Tech Day Finland -tapahtumassa Risto Siilasmaa sanoi, että muutos ei tule enää koskaan olemaan yhtä hidasta kuin nyt. Helppo uskoa; kiihtyvä muutos huimaa jo heikompia.
Digiloikka alkaa olla jo homeaivojen termi, robotiikasta tai tekoälystä puhumattakaan. Lainsäädäntö ei pysy mukana muutoksessa. Laeissa on paljon asioita ja termejä, joita ei enää ole olemassa. Mihin yksityiskohtaista lainsäädäntöä enää tarvitaankaan? Jo valmistuessaan vanhentuneet lait estävät tekemästä asioita järkevästi. Eikö niin sanottu raamilainsäädäntö riittäisi? Myös työ ja sen tekeminen muuttavat muotoaan. Muodostuu ryhmiä, jotka kommunikoivat kielellä, joita kukaan muu ei ymmärrä.
Tässä vauhdissa pitäisi kyetä huolehtimaan myös ihmisestä, sillä ihmistä tarvitaan huomennakin, vaikka ei enää tekemään samoja asioita, mitä eilen tehtiin. Nykyisillä tiedoilla ja osaamisella ei välttämättä ole pian käyttöä, puhumattakaan siitä, että niillä työllistyisi uuteen tehtävään. Tarvitaan koulutusta, täydennystä tietoihin ja tekemiseen.
EK peräänkuuluttaa toimitusjohtajansa suulla koulutusta, tutkimusta ja oppimista, ja toisaalta puheenjohtajansa suulla taas haluaa estää työttömiä akateemisia opiskelemasta. Jälkimmäistä perustellaan sillä, että jos opiskelet, et ole työnantajan käytettävissä. Aika moni opiskelee ihan vapaaehtoisesti siitä huolimatta, että on kokopäivätöissä. Miten sitten työttömänä opiskelu ei onnistuisi?
Miten tämä dilemma ratkaistaan? Haluaako EK oikeasti, että suomalainen insinööri työllistyy päivitetyin tiedoin vai vähemmän päivitetyin tiedoin – vai ei työllisty enää ollenkaan?
