News and blogs

Englannin luoteisrannikolla sijaitsee Sellafieldin ydinjätteiden maanpäällinen varastoalue, jota pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista teollisuuslaitoksista ja läntisen Euroopan vaarallisimpana.

Kokeneimmat muistavat esimerkiksi Sellafieldissä sijainneen ydinreaktorin tulipalon vuonna 1957. Reaktori paloi käyttökelvottomaksi.

Sellafieldissä myös jälleenkäsiteltiin käytettyä ydinpolttoainetta Magnox-tyyppisistä ydinreaktoreista, joita rakennettiin 26 kappaletta eri puolille Britanniaa.

Niiden käytetystä polttoaineesta tuotettiin uraania ja plutoniumia lähes 60 vuotta Sellafieldin laitoksiin, mutta toiminta päättyi heinäkuussa 2022. Nyt laitoksella keskitytään alueella olevien ydinjätteiden hoitamiseen ja parempaan varastointiin.

Parhaillaan Sellafieldissä varastoidaan uudelleen jopa 70 vuotta vanhaa keskiaktiivista ydinjätettä. Työ kestää 20 vuotta.

Jätettä on 3 200 kuutiometriä betonisiiloissa, joihin sitä varastoitiin 1950-luvulta lähtien aina 1970-luvulle asti. Ydinjäte on enimmäkseen metallikuoria, jotka ympäröivät aikoinaan reaktoreissa polttoainenippuja.

Alueesta vastaavan Sellafield Ltd -yhtiön mukaan siilot ovat yksi alueen vaarallisimmista varastoista. Vaarana on, että jätteet valuvat ympäristöön vanhasta rakennelmasta.

Nyt ne siirretään nykyajan vaatimukset täyttäviin teräslaatikoihin ja -kontteihin. Tehtävää varten on kehitetty erilliset koneet.

Siiloon porauduttiin jo vuonna 2017. Kovin hyvin etukäteen ei tiedetty, mitä siiloista löytyisi.

Britannian hallituksen verkkosivujen mukaan keskiaktiivisen jätteen uudelleen varastoinnista tekee vaarallista ja hankalaa se, että ympäröivät putkistot ja muut rakennelmat ovat vanhoja ja heikkokuntoisia.

Täyskäänne salailussa

Sellafieldin alueella on noin 200 erilaista ydinlaitosta ja kaikkiaan tuhatkunta rakennelmaa kuuden neliökilometrin alueella.

Kokoa kuvastaa sekin, että Sellafield työllistää 11 000 ihmistä.

Cumbriassa sijaitsevaan Sellafieldiin alettiin ensin varastoida 1950-luvulla plutonium-239:ä, jota Windscale Pilesin kaksi ilmajäähdytteistä reaktoria tuotti Britannian ensimmäistä ydinpommia varten.

Alueella on myös maailman ensimmäinen kaupallinen ydinvoimala Calder Hall, joka otettiin käyttöön vuonna 1956. Sähköntuotanto Sellafieldissä päättyi vuonna 2003.

Sittemmin sinne toimitettiin varastoitavaksi maan muidenkin ydinvoimaloiden ydinjätteitä käsiteltäväksi, mutta nyt se on maailman suurin käsittelemättömän ydinjätteen varasto.

Ulkona vesialtaissa sijaitsee myös käsittelemätöntä korkea-aktiivista jätettä vanhoissa betonialtaissa. Tämä selviää brittitoimittajan Simon Reeven tekemästä tv-dokumenttiohjelmasta, jota varten hän pääsi vierailemaan alueella ensimmäisenä tv-ryhmänä vuonna 2021.

Alueen riskejä ei enää nykyään salailla Britanniassa.

Valtion hallintaan, omat poliisit

Wired-lehti pääsi harvinaiselle vierailulle alueelle vuonna 2016. Sen mukaan Sellafieldissä on muun muassa 140 tonnia sähköntuotannosta syntynyttä plutoniumia, mikä tekee paikasta maailman suurimman plutoniumvaraston. Ydinpommin tekoon riittäisi viisi-kymmenen kiloa.

Laitosta turvaa jatkuvasti Civil nuclear constabulary. Se on Englannin ja Skotlannin raskaasti aseistettu poliisiyksikkö, jonka tehtävänä on turvata maan ydinvoimaloita ja ydinmateriaalia terroristeilta ja muilta hyökkäyksiltä.

Wired-lehden mukaan turistien suosima vierailukeskus suljettiin yleisöltä syyskuun 11. päivän 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen.

Alue siirtyi vuonna 2015 yksityisen yrityskonsortion hallinnasta Britannian valtion viranomaiselle ja valtiolliselle yhtiölle Sellafield Ltd:lle. Kaikkien varastojen sisältämistä jätteistä ei ole tietoa, koska niitä ei ole dokumentoitu vuosikymmeniä sitten.

Sellafieldin toiminta maksaa valtiolle lähes kaksi miljardia puntaa vuosittain. Alueen puhdistaminen kestää näillä näkymin sata vuotta. Hinnaksi on arvioitu 162 miljardia puntaa.

Sellafieldin jätteet on tarkoitus jonakin päivänä loppusijoittaa geologisesti Suomen tapaan. Vielä Britanniassa ei ole pystytty tekemään päätöksiä loppusijoituspaikan sijainnista. Sellafieldin läheiset kunnat eivät ole kiinnostuneet alkamaan loppusijoituksen sijaintipaikaksi.

Tekniikka&Talous kertoi elokuus­sa 2014, että tuore sähköbussiyhtiö Linkker aloittaa tuotannon Suomessa. Suomessa valmistettu sähköbussi voitaisiin siis nähdä eurooppalaisen suurkaupungin kadulla? Tuolloin ajatus tuntui täysin uskottavalta.

Auto perustui osaamiseen, jota kertyi ­VTT:n ja Metropolian jo vuonna 2011 alkaneessa ­Tekesin rahoittamassa Ebus-hankkeessa.

Mukana verkostossa olivat myös lahtelaiset Visedo, joka valmisti bussin kestomagneettimoottorit, ja Kabus, joka valmisti bussin korin. Bussit koottiin Sastamalassa sopimus­valmistaja Fortecolla, ja muutenkin kotimaisuusaste oli suuri.

Linkker oli alusta lähtien ekosysteemihanke, joka pyrki verkostoitumalla tehokkuuteen ja skaalattavuuteen. Suomen kokoisesta maasta on tällä vuosituhannella ollut vaikeaa nousta kansainväliseksi peluriksi täysin yksin, joten malli oli perusteltu.

Samoin itse bussin konsepti oli nokkela. Linkker onnistui tekemään sähköbussista kevyen, mikä vähensi kustannuksia. Bussin toimintamatka yhdellä latauksella oli 50 kilometriä, ja akuston pystyi lataamaan päätepysäkillä muutamassa minuutissa.

Eikä yhtiötä voi moittia ajoituksestakaan. Sähköistyminen oli kaupunkien bussiliikenteen selvä suunta. Alalla oli jo muitakin toimijoita, kuten puolalainen Solaris ja kiinalaisten Byd.

Puheet olivatkin luottavaisia. Yhtiö arvioi tekevänsä vuonna 2020 liikevaihtoa 200–600 miljoonaa euroa ja toimittavansa busseja eri puolille maailmaa. Menestystään Linkker perusteli elinkaarilaskennolla, jonka mukaan ­esimerkiksi HSL olisi voinut säästää yhtiön sähköbusseilla 300 miljoonaa euroa vuodessa.

Nyt ajatus Suomessa valmistetusta sähköbussista eurooppalaisen suurkaupungin kaduilla tuntuu täysin uskomattomalta. T&T kertoi vastikään, että Linkker on poistunut kauppa­rekisteristä ja sen toiminta on lakannut.

Tekesin miljoonilla lentävän lähdön saanut yhtiö ei innostanut sijoittajia. Ei ihme, teollisen startupin on aina ollut vaikeaa saada rahoitusta Suomessa. Varsinkin viime vuosikymmenellä rahoittajia kiinnostivat trendin harjalla kiitävät pelifirmat, ei sinne matkalla ollut valmistavan teollisuuden yritys, joka onnistuessaan olisi luonut monikymmenkertaisen määrän työtä.

No menivätkö Tekesin miljoonat Linkkerin myötä hukkaan? Eivät tietenkään. Ne synnyttivät Suomeen valtavan määrän osaamista.

Osa teollisista startupeista epäonnistuu väistämättä, mutta juuri rohkeita teollisia avauksia Suomeen kaivattaisiin paljon lisää, koska ilman niitä ei synny lisää menestyvää teollisuuttakaan.

Joten ei muuta kuin lisää miljoonia pöytään, niin julkisia kuin yksityisiäkin.

Lue myös:

Suomalainen perheyritys Kiilto on kehittänyt uudenlaisen liimasidoksen, jonka myötä on mahdollista avata jo kertaalleen liimatut pinnat.

Kun pintoja ei tarvitse enää rikkoa, purkamisesta syntyvää materiaalia on paljon helpompi kierrättää.

Johtaja Raija Polvinen Kiillolta vertaa perinteistä liimasidosta lukkoon.

”Perinteinen liima muodostaa kuivuessaan ja kovettuessaan vahvan molekyyliketjun, saman tyylisen kuin ketju, jolla polkupyörä lukitaan lyhtypylvääseen. Ketju sitoo materiaalit yhteen ja on erittäin hankala rikkoa. Kiillon kemiallisen innovaation avulla ketjun lenkit voidaan avata hallitusti esimerkiksi lämpöä tai mikroaaltoja hyödyntäen”, Polvinen kuvaa tiedotteessa.

Esimerkiksi kylpyhuoneremontissa pintoja ei tarvitse repiä auki vesieristystä myöten, vaan laasti voidaan poistaa hallitusti ja säilyttää laatat ehjinä. Purkamisen yhteydessä imuroitu laasti voidaan palauttaa Kiillolle kierrätettäväksi.

”Tämä nostaa rakennus- ja korjausrakentamisen materiaalien kierrätysastetta merkittävästi, samalla pienentäen remontin kustannuksia," sanoo Polvinen.

Polvisen mukaan innovaatiolla on laaja kirjo erilaisia käyttötarkoituksia.

”Lukemattomia arkipäiväisiä asioita, kuten huonekaluja, autoja, lentokoneita, veneitä ja elektronisia laitteita, on mahdotonta valmistaa ilman liimoja, ja se tekee kierrättämisestä haastavaa. Debonding on Demand –ratkaisu mahdollistaa osien irrottamisen rikkomatta niitä ja näin materiaalit saadaan paremmin kiertoon.”

Tällä hetkellä Kiilto etsii kotimaisia ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa luoda ja kaupallistaa useampia vastaavankaltaisia innovaatioita.

Lue lisää:

Perusinsinööri-pakina nyt myös ääniversiona kuunneltavissa:

Syksyn aikana on tullut tavattua vanhoja kollegoja. Teekkaritotuus on tämäkin: ”Jos ei nuorena tee typeryyksiä, niin mitä sitä aikuisena muistelisi”. Kuitenkin on pidettävä huoli siitä, että ei vaan siirrytä Pikku kakkosesta suoraan Koffin kolmoseen. Juoppo teekkari kuuluu museoon. Tänään on oltava herkkänä, uskaltaako enää tehdä pilaa edes itsestään.

Porukkamme nerokkain ­rahasti itsensä juuri ulos pääomasijoitusbisneksestä. Kysyin häneltä insinööriyrittäjän menestysreseptiä.

”Sinulla pitää olla firmallesi tai tuotteellesi yksi ominaisuus, joka on selkeästi vahvempi kuin kilpailijoillasi. Keskity sen edelleen kehittämiseen ja pidä muutkin ominaisuudet kilpailijoiden tasolla.”

Menestyksen avain on fokusoinnin takaama jatkuva kasvu. Sitä ennen on tietysti löydettävä joku kasvuala. Jos ei ole kasvubisneksessä, voi unohtaa rikastumisen, sillä pelkästään Suomessa ei paikallaan pysyvässä liiketoiminnassa synny kilpailuetua.

Rakennusalan ongelmat löytyvät juuri siitä, että ala unohti vahvuuksien kehittämisen. Fiksua ­rakentamista ei synnytetty sillä, että kaikki ulkoistettiin ja reppuri­yritykset sekä kaikkein halvin keikkaporukka teki työt. Usein tuloksena on ­purkuvalmista uudisrakentamista. Voittoa maksimoimalla unohdettiin äly, luovuus ja kehittäminen.

Rakennusala itkee nyt pysähdystä, jonka massiivisuus on täysin sen omaa syytä. Suomessa ei nykymenolla tarvita kuin noin puolet siitä uusasuntokannasta, mitä nyt rakennetaan. Kaikki yli 30 000 uuden asunnon ovat turhaa.

Hullut vuodet syntyivät, kun nollakorkojen aikaan yhtiölainatasot nostettiin 80 prosenttiin ja niiden huoneistokohtaisista lyhennyksistä tehtiin täysin verovähennyskelpoisia.

Rakennettiin pieniä vuokra-­asuntoja, joista sijoittajat kynivät huippuvuokrat, koska asumis­tuki toi vuokralaisia hinnalla millä ­hyvänsä. Asumisoikeusasuntojen keskivuokra oli 13 euroa/m², kun sijoittaja-asunnoista pyydettiin 25 euroa/m². Nyt ASO-systeemi vielä lopetetaan, typeryyden huippu.

Alan mies siteerasi Goethea: ”Jos erehtyy ensimmäisestä napinlävestä, koko napitus menee vikaan”. Tämä on oleellinen muistisääntö sekä työmaalla että koko alan busineksessa.

Alalla oli myös legendaarisia ­rahantekijöitä, esikuvanaan Muhammed Ali. Ali oli niin nopea, että kun hän illalla kotiin tullessaan sammutti makuuhuoneen valon, oli hän peiton alla ennen pimeää.

Lopuksi siteeraus sote-saneeraajalta Pohjanmaalta: ”Sairahia piisaa, mutta rumihista on pula”.

Aiempia Veijo Miettisen pakinoita voit kuunnella tästä:

Lue myös:

Osa talousasiantuntijoista on havainnut suomalaisessa velkapuheessa liioittelun makua.

Kolme talousprofessoria arvioi keväällä Ylelle, että eduskuntavaalikampanjoiden velkapuhe meni hysterian puolelle. Lisäksi esimerkiksi Sixten Korkman on kuullut velkapuheissa oikeiston pelottelun retoriikkaa.

Onko velkapelottelu mennyt överiksi? Ei Markkinaraadissa vierailleiden ekonomistien mielestä.

”Tämä pitkän aikavälin näköala, jossa velkasuhde jatkaa kasvuaan, eli velka kasvaa suhteessa tuloihin, se on täysin kestämätön ja tästä on syytä olla huolissaan”, sanoo Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist Markkinaraadissa.

Jo Orpon hallituksen ensimmäisestä budjetista on Appelqvistin mukaan nähtävissä, että kurssin muuttaminen on vaikeaa.

”Jossain mielessä tästä minun mielestäni pitää olla jopa enemmän huolissaan kuin mitä nyt ollaan.”

Aktian pääekonomisti Lasse Corin totesi blogissaan viime viikolla, että velkaantuneisuusasteen kääntäminen pysyvästi laskuun edellyttää lisätoimia, jotka näyttävät jäävän seuraavalle hallitukselle. Jos talouskasvu ei kiihdy, seuraavan hallituksen on sopeutettava Corinin mukaan yli kolmella miljardilla.

”Kyllä tällä hallituksella nyt vielä on paljon aikaa tehdä paljon uusia, kipeitä päätöksiä”, huomauttaa Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Markus Lahtinen.

Kuinka huolissaan Suomen velkaantumisesta pitäisi olla? Katso keskustelu oheiselta videolta!

Suhangon kaivosprojekti Lapissa etenee.

Kaivosyhtiö Suhanko Arctic Platinum (SAP) jätti huhtikuussa aluehallintovirastolle hakemuksen ympäristö- ja vesitalousluvasta. Yhtiön tavoitteena on saada lupa kuntoon ensi vuoden puoliväliin mennessä.

Aiemmin SAP kertoi, että rakennustyöt alkavat vuonna 2023 ja louhinta vuonna 2025. Nyt yhtiön sivuilla ilmoitetaan vuotta myöhemmät päivämäärät. Miksi lähes miljardiin euroon kohoava investointiprojekti on viivästynyt?

Projektipäällikkö Juha Rissasen mukaan yhtiön piti odottaa kesäkautta, jotta selvitykset purkuvesistä pystyttiin tekemään. Sen vuoksi myös teknis-taloudellinen suunnittelu on viivästynyt.

Kaivoksen ympäristövaikutusten arvio eli yva-prosessi tuli päätökseen viime vuoden lopulla. Paikalliset ovat olleet huolissaan kaivoksen vesistövaikutuksista, ja yva-prosessin myötä purkuputken suunnitelmat muuttuivatkin.

Purkupiste tulee uuden suunnitelman mukaan Kemijoen pääuomaan Ossauskosken voimalaitoksen alapuolelle eikä yläpuolella, kuten alun perin oli suunniteltu, ympäristöpäällikkö Erkki Kantola kertoo.

Tämä oli Lapin ely-keskuksen parhaana pitämä vaihtoehto.

55 kilometriä pitkä putki tulee olemaan halkaisijaltaan 60–70 senttiä, ja se viettää kaivosalueelta jokeen. Näin pumppaus tarvitaan vain kaivoksen päässä, Kantola sanoo.

”Sieltä lasketaan lähinnä sulamis-, sade- ja pohjavesiä, jotta avolouhos saadaan pidettyä kuivana. Kaikki menee jätevedenpuhdistamon kautta.”

Alustavien selvitysten mukaan purkuvesistä ei ole Kantolan mukaan tarvetta poistaa muuta kuin fosfori ja alumiini.

”Varaudumme myös räjähdysaineissa käytettävän typen poistoon, vaikka nyt näyttää siltä, ettei sitä tarvittaisi.”

Yleisötilaisuuksissa nousi pelkoa ksantaattien osalta. Niitä varten SAP:lla on tuhoamisprosessi, joten päästöjä ei Kantolan mukaan tule.

Suomen luonnonsuojeluliitto suhtautuu lähtökohtaisesti kriittisesti sisävesien purkuputkiin. Purkupisteen muutos ei muuta kokonaiskuvaa, sanoo kaivosasiantuntija Jari Natunen, joka pitää purkuputkea ”kestämättömänä” ratkaisuna.

”Purkuputken vaikutukset tulisivat todennäköisesti heikentämään Kemijoen ekologista ja kemiallista tilaa vesipuitedirektiivin vastaisesti. Jos vedet puhdistettaisiin parhaalla teknologialla, putkea ei tarvittaisi, vaan vedet saataisiin suljettuun kiertoon.”

Yle kertoi aiemmin tänä vuonna yhtiön ympäristöpäällikkö Erkki Kantolan sukkuloinnista kaivosyhtiöissä ja lupaviranomaisena. Kolme Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäättäjää on jäävännyt itsensä Suhangon kaivoshankkeessa. Kyseiset päättäjät ovat aiemmin toimineet pitkään Kantolan alaisina tämän työskennellessä avin ympäristölupavastuualueen johtajana.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin arvosteli virkavapauskäytäntöä jo vuonna 2013. Hänen selvityksessään ei paljastunut esteellisenä tehtyjä ratkaisuja, mutta Sakslin näki jo toteutuneiden virkavapauksien vaarantavan yleisen luottamuksen lupaviranomaisen puolueettomuuteen.

Suhangon kaivosyhtiön taustalla on brittiläinen pääomasijoitusyhtiö CD Capital. Sen edustaja Garry Hemming liittyy mukaan Teams-haastatteluun myöhässä Lontoosta. Hemming on SAP:n hallituksen jäsen.

”Meillä on Lontoossa [Suhangon kaivosprojektin] vakituista henkilökuntaa, joka työskentelee esg-asioiden, louhinnan, suunnittelun ja kannattavuuslaskelmien parissa. Käytämme maailman parhaita konsultteja, kuten Afrya.”

Toimitusjohtajaa kaivosyhtiölle ei ole toistaiseksi nimitetty. Projektin johdossa toimii Hemming.

Tekniikka&Talous kirjoitti vuonna 2021, että DC Capital on kerännyt Suhangon hankkeen rahoitukseen ”ison kassillisen” erilaisilta säätiöiltä Pohjois-Amerikasta. Kantolakaan ei osannut kertoa tarkemmin, mistä rahat ovat peräisin.

Kysytään siis Hemmingiltä. Ketä rahoittajiin kuuluu?

”Sitä emme voi kertoa.”

Hemming pitää Suomea kaivosalan ykkösmaana maailmassa. Hän kertoo työskennelleensä aiemmin Kokkolassa Keliberin litiumkaivosprojektissa.

”Täällä on maailman huippua lainsäädäntö ja malmivarannot.”

”Täällä työskennellään tinkimättömästi ja ympäristön näkökulmasta erinomaisella tavalla. Meidän on osoitettava sijoittajillemme, että toimimme kestävästi.”

Suomesta löytyy kansainvälisesti tärkeitä mineraaleja, joita ei muualla Euroopassa ole, hän sanoo.

Miten Hemmingin näkemykseen on vaikuttanut Suomen kaivoslain muutos, jossa muun muassa annettiin kunnille veto-oikeus kaivosprojekteihin?

”Se parantaa näkemystäni”, hän vastaa. Rissanen tosin joutuu selventämään kollegalleen, mistä veto-oikeudessa on kyse.

SAP on arvioinut, että yhteiskunta hyötyisi kaivoksesta kaikkiaan 3–5 miljardia euroa 20 ensimmäisen toimintavuoden aikana. Kaivoksessa riittää malmivaroja luultavasti pitemmäksikin aikaa, Rissanen ja Kantola kertovat.

Arviolta 6,6 miljoonaa euroa maksavan kaivostiehankkeen on määrä valmistua vuoden päästä.

”Sieltä on jo puita kaadettu ja poistettu turvetta ja pehmeitä maapeitteitä.”

Sivukiveä on tarkoitus hyödyntää kaivostien rakentamisessa, mahdollisesti pintamateriaaliksi asti, Rissanen kertoo.

Lopullinen kannattavuusselvitys on tarkoitus saada valmiiksi lupaprosessin myötä ensi vuoden puoliväliin mennessä. Vasta sitten voidaan tehdä varsinainen investointipäätös.

Osa lukijoista tietää Bingham Canyonin kuparikaivoksen Yhdysvalloissa. Tämä noin 1 200 metriä ympäröivän maan alapuolelle laskeutuva avolouhos on syvin ihmiskunnan koskaan kaivama avoin kuoppa – mutta suurin se ei ole.

Monet rusko- ja kivihiilikaivokset Saksassa ovat nimittäin pinta-alaltaan paljon massiivisempia kuin ”vain” 7,7 neliökilometrin kokoinen Bingham. Niinpä suurimpien hiilikaivosten tilavuudesta tulee suurempi.

Suurin Saksan hiilikaivoksista on 1978 avattu Hambachin ruskohiilikaivos, paikallisella kielellä Tagebau Hambach. Se sijaitsee aivan Saksan läntisimmässä osassa hieman Kölnistä länteen.

Kaivosta operoivan saksalaisen RWE-energiayhtiön mukaan tämä kuoppa on maanpinnan tasolta pohjalle mitattuna 411 metriä syvä. Pinta-alaa kaivoksella on nykyisellään noin 46 neliökilometriä.

Jos oletetaan kaivoksen muoto kartiomaiseksi – mitä se likimain onkin – tästä voidaan laskea tilavuudeksi 6,3 kuutiokilometriä. Binghamin kuparikaivoksen tilavuus olisi samalla kaavalla (*) ”vain” 3,1 kuutiokilometriä eli noin puolet vähemmän.

Hambachin kaivoksen tilavuus vastaa noin kahta Näsijärveä. Jos hiili- ja maamassojen keskimääräinen tiheys on ollut esimerkiksi 2 kilogrammaa litralta, tämä tarkoittaa noin 12 miljardin tonnin massaa.

Hambachin hiilikaivos onkin – ainakin todennäköisesti – suurin avolouhos ja sitä myötä myös suurin ihmisen koskaan kaivama kuoppa maailmassa. Täydellistä varmuutta tästä tiedosta toimittaja ei kuitenkaan saanut, sillä suurimpien ja syvimpien avolouhosten listauksista näyttää löytyvän ainoastaan metallimalmien kaivoksia (**). (Esimerkki 1, esimerkki 2, esimerkki 3, esimerkki 4, sama ilmiö jopa saksan kielellä.)

Hiilikaivokset voivat olla malmikaivoksia suurempiakin, mutta syystä tai toisesta ne on jätetty listauksista johdonmukaisesti puuttumaan.

Louhitun hiilen määrällä mitattuna Hambachin kaivos ei ole ainakaan nykyisin maailman suurin. Vaikka maa-aineksen kaivantakapasiteetti on RWE:n mukaan 100 miljoonan kuutiometrin luokkaa vuosittain, siitä saadaan irti vain reilut 20 miljoonaa tonnia hiiltä.

Parempilaatuisen hiilen kaivokset pääsevät parhaimmillaan kaksin-kolminkertaisiin hiilituottoihin.

Kuopan kokoon vaikuttaa tietenkin myös toimintahistoria, joka on Hambachin kaivoksella pitkä.

Näkyy avaruuteen, tieltä purettu kaupunkeja

Laajan pinta-alansa vuoksi Hambachin hiilikaivos näkyy heittämällä avaruuteen asti. Suunnilleen vinoneliön muotoisen kaivoksen nurkasta nurkkaan kertyy matkaa enimmillään yhdeksän kilometriä.

Tyypilliseltä kiertoradalta noin 400 kilometrin korkeudelta katseltuna kaivos on siten kulmaläpimitaltaan noin 1,3 asteen kokoinen. Se on yli kaksinkertaisesti täysikuun halkaisijan verran. Koska kaivoksen keltainen väri erottuu ilma- ja satelliittikuvissa hyvin ympäristön viher-keltaisesta mosaiikista, näkyvyys ei ole edes teoreettista vaan täysin konkreettista.

Hyvää näkyvyyttä avaruuteen havainnollistaa myös kuva, jonka Nasan astronautti otti keväällä 2022 kansainväliseltä avaruusasema ISS:ltä. Kuva (alla) on nimittäin otettu aivan tavallisella kuluttajakameralla, ei tieteellisellä teleskoopilla – olkoonkin että 1 150 mm polttovälin linssi on digijärkkärin optiikaksi aika pitkä.

Tiheään asutussa Saksassa ei ole voinut jättää suuriakaan marginaaleja kaivoksen ja asutuksen välille. Hambachin valtava kuoppa aukeaa aivan 20 000 asukkaan Elsdorfin kaupungin vieressä: matkaa kaupungin laidalta kaivoksen laidalle on Google-karttojen mukaan vain reilut 500 metriä. Elsdorf näkyy myös kuvassa yllä yläoikealla.

Itse asiassa kaivoksen päältä on purettu kokonaisia pikkukaupunkeja ja kyliä tuhannen–parintuhannen asukkaan kokoluokkaan asti. Lich-Steinstrass purettiin vuonna 1989, Gesolei vuonna 2003 sekä Etzweiler ja Tanneck vuonna 2005.

Edes Kölnin suurkaupunki ei ole kaukana: vain noin 20 kilometrin päässä.

Hambachin kaivoskuoppa kuuluu niin sanottuun Reinin ruskohiilialueeseen (Rheinische Braunkohlerevier). Tällä alueella sijaitsee myös muita suuria hiililouhoksia, joista Garzweiler I ja II sekä Inden II ovat Hambachin tavoin toiminnassa. Bergheim, Fortuna-Garsdorf, Frechen, Inden I ja Zukunft-West on suljettu.

Myös muiden tämän alueen kaivosten päältä on purettu kyliä ja pikkukaupunkeja, saksalaisen Wikipedian kartan mukaan yhteensä 45 kappaletta.

(*) Kartion tilavuus lasketaan kaavalla V = Ah/3, missä A on pohjan pinta-ala ja h kartion korkeus tai syvyys. Pohjan ei tarvitse olla muodoltaan säännöllinen. Oleellista on, että korkeus mitataan kohtisuorasti pohjaan nähden.

(**) Eräitä poikkeuksia listoissa on. Esimerkiksi tässä listassa mainitaan Garzweilerin hiilikaivos Saksassa. Hambachin kaivos on kuitenkin suurempi; Garzweiler on Saksan kaivoksista vasta toiseksi suurin.

Tekniikka&Talous selvitti Suomen suurimmat sopimusvalmistajat. Kärkipaikkoja pitävät konsernit, suurin sopimusvalmistaja liikevaihdolla mitattuna on Scanfil 844 miljoonalla eurollaan.

Elektroniikkateollisuuden järjestelmätoimittajaksi kasvaneella, pörssilistatulla yrityksellä on tytäryhtiöitä Suomen lisäksi kuudessa maassa. Yhtiö kulkee nykysuhdanteessa vastavirtaan ja antoi heinäkuussa positiivisen tulosvaroituksen. Tuotteiden kysyntä on hyvä ja elektroniikan komponenttipula on hellittämässä.

Toiseksi kiilaa Valmet Automotive 604 miljoonalla eurolla. Yhtiö on tyyppiesimerkki sopimusvalmistajasta, joka on päämiesten varassa.

Yhtiö keskeytti ­pörssilistautumisaikeensa marraskuussa 2022 rahoitusmarkkinoiden nihkeyteen vedoten. Tänä vuonna piti alkaa Sion-sähköauton tuotanto, mutta asiakas Sono Motors keskeytti hankkeen rahapulan takia. Samoin kävi hollantilaiselle Lightyear 0 -aurin­ko­sähköautolle.

Peruskuorman valmistukselle tuo Mercedes-­Benzin A-sarja, jota on valmistettu tehtaalla vuodesta 2013. Loppuvuonna alkaa neliovisen Mercedes AMG GT Coupé -urheiluautomallin valmistus. Sen tuotanto siirtyy kokonaan Uuteenkaupunkiin.

Yhtiö lomautti ja irtisanoi väkeään kuluvan vuoden huhti-toukokuussa. Toimet koskivat 940 henkilöä. Nyt autotehtaalla työskentelee 1 400 henkilöä, kun niitä vuonna 2019 oli peräti 4 500.

Yhtiö on saanut tasattua toimintaansa akkujärjestelmien valmistuksella. 190 miljoonaa ­euroa konsernin liikevaihdosta tulee Valmet ­Automotive EV Power -tytäryhtiöstä. Yksikön liikevaihto kasvoi tuoreimmassa tilinpäätöksessä 70 prosenttia.

Kolmantena listalla on konepajakonserni Fortaco Group, jonka 236 miljoonan euron liikevaihtotieto on vuodelta 2021. Ruukki Engineeringin ja Komaksen yhdistymisestä syntynyt konserni on erikoistunut hitsattuihin ja koneistettuihin teräsrakenteisiin, joita käytetään työkoneissa ja meriteollisuudessa.

Maaseudun Kone -nimellä vuonna 1950 aloittanut perheyritys MSK Group on listan neljäntenä 205 miljoonan euron liikevaihdollaan. ­Tytäryrityksiä Suomessa on neljä, ja pääpaino on maa- ja metsätalouskoneiden ja niiden ­kokoonpanossa.

Taulukossa on Suomen suurimmat sopimusvalmistajat. Juttu jatkuu taulukon jälkeen.

Suurin niistä on 107 miljoonan euron liikevaihdollaan MSK Cabins, joka valmistaa työkoneohjaamoja. Toisena on 28 miljoonalla eurolla muoviosia valmistava MSK Plast. Konsernin liikevaihto kasvoi 19 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna.

”Tämä vuosi on ollut hyvä, kasvua noin kuusi prosenttia viime vuodesta. Ensi vuodesta odotetaan haastavampaa ja myös vaikeasti ennakoitavaa, sillä meillä on useita asiakkaita eri toimialoilta ja ennusteet vaihtelevat toimialoittain suuresti”, konserninjohtaja Timo Lehtioja kommentoi sähköpostitse.

Perheomisteisen Teiskonen-konsernin liikevaihto on kasvanut kympin sakissa eniten: 30,7 prosenttia 111 miljoonaan euroon. Kasvun taustalla on tytäryhtiö HT Laser, jonka liikevaihto kasvoi 32,3 prosenttia 92,7 miljoonaan euroon. Kasvua toivat metsä- ja kaivoskonetoimialat.

”Tällä hetkellä tulevaisuuden näkymät ovat hieman sumuiset yleisestä taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta johtuen”, konsernin taloudesta ja hallinnosta vastaava varatoimitusjohtaja Ari Gestner kommentoi sähköpostitse.

Gestnerin mukaan liikevaihto tulee kuluvalla tilikaudella jäämään ”jonkun verran” edellisestä. Taustalla on muun muassa ­materiaalien hintakehitys.

”Rakennusteollisuuden toimijat eivät ole meille keskeinen asiakaskunta.”

Selvityksen sijalla 14 on jousia ja ohutlevytuotteita valmistava Meconet 64 miljoonan euron liikevaihdolla, jossa kasvua oli 11 prosenttia. Vantaalaisen perheyrityksen tuotannosta puolet menee vientiin. Meconetin valmistamia komponentteja käytetään esimerkiksi valokatkaisimissa ja muissa sähkötarvikkeissa. Yritys kokoaa myös lukkorunkoja.

Äänekoskella tehtävät syväveto- ja ohut­levytuotteet tasaavat rakennuspuolen suhdannevaihteluita. Niitä käytetään työkoneiden lisäksi uusiutuvan energian sovelluksissa, kuten aurinkopaneeleiden kiinnittimissä.

”Sähköteollisuus voi hyvin, kun energian ­hinta on korkea. Ylitämme viime vuoden liikevaihdon. Alkuvuosi meni budjetin mukaan noin 10–12 prosentin kasvussa. Nyt tuntuu hidastuvan, ja ensi vuosi tuntuu tiukalta. Ilman rakennuspuolen hidastumista olisimme saavuttaneet tavoitteemme eli 100 miljoonan euron liikevaihdon nopeasti”, hallituksen puheenjohtaja Tomi Parmasuo kertoo.

Lisää asiakkuuksia haetaan tuulivoimalatuotteista ja sähköisen liikkumisen ratkaisuista. Kaikissa näissä on koteloita ja kiinnittimiä, jotka valmistetaan metallista.

”Pyrimme pääsemään asiakkaan projekteihin mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Haluamme antaa osaamisemme käyttöön, jolloin ­kaikki voittavat.”

Kuluvan vuoden liikevaihdoksi Parmasuo arvioi 70 miljoonaa euroa.

Lue myös:

Citroën laajentaa tutun C5 Aircrossin mallistoa uudella kevythybridillä. Etuvetoinen katumaasturi on saanut sisuksiinsa 48 voltin verran sähköä.

21 kilowatin tehoinen (pikkuisen pyöristäen 29 hevosvoimaa) sähkömoottori avittaa uuden sukupolven 136-hevosvoimaista Puretech-bensiinimoottoria. Tosin voimakkaissa kiihdytyksissä sähkömoottorin apu jää valmistajan mukaan vain yhdeksään kilowattiin.

Sähköistetty kuusipykäläinen kaksoiskytkinvaihteisto vaihtaa lyhyen koeajon perusteella hyvinkin sulavasti.

Äänieristys on kunnossa, sillä kolmipyttyisen turbomoottorin pörinä ei juurikaan kantaudu kabiiniin, vaikkakin kaupunkiajossa sen heräämisen kyllä ajoittain huomaa.

C5 Aircross on tunnettu mukavuudestaan ja hyvistä tiloistaan, eikä uusikaan versio tee tässä poikkeusta. Jousitus tasoittaa kummasti tietä, mutta ei tämäkään auto ole immuuni hidastetöyssyille tai poikittaissaumoille. Pituutta Aircrossilla on 4,5 metriä, ja tavaratilaa 580 litraa.

Päästöjen luvataan olevan 15 prosenttia pienempiä verrattuna vastaavaan, pelkällä bensiinillä kulkevaan autoon. Bensiinissä säästö on yksi litra sadalla kilometrillä.

Yhdistetty kulutus jäisi näin 5,7 litraan satasella, mikä on tämän kokoiseksi autoksi ja pelkän pienen sähkölisän kevythybridiksi hyvinkin kohtuullinen lukema. CO2-päästöt ovat 129 grammaa kilometrillä wltp-mittauksen mukaan.

Eniten sähkö avittaa pysähtelevässä kaupunkiliikenteessä. Citroënin mukaan urbaanissa ympäristössä kevythybridi kulkisi jopa 50 prosenttia matkasta sähköllä. Akun käytettävissä oleva kapasiteetti on 432 wattituntia.

Mittaristosta voi seurata, paljonko sähköajon prosenttiosuus on hetkellisesti tai koko ajetusta matkasta.

1,2-litraisen bensiinimoottorin osista 40 prosenttia on Citroënin mukaan uusia, ja osa vähentyneestä kulutuksesta meneekin polttomoottorin muokkauksen piikkiin. Huipputeho 136 hevosvoimaa tulee ulos 5 500 kierroksen kohdalla, ja moottorin vääntö on 230 newtonmetriä kierrosluvun ollessa 1 750.

Sen verran tuore tapaus on kyseessä, että teknisistä tiedoista ei vielä löydy suorituskykyarvoja, eli kiihtyvyyttä ja huippunopeutta.

C5 Aircross Hybrid 136:n hintaa ei ole vielä julkistettu, joten tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, miten se pärjää myynnissä malliston ladattavaa hybridiä vastaan. Suomen autoverotus kun suosii lataushybridejä. Aircrossin globaalista myynnistä jo 40 prosenttia onkin plugareita.

Ainakin kevythybridi voi olla monelle ensikosketus autojen vääjäämättömään sähköistymiseen ja tarpeen niille, joiden latausmahdollisuudet ovat rajalliset.

Ponsse Oyj on saanut Venäjällä ja Valko-Venäjällä toimineen 000 Ponsse -tytäryhtiönsä myytyä. Liiketoiminnot osti venäläisyhtiö 000 Bison. Venäläisviranomaiset ovat hyväksyneet kaupan.

Kauppaan sisältyivät kaikki yhtiön toimitilat varaosavarastoineen ja huoltoautoineen sekä yhtiön henkilökunta. Ponssen Venäjän vienti- ja palvelutoiminnot ovat olleet keskeytyneitä 2.3.2022 alkaen.

Ponsse luokittelee kaupan kohteena olleet toiminnot myytäviksi omaisuuseriksi ja aikoo raportoida toiminnot lopetettuina toimintoina. Järjestelyn vaikutus lopetettujen liiketoimintojen tulokseen arvioidaan olevan negatiivinen, mutta sillä ei ole vaikutusta Ponssen tulosohjeistukseen.