Jäävätkö Suomeen suunnitellut valtavat merituulivoimalahankkeet vain toteutumattomiksi haaveiksi?
Asia nousi väkisin esille, kun Pohjoismaiden suurin energiayhtiö Vattenfall avasi viime viikolla merituulivoimalahankettaan Suomessa yhdessä Metsähallituksen kanssa. Vattenfall on kaavaillut Korsnäsiin valtavaa, 1 300–2 500 megawatin ”merituulipuistoa”. Vertailun vuoksi: Teollisuuden Voiman kolmas ydinvoimala OL3 on teholtaan 1 600 megawattia.
Ensin hyvät uutiset. Vattenfallin Rambolilla teettämän selvityksen mukaan Korsnäsin merituulivoimapuisto voisi luoda elinkaarensa aikana Suomeen 40 000 henkilötyövuotta, jopa 20 miljardin euron kokonaistaloudelliset vaikutukset sekä 3–4 miljardin euron verotulot valtiolle. Ja tämä on laskettu pelkästään sillä vaihtoehdolla, että merituulivoimala jäisi 1 300 megawatin kokoluokkaan.
“Korsnäsin merituulivoimapuisto olisi paljon muutakin kuin puhdasta sähkön tuotantoa. Hanke on kasvun moottori, joka mahdollistaa kansainväliset teollisuusinvestoinnit, uudet kotimaiset arvoketjut sekä osaamisen kasvun vuosikymmeniksi eteenpäin”, Vattenfall Oy:n toimitusjohtaja Iiro Rinta‑Jouppi sanoo.
Aluevesillä tarjolla 12 000 megawatin hankkeet
Metsähallituksen merituulivoimapäällikkö Annina Hästö komppaa Rinta-Jouppia asian tärkeydessä.
Metsähallitus hallinnoi valtion aluevesiä ja vastaa aluevesien merituulivoimalahankkeiden kilpailutuksista. Oman hankekehityksen lisäksi Metsähallitus toimii vuokranantajana myös niissä aluevesien hankkeissa, jotka on aloitettu ennen vuotta 2021.
”Pelkästään aluevesillä on merituulihankkeita yli 12 000 megawatin edestä,” Hästö sanoo. Hän arvioi karkeasti, että jos myös kaikki Suomen talousvyöhykkeellä olevat hankkeet lasketaan, puhutaan ehkä yli 20 000 megawatista. Korsnäs olisi tässä lukuisten hankkeiden joukossa hyvä alku.
Luvut ovat valtavia. Esimerkiksi maatuulivoimaa on Suomessa käytössä nyt noin 9 400 megawattia.
Korsnäsin investointipäätös hamassa tulevaisuudessa
Ongelmana on vain se, että yhdestäkään suuresta satojen megawattien merituulivoimapuistosta ei ole tehty investointipäätöstä, rakentamisesta puhumattakaan. Porin Tahkoluodon pieni alle 50 megawatin merituulivoimapuisto ei kuulu samaan kategoriaan.
Rinta-Jouppi nosti Kauppalehden haastattelussa (KL 7.4.) esiin Suomen byrokratian hidasteet. Hänen mukaansa yhtiö on joutunut tekemisiin jo noin 40 eri viranomaisen tai lausunnonantajan kanssa merituulivoimalahankkeessaan. Monessa muussa maassa edetään yhden luukun mallin kautta.
Ei siis ihme, että Rinta-Jouppi lupaa Korsnäsistä investointipäätöstä vasta vuosien päästä eli vuosien 2030–2032 aikana – ja silloinkin vain, jos muut investointiin liittyvät asiat täyttyvät.
Kyse olisi Vattenfallinkin kokoluokassa suuresta investoinnista, jonka kokoluokaksi Metsähallitus arvioi aiemmin 2–3 miljardia euroa, mutta jonka realistisempi nykyhinta voi olla 3–4 miljardia euroa. Koronavuosien jälkeen kustannukset ovat kasvaneet.
Sähkö liian halpaa
Suomen sähkönhinnan nykyisellä tasolla investointiedellytyksiä ei Rinta-Joupin mukaan ole. Toimitusjohtaja viittaa erityisesti Suomen viime vuoden hintatasoon, jolloin pörssisähkön veroton keskihinta jäi vain noin neljään senttiin kilowattitunnilta. Suomessa myytiinkin Euroopan halvinta pörssisähköä. Vain muutamat Ruotsin ja Norjan sähkön hinta-alueet olivat vielä halvempia.
Kuinka paljon sähkön pitäisi maksaa?
Millä sähkön hinnalla Vattenfall olisi valmis Korsnäs-investoinnin sitten tekemään, toimitusjohtaja Rinta-Jouppi?
Kysymys on toimitusjohtajalle vaikea.
”On selvää, että Suomessa on Euroopan halvin sähkö ja olisi hyvä pitää se edullisena myös tulevaisuudessa, mutta niin halpaa kuin se nyt on, niin sillä hintatasolla ei näitä investointeja tule,” Rinta-Jouppi sanoo.
Kuinka paljon pitäisi olla korkeampi hintataso, että investointeja tulisi? Voisiko hintataso nousta riittäväksi esimerkiksi pitkäaikaisen sähkönostosopimuksen eli PPA-sopimuksen (Power Purchase Agreement) avulla?
”Tämä riippuu kustakin hankkeesta. Kaikilla hankkeilla on oma hintatasonsa. En oikein voi lähteä tarkasti avaamaan sitä tässä vaiheessa – mutta ei meidän mihinkään Saksan hintoihin asti tarvitse mennä, että nämä olisi kaikki kilpailukykyisiä,” Rinta-Jouppi sanoo pienen miettimisen jälkeen.
Vastaus on mielenkiintoinen ja paljastaa paljon merituulivoiman tämän hetken vaatimasta hintatasosta – ainakin Vattenfallin tuottovaatimuksilla.
Saksassa verottomat pörssihinnat ovat vaihdelleet vuosien 2023–2025 aikana sähköpörssissä karkeasti 7,8–9,5 sentissä, keskimäärin 8,8 sentissä kilowattitunnilta. Kuluvan alkuvuoden keskihinta on hieman yli 9,9 senttiä kilowattitunnilta.
Vattenfallin investointirajana näyttäisi siten olevan karkeasti arvioiden ehkä noin 8–9 senttiä kilowattitunnilta eli Suomen hintataso pitäisi tuplaantua viime vuoden hintatasosta. Kymmenen sentin hintatasolla jopa uuden ydinvoiman rakentaminen voisi olla kannattavaa – ainakin Suomessa.
Suomen alkuvuoden pörssihinta on jo tuplaantunut viime vuoden tasosta. Tammi-huhtikuun keskimääräinen hinta on nyt 8,75 senttiä kilowattitunnilta.
Tuulivoiman kannibalisaatio iskee myös merituuleen
Silti ongelma Vattenfallille on selvä. Merituulivoiman rakentaminen on selkeästi maatuulivoimaa kalliimpaa. Vaikka Rinta-Joupin mukaan Selkämerellä tuuliolosuhteet ovat suorastaan loistavat ja merituulivoimaloiden kapasiteetin käyttöaste voi nousta jopa 90 prosenttiin, 4–5 sentin kilowattitunnin hinta ei merituulivoimalle riitä.
Samaan aikaan maatuulivoima Suomessa on Pohjois-Ruotsin tapaan tehnyt viime vuodet järkyttävän suuria tappioita (KL 1.4.). Mitä enemmän tuulivoimatuotantoa on rakennettu, sitä enemmän se on kannibalisoinut sähkön hintatasoa, koska sähkön kulutus ei ole kasvanut Suomessa ennustetulla tavalla.
Rinta-Jouppi ei kiistä ongelmaa, mutta uskoo tilanteen lähivuosien aikana muuttuvan, kun sähköä käyttäviä sähkökattiloita ja datakeskuksia rakennetaan tiuhaan tahtiin. Tämä nostaa sähkön hintaa. Esimerkiksi negatiivisten hintojen tunnit vähenivät viime vuonna jo selvästi edellisistä vuosista.
Tuulivoimayhtiöiden, kuten muidenkin sähköntuottajien kannattavuus olisi siten lähivuosina paranemassa. Tätä myös Vattenfall omalta osaltaan odottaa, kun mahdollinen investointipäätös tehdään vasta 2030-luvulla.
”Suomen vihreä siirtymä ja siihen liittyvät teolliset ja energiainvestoinnit liittyvät kaikki yhteen. Sen takia tarvittaisiin valtiovallan selkeä visio siitä, miten asiat yhdistetään. Ei ole tehty suuria [teollisia] sähkön tuotantoinvestointeja, mutta ei myöskään sähkön määrä ole Suomessa riittävä isoille teollisille investoinneille,” Rinta-Jouppi sanoo.
Hänen mukaansa Suomi kärsii nyt muna-kana-ongelmasta.
”Niin kauan kun meillä ei ole valtiona selkeää visiota, miten nämä kaikki asiat liitetään yhteen, niin tämä pysyy tällaisena, että kaikki odottavat.”
Vattenfallin viesti on selvä
Rinta-Joupin mukaan teolliset investoinnit seuraavat halpaa, puhdasta ja varmaa sähköä.
”Jos Suomi ei pysty tarjoamaan sitä, joku toinen maa kyllä tarjoaa.”
Viestiä ei voi tulkita väärin: Energiayhtiöt yrittävät puristaa muiden teollisten toimijoiden tavoin kaikki mahdolliset edut eri valtioilta ennen kuin varsinaisia investointipäätöksiä.
Vattenfallin mukaan Suomen kilpailijamaissa merituulivoimaa edistetään selkeällä luvituksella, valtion vastuulla olevalla sähkön siirtoverkolla merelle sekä poliittisilla päätöksillä.
”Esimerkiksi Britannia, Saksa ja Hollanti ovat sitoutuneet sadan gigawatin eli 100 000 megawatin merituulivoimainvestointien toteuttamiseen Pohjanmerellä,” Rinta-Jouppi sanoo.
Esimerkkimaiden sitoutuminen uusiin merituulivoimaloihin ei kuitenkaan yllätä, sillä pörssisähkön verottomat keskihinnat ovat näissä pyörineet jo vuosia lähellä kymmentä senttiä kilowattitunnilta. Sähkö on siis maksanut 50–100 prosenttia enemmän kuin sähkö Suomessa.
Vattenfallin näkökulmasta tilanne on se, että se katsoo investointiympäristöä selvästi Suomea laajemmin.
”Me toimimme Suomen ohella Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Englannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Meillä on vain yksi investointipooli, mistä me katsomme, minne kannattaa investoida rahaa tällä hetkellä. Emme siis katso asioita sillä tavalla, että paljonko meidän pitäisi nimenomaan Suomeen investoida,” Rinta-Jouppi sanoo.
”Suomalaisena totta kai haluaisin investoida Suomeen, mutta Vattenfallina me katsomme kylmän viileästi, missä meillä on parhaat tuottoedellytykset näistä maista. Luulen myös, että kaikilla isommilla operaattoreilla asia on täsmälleen sama.”
Pitäisikö Fingridin osinkovirtaa vähentää?
Mikä siis voisi olla Suomen toinen tapa houkutella investointien tekemiseen merelle? Sähkön kantaverkon laajentaminen merelle eli Fingridin rooli, Rinta-Jouppi sanoo.
Tällä hetkellä hankekehittäjät joutuvat itse rakentamaan ja maksamaan kalliin verkkotekniikan merelle. Yhteyskaapelin hinta voi olla joissain tapauksissa jopa puolet merituulipuiston kustannuksista.
Suomella ja Ruotsilla on asiassa sama näkemys, mutta monessa muussa Euroopan maassa on Vattenfallin johtajan mukaan tilanne toinen. Tämä edellyttäisi valtiolta kuitenkin Fingridin omistajaohjauksen ja investointikaton muuttamista eli suurempia investointeja ja pienempää osinkovirtaa.
Lue myös:
