DI-nainen olisikin mieluummin lääkäri?

|
Uutinen

Reilu kolmannes keski-ikään ehtineistä DI-naisista ei enää valitsisi samaa alaa.

Joka viides kaikista TEKin työmarkkinatutkimukseen 2014 vastanneista DI-naisista valitsisi toisen pääaineen ja toinen viidennes vaihtaisi kokonaan alaa.

Tyytymättömyys kasvaa työvuosien karttuessa. Uran alkuvaiheessa DI-naisista toiselle alalle haluavia on vain 16–18 prosenttia, mutta 45–49-vuotiaista joka kolmas vaihtaisi alaa. 

Myös miehet kokivat tyytymättömyyttä DI-uraansa, mutta selvästi vähemmän kuin naiset. Kuilu kasvaa iän myötä. 

DI-uraansa tyytymättömien naisten uusi valinta olisi lääketiede, liki 80 prosenttia lähtisi opiskelemaan sitä.

 

"It's the climate, stupid!"

Insinööreiksi koulutettujen naisten väistyminen tekniikan alan tehtävistä on ollut esillä myös USA:ssa. Muutamien Harvard Business Review’n artikkeleiden mukaan tiede- ja teknologia-alalla työskentelevien naisten halukkuus vaihtaa alaa on liki kaksi kertaa suurempi kuin mieskollegoiden. Arvostuksen puute, heikot etenemismahdollisuudet ja jopa vihamielinen kulttuuri ajavat naisia pois teknologiayrityksistä Yhdysvalloissa.

Miksi naisten kiinnostus Suomessa insinööritieteisiin ja teknologiaan hiipuu työuran edetessä?

TEKin tutkimuspäällikkö Susanna Bairoh sanoo, ettei syistä ole juurikaan tietoa. 

– Asiaa ei ole Suomessa laajasti tutkittu. 

Heikko työllisyystilanne ilmoitettiin TEKin työmarkkinatutkimuksessa useimmin syyksi siihen, että diplomi-insinöörit – miehet ja -naiset -– valitsisivat toisen koulutusalan. Avoimissa vastauksissa naiset mainitsivat syiksi myös kiinnostuksen kohteen muutokset, alun perin tehdyn väärän valinnan, tyytymättömyyden työn sisältöön, kehnot uramahdollisuudet ja riittämättömän palkan. 

 

DI Minnan euro on 95 senttiä

Merkitseekö insinöörikulttuuri työelämässä jotain, mihin naissukupuoli ei sovi?

Onko jo teekkariaikana nielty mukisematta tavat, jotka väheksyvät naisia? Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvontatehtäviä hoitava Lotta Aarikka arveli blogissaan 24. huhtikuuta, että teekkarinaiset hyväksyvät Otaniemen naisilta kielletyt herrakerhot – kun eivät muuta voi – ja vievät asenteen mukanaan työelämään, jossa heidät palkitaan pienemmällä palkalla ja heikommilla etenemismahdollisuuksilla kuin mieskollegansa. 

Koneen muotoilujohtaja, arkkitehti ja TkT Anne Stenros totesi myös Helsingin Sanomissa 3. toukokuuta julkaistussa artikkelissa, että: ”Menestyneet naiset, jotka kiistävät kokeneensa ennakkoluuloja, eivät voi olla ihan tosissaan.”

Ennakkoluuloihin törmäsi tänä keväänä ainakin teekkari Laura Kulmala. Suomalainen metsäjätti vastasi nimittäin Kulmalan kesätyötiedusteluun, ettei yrityksellä ole tavattu ottaa näihin hommiin naisia. Syrjinnästä nousi Kulmalan tueksi some-myrsky muutamassa tunnissa.  

Asenteistako johtuu, että pörssiyhtiötä johtaa DI Minnan sijasta DI Mika?

TEKin tilastoissa diplomi-insinööreiksi opiskelleet naiset näyttävät sijoittuvan miehiä harvemmin johdon ja keskijohdon tehtäviin. Esimerkiksi vuoden 2014 työmarkkinatutkimukseen vastanneista DI-miehistä johtotehtävissä oli 12 prosenttia, mutta naisista vain kuusi prosenttia.

Myös TEKin palkkatilastoissa tulee esiin ero miehen eduksi: miesten keskipalkka on kaikilla toimiasematasoilla naisten keskipalkkaa suurempi. Ero on suurin johtotehtävissä. Niin sanottu selittämätön palkkaero – joka ei siis johdu työn vaativuuden eroista – naisten ja miesten välillä on noin viisi prosenttia. 

DI-naisten työhön liittyvä pohdinta näkyy myös TEKin urapalveluiden käytössä. Asiakkaista 40 prosenttia on naisia, mikä on siis selvästi enemmän kuin naisten 25 prosentin osuus ammattikunnasta. 

 

Y-sukupolvi muuttaa maailman?

Kaikesta kampanjoinnista huolimatta tekniikan tehtäviä ei ole vuosien saatossa onnistuttu naisistamaan. Diplomi-insinööriopiskelijoista naisia on aina vaan noin neljännes. 

HS:n haastattelema Stenros on perustanut kollegoidensa kanssa Women in Tech Forumin, joka kannustaa tyttöjä teknologian pariin. Kannattaako? Stenrosin mielestä kyllä, hän uskoo Y-sukupolven muuttavan työelämää. ”Tulevaisuuden työelämä suosii naisten osaamista, sitkeyttä ja ponnistelua.” 

 

Asenteet ja rakenteet naisen uran uhkia

Tutkija Ingrid Biese haastatteli nelisen vuotta sitten väitöskirjaansa varten seitsemää amerikkalaista ja yhdeksää suomalaista naista, jotka olivat vapaaehtoisesti jättäneet nousujohteisen uransa. 

Haastateltavat olivat  35–52-vuotiaita kunnianhimoisia naisia yritysten johtotehtävissä. He olivat halunneet yhdistää uran ja perheen, mutta eivät olleet pystyneet tekemään tätä omilla ehdoillaan ja itseään tyydyttävällä tavalla. 

– Vika ei ollut naisten kyvyissä. Syynä oli se, että työ läikkyi reippaasti kotiin ja vapaa-ajalle, mutta perhe ei saanut näkyä töissä, Biese sanoo. 

– Koska työelämässä on tärkeää, että ”pokka pitää”, haastatellut arvelivat myös olevansa ainoita, jotka olivat puristuksissa ja kokivat väsymystä ja riittämättömyyttä. 

Biesen haastattelemien naisten työ-identiteetti olikin lopulta niin vahva, että he hyppäsivät uraputkestaan vasta kriisin jälkeen: asioiden oli nyt pakko muuttua.

 

Muutosta tarvitaan

Biese arvelee miesten selviävän perinteisinä uraohjuksina paremmin, sillä päävastuu kodista ja lapsista lankeaa edelleen naisille. Vaikka media julkaisee perhevapaita pitävien sankari-isien tarinoita, niin esimerkiksi vanhempainvapaata käyttävät edelleen lähes yksinomaan äidit.

 Tänä päivänä myös äitiyden vaatimukset ovat kovat: se on laji, jossa nainen ei halua epäonnistua, Biese toteaa. 

– Lisäksi kotityöt ja esimerkiksi omien vanhenevien vanhempien auttaminen sälytetään naisten harteille.

Biesen haastattelemat uransa uhranneet naiset selvisivät lopulta voittajina. 

– Melkein jokainen löysi uuden mielekkään työn, joka antoi tilaa myös muulle elämälle. Joku jäi myös kotiin – omasta halustaan. 

Biesen mielestä on silti sääli, ettei työelämän rakenteiden ongelmallisuutta nähdä. 

– Naisten määrää johtotehtävissä ja korkeissa asemissa on vaikea lisätä, ellei työelämään saada joustavuutta ja hoitovastuuta perheestä jaeta tasa-arvoisemmin miesten ja naisten kesken. 

Avainsanat: