Suomalaisyritykset panostavat robotisaatioon liian varovasti

Elämme neljännen teollisen vallankumouksen vaihetta, sanoo tuotantotekniikan professori Minna Lanz Tampereen yliopiston Hervannan kampukselta.

Sormet avukseen ottaen Lanz luettelee:

– Ensimmäinen vallankumous tapahtui 1700-luvulla ja sitä luonnehti sähköistäminen ja voiman tuottaminen. Toinen ajoittuu 1900-luvun alkuun ja se merkitsi sarjatuotannon käynnistymistä.  Muuten, toisin kuin yleensä ajatellaan, sarjatuotanto ei alkanut Fordin autotehtailla vaan teurastamoissa.

– Kolmas teollinen vallankumous voidaan sijoittaa vuosiin 1970–2000, ja silloin kysymys oli tuotannon automatisoimisesta. Nyt ollaan neljännen vallankumouksen vaiheessa, jota ilmentävät joustava automaatio ja robotiikka piensarjavalmistuksessa.

Miljoonahankkeita

Professori Lanz on uppoutunut robotisaation ja digitalisoitumisen maailmaan, ja näyttää uppoavan siihen yhä vain syvemmälle: hän on nyt ryhtynyt koordinoimaan eurooppalaista Trinity-hanketta, joka keskittyy joustavan automaation ja robotiikan hyödyntämiseen valmistavassa teollisuudessa. VTT puolestaan koordinoi toista robotisaatiohanketta, DIH-2:ta, jonka on määrä tuottaa markkinapaikka robotiikan ratkaisuille. 

Näiden hankkeiden yhteinen rahoitus on 32 miljoonaa euroa ja tarkoituksena on auttaa pk-yrityksiä robotisoimaan valmistustaan. Eurooppalaisille yrityksille tarjotaan uusia teknisiä ratkaisuja, koulutusta sekä Euroopan laajuisia osaamisverkostoja. Hankkeiden uskotaan ”mahdollistavan pk-yritysten digitalisoinnin kustannustehokkailla piensarjatuotannon robottiratkaisuilla”.

– Suomessa on oltu kovin varovaisia investoinneissa robotiikan käyttöönottoon. Kun mitataan robottien ja työntekijöiden suhdetta, olimme vielä 2000-luvun alussa  7. sijalla maailmassa. Nyt olemme pudonneet 17. sijalle.

Suomi on pudonnut robotiikan käyttöönotossa sijalta 7 sijalle 17.

Lanzin mukaan esimerkiksi Kiinassa panostukset robotisaatioon ovat valtavat. 

Niille, jotka epäilevät robottien vievän työpaikat, Lanz ottaa esimerkin suurteollisuudesta.

– Uudenkaupungin autotehtaalla on toiminnassa jo yli 600 robottia. Hiljattain autotehdas on kertonut palkkaavansa tuhat työntekijää lisää.

Trinity- ja DIH-2-hankkeissa on mukana kuutisenkymmentä eurooppalaista partneria. Niiden tarjoamista ratkaisuista ja rahoituksesta voivat päästä osallisiksi eri puolilla  Suomea sijaitsevat pk-yritykset, jotka tosin ovat samalla viivalla eurooppalaisten yritysten kanssa rahoitusta tavoitellessaan. Trinityssä on mukana tamperelainen perheyritys Fastems, joka kehittää automaatiojärjestelmiä valmistavalle teollisuudelle. 

Odottamisaika on kallista

Yleinen käsitys robottien käyttökelpoisuudesta ainoastaan suurteollisuudessa ja suursarjatuotannossa on Lanzin mielestä jokseenkin vanhentunut. Hän korostaa, että robotin hyöty ei liity tuotannon nopeuttamiseen –”robotti ei ole nopea”. Sen sijaan hyötyä tulee tasalaatuisuudesta ja ennustettavuudesta: kun ihminen hitsaa, tuloksen laatu vaihtelee, mutta robotti tekee tasaisen varmaa jälkeä erityisesti silloin, kun osaava ihminen on sen ohjelmoinut ja tietää, mitä pitää tehdä. 

Robottien käyttöönotolla pyritään myös saamaan valmistuksen hukka-aikaa kuriin. 

– Nykyään tilauksesta tuotteen toimitukseen kuluvasta ajasta vain 1–5 prosenttia on arvoa tuottavaa aikaa. Loppu aika menee odotteluun. Siksi arvoa tuottamatonta aikaa olisi pystyttävä tuotantoprosessissa vähentämään ja tähän robotisaatio ja digitalisaatio tarjoavat ratkaisuja. 

– ICT ja tekoälyratkaisut pystyvät vähentämään arvoa tuottamatonta aikaa. Juuri tästä on kysymys tuotannon ketteröittämisessä, johon molemmat hankkeet tähtäävät. Ja ketteröittämistä tarvitaan, koska tuotteen pitää olla 
todella hyvä, että asiakkaat malttaisivat sen valmistumista odottaa.

Robotit tarvitsevat aina ihmistä.

Usein väitetään, että robotit vievät työpaikkoja ja tekevät ihmisen tarpeettomaksi. Lanz haluaa kumota tämän ajatuksen.

– Robotit tarvitsevat aina ihmistä. Niiden käyttö antaa työtä niin suunnittelijoille, operaattoreille kuin ohjelmoijillekin. Roboteille siirretään pääasiassa tehtäviä, joissa ihmisen kyvyt menevät hukkaan.

Työvoiman saanti ongelmana

Lanz luonnehtii suomalaisia yrityksiä korkeiden kustannusten ja korkean osaamisen yksiköiksi.  Tulevaisuudessa ongelmaksi nousee osaavan työvoiman saanti.

– Vuoden 2030 tienoilla meillä tulee olemaan puute insinööreistä. Demografinen profiili on sellainen, että nuoria – eli opiskelijaikäisiä – on entistä vähemmän suhteessa muuhun väestöön. Sen lisäksi entistä harvempi on kiinnostunut insinööriaineista. 

– Tämä on erikoista sikäli, että meidän tuotantotekniikka pääaineenaan valmistuvista diplomi-insinööreistämme kaikilla on heti töitä. Toisen vuosikurssin opiskelijoista 95 prosentilla on  kesätyö jo huhtikuussa varmistettu – ja loput ehkä eivät haluakaan kesällä töihin. Yritykset tarjoavat diplomityön aiheita opiskelijoillemme ja ovat valmiita niistä maksamaan, mutta usein ei riitä tekijöitä.

Pk-yritykset ovat Lanzin mukaan ”varovaisen kiinnostuneita” robotisaatiosta. Tähän on vaikuttanut erityisesti Uudenkaupungin autotehtaan hankkima kokemus.

– Viime vuosina investoinnit robotisaatioon ovat olleet lähes olemattomia, jos Uudenkaupungin Mersu-tuotanto rajataan tarkastelusta pois. Toivotaan, että meidän eurooppalaiset hankkeemme nyt vauhdittavat investointeja robotisaatioon ja vähän digitalisaatioonkin. 

Lanz muistuttaa, että puheet suomalaisen valmistavan teollisuuden kuolemasta ovat huomattavan ennenaikaisia.

– Meillä yhä 300 000 ihmistä ansaitsee toimeentulonsa valmistavassa teollisuudessa. Sen osuus viennistä on 50 prosenttia. Jossain vaiheessa puhuttiin, että siirrytään peliteollisuus- ja palveluyhteiskuntaan, mutta ei tämä ”loikka” ole onnistunut. 

– Valmistavan teollisuuden julkisuuskuva on ollut aivan tarpeettoman huono. Se ei ole hitsaamista pimeässä luolassa vaan monipuolista, mielenkiintoista ja korkeaa osaamista vaativaa valmistus-, asennus-, huolto- ja asiantuntijatyötä hyvinkin erilaisissa ympäristöissä.

JUTTUA MUUTETTU 30.10.2019: Lanzin sitaatista koskien Uudenkaupungin autotehtaan robotti- ja työntekijämääriä poistettu virheellinen tieto työntekijöiden määrästä.