Tupsulakit tulivat kouluun
|
Uutinen
Kirjoittaja(t):
Jussi Nousiainen
|
Kuvaaja:
Sami Reivinen
Tempaus2016 oli tempauskulttuurin voimannäyte ja kunnianosoitus suomalaiselle peruskoululle.
Mitä te teette täällä, kysyy kirkas ääni ensimmäisestä pulpettirivistä tupsulakkisilta vierailta.
– Me tultiin vähän auttamaan teidän opettajaa tänään, vastaa Minna Ukkonen.
Ukkonen opiskelee Aalto-yliopistossa materiaalitekniikkaa. Hän lähti noin 1 400 teekkarin, kylterin ja muun opiskelijan kanssa tempaamaan oppimisen ilon puolesta. Melkein jokainen Suomen koulu on tempauksessa mukana. Sosiaalinen media täyttyy opiskelijoiden tempauskokemuksista, suuri innostus paistaa läpi. Ryhmä teekkareita joutui Lapissa ylittämään joen ja yöpymään autiotuvassa päästäkseen syrjäiseen kouluun.
- Kuulin ensimmäisen kerran tempaamisesta saapuessani opiskelemaan Aalto-yliopistoon, Ukkonen kertoo. Heti heräsi kiinnostus, että tapahtuisiko tällainen tempaus oman opiskeluni aikana. Kun selvisi, että tänä vuonna temmattaisiin peruskoulutuksen, Suomen arvokkaimman aarteen puolesta, niin ei siinä paljoa miettimisaikaa tarvittu. Ilman hyvää peruskoulutusta, en olisi itsekään nykyisessä asemassani. Tempauksen avulla saisimme levitettyä tärkeää sanomaa ympäri Suomen, ja halusin olla osa tätä.
Hervantalaisen Kanjonin koulun tokaluokkalaiset kuuntelevat teekkareita suorastaan hartaina. Ukkonen ja hänen opiskelukaverinsa Erna Virtanen ja Marika Honka antavat lapsille tehtäväksi miettiä, mikä on tärkein asia, jonka he ovat oppineet koulussa.
– Matematiikka, kuuluu monesta suusta.
– Sitten kun on vaikka kaupassa, niin osaa laskea, mitä kaikki maksaa. Ja osaa hoitaa verot ja sellaiset, kahdeksanvuotias Aino selvittää.
Riemua osaamisesta
Matematiikka on yksi Tempaus2016 pääteemoista. Poikkitieteellisen opiskelijaprojektin tarkoituksena on herättää oppimisen ilo ja valtakunnallista keskustelua peruskoulutuksesta ja sen resursseista. Opiskelijoiden huolena on oppilaiden oppimenestyksen ja opiskelumotivaation lasku viime vuosina.
Idea syntyi helsinkiläisessä päiväkodissa.
– Tempaushenkisten ihmisten tapaamisissa puhuttiin usein koulutuksesta, tempauksen viestintävastaava Noora Vänttinen kertoo.
– Eräänä päivänä kävimme pienellä porukalla opettamassa esikoulussa kemiaa ja koodausta robottipelin avulla. Kokemus oli tosi positiivinen ja näimme, miten innoissaan lapset olivat. Ilo osaamisesta oli käsin kosketeltavaa. Tuntui huikealta, minkälaisen oppimiselämyksen saattoi antaa lyhyessä ajassa.
Koulut saivat valita mieleisensä ohjelmapaketin tempaajien arsenaalista. Tarjolla oli muun muassa matematiikkaa, lennokin rakennusta, loogista päättelyä, palveluiden keksimistä ja kuvataidetta.
Hervannassa tunnin teemana on tiedon hankkiminen ja rohkeus esittää kysymyksiä. Alun ujostelun jälkeen päästään vauhtiin.
– Missä te asutte? Onko se Otaniemi hyvä paikka, lapset tiedustelevat.
Hervantalaiset Jose, Aino, Oliver, Jonna ja Mikael eivät tiedä, mitä teekkareista tulee isona, mutta tupsukansa on muuten tuttua ja Teekkarikastekin on nähty.
– Niillä on haalarit ja niissä on merkkejä. Näin kerran, kun teekkareita tuli baarista.
– Ne laitetaan vankilaan, sellaiseen häkkiin ja upotetaan jokeen, lapset tietävät.
Kanjonin koulun tokaluokkalaisia opastivat tempaajat Minna Ukkonen, Erna Virtanen ja Marika Honkanen.
-Erityisen hauskaa oli mennä yhdessä kavereiden kanssa tempaamaan, jolloin sekä tempaajat että oppilaat saivat enemmän irti tunnista, tempaajat kertovat.
-Erityisen hauskaa oli mennä yhdessä kavereiden kanssa tempaamaan, jolloin sekä tempaajat että oppilaat saivat enemmän irti tunnista, tempaajat kertovat.
Yli sata vuotta elämänilon purskahduksia
Kiinnostuksen herättäminen luonnontieteitä ja tekniikan opiskelua kohtaan on ollut useiden tempausten aiheena. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten valtakunnallisen Matikka vai Salakka -tempauksen tavoitteena oli saada peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaiset kiinnostumaan matematiikan, kemian ja fysiikan opiskelusta.
Teekkareiden tempauksilla on jo lähes 120 vuoden ajan tuettu muun muassa Suomen olympiahanketta ja -joukkuetta, vientiä, syntyvyyttä, taideaarteiden pelastamista ja mielenterveystyötä.
Tempauksia tutkinut Tiina Metso Polyteekkarimuseosta määrittelee tempauksen seuraavasti:
– Tempaus on teekkarien yhteiseen intoon ja yhdessä tekemiseen pohjautuva tapa herättää huomiota ja jopa hoitaa kuntoon asioita, joilla on painavaa merkitystä tupsukansalle tai yhteiskunnalle. Tempaus on siis vapaamuotoinen, ulospäin jopa hallitsemattoman kaoottisen kuvan antava elämäniloinen joukkovoiman purskahdus, jota edeltää tarkka suunnittelu ja seuraa yleensä perusteellinen jälkien raivaaminen kaikkien tyytyväisyyden varmistamiseksi.
Tempaus on usein ollut mainoskulkue tai tapahtuma. Kaikkien aikojen suurin tempaus lienee vuoden 1966 muuttotempaus Dipolin valmistumisen kunniaksi. Teekkareiden jäähyväiset Helsingille sekoitti kaupungin lukemattomilla isoilla ja pienillä tapahtumilla.
Tempauksen organisaatiota johtaa perinteisesti tempausesikunta, jota johtaa tempauspäällikkö. Esikunta tekee sopimukset, hankkii luvat, rahat, kuljetukset, rekvisiitat ja esiintyjät sekä tiedottaa opiskelijoille ja muulle maailmalle.
Myös Tempaus2016:n mittakaava on valtava. Kymmenen hengen esikunta teki pitkään käytännössä täyttä työpäivää ja yli seitsemänkymmenen hengen vapaaehtoisjoukko organisoi tempausta vuoden ajan. Tempauksella on myös joukko tukijoita, kuten TEK. Suojelijaksi saatiin tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Tempaaja Ukkonen kehuu esikunnan suoriutumista jättiurakasta.
- Organisaation toiminta ylitti odotukseni ja se on toiminut todella mallikkaasti. Tiedotusta on tullut monen eri kanavan kautta ja apua ongelmiin sai todella nopeasti. Tempausorganisaation jäsenistä näkyi heidän kiinnostuksensa aihetta kohtaan, ja he lisäsivät omalla asenteellaan myös muiden innostuneisuutta.
Noora Vänttinen kertoo, ettei ole uskaltanut laskea työtunteja.
– Yhdessä tekeminen, ihmisten ilo ja into on ollut tässä parasta. Opiskelijayhteisö on todella halunnut vaikuttaa asioihin ja nyt fiilis on, että tämä on parasta ikinä.
Jämeräpartainen insinööri käskee |
| Otaniemessä tempauskäskyn on kautta aikain antanut myyttinen hahmo, Jämeräpartainen Insinööri, ruotsiksi den Bisterskäggige Ingeniör. Jämeräparran käsky oli ehdoton. Vuonna 1936 kirjoitettujen sääntöjen mukaan oli jokaisen fuksin ja toisen vuosikurssin opiskelijan osallistuttava tempaukseen. Esteellisyyttä oli anottava erikseen, ja lintsaamisesta oli pahimmillaan seurauksena TKY:n tunnusten käyttökielto. Alun perin Jämeräpartainen Insinööri antoi käskynsä Polin tornin hämystä. Sittemmin hän sai Dipolista oman työhuoneen, jota myös presidentti Kekkonen kävi ihmettelemässä. |
Avainsanat: