Uutiset ja blogit

Rodrigo Ackermann kehitti Chilessä pieniä hajautettuja energiahankkeita, jotka olivat kuitenkin kytketty suoraan kantaverkkoon. Laitoksia oli 18 ja ne tuottivat yhteensä 80 megawattia sähköä. Hän myi koko portfolionsa suomalaiselle Korkialle.

Uusiutuvan energian sijoittaja ja hankekehittäjä Korkia oli aloittanut investoimaan Espanjaan aurinkoenergiaan.

”Olimme kiinnostuneet myös Chilestä, jossa on erinomaiset olosuhteet aurinkoenergialle”, kertoo Mikko Kantero.

Hän on Korkian uusiutuvan energian portfoliosta vastaava johtaja.

Chilen vihreän energian markkinat ovat rakentuneet vaiheittain. Ensimmäisessä aallossa Korkia kehitti pieniä, hajautettuja sähköntuotantoprojekteja, jotka sitten myytiin pois. Tämä markkina alkoi kypsyä.

”Halusimme siirtyä suurempaan skaalaan. Megawateissa mitattuna toimintamme oli vielä pientä, vaikka markkina oli aktiivinen.”

Rakentamisvalmiit hankkeet myydään

Seuraavassa aallossa Korkia etsi paikallisia partnereita, jotka olivat kehittäneet teollisuusmittakaavan aurinkoenergia- ja sähkövarastohankkeita.

Tällä hetkellä Korkialla on 2–2,5 gigawattia projekteja, joiden odotetaan kypsyvän rakennusvalmiiksi 12–18 kuukaudessa. Niille on maa-alueet, luvat ja yhteys kantaverkkoon. Korkia myy kohteensa ennen kuin lapio isketään ensimmäisen kerran maahan.

Lopulliset asiakkaat ovat muun muassa sähköyhtiöitä tai isoja infrastruktuuriin sijoittavia rahastoja.

Chile on laboratorio

Chilessä on paljon vetovoimatekijöitä. Chile on maailman johtavia maita, ellei jopa johtava maa uusiutuvan energian käyttämisessä. On päiviä, jolloin kaikki Chilessä käytetty sähkö on tuotettu auringolla, tuulella ja niitä tasapainottavilla akuilla.

”Monet asiat, jotka tapahtuvat täällä Chilessä, tapahtuvat muutaman vuoden päästä muualla. Chile on eräänlainen todellisen elämän täyden mittakaavan laboratorio”, sanoo Mikko Kantero.

Chilen haaste on siinä, että sähköntuotanto voi olla eri paikassa kuin kulutus.

”Järjestelmästä tulee paljon monimutkaisempi. Chile on ollut edelläkävijä siinä, miten tämä asia on ratkaistu, myös sähkövarastojen avulla”, kertoo Ackermann.

Hankekehitys on riskipitoisin vaihe

Toinen Chilen vetovoimatekijä on se, että sähkön kokonaiskulutus on kovassa kasvussa. Kasvuvauhti vain kiihtyy, koska Chileen on tulossa muun muassa paljon datakeskuksia.

”Kaikki isot datakeskuksia rakentavat firmat ovat ilmoittaneet miljardien investoinneista Chileen”, kertoo Kantero.

Kolmas vetovoimatekijä on Kanteron mukaan se, että Chile on poliittisesti vakaa maa. Oikeusjärjestelmään voi luottaa ja säätely toimii läpinäkyvästi.

Mihin hankekehittäjiä tarvitaan? Mikseivät vaikkapa sähköyhtiöt hoida projektejaan alusta loppuun itse?

”Sähköyhtiöt omistavat ja pyörittävät laitoksia ja sillä toiminnalla on ihan erilainen riskiprofiili. Laitokset tuottavat tasaista kassavirtaa. Sen sijaan hankkeista osa epäonnistuu aina, tämä on riskipitoisin vaihe.”

Projekteja täytyy Kanteron mukaan tehdä isolla volyymillä.

”Jos kehittää yhtä tai kahta hanketta ja tulee epäonnistuminen, saa ison iskun. Kyllä meilläkin on ollut epäonnistumisia, mutta pitää olla pokkaa sanoa aikaisessa vaiheessa, että tämä ’beibi’ tapetaan, se ei ollut tarpeeksi hyvä jatkettavaksi. Sitten aloitamme uuden.”

Koska hankkeita kaatuu, onnistuneista pitää saada kunnon kate.

”Tuottoprosentin täytyy olla hyvä kaksinumeroinen luku yksittäisen hankkeen kohdalla”, suostuu Kantero sanomaan.

Verkkoyhteys, maat, lopuksi luvat

Uuden aurinkoenergia- tai akkuvarastoprojektin kehittäminen noudattaa vakiintunutta kaavaa. Ensin etsitään paikka, jossa sähkönsiirtoverkossa on kapasiteettia. Sitten varmistetaan maa-alue. Teollisen mittakaavan aurinkovoimaloissa paneeleille tarvitaan tyypillisesti 300–400 hehtaaria.

”Teemme yleensä vuokrasopimuksen. Akkuvarastoja varten tarvittava maa-alue on pienempi, sen voimme ostaa”, kertoo Rodrigo Ackermann.

Seuraavassa vaiheessa hoidetaan luvitus. Usein alueen käyttötarkoitus täytyy muuttaa kaavassa maatalousmaasta energiakäyttöön. Tarvitaan myös ympäristölupa ja monia muita lupia.

”Aurinkovoimalalle koko prosessi vie Chilessä tyypillisesti 3–4 vuotta. Sitten hanke on valmis rakennettavaksi. Me tyypillisesti myymme sen siinä vaiheessa”, kertoo Kantero.

Salainen kastike

Miten paikat uusille energiaprojekteille löydetään ja valitaan?

”Se on meidän ’salainen kastikkeemme’, emme kerro muille. Sen voin sanoa, että kehittäjänä meidän täytyy ennakoida, missä sähkölle on tarvetta 3–4 vuoden päästä”, kertoo Kantero.

Korkia on keskittänyt hankkeensa Keski-Chileen, missä asuu valtaosa väestöstä ja minne muun muassa suurimmat datakeskukset ovat tulossa.

”Neljä vuotta sitten näimme, että pohjoisessa rakennettiin paljon kaivostoimintaa, mutta sanoimme ei, koska väestön määrä on siellä vähäinen. Monet kehittäjät ovat laittaneet hankkeitaan pystyyn esimerkiksi Atacamaan, koska siellä on eniten auringonpaistetta”, sanoo Kantero.

Kun kapasiteettia on siellä, missä ei ole kulutusta, laitokset kilpailevat keskenään ja verkko ruuhkautuu.

”Niiden arvo voi romahtaa. En paljasta ’salaista kastikettamme’ mutta yhden sloganin voin sanoa: seuraa kulutusta. Se on tärkeämpää kuin maksimoida sähkön tuotantokyky.”

Pääkaupunkiseudun miljardiluokan ratikkahankinnasta on kehkeytynyt erikoinen vyyhti, jossa riittää outoja käänteitä ja avoimia kysymyksiä.

Kyse on Helsingin ja Vantaan uusista raitiovaunuista, jotka Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy päätti tilata sveitsiläisen Stadlerin puolalaiselta tehtaalta. Tähän saakka Helsinkiin ja Tampereelle raitiovaunuja toimittanut suomalaisyhtiö Škoda Transtech jäi nuolemaan näppejään, sillä se hylättiin tarjouskilpailusta eikä kotimaisia ja puolalaisia vaunuja päästy edes vertailemaan keskenään.

Kaikkine optioineen kyse on jopa 1,6 miljardin euron hankinnasta, minkä lisäksi pelkästään ensimmäisessä vaiheessa hankittavien Stadlerin vaunujen hinta on jo nyt nousemassa 23 prosenttia yli alkuperäisen enimmäishinnan.

Yksi kiinnostavimmista kysymyksistä on se, miksi Stadler ylipäätään lähti kisaamaan hankinnasta, jonka moni oletti päätyvän aiempien hankintojen tapaan suomalaiselle tehtaalle. Kyseessä oli iso panostus. Oliko Stadler saanut jostain käsityksen, että juuri heidän vaunutyyppinsä haluttaisiin Helsinkiin ja ettei Škoda Transtech tulisikaan voittamaan kilpailutusta? Emme tiedä.

Tekniikka&Talous selvitti, millaisia kytköksiä Kaupunkiliikenteellä oli sveitsiläiseen Stadleriin ja miten hankinta erikoisine käänteineen eteni.

Sitä, että tällaisen jättimäisen hankinnan kilpailutukseen tuli lopulta vain yksi hyväksytty tarjous, voi pitää epäonnistumisena. Väistämättä herää kysymys, olisiko tarjouskilpailu voitu räätälöidä niin, että vain haluttu toimittaja täyttää kriteerit.

Olisi kuitenkin erikoista, että Kaupunkiliikenne olisi ehdoin tahdoin halunnut saada Puolassa valmistetut raitiovaunut kotimaisten sijaan. Huollon ja ylläpidon näkökulmastakin kahden eri valmistajan kalusto aiheuttaa lähinnä ylimääräistä vaivaa.

Toisaalta yhtä omituista on sekin, miksi kehutut Artic-raitiovaunut Helsinkiin valmistanut Škoda Transtech ei onnistunut jättämään kelvollista tarjousta pitkäkestoisen neuvottelumenettelyn päätteeksi tai miksi sen valmistama kalusto ei olisi kelvannut Kaupunkiliikenteelle.

Avoimen yhteiskunnan näkökulmasta ongelmallista on sekin, että tällaisia suuren luokan hankintoja viime kädessä veronmaksajien rahoilla tekee julkisen toimijan sijaan osakeyhtiö. Sitä julkisuuslaki ei koske samalla tavalla kuin esimerkiksi Helsingin kaupungin liikennelaitosta (HKL).

Hankintakiista päättyi markkinaoikeudessa Kaupunkiliikenteen voittoon, eikä korkein hallinto-oikeus myöntänyt valituslupaa. Nyt kun oikeusprosessi on päättynyt, tulisi Kaupunkiliikenteen kertoa mahdollisimman avoimesti, miten se päätyi Stadlerin ratikoihin.

Lue myös:

Drone- ja lennokkiteknologioiden suuri nousu ei automaattisesti muutu suuriksi palkoiksi, arvioivat Tekniikka&Talouden droneyhtiöiden palkkaselvityksen kysymyksiin vastanneet johtajat.

Varsin hyvää palkkaa niissä silti voi nauttia. Ensimmäisen kerran tehdyssä selvityksessä on mukana useita droneteknologian parissa tavalla tai toisella toimivia yrityksiä, joiden keskimääräiset kuukausipalkat nousivat yli 5 000 euron.

Mediaanipalkka selvityksessä mukana olleissa yrityksissä oli 4 896 euroa vuonna 2024.

Vertailun vuoksi Tilastokeskuksen kokeellisen tulorekisterin palkat ja palkkiot -tilaston mukaan joulukuussa 2024 palkka- ja palkkiotulojen mediaani Suomessa oli 3 300 euroa. Ylin neljännes tienasi 4 590 euroa tai enemmän.

Droneyritysten palkkaykköseksi nousi miehittämättömien ilma-alusten laukaisualustoja valmistava, Tampereella päämajaansa pitävä Robonic. Yrityksen omistaa Safran Electronics and Defence.

Toimitusjohtaja Markku Viitalan mukaan Tekniikka&Talouden laskema palkkataso menee yksiin yrityksen oman käsityksen kanssa.

”Tuossa ovat mukana tulospalkkiot, koska kyseinen vuosi oli hyvä vuosi.”

Lomautuksia, työnseisauksia ja muita vastaavia vaikutuksia palkkasummassa ei ole. Myöskään optio-ohjelmaa ei luvuissa ole.

Viitalan mukaan Robonic toimii kuten insinööritoimisto, eli yrityksessä ei ole valmistavaa henkilöstöä.

Hän uskoo palkan kehittyvän alan yleisen kehityksen mukaan.

”Me olemme varsinaista droneteollisuutta tukeva elementti, joten mainitsemaasi yhteyttä dronealan nousun ja palkkatason kehityksen välillä ei meillä ole.”

Viitalan mukaan palkalla on toki vaikutuksensa.

”Se on tavallaan perusta, mutta varsinaisen työmotivaation lähteenä se on vain yksi osa eikä mielestäni merkittävin.”

Robonicin palkkaus määräytyy yrityksen omien yleisten periaatteiden mukaan, joten se ei ole aina työntekijän tai työnhakijan neuvoteltavissa.

Listan neljänneksi nousseella maanmittauksen, rakentamisen, GNSS-paikannuksen, paikkatiedon ja geospatiaalisen mittaamisen ratkaisuja tarjoavalla Geotrimillä dronepuoli on varsin pieni osa liiketoimintaa, kertoo toimitusjohtaja Timo Sääski.

”Dronepuolella meillä on muutamia edustuksia, emmekä ole puolustusteollisuuden kanssa juuri ollenkaan tekemisissä.”

Niinpä myös Sääski arvioi, että droneteknologian nousu ei Geotrimin palkkatasoon vaikuta.

Indutrade-konserniin kuuluvalla yrityksellä on toimitusjohtajalle optio-ohjelma. Muuta henkilöstöä varten on bonusohjelma.

”Mutta rakentamisessa on ollut tiukkaa, joten sekään ei tuolla [palkoissa] oikeastaan näy.”

Dronelentäjien lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden ratkaisuja kehittävä Anarky Labs on listalla viidentenä karvan verran alle 5 000 euron kuukausipalkallaan.

Toimitusjohtaja Sakari Sallin mukaan palkkataso vaihtelee kokemuksen ja osaamisen mukaan.

”Maksamme osaavalle tiimillemme mielellämme hyvää palkkaa.”

Droneteknologioiden suosiolla ei Sallin mukaan ole toistaiseksi ollut suurempaa vaikutusta palkkatason nousuun. Palkanmuodostus on yrityksessä neuvottelukysymys.

Optio-ohjelmat, lomautukset, työnseisaukset ja muut vastaavat tekijät eivät ole vaikuttaneet vuoden 2024 palkkatasoon.

Sallin mukaan Anarky Labsin palkkataso kasvaa tulevaisuudessa ”maltillisesti niin että yrityksen toiminta on mahdollisimman pitkäjänteistä. Siihen tarvitaan kyvykkäitä osaajia, joiden palkkatason näemme mieluusti vastaavan osaamistasoa.”

Patria-konsernin Aviation -yksikössä keskipalkka on hieman alle 4 900 euroa.

Yhtiön mukaan tämä on ”suurin piirtein” linjassa Patriassa dronejen parissa työskentelevien keskimääräisen palkan kanssa.

Droneosaajia on kuitenkin eri puolilla Patrian organisaatiota, ja toisaalta Aviation-yksikössä tehdään paljon muutakin kuin droneasioita.

Koko Patria-konsernin keskipalkka on aavistuksen vähemmän, 4 822 euroa kuukaudessa.

”Palkkataso on sidoksissa laajempaan työmarkkinatilanteeseen. Puolustusteollisuudessa teknologiaosaamisen vaatimus koskee kaikkia osaamisalueita, ja Patrialla on hyvät mahdollisuudet työllistää alan osaajia”, henkilöstöjohtaja Leena Orpo kommentoi.

Patrian koko henkilöstö on tulospalkkauksen piirissä, ja käytössä on myös henkilöstörahasto. Lomautuksia, työnseisauksia tai muita vastaavia palkkoihin vaikuttavia tekijöitä ei vuonna 2024 ollut.

Palkanmuodostuksessa noudatetaan työehtosopimuksia ja yhteisiä periaatteita, kuten tehtävän vaativuutta ja osaamista. Yksityiskohdat tarkennetaan tapauskohtaisesti.

”Keskipalkan kehityksen voidaan olettaa olevan vakaata ja seuraavan yleistä markkinakehitystä sekä osaamistarpeiden muutoksia”, Orpo arvioi.

Ohjelmistotalo Terrasolidin keskipalkka (4 170 eur/kk) selittyy osin konserniin kuuluvan Pohjatekniikan palkkatasolla. Toimitusjohtaja Esa Haapa-ahon mukaan itse Terrasolidissa työntekijöitä on yhdeksän ja keskipalkka 5 244 euroa.

”Palkkataso Terrasolidissa ei ole noussut suuresti drone/lennokkiteknologioiden suuren kehityksen vuoksi, koska olemme aiemmin kehittäneet melkein vastaavaa tekniikkaa aidoille helikoptereille ja lentokoneille.”

Haapa-ahon mukaan Terrasolid julkaisi ensimmäisen laserpisteiden käsittelyohjelmansa Terrascanin jo vuonna 1996.

”Tätä samaa ohjelmaa voidaan käyttää myös droneissa olevien laserkeilaimien aineiston käsittelyssä.”

Palkkaus on aina työntekijän tai -hakijan neuvoteltavissa.

”Tarvitsemme aika paljon erityisosaamista. Sellaisia henkilöitä on suhteellisen hankala löytää Suomesta, joten meidän työvoimastamme yli puolet tulee ulkomailta. Monta kertaa heitä täytyy myös suhteellisen kauan kouluttaa työsuhteen alussa.”

Terrasolidin palkkakehitys riippuu yksinkertaisesti liiketoiminnan kehityksestä.

”Olemme tähän asti hyvin pysyneet teknisen kehityksen kärjessä yli 30 vuoden olemassaolomme aikana, mutta se tulee aina vaan enemmän resursseja vaativaksi. Suurin haaste on saada huippuosaajia yhtiöön, joten kaikki riippuu siitä, miten tässä onnistumme.”

Lue myös:

Johannes Sippola tarvitsee työssään erästä rakennustyömaiden sijaintipaikkoihin liittyvää ohjelmistoa. Sen avulla hän löytää asiakkaansa. Sippola tekee myyntityötä rakennusalan konevuokraamossa.

Työnantaja kuitenkin päätti lopettaa ohjelmiston käytön, koska ohjelmistolisenssi oli niin kallis – tuttu ongelma monelle muullekin.

Sippolalle kehittyi idea vastaavasta työkalusta, jonka hän tekisi itse itselleen. Joululomalla hän alkoi ohjelmoida.

”Minulla on ennestään ohjelmointitaustaa opiskeluajoilta”, hän kertoo.

Sippola valmistuu pian kauppatieteiden maisteriksi.

Moni tarvitsee työkalua

Hän tajusi pian, että monelta muultakin rakennusalan yrittäjältä jää tarpeellinen ohjelmisto käyttämättä jopa tuhannen euron kuukausimaksun takia.

Tilanne johti lopulta Tyomaat.fi-palvelun perustamiseen. Palvelu kerää tiedot alkavista rakennushankkeista eri puolilla Suomea. Sitä tarvitsevat yritykset, jotka myyvät mitä tahansa palveluita rakennustyömaille.

”Insinööritoimistojen, suunnittelijoiden, automaatiopalveluiden ja kone- tai henkilöstövuokrausta tarjoavien yritysten täytyy tietää, missä hankkeet ovat, jotta ne voivat myydä oikeille ihmisille”, Sippola sanoo.

Teki kaiken itse yksin

Suomessa toimii muutama samantyyppistä ohjelmistoa tekevä yritys.

Sippola pystyi kehittämään Tyomaat.fin tarvitseman SaaS-ohjelmiston yksin, ChatGPT-tekoälyn avulla.

Ohjelmiston ensimmäisen version tekemiseen kului kaksi kuukautta.

”Se versio riitti omaan käyttöön, mutta kehitin sitä paremmaksi kaupallistamista varten.”

Hänen mielestään viime vuoden aikana tekoäly on kehittynyt niin valtavasti, että mittaviakin ohjelmistoja pystyy tekemään aivan yksin.

Ohjelmistossa on taustalla automatiikka, joka kerää, tarkistaa ja päivittää rakennuskohteita julkisista tietolähteistä.

Joka yö kello 2.00 robotit alkavat louhia tietoa.

”Aamulla seitsemältä asiakas saa päivitetyt tiedot.”

Tekoälyn avulla hän on korvannut kokonaisen ohjelmointitiimin. Sippolan mielestä tätä ei voi nyt korostaa liikaa.

”Väitän, että samankaltaisia ohjelmistoja alkaa tulla paljon. Vielä ne eivät näy uutisissa. Tekoälytyökalut ovat nyt niin hyviä, että vähäisellä tiedolla pystyy rakentamaan ohjelmiston, kunhan tietää mitä haluaa. Alkuun pääsee läppärillä.”

Avasi pankkitilin

Aktiivisia käyttäjiä Tyomaat.fi-palvelussa on noin satakunta. Arvonlisäveroton hinta on 99 euroa kuukaudessa. Käyttäjien määrää Sippola ei rajaa.

”Liikevaihto ei ole merkittävä. Minulle tärkeämpää on saada palvelu laajasti käyttöön ja saada palautetta käyttäjiltä. Pankkitili on pitänyt kuitenkin avata”, hän sanoo.

Ohjelmisto on saanut jo yhden ostotarjouksen, mutta Sippola haluaisi pikemminkin palkata työvoimaa yritykseen kuin myydä sen. Hän tekee palvelua yrityksensä Sippola Enterprisesin nimissä.

Hän on edelleen töissä konevuokraamossa.

”Iltaisin ja öisin kehittelen ohjelmistoani”, hän sanoo.

Tekniikka&Talous selvitti, missä Suomen puukerrostalot ovat ja millä tekniikalla ne on rakennettu. Puukerrostalon erikoisuus on juuri siinä, että rakentamiseen on tarjolla useita teknisiä ratkaisuja.

Suomen mökeistä peräti 98 prosenttia on rakennettu puusta, mutta puusta rakennettu kerrostalo on vielä harvinaisuus.

Suomeen on rakennettu noin 190 puukerrostaloa. Asuntoja näissä taloissa on noin 6 200 kappaletta. Suomen kaikista kerrostaloasunnoista tämä on murto-osa, sillä Suomessa on noin 1,49 miljoonaa kerrostaloasuntoa.

Puukerrostalo on näissä tilastoissa talo, jossa on enemmän kuin kaksi kerrosta eli kaksikerroksisia pienkerrostaloja ei ole laskettu mukaan.

Puukerrostalorakentaminen eroaa muusta rakentamisesta

■ Useita erilaisia materiaali-, runkoärjestelmä- ja rakennus- tapavaihtoehtoja

■ Ei vakiintuneita ratkaisuja

■ Vaatii tavallista enemmän suunnittelua

■ Palomääräykset monimutkaiset

■ Sprinklaus pakollinen yli 2-kerroksissa rakennuksissa

■ Tarkat valmistus- ja asennustoleranssit

■ Rakennusaikaisten olosuhteiden hallinta erityisen tärkeää

Lähteet: Saara Pernu: Puukerrostalot Suomessa, Tampereen yliopisto 2023 / professori Markku Karjalainen, Tampereen yliopisto / Puuinfo

Tekniikka&Talous julkaisee kesän ajanvietteeksi uudelleen kiinnostavimpia juttuja. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin toukokuussa 2025.

Sotalaiva USS Arizona oli palvellut jo ensimmäisessä maailmansodassa. Se muun muassa saattoi presidentti Woodrow Wilsonin sodanjälkeiseen Pariisin rauhankonferenssiin, jossa neuvoteltiin rauhansopimukset ympärysvaltojen ja keskusvaltojen välille.

Vuonna 1921 USS Arizona siirrettiin Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastoon. Vuonna 1931 se uusittiin täysin. Siitä tehtiin 1. taisteluviirikon lippulaiva.

Kun Euroopassa jo sodittiin ja Japani eteni Tyynellämerellä, USA siirsi suuren osan laivastostaan Kalifornian satamista Havaijille Pearl Harboriin torjumaan Japanin uhkaa.

Vielä 4. joulukuuta 1941 USS Arizona osallistui yölliseen ampumaharjoitukseen.

Japani hyökkäsi aamulla

Hieman ennen kello kahdeksaa 7. joulukuuta japanilaiset lentokoneet kuudelta lentotukialukselta iskivät Pearl Harboriin yllättäen amerikkalaiset täysin. Arizonan oma ilmahälytys soi kello 7.55.

Melko tasan kello kahdeksalta kymmenen Japanin keisarillisen laivaston Nakajima B5N -torpedopommittajaa hyökkäsi Arizonan kimppuun. Jokainen kantoi 800-kiloista panssarin läpäisyyn tarkoitettua pommia.

Nakajimat lensivät noin 3 000 metrin korkeudessa. Arizonaan tuli neljä suoraa osumaa. Viimeinen pommeista läsähti yhden tykkitornin viereen, läpäisi panssarin ja räjähti ammusvarastossa. Seurasi valtava räjähdys, joka repi aluksen kahtia.

USS Arizona paloi kaksi päivää. Sen 1 512 merisotilaasta kuoli 1 177.

Hylystä tehtiin muistomerkki

Suurin osa japanilaisten hyökkäyksessä vaurioituneista aluksista saatiin myöhemmin korjattua taistelukuntoon. Amerikkalaisten osalta sota oli vasta alkamassa.

Sen sijaan Arizona jäi niille sijoilleen. Aluksen mukana oli uponnut sotilaita, ja heidän ruumiinsa haluttiin ylös.

Taistelutovereiden ruumiita nostavat sukeltajat kohtasivat kammottavat olosuhteet. He joutuivat menemään öljyn sekaan, ja näkyvyys oli olematon. Valtaosaan laivan sisätiloista ei päässyt, koska vääntynyt rautaromu esti sen.

Uhreja yritettiin saada pintaan useita viikkoja. Lopulta vain 105 laivan mukana uponnutta ruumista saatiin ylös. Hylkyyn jäi yli 900 merisotilasta.

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy julisti Arizonan hylyn Yhdysvaltain kansalliseksi monumentiksi.

21-vuotias benji-hyppääjä Maria Eduarda Rodrigues de Freitas putosi 40 metriä ja kuoli traagisessa onnettomuudessa, New York Post ja People kertovat.

Benji-hypyn järjestäneen yrityksen työntekijät eivät olleet kiinnittäneet benji-köyttä naisen valjaisiin ennen kuin heittivät hänet alas luurankosillaksi kutsutulta käytöstä poistetulta sillalta Brasilian São Paulossa.

De Freitasin kerrotaan olleen hyppypaikalla kihlattunsa kanssa. Muut matkaryhmän jäsenet kuvasivat naisen kuolemaan johtaneen hypyn.

Videolla näkyy, miten kolme miestä kannattelee naista ennen kuin heittävät hänet sillan kaiteelta alas.

Alle upotettu videomateriaali saattaa järkyttää.

Ennen hyppyään De Freitas oli jakanut Instagram-tilillään tarinan, joka näyttäytyy pahaenteisenä onnettomuuden jälkeen.

– Kuka oli se hullu tyyppi, joka sai minut hyppäämään sillalta? De Freitas vitsaili jakamassaan kuvassa, kertoo brasilialaislehti O Globo.

De Freitas kuoli onnettomuuspaikalla.

Kuusi matkailuyrityksen työntekijää pidätettiin onnettomuuden jälkeen. Kaksi heistä yritti paeta tapahtumapaikalta, mutta heidät löydettiin poliisihelikopterin avulla.