Talousennusteet ovat menneet rutkasti pieleen. Ennustelaitokset käyttävät epätarkkoja tietoja taloudesta ja epävarmoja oletuksia. Lopputulos on, että kasvuennusteet ovat menneet säännönmukaisesti pieleen.
Näin surkean kuvan Suomen talouden ennustamisesta antaa Kalevi Sorsa -säätiön tuore tutkimusraportti, jossa on käyty läpi ennustelaitosten laatimia ennusteita bruttokansantuotteen muutoksia koskien.
”Ennustelaitokset eivät pysty ennustamaan talouden suhdannekäänteitä tai edes kuluvan vuoden talouskasvua. On ongelmallista, että varsin puutteellisille ennusteille on annettu niin keskeinen rooli talouspolitiikassa”, raportin toinen kirjoittaja, Kalevi Sorsa -säätiön talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä arvioi tiedotteessa.
Seitsemän ennustustahoa syynissä
Raportissa on selvitetty vuosia 2011–2025 koskevia ennusteita. Sitä varten raportin laatineet Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér ja talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä haastattelivat seitsemän keskeisen ennustelaitoksen edustajia. Raportissa selvitettiin valtiovarainministeriön (VM), Suomen Pankin, Laboren, Etlan ja PTT:n sekä kahden pankin eli Nordean ja OP Pohjolan ennusteiden osumatarkkuutta vuosilta 2016–2015.
Lisäksi raportissa on käyty läpi VM:n ennusteita vuosilta 2011–2025.
Tutkijat haastattelivat myös Tilastokeskuksen edustajaa, sillä kaikkien ennustelaitosten ennusteet pohjautuvat Tilastokeskuksen vahvistamattomiin tilastoihin. Raportin mukaan vuosien 2011–2025 aikana ensimmäinen ennakkotieto edellisen vuoden bkt:sta poikkesi keskimäärin 0,7 prosenttiyksikköä.
Samalla ajanjaksolla keskimääräinen kasvu oli keskimäärin 0,7 prosenttiyksikköä. Näin ollen ennusteissa on ollut heittoa keskimäärin sata prosenttia suhteessa toteutuneeseen bkt:n kehitykseen.
”Ennusteet pohjataan vahvistamattomiin tilastoihin, jotka osoittautuvat miltei aina roppakaupalla vääriksi. Kun ennustajat eivät tiedä missä ollaan, heidän on mahdotonta ennustaa, mihin talous on menossa”, Systä huomauttaa.
Tutkijat nostavat esiin, että ennusteissa talouden ennustetaan usein kasvavan keskimääräistä vauhtia viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Todellisuudessa talous on kuitenkin useana vuonna supistunut. Raportissa nostetaan esiin myös ennustajien oma rooli, kun he pyrkivät paikkaamaan puutteellisia aineistoja omalla harkinnallaan.
”Ennustelukuja säädetään käsipelillä, jotta saadaan ennustajien mielestä toivottu lopputulos. Ulkopuolisen on mahdoton sanoa tarkkaan mihin luvut perustuvat. Ennustaja toimii vähän kuin kokki, joka lisäilee soppaan aineksia mieltymystensä mukaan, muttei kirjaa niitä reseptiin”, Finér kertoo.
Virheet kertautuvat
Raportissa kerrotaan, että aineistossa olevat puutteet näkyvät ennusteiden virheissä. Syksyllä laadituissa ennusteissa kuluvan vuoden kasvu poikkesi keskimäärin yhdellä prosenttiyksiköllä toteutuneesta kasvusta vuosien 2016–2025 aikana.
Edellisen vuoden syksynä tehdyissä ennusteissa virhe kasvoi keskimäärin 1,4 prosenttiyksikköön.
Ennustelaitosten välillä ei juuri löytynyt eroja.
”Jo lyhyen aikavälin talouskasvuennusteiden poikkeamat ovat hurjia. Ennustevirheet nousevat keskimäärin jopa yli sataan prosenttiin, kun poikkeamat suhteutetaan talouskasvuun. Ennustajat eivät siis ole osanneet arvioida, ollaanko tänä tai ensi vuonna taantumassa, rajussa kasvussa vai jossain siellä välillä”, Systä kirjoittaa.
Koska ennustevirheet ovat yleensä samansuuntaisia, kasvavat virheet moninkertaisiksi, kun tarkastellaan ennusteissa esitettyä koko aikaväliä. Raportin mukaan ennusteet ovat enimmäkseen yliarvioineet tulevan kasvun.
VM:n edellisen vuoden keväänä tekemissä ennusteissa vuosille 2011–2025 kasvun ennakoitiin olevan keskimäärin 1,7 prosenttia. Toteutunut keskiarvo oli 0,7 prosenttia.
”VM on arvioinut vuodesta 2011 alkaen seuraavan vuoden kasvun keskimäärin yli kaksi kertaa yläkanttiin. Jopa suoraan edeltävien kymmenen vuoden keskimääräisestä talouskehityksestä johdetut kaavamaiset ennusteet olisivat osuneet hieman paremmin”, Finér vertaa.
Tutkijoilta varoitus velkajarrusta
Tutkijoiden mukaan heikoilla ennusteilla on merkittävä vaikutus talouspolitiikkaan, sillä niin budjetit kuin hallitusohjelmat laaditaan VM:n ennusteiden pohjalta. He varoittavat, että politiikassa mennään metsään, mikäli ennusteisiin liittyvää epävarmuutta ei huomioida.
Systä ja Finér pohtivat, että liian optimistiset ennusteet ovat voineet johtaa liian kireään finanssipolitiikkaan viime vuosien aikana. Sen seurauksena Suomessa on tehty mahdollisesti haitallisia päätöksiä esimerkiksi talouden sopeuttamisessa, kun talouskasvun on arvioitu koittavan todellista nopeammin.
Finér pitää ongelmana, jos julkisen talouden alijäämätavoitteet asetetaan laadullisesti heikkojen ennusteiden varaan. Hän katsoo, että päätöksiä tehdessä pitää varautua siihen, että ennusteet muuttuvat.
Ennusteiden merkitys korostuu parlamentaarisesti sovitun velkajarrun vuoksi. Sen nojalla julkista taloutta tulisi sopeuttaa ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla VM:n ennusteen mukaan. Finér huomauttaa, että VM:n kahden vuoden päähän ulottuvat alijäämäennusteet vuosille 2011–2025 heittivät 2,2 prosenttiyksikköä toteutuneesta. Se tarkoittaa euroina vuoden 2031 tasolla 7,5 miljardia euroa.
”Ennustevirheet kertovat, miten huteralla tietopohjalla talouspolitiikkaa tehdään. Vaadittu 8–11 miljardin euron sopeutusvaatimus voi aivan hyvin kuivua lähelle nollaa tai sitten se voi tuplaantua. On hölmöä sitoa päätöksiä tiukasti ennusteisiin, jotka osuvat aina harhaan. Päätöksiä pitäisikin tarkistaa jälkikäteen, kun todellinen talouskehitys on tiedossa”, Finér katsoo.
Tutkijoiden mukaan päätöksenteon tulisikin nojata ennusteiden ohella paljon vahvemmin muihin talouden indikaattoreihin, kuten työllisyyden kehitykseen ja verottajan reaaliaikaisiin tietoihin.
”Suhdannepolitiikkaa tulisi toteuttaa riittävällä viiveellä. Esimerkiksi taantumasta noustessa ei tulisi sopeuttaa ennen kuin on varmuus, että suhdanne on todella kääntynyt”, Systä arvioi.
Kalevi Sorsa -säätiö on sosialidemokraattiselta pohjalta toimiva ajatuspaja.
