijoihin ovat tärkeät.
”Ainakin minun olisi mahdotonta juosta ja kiertää eri puolilla valvomassa puunkorjuuta tai muita työvaiheita. On voitava luottaa, että työ tehdään kunnolla. Reiruhun, niin kuin pohojalaanen sanoo.”
