Sulassa sovussa – Akavan paneelista uupui suuri draama

Akavan puheenjohtajapaneeli on täydessä vauhdissa, kun yleisön joukosta viestiseinälle napsahtaa kysymys: ”Missä teidän erot löytyvät?”. Jopa paneelikeskustelun juontajan, MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäen on todettava, että Maria Löfgren ja Jari Jokinen ovat kovin samanmielisiä monesta asiasta. Niinpä hän pyytää Akavan puheenjohtajan paikkaa tavoittelevia Löfgreniä ja Jokista kertomaan itse, mikä heitä erottaa.

Tekniikan akateemiset TEKin toiminnajohtaja Jari Jokinen aloittaa:

– Olen ehtinyt palvella yli yhtätoista ministeriä, toimia EU:ssa ja oppinut tuntemaan poliittisen järjestelmän sisältäpäin. Minulla on myös monipuolinen työkokemus niin muutosjohtajana kuin yhteiskunnallisena vaikuttajana. Olin Aalto-yliopiston ensimmäinen työntekijä ja vastuussa kolmen korkeakoulun tuloksekkaasta muutosprosessista uudeksi yliopistoksi. Nyt TEKissä olemme toteuttaneet muutosohjelman ja tulos näkyy jäsenmäärämme kasvussa.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren kuvailee puolestaan olevansa työmarkkina- ja sosiaaliturvaosaaja.

– Ja olenkin aika hemmetin hyvä osaaja! Minulla on yli 25 vuotta kokemusta akavalaisesta työmarkkinatoiminnasta. Olen ammattineuvottelija ja osaan etsiä ratkaisuja.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Toinen selkeä ero puheenjohtajaehdokkaiden välille saadaan puhuttaessa harrastuksista. Jokinen valitsee kulttuurin, ruoanlaiton ja torikahvit, Löfgren liikunnan – oli se sitten juoksemista tai hiihtoa.

Siinäpä paneelin aikana saadut suurimmat erot ehdokkaiden välillä. Mutta paneelikeskustelu jatkui akavalaisten kannalta keskeisten teemojen ympärillä:

Koulutus

Maria Löfgrenin mielestä koulutuksen rahoitus on ollut viime aikoina liian tempoilevaa: koulutuksen rahoitusta on leikattu ja siitä on osin tehty määräaikaista. 

Jari Jokinen nostaa tempoilevuuden rinnalle jatkuvan oppimisen. Jokisen mukaan mahdollisuudet aikuiskoulutukseen ja työelämässä oppimiseen pitäisi olla paremmat.

Keskusjärjestöjen rooli 2020-luvulla

Jokisen mukaan varsinkaan nuorille päin ei näy Akavan tekemä työ lainsäädännön parissa.

– Akava pääsee sellaisiin neuvottelupöytiin, joihin yksittäiset liitot eivät pääse. Näissä pöydissä valmistellaan akavalaisia koskevia lakeja. Akavalaisten työ muuttuu nopeasti: työ monipaikkaistuu ja esimerkiksi etätyön osalta lainsäädäntö laahaa ihan perässä! Meillä on paljon vaikutettavaa.

Löfgren komppaa ja toteaa, että Akavan rooli on työelämän lainsäädännön lisäksi vaikuttaa sosiaaliturvaa koskeviin kysymyksiin.

– Akavalla on hyviä linjauksia sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi, mutta tarvitsemme linjauksiin lisää konkretiaa. Tarvitsemme kannustavampaa sosiaaliturvaa. Lisäksi voimme Akavana vaikuttaa veropoliittiseen keskusteluun.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Molemmat ehdokkaat haluavat rakentaa työmarkkinajärjestöjen välille luottamuksen kulttuuria.

– Haluan myös, että Akavassa kaikki liitot kokisivat, että heidän on hyvä tulla Akavaan ja keskustella myös erilaisista näkökulmista, Löfgren lisää.

Nuorten ammatillinen järjestäytyminen

– Kampaviinerit eivät houkuttele nuoria liitoon. Me TEKissä kuuntelemme opiskelijoita. Niin pitää Akavankin tehdä. Nuoret nostivat arvoiksi kestävän kehityksen, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kasvun, Jokinen kertoo.

Löfgrenin mukaan järjestäytyminen kannattaa siksi, että liitot neuvottelevat esimerkiksi vanhempainvapaan ja sairausvapaan palkallisuudesta, lomarahoista ja palkankorotuksista.

Sekä Jokinen että Löfgren nostavat liittojen tarjoamat laki- ja palkkaneuvonnan rahanarvoisena etuna jäsenille.

Talous

Jari Jokisen mielestä on tärkeää vahvistaa akavalaisten ostovoimaa ja parantaa Suomen kilpailukykyä. Tämä tapahtuu osaamisperäisen kasvun ja toimeliaisuuden lisääntymisellä.

– Suomen pitää investoida uskottavalla tavalla tki-toimintaan. Siten saamme uutta työtä ja työtä kaikille. Koulujen ja yritysten yhteistyön pitäisi olla saumatonta, Jokinen visioi.

Maria Löfgrenin mielestä on tärkeää kouluttaa osaajia tulevaisuuden tarpeisiin ja työvoimapula-aloille. Ja verotuksen painopistettä voitaisiin siirtää haittapuolelle – tämä kannustaisi myös vihreään siirtymään.

Jokinen pienentäisi ansiotulojen verotusta kaikissa tuloluokissa ja hakisi sitä kautta kannustavuutta tehdä työtä. Hän myös painottaa, että mielenterveys- ja jaksamisongelmiin pitäisi puuttua nykyistä huomattavasti aikaisemmin.

– Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle, eivät esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Työelämä on raaistunut.

Niin sanottu kassakaappisopimus

Akavan puheenjohtajavaali käydään tänä syksynä, koska Akavan nykyinen puheenjohtaja Sture Fjäder jättää nelivuotisen kautensa kesken. Kesäkuussa julkiseen keskusteluun nousi dokumentti, jonka mukaan Fjäder toimisi puheenjohtajana kaudestaan vain kaksi vuotta. Sopimuksen olivat allekirjoittaneet Fjäderin lisäksi Jokinen, OAJ:n silloinen puheenjohtaja Olli Luukkainen ja Suomen Ekonomien silloinen puheenjohtaja Timo Saranpää.

Puheenjohtajapaneelissa Jari Jokinen totesi, ettei pitänyt asiakirjaa tarpeellisena aikanaan, ja piti virheenä, että allekirjoitti sopimuksen. Vaaliliiton suurimman jäsenliiton edustajana hän kuitenkin allekirjoitti paperin, koska Jokisen mukaan jotkut eivät Fjäderin suullisiin vakuutuksiin luottaneet.

Löfgren, joka ei ole ollut Akavan hallituksen jäsen, on kuullut koko asiasta vain huhuja, mutta kehottaa kaikkia suuntaamaan katseensa eteenpäin.

– Ottakaamme tämä opiksi. Mennään kohti Akavaa, jossa tällaisia diilejä ei tehdä. Ja nyt käymme aidon taiston, jossa kummasta vaan meistä voi tulla puheenjohtaja!

Jokinen on samaa mieltä.

– Akavan jäsenjärjestöt valitsevat puheenjohtajan. Me olemme Marian kanssa valmiita tukemaan toisiamme, oli se sitten kumpi vain, joka valitaan.