Kun työnhaun prosessia vähän tarkemmin pohtii, niin kysymyshän on pohjimmiltaan tiedonkulusta. Työnhakija haluaa tietää, minkälaista työtä on tarjolla ja minkälaiseen paikkaan työtä päätyisi tekemään. Työnantaja taas haluaa tietoa mahdollisesta työntekijästään oman päätöksen tekonsa pohjaksi. Näitä osapuolet viestivät toisilleen paperien, ansioluetteloiden, videoiden ja ties minkä keinoin.
Kuulostaa digitaalisen tiedonvälityksen aikana helpolta. Todellisuudessa tiedonkulku on enemmänkin digitoitu kuin digitalisoitu. Työnhakija lähettää edelleen A4:n muotoon puristettuja ansioluetteloita ja hakemuksia – mielellään pdf-muodossa, ettei tulostaessa mene asetukset pieleen. Vaihtoehtoisesti rekrytointijärjestelmään naputellaan tiedot kunkin järjestelmän haluamassa muodossa, tietyn merkkimäärän puitteissa. Edistyneimmillään tiedot säilyvät kunkin järjestelmän sisällä uutta käyttöä varten.
KESKENÄÄN KESKUSTELEVAT JÄRJESTELMÄT AUTTAISIVAT TYÖNHAKUA
Eri näköisissä järjestelmissä, niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, on valtava määrä tietoa. Työnhaun kannalta keskeistä on se, että nämä järjestelmät eivät juuri juttele keskenään. Olisikin hienoa, jos olemassa oleva data saataisiin kulkemaan eri palvelujen välillä saumattomasti. Parempi tiedonkulku toisi omat tiedot näppärästi ulottuville, säästäisi vaivaa tiedon syöttämisestä ja ylipäätään näppäröittäisi koko työnhakuprosessia huomattavasti.
Tietosuoja on tietenkin keskeinen kysymys. MyData-ajattelun mukainen toimintatapa, jossa ihminen itse hallinnoi dataansa ja sen käyttöä, lienee tässä toimiva ratkaisu. Omien tietojen hallinnasta on muutenkin hyvää vauhtia tulossa kansalaistaito. Käytännössä työnhakija voisi antaa luvan tiettyjen tietojen antamiseen potentiaalisille työnantajille. Hän voisi siis avata hanan vesiputkesta sen sijaan, että sillä samalla vanhalla ämpärillä kuskaisi vettä perille asti.
DATAN VAPAA LIIKKUVUUS HYÖDYTTÄISI LAAJASTI
Työnhakija ei ole ainoa, joka hyötyisi datan vapaammasta liikkumisesta. Voi vain kuvitella, miten avoimempi data helpottaisi vaikkapa työllistymispalvelujen järjestämistä, rekrytointia, työvoiman välittämistä, työlupien myöntämistä ja paljon muuta.
Hyödyt ovat selvät, mutta savotta ei ole ihan pieni, kun ruvetaan pohtimaan järjestelmien yhteispeliä. Hyvänä alkuna voitaisiin arvioida ja poistaa mahdolliset tarpeettomat lainsäädännölliset esteet. Järjestelmien kehittäminen ei välttämättä ole yksinkertaista, kuten viikon takaisesta oikeusasiamiehen ratkaisusta nähtiin. Mikäli sääntely estää tiedonkulun, harvempi ryhtyy tarvittavaan kehitystyöhön ilman takeita sen onnistumisesta.
Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa edistetään useassa kohtaa datan avaamista ja hyödynnettävyyttä. Hallitusohjelman tulevaisuus on tätä kirjoitettaessa vielä auki. Toivottavasti kuitenkin päästään pian sanoista tekoihin.
