Huippuyliopiston kursseja ilmaiseksi

MOOCit eli Massive Open Online Courses ovat mullistaneet opiskelua. Huippuyliopiston verkkokurssille voi osallistua kuka tahansa ilmaiseksi ja opiskeluajoista voi päättää itse.

Suomessa Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos on järjestänyt avoimia verkkokursseja muun muassa ohjelmoinnista ja algoritmeista yli kahden vuoden ajan.

Aalto-yliopiston ensimmäinen MOOC-ohjelmointikurssi starttasi tänä syksynä. Mukaan ilmoittautui yhteensä reilut 2 600 henkilöä, joista lähes 500 on yliopiston omia opiskelijoita. Avoimen kurssin pohjana on viime vuonna Aalto-yliopiston opiskelijoille kehitetty Ohjelmointi 1 -kurssi, jonka verkkomateriaali sai hyvää palautetta.

– Huomasimme, että tästä oli hyvä mahdollisuus tehdä MOOC, kertoo yliopisto-opettaja Otto Seppälä.

Osallistujilta ei vaadita aiempaa kokemusta. Kurssi koostuu opintomateriaaleista, monivalinta- ja ohjelmointitehtävistä sekä tentistä. Seppälän mukaan kurssi ei ole kuitenkaan vaativuudeltaan helppo.

MOOCeille tyypilliseen tapaan osallistujamäärä on pudonnut matkan varrella huomattavasti. Kaksi ensimmäistä tehtävää on palauttanut reilu tuhat opiskelijaa.

– Pudotus johtuu todennäköisesti siitä, että kurssin soveltuvuutta itselle käytiin kurkkaamassa tai oltiin muuten vain uteliaita. Osa innostuu ja alkaa suorittamaan kurssia. Tämän vuoden kurssilta ei enää ehdi hakea arvosanaa, mutta kurssin materiaaliin ja tehtäviin voi tutustua myös omaan tahtiin, Seppälä huomauttaa.

Satoja vaihtoehtoja

MOOCien suuri tuleminen sai alkunsa Yhdysvalloista vuonna 2011. Stanfordin yliopiston professori Sebastian Thrunin tekoälyä käsittelevä kurssi keräsi yli 160 000 osallistujaa. Sen jälkeen kurssien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Standfordin yliopistosta alkunsa saaneet MOOC-alustat Udacity ja Coursera pyörivät yksityisten rahoittajien avulla, kun taas Harvard ja Massachusetts Institute of Technology eli MIT ovat perustaneet ei-kaupallisen alustansa edX:n.

– Tällä hetkellä suurimmilla alustoilla on tarjolla satoja kursseja, Euroopassa lukumäärä jää alle sataan. Jokaisessa länsimaassa on yliopisto, joka tarjoaa MOOC-kurssia, arvioi professori Teemu Leinonen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.

Alkuvaiheessa kurssit keskittyivät etenkin ohjelmointiin ja matemaattis-luonnontieteellisiin aiheisiin, mutta sittemmin valinnanvara on lisääntynyt. Kursseja on tarjolla kaikilta tieteen aloilta.

Uuteen mediaan ja oppimiseen perehtyneen Leinosen mukaan MOOCit soveltuvat hyvin täydennyskoulutukseen ja oman osaamisensa kehittämiseen.

– Jos haluaa esimerkiksi opetella uuden ohjelmointikielen tai tekemään sovelluksia Androidille ja iPhoneen, paras tapa siihen on suorittaa MOOC-kurssi.

Lehtori Vesa Linja-aho Metropolia-ammatti­korkeakoulusta kehottaa insinöörejä hyödyntämään rohkeasti MOOC-kurssien mahdollisuuksia. Hyväksytysti suoritetusta kurssista voi saada todistuksen, mutta MOOCit soveltuvat myös yksittäiseen uuteen asiaan perehtymiseen, sillä materiaaliin tutustuminen on ilmaista.

– Jos olisin työtön diplomi-insinööri, suorittaisin esimerkiksi edX:n tai suomalaisten yliopistojen kursseja. Ellei työnantaja ole MOOC-fani, hän ei välttämättä osaa vielä arvostaa MOOC-kurssia, mutta tunnettu brändi kertoo aina jotain, itsekin muun muassa MIT:n sähkö­tekniikan kurssin suorittanut DI Linja-aho miettii.

– Udacitystä ja Courserasta löytyy paljon myös kapean alueen kursseja, aina sovelletun kryptografian kursseista kiinan kieleen. Esimerkiksi, jos cleantech-ala kiinnostaa, voi ottaa alan termit haltuun suorittamalla Introduction to sustainable development -kurssin. Työnantajien pitäisi ymmärtää, että verkkokurssit ovat vakavasti otettava keino kehittää omaa osaamistaan, Linja-aho havainnollistaa.

Mistä sitten tunnistaa hyvän MOOCin? Verkkopedagogiikan asiantuntija Antero Aunesluoma Helsingin yliopistosta kehottaa kiinnittämään huomiota materiaalin monipuolisuuteen ja tehtäviin. Sisältö selviää parhaiten kokeilemalla.

– Jos on vain pitkiä videoita ja monivalintatehtäviä, opiskelijan rooli jää pieneksi ja passiiviseksi. Esimerkiksi pelkkä ohjelmointitehtävä saattaa olla niin hyvin aseteltu, että se mittaa heti kykyä analysoida ja soveltaa uutta tietoa.

Monipuolista oppimista

Aunesluoma korostaa, että MOOC ei päästä opiskelijaa helpolla. Nopeasti etenevillä aloilla MOOCin avulla saattaa päästä käsiksi alan aivan viimeisimpään tutkimustietoon. Ja monesti myös pedagogiseen puoleen on panostettu. Esimerkiksi osana Helsingin yliopiston MOOCeja on syntynyt monia opetukseen liittyviä tieteellisiä artikkeleita.

– Kurssin suorittaa yleensä loppuun noin 4–6 prosenttia aloittaneista. Kurssit ovat sisällöltään vaativia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kurssin suorittaneista 80 prosentilla oli yliopistotutkinto tai pitkälle edenneet opinnot.

Parhaimmillaan verkkokurssit ovatkin monipuolisia kokonaisuuksia. Ne voivat sisältää muun muassa luentoja, videoita, artikkeleita, harjoituksia, keskusteluja, tenttejä ja jopa verkostoitumista. Erilaisilla foorumeilla keskustelu voi viritä hyvinkin vilkkaaksi.

– Hyvin suunniteltu verkkokurssi on paljon laadukkaampi kuin perinteinen luokkahuoneopetus, Leinonen vertaa.

– Parhaimmillaan kurssilla voi verkostoitua esimerkiksi australialaisen kollegan kanssa, Aunesluoma huomauttaa.

Vaikka suurin hypetys MOOCien ympärillä on jo laantunut, näyttää siltä, että MOOC-kurssit ovat tulleet koulutuskentälle jäädäkseen.

– Kaikilla muilla aloilla tietotekniikka on jo tuonut tehostamista ja helpottanut ihmisten elämää. Nyt se on tulossa opetukseen, Linja-aho uskoo.

Leinosen ja Linja-ahon mielestä suomalaisten täydennyskoulutustarjoajien pitäisi ottaa MOOCit omaan repertuaariinsa.

– Maailmalla verkossa tarjottava täydennyskoulutus lisääntyy nopeasti. Myös suomalaisten yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten tulisi hyödyntää tämä potentiaali. Kysyntää ja tarjontaa olisi, Leinonen kehottaa.

– Suomi on niin pieni kielialue, että täällä koulutuksen tarjoajien pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Rahoituspuoli on haastava, mutta siinä voisi hyödyntää esimerkiksi ESR-rahoitusta. Myös TE-toimiston työvoimakoulutuksen kursseja voitaisiin järjestää MOOCeina. Tällöin laadunvarmistuskin olisi läpinäkyvämpää, Linja-aho huomauttaa.