Pian ilmestyvässä reititinvertailussa laitamme järjestykseen wifi 7 -standardin kanssa yhteensopivat mesh-reititinpaketit. Mesh-verkon ideana on verkon peittoalueen laajentaminen varsinaisen reitittimen kanssa joko kaapelilla tai langattomasti liikennöivien mesh-tukiasemien avulla.
Mesh-järjestelmät ovat aina valmistajakohtaisia, eli eri valmistajien laitteita ei voi sekoittaa keskenään. Toimivuudessa on usein rajoituksia myös eri-ikäisten ja eri mallisarjoihin kuuluvien laitteiden kesken.
Langattoman verkon laajentimet (extender), joita kutsutaan myös toistimiksi (repeater), ovat paljon vanhempi tuoteryhmä kuin mesh-verkot. Ne toimivat yksinkertaisemmin: laajennin liittyy reitittimen luomaan langattomaan verkkoon aivan samoin kuin mikä tahansa muu laite ja toimii samalla tukiasemana, joka luo oman, erillisen verkkonsa.
Siihen liittyneiden laitteiden liikenne välitetään varsinaiselle reitittimelle. Minkä tahansa merkin laajenninta voi käyttää minkä tahansa reitittimen kanssa. Uusissa laajentimissa saattaa tosin olla lisäominaisuuksia, jotka toimivat vain oman merkin reititinten kanssa käytettäessä.
Monet vanhaa standardia
Mesh-verkkoihin verrattuna laajentimen käyttämisellä on puolellaan kaksi merkittävää etua. Ensinnäkin laitteet ovat parhaimmillaan todella edullisia, ja toisekseen niillä voi laajentaa olemassa olevan verkon kantamaa ilman, että itse reititintä tarvitsee uusia.
Uudet mesh-paketit ovat parhaimmillaan hyvin edullisia. Tapauksessa, jossa uusi reititin on joka tapauksessa tarpeen hankkia, ei sen ja laajentimen ostaminen tule todennäköisesti merkittävästi edullisemmaksi kuin kahden laitteen mesh-paketin.
Koska wifi-laajentimet kilpailevat edullisella hinnalla, ei valmistajilla ole ollut useimmissa tapauksissa suurta kiirettä uusia niiden tekniikkaa.
Siispä markkinoilla on lukuisia tuotteita, jotka noudattavat vain 802.11ax- eli wifi 6- tai jopa vain 802.11ac- eli wifi 5 -standardia. Etenkin jälkimmäinen on sekä saavutettavien nopeuksien että verkon kantaman suhteen selvästi heikompi kuin tuorein wifi 7 -standardi.
Mikäli oma reititin on wifi 6- tai jopa wifi 5 -mallia, ei uudempaa standardia edustavasta laajentimesta ole sen kanssa erityistä hyötyä, joskaan ei haittakaan. Etenkin wifi 5 -reitittimen uusimista lähiaikoina kannattaa kuitenkin vakavasti harkita, ja tällöin voi olla järkevää hankkia wifi 7 -standardin mukainen laajennin, jonka edut pääsevät käyttöön, kun uusi reititin hankitaan.
Wifi-laajentimilla on etenkin monien verkkoihin enemmän vihkiytyneiden keskuudessa kehno maine, ja niiden sanotaan usein tuovan mukanaan enemmän verkko-ongelmia kuin mitä ne ratkaisevat.
Maineen takana on pääasiassa kaksi asiaa. Ensinnäkin ostajat suosivat kaikkein halvimpia, jopa vain noin 20 euron hintaisia laitteita, joiden laatu ei ymmärrettävästi ole kaksinen.
Toinen tekijä on se, että laajentimilla on monesti yritetty ratkaista ongelmia, jotka todellisuudessa johtuvat verkon ruuhkaisuudesta, tyypillisesti kerrostalossa. Laajentimen lisääminen ruuhkaiseen ympäristöön pahimmillaan vain lisää verkkoliikennettä ja pahentaa ruuhkaa, mikä saattaa heikentää oman verkon kuuluvuutta entisestään.
Tuore TP-Link
Testasimme tätä juttua varten TP-Link RE235BE -laajenninta, joka tukee wifi 7 -standardia ja 2,4:n sekä viiden gigahertsin taajuusalueita. TP-Linkillä on myös kalliimpi RE655BE-laajennin, joka tukee myös kuuden gigahertsin taajuuksia. Siitä on kuitenkin hyötyä vain, jos reititin on kuuden gigahertsin malli eli varsin uusi.
Useimpien muiden laajentimien tapaan RE235BE on suunniteltu kytkettäväksi suoraan pistorasiaan. Se on kuitenkin harvoin paras vaihtoehto, koska suoraan laitteen taakse jäävä seinä vaimentaa kyseiseen suuntaan lähtevää radiosignaalia selvästi. Parempi vaihtoehto on kytkeä laajennin jatkojohtoon ja sijoittaa se hieman avarampaan kohtaan.
Helpoin tapa lisätä RE235BE verkkoon on käyttää wifi protected setup- eli wps-toimintoa. Siinä reitittimen wps-nappulaa ja laajentimen nappulaa painetaan peräkkäin, ja laite liittyy verkkoon ilman salasanojen syöttämistä.
Tässä tapauksessa laajentimen ohjelmiston automaattinen päivitys ei kuitenkaan mene päälle, mikä luo tietoturvariskin. Tästä syystä käyttöönotto on parempi hoitaa TP-Linkin Tether-sovelluksella, jolla voi päivittää ohjelmiston ja samalla nimetä laajennetun verkon haluamallaan tavalla ja muuttaa muitakin asetuksia.
Laajentimen verkko on eriniminen kuin varsinaisen reitittimen verkko, joten päätelaitteet on helppo erotella vain tiettyyn verkkoon. Esimerkiksi pöytä-pc tai iptv-boksi voi olla ainoastaan reitittimen tai laajentimen verkossa, jolloin se ei hypi verkosta toiseen katkoja aiheuttaen. Puhelin, läppäri tai muu huoneesta toiseen liikkuva laite taas voi olla molemmissa verkoissa ja päättää itsenäisesti, kumpaan liittyä.
Hyviä nopeuksia
Kokeilimme TP-Linkin laajenninta kahden eri reitittimen kanssa ja vertailimme tuloksia näiden valmistajien mesh-verkkoihin. Netgear Orbi 970 todettiin vertailussa nopeaksi ja hyvin varustelluksi tuotteeksi, jonka suurin heikkous on kilpailijoihin verrattuna aivan älytön hinta. Myöskään sen mesh-tukiaseman kanssa saavuttamat nopeudet eivät yltäneet vertailun kärkeen.
Verrattuna mesh-verkon tuloksiin (himmeät palkit) laajenninverkko tarjoaa jopa parempia nopeuksia, kun mittausläppäri on lähellä varsinaista reititintä. Tämä johtuu siitä, että joissakin mesh-verkoissa osa käytettävästä radiotaajuuskapasiteetista osa on varattu tukiasemien väliseen niin kutsuttuun backhaul-liikenteeseen.
Laajentimen kanssa tätä varausta ei tehdä, joten reititin ja läppäri pääsevät siirtämään tietoa maksiminopeudella. Suurimmalle osalle käyttäjistä nopeuserolla ei ole mitään merkitystä, sillä se tulee käytännössä esiin vain siirrettäessä tietoa lähiverkossa esimerkiksi kahden pc:n välillä. Suurin osa tiedonsiirrosta kodeissa tapahtuu internetissä, jolloin rajoittavaksi tekijäksi muodostuu nettiyhteyden nopeus.
Myös kaukana reitittimestä laajennin tarjoaa hyvin kilpailukykyiset nopeudet Netgearin omaan mesh-verkkoon verrattuna. Vaikka 300–400 megabittiä sekunnissa onkin vain murto-osa reitittimen maksimivauhdista, riittää se erinomaisesti kaikkeen mahdolliseen käyttöön.
Testasimme TP-Linkin laajenninta myös vertailumme testivoittajan, TP-Link Deco BE65 -reitittimen kanssa. Laajennin tukee myös mesh-verkkoja, mutta vain TP-Link Easymesh-järjestelmän kanssa yhteensopivien reititinten kanssa. Deco-reititin ei kyseistä järjestelmää tue, joten sen kanssa laajennin toimii aivan samoin kuin muidenkin valmistajien tuotteisiin yhdistettynä.
Deco BE65 sai testissä eniten kiitoksia juuri erinomaisista nopeuksistaan mesh-järjestelmässä pitkillä etäisyyksillä. Verrattuna TP-Linkin mesh-verkkoon laajennin jää selvästi heikommaksi, ja tulokset ovat lähes samat kuin Netgearin reitittimen kanssakin. Nopeudet riittävät joka tapauksessa hyvin vaativaankin käyttöön.
Ei huomauttamista
TP-Link RE235BE osoittautui testissä kaikin puolin laadukkaaksi kapistukseksi. Käyttöönotto on oikein tehtynä hieman työläämpää kuin parhaissa mesh-paketeissa, mutta toisaalta toimivaa nykyistä reititintä ei tarvitse sen kanssa pistää kierrätykseen.
Siirtonopeuksissa ei ole huomautettavaa, mutta ne toteutuvat todennäköisesti vain melko tuoreella reitittimellä. Vanhempien laitteiden kanssa wifi 7 -standardin edut jäävät hyödyntämättä. Laitteen sadan euron hinta on laajentimien kalliimmasta päästä, mutta korkeaksi sitä ei ominaisuuksiin nähden voi kutsua.
