”Julkisuutta hallitsee puhe köyhistä eläkeläisistä, vaikka tilastot eivät nykyaikana tue sellaista näkökulmaa. Suuret ikäluokat ovat olleet voittajia sukupolvien tulonjaossa ja varallisuuden jaossa.”
Näin kerrotaan sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja eläkejärjestelmää käsittelevän tuoreen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportin esipuheessa. ”Eläke- ja hoivapommi tikittävät” -raportin esipuheen on kirjoittanut kansanedustaja Terhi Koulumies (kok), valiokunnan alaisen Tulevaisuususkon ja sukupolvien välisen tasa-arvon ohjausryhmän puheenjohtaja.
Koulumies tuo esipuheessaan esiin huolen nuorten hiipuvasta tulevaisuudenuskosta ja sukupolvien epätasa-arvoisesta kohtelusta. Köyhiä ovat nykyään nuoret, vaikka julkisesta keskustelusta voisi luulla toisin, hän huomauttaa.
”Varsinkin finanssikriisin jälkeen köyhyys on alkanut keskittyä nuoriin ja työssäkäyviin ikäluokkiin, sillä eläkkeiden indeksisidonnaisuus on suojannut eläkeläisten ostovoimaa. Köyhyysriski on kasvanut vuoden 2008 jälkeen eniten nuorilla aikuisilla ja vähentynyt selvimmin vanhuuseläkeiän ylittäneillä. Myös varallisuus keskittyy eläkeläisille”, Koulumies kirjoittaa.
Kaikista köyhimpiä Suomessa ovat 18–24-vuotiaat. Eläkeläisten pienituloisuusaste puolestaan on laskenut viime vuosina väestöryhmistä kaikkein eniten, kansanedustaja jatkaa.
”Aiemmin on totuttu siihen, että elintaso nousisi iän myötä aiempiin sukupolviin nähden. Näin ei enää ole, vaan jo nykyisillä nelikymppisillä on todettu elintason laskua heidän vanhempiensa ikäluokkaan nähden.”
Harhaluulo: ”Eläkeläiset eivät ole maksaneet itse omaa eläkettään”
Eläkejärjestelmä on epäoikeudenmukainen, Koulumies katsoo.
”Toisin kuin moni luulee, eläkeläiset eivät ole käytännössä maksaneet itse omaa eläkettään, vaan kukin työssäkäyvä sukupolvi kustantaa eläkkeet kulloisellekin eläkeläisten ikäpolvelle. Suuret ikäluokat maksoivat aikoinaan pieniä eläkkeitä pienelle ikäluokalle. Jatkossa pienet ikäluokat maksavat suuria eläkkeitä suurille ikäluokille.”
Hän viittaa Ilta-Sanomien viimevuotiseen uutiseen, jonka mukaan vuonna 1940 syntynyt nainen saa eläkkeenä 7 euroa jokaista maksamaansa eläkemaksun euroa kohden. Sen sijaan vuonna 1970 syntynyt nainen voi odottaa 2,3 euroa jokaisesta maksamastaan eurosta, ja vuonna 2006 syntynyt 18-vuotias esimerkkihenkilö 2 euroa. Laskelmat ovat Eläketurvakeskukselta.
Sukupolvien välisiä eroja selittävät eläkemaksujen nousu sekä 2000-luvun leikkaukset eläkkeiden kokoon. Leikkaukset ovat kohdistuneet vielä työelämässä oleviin, ja heihin kohdistuvat myös tulevat maksujen korotuspaineet, joita väestön ikääntyminen ja ikäluokkien pienentyminen aiheuttavat.
”Riskit eläkemaksujen korotuksille ja eläkkeiden tasojen leikkauksille koskevat nuoria, jotka eivät ole vielä itse eläkkeellä. Maksussa olevat eläkkeet nauttivat perustuslain omaisuudensuojaa, ja niiden leikkaaminen on vaikeaa”, Koulumies kirjoittaa.
Ekonomisti, kansantaloustieteilijä Sanna Kurronen kertoo omassa raportin puheenvuorossaan, että kun 1980-luvulla eläkemaksuihin meni 15 prosenttia palkkasummasta, nyt osuus on jo lähes 25 prosenttia.
”Maksut menevät nykyään suoraan nykyisten eläkeläisten eläkkeiden maksuun eikä eläkerahastoihin kerry enää uutta rahaa. Nuoret saavat jo nykytiedon valossa huonomman tuoton eläkemaksuilleen kuin nyt eläkkeellä olevat ikäpolvet, ja siitä huolimatta leikkaukset eläkejärjestelmään, kuten leskeneläkkeen vuonna 2021 toteutettu leikkaus, kohdistuvat vain verrattain nuoriin ikäluokkiin”, Kurronen kirjoittaa.
”Eläkejärjestelmää on pyritty vahvistamaan, mutta se tehdään leikkaamalla nuorilta tai kasvattamalla riskiä nuorille. Silti eläkemaksut uhkaavat yhä nousta tulevina vuosikymmeninä.”
Epätasapaino koskee muitakin talousratkaisuja. Orpon hallitus on tehnyt raskaita leikkauksia valtion menoihin, mutta eläkeläisten etuuksiin ei ole puututtu, Kurronen huomauttaa.
”Ei, vaikka eläkkeiden indeksikorotukset ovat olleet huomattavasti palkkojen nousua suurempia.”
Nuoret kokevatkin eläkejärjestelmän itselleen epäoikeudenmukaiseksi, ja myös eläkeiän nousu nuorten osalta herättää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, Koulumies kirjoittaa.
”Nykyiset sodan jälkeen syntyneet sukupolvet saattavat olla eläkkeellä käsittämättömästi kolmanneksen eliniästään. Monella heistä on myös suurempi eläke kuin mitä nuorten työikäisten bruttopalkka on.”
Suomalaisten keskimääräinen kuukausieläke on noussut jo 2 100 euroon, Eläketurvakeskus tiedotti tänä vuonna. Tämänkin luvun alle jäävät monen nuoren työikäisen tulot.
”Eläkeläiset ratkaisevat vaalit”
Koulumies tuo suorasanaisesti esiin yhden syyn siihen, että päätökset ovat eläkeläisille suotuisia.
”Eläkeläiset ratkaisevat nykyään vaalit, eikä mikään puolue uskalla suututtaa heitä. Tuoreet tilastot vuoden 2025 kuntavaaleista kertovat, että äänestysaktiivisuus oli korkeinta 71-vuotiaiden ikäryhmässä ja matalinta 21-vuotiailla. Eläkeläisistä äänesti vaaleissa jopa 60 prosenttia. Eläkeläisten ääni kuuluu päätöksenteossa kaikista voimakkaimmin”, hän kirjoittaa.
Ilmiö on esillä myös Kurrosen artikkelissa. Suomalaisista jo 1,3 miljoonaa oli yli 65-vuotiaita vuonna 2023, ja ikäryhmistä kasvaa lähinnä yli 75-vuotiaat. Iäkkäät ovat myös ahkeria äänestäjiä. Esimerkiksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kolmasosa äänistä oli saatavissa 56–78-vuotiailta äänestäjiltä.
”Kun noin 70-vuotiaista äänesti yli 80 prosenttia, noin 20-vuotiaista äänesti alle puolet. Tällaisessa poliittisessa ympäristössä voi olla helpompi leikata koulutuksesta kuin eläkkeistä.”
Toiveita: Reilumpi eläkejärjestelmä ja perinnöt nuoremmille?
Sekä Koulumies että Kurronen esittävät kirjoituksissaan toiveita muutoksista, jotka voisivat parantaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja kohentaa nuorten asemaa sekä luottamusta järjestelmään.
Kurronen hahmottelee ”reilumpaa eläkejärjestelmää”.
”Kun julkinen talous on voimakkaiden leikkausten kohteena, järjestelmän koettua oikeudenmukaisuutta voisi parantaa maltillinen leikkaus myös maksussa oleviin eläkkeisiin. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi siten, että muutamana vuonna tehtäisiin normaalia pienempi indeksikorotus. Nuorten valmius leikata eläkkeistä on kasvanut samalla kun korkeampien eläkemaksujen hyväksyttävyys on vähentynyt”, ekonomisti kirjoittaa.
Koulumies puolestaan nostaa esiin perinnöt.
”Mitä perintöihin tulee, ne eivät nykyään ohjaudu nuorille aikuisille, kuten eläkepomot 1990-luvulla virheellisesti väittivät. Eliniän nousu on aikaansaanut sen, että nykyään yleisin ikä saada perintöä on 55–64-vuotiaana ja lähes neljännes perinnönsaajista on yli 64-vuotiaita. Voisi ajatella, että jos perinnönsaajalla on jo oma talous kunnossa, hänen kannattaisi tasata sukupolvien välisen eriarvoisuuden tilejä, luopua perinnöstä ja antaa sen mennä lapsilleen. Näin ei kuitenkaan yleensä toimita”, kansanedustaja kirjoittaa.
”Toivoisin tähän muutosta nuorten vuoksi. Monilla meillä keski-ikäisillä ja vanhemmilla on elämä jo mallillaan, kun taas nuori aikuinen tarvitsisi pääomaa asunnon ostamiseen ja perheen perustamiseen.”
Toisaalta Koulumies kertoo, että eläkeläisten taloudellinen tuki lapsilleen tai lapsenlapsilleen on kyselyiden perusteella tavanomaista Suomessa.
”Meillä ei ole varaa suhtautua nuoriin ylimielisesti”
Raportin mukaan suomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen entistä pessimistisemmin, ja kaikkein vähiten uskoa Suomen tulevaisuuteen on alle 35-vuotiailla. Toisaalta nuortenkin usko nimenomaan omaan tulevaisuutensa on hyvää.
Optimistisimpia oman tulevaisuutensa suhteen ovat yli 65-vuotiaat eläkeläiset.
”Tämä suomalainen tutkimustulos on erikoinen sikäli, että keskeisintä tulevaisuudenuskon kannalta on yleensä työ. Tulevaisuudenusko on normaalisti parasta niillä ikäryhmillä, jotka ovat aktiivityön ikävaiheessa ja joilla on työpaikka”, Sanna Kurronen huomauttaa.
”Siinä missä 1980-luvulla nuoret olivat oman tulevaisuutensa suhteen optimistisin ikäluokka, 2020-luvulla optimistisimpia ovat yli 65-vuotiaat.”
Kaksikko varoittaa seurauksista, jos nuoret eivät enää usko tulevaisuuteensa Suomessa. Meillä ei ole varaa suhtautua nuoriin ylimielisesti, Koulumies vetoaa.
”Jos nuoret eivät koe suomalaista yhteiskuntaa itselleen reiluksi ja elämää täällä itselleen kannattavaksi, he voivat äänestää jaloillaan. Jos maahamme ei jää nettomaksajia vaan ainoastaan saajia, niin silloin viimeinen sammuttaa valot. Sairaat ja vanhukset eivät hoida toisiaan, eivätkä eläkeläiset elätä toisiaan, vaan siihen tarvitaan nuoria ikäluokkia maksajiksi ja mahdollistajiksi. On eläkeläisten ja keski-ikäisten edun mukaista ottaa huomioon sukupolvien välinen tasa-arvo. Nuoria ei ole varaa pitää itsestäänselvyytenä”, Koulumies kirjoittaa.
Suuret väestöhaasteet vasta tulossa, ja sukupolvien kuilu voi yhä kasvaa
Nykyiset nuoret ikäluokat kohtaavat valtavat väestörakenteen haasteet, jotka johtuvat erityisesti matalasta syntyvyydestä. Työikäisiä on aiempaa vähemmän, kun samaan aikaan ikääntyvä väestö kasvaa, kehityspäällikkö Heikki Tikanmäki Eläketurvakeskuksesta kertoo raportin artikkelissaan.
Suurimmat kriisin paikat ovat silti vasta tulossa.
”Tämänhetkisen arvion mukaan eläkejärjestelmä kohtaa suurimmat väestölliset haasteet vasta 2050-luvulta alkaen, kun suhteellisen suuret 1980-luvun ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja niiden tilalle työelämään nousee pieniä täysi-ikäistyviä ikäluokkia.”
Syntyvyys jää nyt jatkuvasti merkittävästi alle väestön uusiutumistason. Tällaisessa yhteiskunnassa jokainen sukupolvi on aina edeltävää pienempi.
Eläkejärjestelmä on varautunut ikääntymiseen useilla eri tavoilla. Näistä keskeisimpiä ovat rahastojen kartutus sekä suuret eläkeuudistukset vuosina 2005 ja 2017, joilla varauduttiin eliniän pidentymiseen. Järjestelmä on kuitenkin altis riskeille: suoraan eläkemaksuista rahoitettava osa altistuu väestö- ja ansiotasoshokeille, rahastoitu osa puolestaan sijoitusriskille.
”Tuore eläkeuudistussopimus [vuodelta 2025] nostaa entisestään eläkevarojen merkitystä tulevien eläkkeiden rahoituksessa. Lähtökohtaisesti aiempaa suurempi sijoitusriski parantaa tuottoja, mutta samalla kasvaa myös riski saada erittäin matalia tuottoja”, Tikanmäki kirjoittaa.
Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa rahoituksesta tulee suoraan eläkemaksuista, mutta loput rahoitetaan sijoituksille saaduilla tuotoilla. Jos sijoitustuotto heikentyy, eläkemaksujen tasoa joudutaan nostamaan.Sukupolvien välisen tasa-arvon näkökulmasta eläkemaksujen nousupainetta nykyiseltä tasoltaan voi pitää ongelmana, Veronmaksajain Keskusliiton ekonomisti Janne Kalluinen kirjoittaa raportissa.
”Kun otetaan huomioon eläkemaksujen matalammat tasot menneinä aikakausina, olisi entistä hankalampaa vastata, mikä olisi tasa-arvoinen eläkemaksujen taso, jos sellainen tulisi määritellä nykyhetkestä eteenpäin. Jos kuitenkin huomioidaan eläkemaksujen tasainen nousu viime vuosikymmeninä, on vaikea väittää, etteikö eläkemaksujen nousu vielä nykyisiltäkin tasoiltaan olisi tasa-arvon ja muidenkin näkökulmien kannalta ongelmallista”, hän pohtii.
