Kirjeitä kummitädiltä
DI Leea Häkkinen halusi konkreettisesti auttaa ja ryhtyi kummiksi intialaiselle ja perulaiselle lapselle.
Miksi ryhdyit kummiksi kehitysmaiden lapsille?
Halusin auttaa. Avustin rahallisesti eri järjestöjä, mutta kaipasin konkretiaa ja lähemmäs ihmisiä. Halusin nähdä, mitä rahoillani tehdään. Valitsin World Visionin, koska kummitoiminnassa pyritään vahvistamaan paikallisia yhteisöjä. Apua annetaan tekemällä asioita yhdessä paikallisten kanssa.
Maailmassa on paljon lapsia, joilla on kurjat olot. Se saa monen olon voimattomaksi. Jokainen voi kuitenkin auttaa. Ja jos auttaa yhtä, tulee yleensä auttaneeksi useaa ihmistä siinä ympärillä.
Mitä kummius on käytännössä?
Pidämme lasten kanssa yhteyttä kirjeitse. Lähetän kirjeen mukana kyniä, palapelejä, vihkoja tai kiiltokuvia. Lapset lähettävät piirustuksiaan. Paikallinen kummikoordinaattori kääntää kirjeeni Intiassa hindiksi ja Perussa espanjaksi.
Summalla, jonka maksan kuukausittain, tuetaan kummilapsen sekä alueen muiden lasten ja perheiden terveydenhuoltoa, koulutusta ja ruoan saantia. Joka toinen vuosi kummi voi tehdä myös pienen lahjoituksen suoraan lapselle ja toivoa, mihin se käytetään. Koulutuksen tukeminen on minulle tärkeää. Kummi mahdollistaa lapselle ulospääsyn köyhyyden kierteestä: kun lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan, hän voi saada aikuisena ammatin ja töitä.
Mikä on ikimuistoisin hetkesi kummina?
Kummilasteni tapaaminen. Intian ja Perun kulttuurit ovat niin erilaiset kuin Suomen. Jännitin, miten tapaaminen sujuu. Molemmissa maissa lapsi kapsahti kaulaani, ja heti lähti juttu luistamaan. Hämmästyin, miten paljon avustustoiminnalla kylissä on saatu aikaan. Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä meillä Suomessa on: puhdas vesi, neuvolat, rokotukset. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Kuka? Leea Häkkinen