1990-luvun alussa kolme Koneen insinööriä kehitti ratkaisun, joka poisti hissien konehuoneet ja mullisti koko alan. Kaksi heistä on yhä viimeisen 20 vuoden aikana kuulunut Suomen tuotteliaimpien keksijöiden joukkoon.
Juttu on julkaistu alun perin elokuussa 2025. Julkaisemme sen nyt uudelleen.
Esko Aulanko, 68, ja Jorma Mustalahti, 68, kuuluvat viimeisen 20 vuoden aikana Suomen tuotteliaimpiin keksijöihin. Patentti- ja rekisterihallituksen tilastojen mukaan Aulangolle on vuosina 2005–2024 myönnetty 84 ja Mustalahdelle 63 patenttia.
He nousivat sijoille kaksi ja kolme, kun Tekniikka&Talous selvitti Suomen patenttikuninkaalliset.
Lue tästä selvitys ahkerimmista keksijöistä:
Aulangolle ja Mustalahdelle on kaiken kaikkiaan kertynyt patentteja vielä huomattavasti tätä enemmän, kun mukaan lasketaan myös ennen vuotta 2005 myönnetyt. PRH:n tietokannassa Aulangolla on yhteensä 195 ja Mustalahdella 134 patenttia. Mustalahti itse arvioi kokonaismääräksi “pari sataa”, kun mukaan lasketaan myös EU-patentit ja vielä vireillä olevat hakemukset.
Molemmat pitävät tärkeimpänä saavutuksenaan konehuoneettoman hissin keksimistä 1990-luvun alussa Koneen palveluksessa. Samaan keksijäryhmään kuului Harri Hakala, joka 62 patentillaan on lähellä myös kaikkien aikojen tilastojen kärkeä.
”Kun aloimme kehittää konehuoneetonta hissiä, teimme kirjallisen sopimuksen: kaikki siihen liittyvä patentoidaan yhdessä. Se synergia oli ratkaisevan tärkeää”, Jorma Mustalahti sanoo.
Konehuone katolta kuiluun
Perinteisesti hissien yläpuolella sijaitsi konehuone, rakennuksen korkein kohta, jonka rakentaminen vei tilaa ja lisäsi kustannuksia. Kolmikko halusi poistaa tämän ylimääräisen “pömpelin”.
Ratkaisuksi kehitettiin järjestelmä, jossa nostokoneisto ja ohjauslaitteet sijoitettiin suoraan hissikuiluun. Avainasemassa olivat pienikokoinen aksiaalimoottori ja juuri tätä tarkoitusta varten suunniteltu koneiston ja ohjauslaitteiden tarkka sijoittelu hissikuiluun, mikä mahdollisti konehuoneen poistamisen kokonaan.
”Hisseissä on tarkat määräykset, mutta ratkaisumme ei täyttänyt niitä. Käytimme määräysten porsaanreikiä. En ole koskaan erityisemmin kunnioittanut määräyksiä”, Esko Aulanko naurahtaa.
Tärkeää on hänen mukaansa kuitenkin, että ratkaisu on yhtä turvallinen kuin standardin mukainen.
Uudistus vähensi rakennuskustannuksia, säästi tilaa ja antoi arkkitehdeille enemmän vapauksia.
Kun peruskonsepti oli valmis, ryhdyttiin ratkaisemaan sen teknisiä haasteita. Keksintöilmoituksia syntyi niin paljon, että Koneen patenttiosaston resurssit eivät riittäneet niiden käsittelyyn.
”Osa ilmoituksista ehti vanhentua. Jos kaikista olisi saatu hakemus PRH:lle, kilpailijat eivät olisi päässeet väliin”, Jorma Mustalahti arvioi.
Keksintö, joka pelasti Koneen
Nykyisin lähes kaikki maailman hissit ovat konehuoneettomia, ja keksintö nousi ratkaisevaan rooliin Koneen 2000-luvun menestyksessä. Se oli hissimarkkinoiden merkittävin mullistus sitten vuoden 1853, jolloin yhdysvaltalainen Elisha Otis keksi turvatarraimen, joka pysäyttää hissikorin, jos nostoköysi katkeaa.
Palkkioksi Kone maksoi aluksi vain kertaluonteisen bonuksen, jonka Mustalahti koki täysin riittämättömäksi keksinnön merkitykseen nähden.
”Ilman sitä Konetta tuskin olisi olemassa lainkaan firmana”, Mustalahti sanoo.
Lopulta he neuvottelivat lisäkorvauksen, mutta ehtona oli kymmenen vuoden sitoutuminen yhtiön palvelukseen. Mustalahti toivoo silti, että tuotekehittäjiä palkittaisiin nykyistä paremmin. Patentoitu keksintö antaa yritykselle kilpailuedun jopa 20 vuodeksi.
”Tuntuu, että yritykset ajattelevat usein keksimisen ja innovoinnin kuuluvan työhön niin olennaisesti, ettei niistä tarvitse maksaa erillistä korvausta”, Mustalahti toteaa.
Jorma Aulanko ja Esko Mustalahti työskentelivät molemmat Koneen palveluksessa lähes 30 vuotta. Sittemmin he ovat perustaneet muun muassa suomalaisen Finnvodan, jonka kehittämät kuluttajakäyttöön tarkoitetut, käänteisosmoosiin perustuvat laitteet pystyvät tekemään vaikka merivedestä juomakelpoista aikaisempia laitteita tehokkaammin.
Finnvodan tekniikka on laajalti patentoitua. Sen laitteet soveltuvat meri- ja järviveden lisäksi lähes kaikenlaisen kaivoveden puhdistukseen. Yhtiön teknologiat mahdollistavat esimerkiksi rauta-, mangaani ja suolapitoisen kaivoveden puhdistuksen yhdellä laitteella – vieläpä heidän mukaansa kilpailijoita alhaisemmilla ylläpito- ja hankintahinnoilla.
Keksiminen on ongelmanratkaisua
Esko Aulangon mielestä keksiminen lähtee aina samasta peruslähtökohdasta: ongelmasta, johon etsitään ratkaisu.
”Oma lähtökohtani on yleensä tehdä asiat eri tavalla kuin aiemmin.”
Suurin osa Aulangon patenteista on syntynyt työsuhteessa. Yleensä työnantaja on päättänyt, viedäänkö keksintö patenttihakemukseen asti, mutta keksijällä on silti usein selkeä tuntuma sen uutuusarvosta.
Aulangon kokemuksen mukaan noin puolet hänen hakemuksistaan on johtanut myönnettyyn patenttiin.
”Yleisin hylkäyssyy on se, että keksintö on jo tunnettu. Patentin täytyy olla uusi, keksinnöllinen ja sillä täytyy olla kaupallista sovellettavuutta.”
Hankalinta on hänen mukaansa osoittaa keksinnön uutuus. Patenttiviranomainen pyrkii prosessin aikana löytämään kaiken, mikä voisi kumota sen. Usein hakemusta varten täytyy karsia tai muokata yksityiskohtia, jotta se näyttäisi myös ulkopuoliselle riittävän uudelta.
”Välillä löytyy 1800-luvulla tehty pikkujuttu, joka kaataa hakemuksen ”, Aulanko hymähtää.
Yhteistyö synnyttää parhaat ideat
Jorma Mustalahden mukaan keksiminen on usein parhaimmillaan tiimityötä. Koneella työskennellessään he saattoivat varata Hyvinkään Rantasipi-hotellista neuvotteluhuoneen päiväksi ja keskittyä pelkkään ideointiin.
”Kirjasimme post-it-lapuille kaikki keskeiset ajatukset, jotka liittyivät ratkaistavaan ongelmaan”, Mustalahti kuvailee.
Yhden päivän tuloksena saattoi syntyä jopa 60 keksintöilmoitusta.
”Ainakin minulle motivaationa oli myös se, että keksinnöistä maksettiin erillinen palkkio. Aloimme sitten tehtailla niitä”, Mustalahti naurahtaa.
Mustalahti on huomannut tiimityön toimivan muuallakin. Kun tekninen ongelma ilmaantuu, kannattaa koota 5–10 hengen ryhmä, jolla on kykyä sekä ideoida että ratkaista haasteita.
”Jos joku heitti idean, se käytiin kriittisesti läpi. Kaikki saivat kommentoida, ja parannusehdotukset lisättiin mukaan. Emme pitäneet ideoista mustasukkaisesti kiinni, vaan kehittelimme niitä yhdessä”, Mustalahti kertoo.
Tämä avoin ilmapiiri johti usein siihen, että alkuperäinen idea jalostui entistä paremmaksi.
Rohkeutta ja varovaisuutta
Esko Aulanko kehottaa nuoria keksijöitä ideoimaan mahdollisimman hulluja ratkaisuja.
”Ei kannata miettiä aluksi, tuleeko niistä mitään. Kannattaa unohtaa ensinnäkin oppikirjat. Mutta fysiikan lakeja ei kannata unohtaa. Ne kannattaa huomioida aina”, Aulanko neuvoo.
Mustalahti puolestaan korostaa, että varsinkin yritysmaailmassa kannattaa olla varuillaan.
”Liika luottavaisuus voi johtaa siihen, että idea päätyy jonkun muun nimiin. Nuoren polven kokemattomuus voi houkutella väärinkäytöksiin.”
Hänellä on asiasta omaa kokemusta. Työuransa alkuvaiheessa 1980-luvun lopulla Mustalahti kehitti paperikoneiden rullien kuormankäsittelyyn uuden ratkaisun. Myöhemmin kävi ilmi, että hänen esimiehensä oli hakenut patentin omiin nimiinsä.
”Luottamus on keksimisessä ratkaisevassa roolissa. Itse opin sen kantapään kautta”, Jorma Mustalahti sanoo.
Lue myös:
