Oravapolulta Jukolan viestiin

Miten innostuit suunnistuksesta?

Olen kasvanut lajiin. Vanhempani ovat suunnistajia, ja kuljin heidän mukanaan kisoissa pienestä pitäen. Kun opin kävelemään ja vähän ajattelemaankin, menin Tampereen Pyrinnön oravapolulle. Harrastin muutakin urheilua, mutta menestyin suunnistuksessa. 15-vuotiaana oli selvää, että se on päälajini.

Mitä laji antaa sinulle?

Parasta on etsimisen ja löytämisen riemu. Metsässä on vastuussa siitä, että löytää nopeimman reitin rastille. Suunnistukseen pätee sama kuin urheiluun yleensä: itsensä saa haastaa, ja kun kehittyy, se palkitsee.

Miten harrastat lajia?

Harjoittelen kahdesti päivässä: juoksen, suunnistan ja talvella hiihdän. Talvisin harjoittelen välillä etelässä. Olen 14-vuotiaasta asti kirjannut harjoituspäiväkirjaan, mitä olen tehnyt ja miltä se on tuntunut. Suunnistuskausi Suomessa on huhtikuun alusta lokakuulle. Kesällä melkein joka viikonloppu käyn kisoissa.

Onnistumisen elämys ja pahin pummi?

On ollut kunniatehtävä edustaa Suomea EM- ja MM-kisoissa. Pahin pummi kävi MM-kisoissa 2015. Sprinttikisassa yleisörastilla juostiin kisa­keskuksen läpi viitoitettua reittiä. Juoksin rastin ohi, unohdin leimata ja suoritukseni hylättiin.

Mistä on suunnistajalle hyötyä?

Looginen päättelykyky ja objektiivinen tapa arvioida asioita ovat hyödyksi. Pitää osata keskittyä, koska kilpailut ovat välillä pitkiä, jopa 90 minuuttia. Herpaantumisesta seuraa ajanhukkaa. Totta kai fyysinen puoli pitää olla kunnossa: juokseminen, kestävyys ja nopeus.