Ruotsalainen kaivosyhtiö Boliden kertoi keskiviikkona aloittavansa muutosneuvottelut Kevitsan kaivoksella Sodankylässä. Muutosneuvottelujen piirissä on koko henkilöstö eli yli 500 työntekijää, ja vähennys- tai uudelleenorganisointitarve on enintään 285 työntekijää.
Kevitsan kaivos tuottaa muun muassa nikkeli- ja kuparirikasteita ja toimittaa niitä Bolidenin omalle sulatolle Harjavaltaan.
Yhtiö ilmoitti samalla laittavansa jäihin Kevitsaan suunnittelemansa noin miljardin euron investoinnin, joka mahdollistaisi louhinnan järjestyksessä viidennen tuotantovaiheen eli kaivoksen jatkamisen vuoden 2034 jälkeen. Tähän mennessä yhtiö on investoinut Kevitsaan noin 800 miljoonaa euroa. Uuden investoinnin merkittävimmät kustannukset tulisivat kaivoksen syventämisen edellyttämästä laajasta sivukiven poistosta sekä uuden rikastushiekka-altaan rakentamisesta.
Bolidenin toimitusjohtaja Mikael Staffasin mukaan päivän uutinen ”ei voinut tulla yllätyksenä Suomen hallitukselle”.
”Nykyisillä ehdoilla meidän ei ole kannattavaa investoida Kevitsaan”, Staffas sanoo Kauppalehden haastattelussa.
”Se johtuu monista tekijöistä, mutta Suomen uusi kaivosvero on aika iso tekijä siinä.”
Kaivosmineraaliveroa korotettiin merkittävästi vuoden alussa. Hallituksen päätöksen mukaan metallisten kaivosmineraalien vero nousi 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin louhittujen mineraalien verotusarvosta, siis yli nelinkertaiseksi. Samalla nostettiin kaivosten sähköveroluokkaa.
Bolidenille veromuutokset aiheuttavat tänä vuonna 20–30 miljoonan euron lisäkulun. Staffas kertoo yhtiön käyneen dialogia aiheesta Suomen hallituksen ja useiden ministerien kanssa viime elokuusta alkaen, mutta se ei ole johtanut mihinkään.
”Muitakin syitä on. Nikkelin maailmanmarkkinahinta on melko alhainen, eikä EU:n CBAM-päästökauppa koske nikkeliä eikä suojaa siten tuonnilta. Lisäksi EU on kiristänyt ympäristösäädöksiä, mikä tuo myös kustannuksia.”
Näistä tekijöistä Staffas puhui laajemmin Kauppalehden aiemmassa haastattelussa helmikuussa.
Sitten on vielä yksi tekijä, joka on Staffasin mukaan nyt kaikkein kiperin: luottamus Suomeen on mennyt kaivosveron nostamisen vuoksi.
”Me luotimme, että voimme investoida 800 miljoonaa euroa ja että meillä on hyvä business case. Sitten yhtäkkiä, kun olemme jo pitkällä, toimintaedellytyksiä muutetaan. Tämä viimeinen tekijä on vaikea. Olen selittänyt useille henkilöille Helsingissä, että tämä on Suomelle kaikista vaikein tekijä: miten luottamus palautetaan?” Staffas sanoo.
”Luotimme Suomeen, että Suomi on teollisuusmaa, jossa ei muuteta teollisuusyritysten toimintaedellytyksiä lyhytjänteisesti. Niin ei vain tehdä. Kunnioitetaan meidän pitkiä investointijaksojamme.”
Vaikka veropäätöksestä nyt peruutettaisiinkin, se ei palauttaisi teollisuuden luottamusta, Staffas korostaa.
”Tarvitsisimme jonkin mekanismin, joka takaisi, että olosuhteet pysyvät vaalienkin yli ja riippumatta siitä, minkä värinen hallitus maassa on.”
”Kaivokset katoavat Suomesta”
Myös toinen kaivosyhtiö Terrafame ilmoitti viime viikolla aloittavansa koko henkilöstöä koskevat muutosneuvottelut ja hakevansa niillä 10 miljoonan euron säästöjä. Terrafame arvioi vähennystarpeeksi enintään 120 henkilötyövuotta.
Staffas uskoo, että vaikea tilanne koskee erityisesti perusmetalleja tuottavia kaivosyhtiöitä, sillä perusmetallien, kuten nikkelin ja kromin, maailmanmarkkinahinnat ovat kohtuullisen matalat – toisin kuin kullan.
”Tämäntyyppiset kaivokset tulevat katoamaan Suomesta. Tämä on merkki, että Terrafame ei tee rahaa, me emme tule näillä toimintaedellytyksillä tienaamaan rahaa. Luulen, että Outokummulla on samanlainen tilanne Oulussa.”
Hän varoittaa myös toisesta seurauksesta.
”Suomella on verrattain iso metallinjalostusteollisuus: iso terästehdas Raahessa, kupari- ja nikkelisulatto Harjavallassa, sinkkisulatto Kokkolassa, Kokkolaan on rakennettu litiumkemiantehdas, ja muutakin on. Metallinjalostus on myös suuressa vaarassa.”
Jalostusteollisuus selviää Staffasin mukaan lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se tarvitsee kotimaisia raaka-aineita.
”Minusta Suomi leikkii tässä tulella. Metallinjalostuksen pyörittäminen ilman omia kaivoksia on ongelmallista. Ei ehkä tarvitse olla sataprosenttisesti omavarainen, mutta jonkinlainen kotimainen raaka-ainelähde on oltava, jotta ala pysyy elinkelpoisena.”
Harjavallan ja Kokkolan skenaariot näyttävät huonoilta
Staffasin luettelemista tehtaista Harjavallan ja Kokkolan sulatot ovat Bolidenin omistuksessa. Mitä niille tapahtuu, mikäli Kevitsan kaivos pysähtyy noin kahdeksan vuoden kuluttua?
”Ne elävät omia elämiään omien edellytystensä mukaisesti. Juuri nyt meillä ei ole suunnitelmia suurista vähennyksistä. Mutta strategisesti tämä on erittäin haastavaa niille pidemmällä aikavälillä.”
Millaisia skenaarioita teillä on?
”Skenaariot eivät juuri nyt näytä hyviltä, mutta ne ehtivät muuttua kyllä ennen kuin meidän on tehtävä päätöksiä. Meillä on skenaario, että Kokkola ja Harjavalta ostavat sataprosenttisesti raaka-aineensa maailmanmarkkinoilta ja kilpailevat vastaavien kiinalaisten toimijoiden kanssa, joilla on paljon kilpailuetuja. Täällä on paljon haittapuolia: olemme logistisesti kaukana ja vähän muutakin. Eli siitä tulee vaikeaa.”
