Terapeutti on pelon rauhoittelija

Kun yli kuusikymppiset duunarimiehet alkoivat varata aikoja, työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Mari Lassila tuuletti. 

– Vau, nyt on lasikatto rikottu!

Vaikka kynnys terapiaan on madaltunut, vastaanottokäynneistä ei edelleenkään huudella. 

– Jos asiakas kesken istunnon vastaa puhelimeensa, niin usein soittajalle sanotaan: ”Olen lääkärissä.”

Psykologilta tai psykoterapeutilta haetaan apua, kun työ pännii, tehtäväkuorma uuvuttaa tai työyhteisössä ajaudutaan konflikteihin. Myös ruuhkavuodet väsyttävät ja ihmissuhdeongelmat riipivät monen mieltä. 

– Vasta työmarkkinoille tulleiden taakkana voi olla työn liiallinen kuormittavuus; he yrittävät tehdä aivan kaiken – mikä on lopulta liikaa. Ikääntyneet kokevat puolestaan arvostuksen puutetta tai turhautuvat uuden tekniikan ja rutiiniluonteisten tehtävien äärellä, Lassila kertoo. 

Vastaanotolle tulijalla saattaa olla tilanne päällä tai sitten jokin asia on jäänyt kalvamaan, jopa vuosiksi. 

– Usein jo se helpottaa, kun aluksi todetaan, että asiakkaan tunteet ja pelot ovat kyseisessä tilanteessa normaaleja, Lassila sanoo.   

Hän näkeekin itsensä pitkälti rauhoittelijana. 

– Autan asiakasta esittämällä kysymyksiä ja ohjaamalla häntä näkemään tilanteen uudesta kulmasta. Siitä syntyy yleensä oivalluksia, ja asiat alkavat selkiytyä. Monesti kehotan asiakasta ottamaan kiperät kysymykset esiin myös esimiehen kanssa. 

Joskus on tarpeen hengähtää sairauslomalla.

– Sairauslomalle päätyneen voi olla vaikea kertoa työyhteisölle poissaolostaan. Palaaja pitäisikin muistaa toivottaa tervetulleeksi takaisin ja kysellä kuulumisia. Siinä jutellessa tulee usein vastaan kohtalotovereita.

Lassilan mukaan työterveyspalveluissa yleisesti tarjolla olevat 3–5 käyntikertaa psykologin pakeilla riittävät monelle hyvin. Joskus auttaa jo kertakäynti. 

– Työelämän haasteisiin apua voi saada terapian lisäksi myös työnohjauksesta ja coachingista, Lassila muistuttaa.