Miksei sovittaisi myös tuottavuuden parantamisesta?

|
Blogimerkintä
Kuuntele

Työelämän pelisääntöjä voitaisiin katsoa myös toisenlaisesta vinkkelistä.

Maailma ja työelämä ovat vääntäytyneet toisenlaisiksi, mutta toimintatavat eivät ole välttämättä seuranneet perässä. Nyt kaivataan uusia innovaatioita työelämän kehittämiseen. Tässä kolme ehdotustani.

1. Monessa puheenvuorossa on viime aikoina ehdotettu yleissitovuudesta luopumista. Yleissitovuudesta luopuminen tarkoittaisi kuitenkin myös nykyisen edustuksellisen sopimisjärjestelmän katoamista. Ei olisi kovin tehokasta sopia yksilöllisistä työehdoista jokaisen työntekijän kanssa.

On selvää, että paikallinen sopiminen on joskus järkevää, mutta sitä ei ole vielä kehitetty toimivaksi. Kukaan ei ole vielä niin tosissaan esittänyt paikallista sopimista, että olisi hahmotellut juridista mallia, jolla taataan tasapuolinen neuvottelutilanne.

2. Joskus koko yrityksen olemassaolo riippuu siitä, voidaanko väliaikaisesti tinkiä joistakin eduista. Tähän tarvittaisiin eräänlaista hätäjarrulakia, jonka käyttöönottamista työnantaja voisi ehdottaa.

Sopimuspöydällä olisivat tällöin palkkaehtojen ohella myös johdon ja omistajien etujen jäädyttäminen tai keventäminen, kun kerran ollaan kaikki samassa veneessä. Työnantaja ja työntekijät sopisivat toimenpiteistä yhteistyössä.

3. Kolmas tarpeellinen innovaatio olisi tuottavuuden parantamisesta sopiminen. Palkankorotusvara riippuu siitä, kuinka yritys pärjää markkinoilla. Tuottavuudella on tässä keskeinen rooli, ja siksi työnantajan tulisi sitoutua sen kehittämiseen.

Osapuolet sopisivat tavoitteista sekä siitä, miten ne saavutettaisiin. Näitä voisivat olla esimerkiksi työilmapiirin parantaminen tai yksilöityjen tuottavien investointien tekeminen.

Edellä listatut hankkeet ovat luonteeltaan optioita. Niillä avattaisiin uusia mahdollisuuksia, mutta ei pakoteta niitä käyttämään.

Avainsanat: