Maailmalla työskentelevän täytyy kunnioittaa vieraita kulttuureja

Uruguayn kahdessa sellujätissä työskentelee vähän suomalaisia. Montes del Platassa suomalaisen insinööritaidon lippua heiluttaa kolme asiantuntijaa. Yksi heistä on Harri Markkula. Punta Pereiraan, noin 200 kilometriä Montevideosta luoteeseen Uruguay-joen suistoon, nousut tehdas käynnistyi kesäkuussa 2014.

Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun diplomityönsä tehnyt Markkula on veden käsittelyn asiantuntija. Veden kanssa hän on tekemisissä Montes del Platassakin. Tehdas on  yhteisyritys, josta puolet omistaa suomalais-ruotsalainen Stora-Enso ja puolet chileläinen Arauco.

Markkula on toiminut yleensä freelancerina laitetoimittajan palveluksessa, mutta tällä kertaa hän on työntekijänä yhteisyrityksen eli tilaajan palveluksessa.

Reilu mitoitus tuo turvaa

Markkula esittelee suomalaisten suunnittelemaa ja toteuttamaa tanko- eli kauhavälppää, joka poistaa kiintoaineen sellutehtaalle tulevasta vedestä. Hän vetää välpän kauhan ylös, jolloin veden tuoma tavara, pätkä köyttä ja pala muovia, putoaa jätesäiliöön.

Joki on tuonut kaikennäköistä tavaraa: kuolleita kaloja, muovipulloja, puunkappaleita, köyttä ja roskaa. Mutta kun ottaa huomioon läpi menevän vesimäärän, on kiintoaineen määrä aika pieni.

– Joki on leveä tällä kohtaa, joten vedensaannissa ei ole ongelmaa. Välppä pystyy puhdistamaan vettä 7 200 kuutiota tunnissa. Tehtaan vedenkulutus on noin 4 500 kuutiota vettä tunnissa, joten mitoitus on reilu. Veden puutteen takia ei prosessia ainakaan tarvitse keskeyttää, Markkula sanoo.

Välppä on 10,5 metriä korkea ja 1,8 metriä leveä. Se ottaa vetensä 6,5 metriä normaalin vedenpinnan alapuolelta, koska vedenpinnan vaihtelu on suuri.

– Tämä on suurin välppä, jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Pohjoistuuli laskee ja etelätuuli nostaa vedenpintaa, jos tuulen suunta pysyy samana päivien ajan. Enimmillään veden pinnan muutos voi olla monta metriä tunnin sisään.

Markkulan mukaan välppä on huoltovapaa, ja pintamittarit ovat tarkat.

– Vajaan vuoden käytön aikana ei ole tullut kriittisiä pysähdyksiä tai hälytyksiä.

Joen tuoma vesi on saven takia sameaa. Se on toisaalta hyvä, koska kirkasvetinen vesi kasvaisi nopeasti levää runsaan auringonvalon, typen ja fosforin ansiosta. Myrskyjen jälkeen tulee levälauttoja Keski-Brasiliasta aika ajoin, ja ne tekevät piikin välpän kiintoaineen määrään.

Maata monta, itää ja etelää

Markkula aloitti ulkomaan työt vuonna 1998. Sen jälkeen vedenkäsittelyn asennus-, käyttöönotto- ja valvontatöitä on riittänyt kaikkialla maailmassa. Sellu- ja paperitehtaiden projekteissa hän on työskennellyt muun muassa Chilessä, Portugalissa, Etelä-Afrikassa, Ruotsissa ja Meksikossa.

Hänen isänsä on paperi-insinööri, ja kansainvälisyyden kosketuksen hän sain jo lapsuudessaan 1970-76 Kanadassa. Siskon kanssa keskustelu kävi englanniksi vielä senkin jälkeen, kun perhe muutti takaisin Suomeen.

– Sen olen oppinut, ettei tarvitse olla samaa mieltä asioista, mutta paikallisia tapoja täytyy kunnioittaa, muotoilee Markkula.

Hän asuu 30 000 asukkaan Colonia del Sacramentossa.

Työmatkan pituus on noin 50 kilometriä, se taittuu suomalaisten ja paikallisten insinöörien kimppa-autolla.

– Työskentelen yleensä freelance-pohjalta, nyt olen normaalisti palkattuna. Lomalla Suomessa olin viimeksi syyskuussa. Aikaisemmin lomailin aika paljon Chilessä. Tänä vuonna tulin Suomeen viettämään juhannuksen. Edellisestä kotimaisesta juhannuksen vietosta on kymmenkunta vuotta.

Markkulalla on omakotitalo Imatralla, jota hänen sisaruksensa ja muu suku käyttää "kesämökkinä", kun isäntä on maailmalla.

– Onhan ilmasto täällä Uruguayssa ja monessa muussa maailman kolkassa miellyttävämpi kuin Suomessa. Ajoittain kaipaan kuitenkin Suomen vihreyttä, hiljaisuutta ja järvimaisemaa.

Eläkeläisiä Chilestä

52-vuotias Markkula pitää kysymystä töiden lopettamisesta ja eläkkeelle siirtymisestä ennenaikaisena. Viime vuonna käynnistyneen sellutehtaan alkuperäisen aikataulun mukaan hänen työnsä Montes del Platassa olisi ollut ohi 1,5–2 vuodessa. Nyt hanketta on takana neljä vuotta, ja urakka jatkuu tämän vuoden loppuun.

– Niin kauan täällä työskennellään, että prosessi toimii toivotulla tavalla. Se on alan käytäntö. Vasta sitten alan katsella ja kuunnella, onko uusia työtilaisuuksia tarjolla, sanoo Markkula.

Maaliskuun alussa Montes del Plata tuotti 800 tuhatta tonnia lyhytkuituista eukalyptussellua vuodessa, ja tuotantoa pystyttiin kasvattamaan koko ajan. Tavoitteena on saavuttaa maan toisen suuren sellutehtaan, UPM:n Fray Bentosin,  1,3 miljoonan tonnin vuosituotanto.

Montes del Platassa työskentelee paljon ikääntyneitä chileläisiä.

– He ovat omasta maastaan eläkkeellä, vanhimmat ovat jo 70 vuoden korvilla.

– Se on hyvä tavoite minullekin. Työ on raskasta mutta mielekästä, hymyilee Markkula vienosti.

Hänen tietokonenäyttönsä taustakuvassa komeilee vanha amerikanrauta.

– Sen jälkeen ehtii entistää vaikka tuota punaista vuoden 1970 Corventtea. Siinä on vielä pientä laittoo.

• Lue myös Anjalasta Fray Bentosiin