News and blogs

Keski-Suomessa Saarijärvellä sijaitsevan Elosaaren yksityistien lossi sai perusparannuksen yhteydessä kylkeensä aurinkopaneelit.

Perusparannettu lossi otettiin käyttöön heinäkuun alussa, ja käyttöönotosta lähtien se on kulkenut pelkästään aurinkovoimalla ainakin syyskuun puolivälin tienoille.

Lossilla voi ajaa koko avovesikauden ajan. Siihen on asennettu kymmenen aurinkopaneelia, joiden yhteen laskettu maksimiteho on 4,18 kilowattia.

Energia varataan kahteen kahdeksan kilowattitunnin litiumakkuun, joten kokonaiskapasiteetti on 16 kilowattituntia. Lossi kulkee kahdella 6 kilowatin moottorilla.

Järjestelmä on varmistettu pilvistä säätä ajatellen dieselaggregaatilla, mutta kesällä 2024 sitä ei tarvinnut käyttää lainkaan.

”Lossi liikkuu nyt lähes äänettömästi”, kehuu Elosaaren tiehoitokunnan puheenjohtaja Eija Hatanpää.

Tiehoitokunta sai perusparannukseen avustusta Ely-keskukselta ja Saarijärven kaupungilta, mutta suunnitteli ja maksoi aurinkopaneelien hankinnan itse.

Lossi on suunniteltu käyttäjälleen mahdollisimman yksinkertaiseksi: rantojen ja lossin ohjainpaneelit ovat samanlaiset ja käyttäjän täytyy painaa vain aktivointipainiketta ja sen jälkeen ohjausvivusta valita kulkusuunta.

Tämän jälkeen lossi hoitaa puomien ja lukkojen ohjaukset automaattisesti ja kiihdyttää vakionopeuteen. Lopuksi se hiljentää itsestään ennen laiturikosketusta eli lossi on käytännössä puoliautomaattinen. Rantatolpista kommunikaatio lossiin hoituu radioiden välityksellä.

Lossin logiikka- ja ohjausjärjestelmän suunnitteli ja toteutti saarijärveläinen Powermaint yhdessä Hawe Finlandin kanssa.

Elosaaresta on ollut lossiyhteys mantereelle useiden vuosikymmenten ajan. Alun perin lossia liikutettiin käsipelillä kapuloimalla. Myöhemmin se liikkui perämoottorin ja potkurivedon avulla, ja viimeksi aggregaatin avulla käyvällä vaijerivetolaitteella.

Lossi palvelee saaren vakituista asutusta ja lähes kolmeakymmentä vapaa-ajan asuntoa. Sen kyytiin mahtuu kerralla kaksi normaalikokoista henkilöautoa matkustajineen.

Lossilla kuljetetaan toisinaan myös työkoneita: Elosaarta halkoo kaksi Fingridin kantaverkon sähkölinjaa, joiden huoltamisen kannalta lossiyhteys on tärkeä.

Lue myös:

Näin helteisen syksyn alkaessa myös talouden odotetaan lämpenevän. Suomen Pankki ennusti jo kesäkuussa, että ”Suomen talous virkoaa taantumasta pienin askelin”. Tosin heti seuraavaksi pankki totesi, että talouskasvu jää silti tulevina vuosina vaimeaksi.

Enää ei tarvitse luottaa pelkästään Suomen Pankkiin ja aleneviin korkoihin. Asuntokauppa piristyy, ja jopa rakentamisen näkymät kirkastuvat.

Positiivisen näkymän tarjoilevat myös suomalaiset pk-yritykset, joiden suhdanneodotukset ovat parantuneet huomattavasti kehnon alkuvuoden jälkeen.

Suomen Yrittäjien tekemästä pk-barometristä selviää, että suhdannenäkymien saldoluku on pyöreä nolla. Mutta vielä keväällä se oli –14, eli nousu on merkittävä.

Pk-barometri on toimialariippumaton, mutta sama viesti tulee myös it-alalta, jonka yrityksistä suurin osa kuuluu pk-yrityksiin. Manpowergroupin tuoreen työmarkkinabarometrin mukaan it-alan työllistämisodotukset ovat elpyneet ja saavuttavat jälleen aiempia korkeita tasoja, ja jopa nuorempien osaajien työllistymisen odotetaan helpottavan.

Tarkemmalla luennalla Yrittäjien barometristä löytyy tuttua juttua. Indeksilukua nostavat pääasiassa voimakkaasti kasvuhakuiset ja pk-kentän suuremman kokoluokan yritykset pääkaupunkiseudulta ja Keski-Pohjanmaalta. Ne vievät ahkerasti ja uskovat myös, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen kannattaa panostaa.

Myös yritysten ongelmat kumpuavat tutuista alhoista: heikko suhdanne, työvoiman saatavuus ja kustannustaso estävät kehittämästä yritystoimintaa. Koko talouden ongelma on pk-yritysten haluttomuus investoida.

Lukumäärällä mitattuna lähes kaikki suomalaiset yritykset ovat enintään pk-yrityksiä. Siksi barometrin nolla, siis nousu vakaan taloudellisen näkymän maailmaan, on kuitenkin voitto.

Vihdoinkin näyttää siltä, että yritysten ulkopuoliset tekijät alkavat suosia kasvua. Samoin hallitus on luvannut helpottaa yritystoimintaa monin tavoin. Se tarkoittaa, että menestyminen siirtyy yhä enemmän yritysten omalle vastuulle, kuten oikein onkin.

Yksi vastuunotosta kertova signaali on pk-­yritysten kasvava halu lisätä tki-toimintaa. Toinen on esimerkiksi palveluvientiä tekevien yritysten määrän kasvu eli ymmärrys kansainvälistymisen tärkeydestä.

Näin suuressa ja kaikkialla Suomessa toimivasta yritysjoukosta löytyy aina menestyjiä ja häviäjiä, se on selvää. Huonoja yrityksiä ei kannata edelleenkään pitää väkisin hengissä, mutta hyvät yritykset ansaitsevat koko ekosysteemin tuen kaikkialla Suomessa, koska ne rohkaisevat koko taloutta.

Lue myös:

Metallikappaleen 3d-tulostus on onnistunut ensimmäistä kertaa avaruudessa, Euroopan avaruusjärjestö Esa kertoo tiedotteessaan. Metallipala tulostettiin Kansainvälisellä avaruusasemalla elokuussa Esan ja Airbusin yhteistyönä.

Metallin 3d-tulostin vietiin avaruusasemalle jo alkuvuodesta. Tarkoituksena on tulostaa koemielessä vielä kolme muuta metallikappaletta. Neljästä tulosteesta kaksi viedään sitten analysoitavaksi Estec-avaruuskeskukseen Alankomaissa, yksi Esan astronauttien harjoituskeskukseen Kölnissä Saksassa ja yksi Tanskan teknilliseen yliopistoon.

Avaruusmissioiden laajentaminen enenevästi Kuuhun ja Marsiin tarkoittaa yhä pidempiä avaruusmatkoja myös ajallisesti, jolloin avaruusalusten on oltava mahdollisimman itsenäisiä myös mahdollisesti tarvittavien varaosien suhteen. Siksi 3d-tulostaminen voi olla hyvin tärkeässä osassa pitkillä avaruusmatkoilla.

Perinteinen tyyli tulostaa metallia ei mahdollinen

Kansainvälisellä avaruusasemalla on jo aiemmin tulostettu muovia. Avaruudessa käytetyn metallitulostimen suunnitteluun osallistui Airbusin ohella brittiläinen Cranfieldin yliopisto.

Koska metallijauhe ja sula metalli ovat painottomuudessa hankalia ja helposti myös vaarallisia, tämä prosessi oli suunniteltava sellaiseksi, ettei jauhetta tarvittaisi. Siksi metallin avaruustulostin matkii muovitulostinta: se syöttää teräslankaa työstökohtaan, missä laser sulattaa sen nopeasti, ja tuloste liikkuu äkkiä eteenpäin, jolloin se jähmettyy taas nopeasti.

Lisäturvallisuuden takaamiseksi koko operaatio suoritettiin nyt vielä sinetöidyssä metallilaatikossa, ja tulostinta etäohjattiin, kertoo New Atlas.

Lue myös:

”Viimeisenä työpäivänä hyvästelin haikein mielin Jukkatalon työntekijät. Yksi heistä sanoi minulle, että odottaa soittoani ja tulevansa ensisijaisesti töihin samaan paikkaan”, muistelee Jukkatalon entinen tuotantopäällikkö Tomi Hintsala.

Silloin ei ollut tiedossa, että Suomen toiseksi suurimmassa elementtitehtaassa jatkuisi tuotanto huhtikuussa, vajaa vuosi Jukkatalon konkurssin jälkeen. Luotto oli kuitenkin kova.

Rakentaminen on yhä alamaissa, mutta Jukkatalon raunioille perustetun Neco Elementsin alkutaival on sujunut Pyhännällä yli odotusten: parhaillaan valmistetaan muun muassa elementtejä uuteen saamenkieliseen päiväkotiin Inariin sekä 104 asunnon kerrostalokohteeseen Helsinkiin.

Kohteissa Neco Elements ei ole urakoitsija vaan puuosatoimittaja. Sen tavoitteena on puolittaa rakentamiseen käytettävä aika.

Startup-yritys Neco Elementsin osakkaiksi lähtivät Hintsalan lisäksi Jukkatalossa töissä olleet suunnittelujohtaja Iida Niskanen ja tekninen johtaja Teemu Aitto-oja sekä toimitusjohtajaksi talon ulkopuolelta palkattu Jouni Pitkänen.

Päärahoittajaksi saatiin sijoitusyhtiö Creo Capital, jolla on nyt 49 prosenttia Necon osakkeista. Lisäksi mukana on yksityisiä sijoittajia, kuten Siili Solutionsin perustaja Timo Luhtaniemi.

Creo Capital haluaa kehittää rakennusalan kohdeyhtiöistä itsenäisiä kasvuyrityksiä, kertoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja Janne Riihimäki Vantaalta.

”Uskon, että elementeillä on kysyntää, kun rakennusala lähtee nousuun. Silloin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tulee olemaan pula työvoimasta. Rakennuspaikalla tehtävää työtä voidaan korvata elementillä”, Riihimäki sanoo.

Kasvua näköpiirissä

Neco Elements vuokrasi PRT-Woodsilta 10 000 neliön elementtitehtaan, jossa valmistettiin aiemmin Jukkatalon puuelementtejä. Neco on sitoutunut ostamaan tehtaan ensi vuoden loppuun mennessä.

”Olisi ollut sääli jättää tehdas tyhjilleen. Jukkatalo oli investoinut vuonna 2020 yhteensä 1,5 miljoonan euroa uusiin koneisiin ja laitteisiin. Lisäksi talossa oli osaava henkilökunta”, tekninen johtaja Teemu Aitto-oja sanoo.

Uudelleen käynnistetylle elementtitehtaalle on palkattu 18 työntekijää, joista suurin osa on Jukkatalon entisiä työntekijöitä. Necon hallinnossa on kahdeksan työntekijää.

”Tavoitteena on nostaa vahvuus noin sataan työntekijään vuoteen 2026 mennessä, jolloin on tarkoitus siirtyä kaksivuorotyöhön”, kertoo toimitusjohtaja Jouni Pitkänen.

”Laajennamme kaksi tuotantolinjaa nykyisten kahden lisäksi. Ne mahtuvat Jukkatalon entisen elementtihallin sisälle. Samoin tarvitsemme erillisen parvekelinjaston”, Tomi Hintsala lisää.

Yli 50 vuotta Pyhännällä toimineen Jukkatalon konkurssi jätti työttömäksi noin 200 työntekijää.

”Pyhäntä selvisi Jukkatalon konkurssista pelkällä säikähdyksellä. Pyhännän työttömyysaste oli heinäkuun lopussa 8,1 prosenttia, mikä oli yksi maakunnan alhaisimmista”, kertoo Pyhännän kunnanjohtaja Samuli Yrjänä.

Elementtejä päiväkotiin ja kerrostaloon

20 vuotta Jukkatalon elementtejä valmistanut Sami Haataja villoittaa 13 metriä pitkää ja pari metriä leveää alapohjan elementtiä, joka on lähdössä päiväkotityömaalle Inariin. Samanlaisia elementtejä tulee yhteensä 20.

Sen vieressä on lähes valmis, yhdeksän metriä pitkä ja kymmenen tonnia painava puinen parvekemoduuli kerrostalokohteeseen Helsingin Pasuunakujalle.

”Meiltä saa seinien lisäksi, katot, välipohjat, räystäät, huoneistojen väliset seinät sekä kantavat väliseinät”, kertoo suunnittelujohtaja Iida Niskanen kertoo. Elementit suunnitellaan 3D-muodossa.

Neco Elementsin ensimmäisen toimintavuoden liikevaihto nousee Jouni Pitkäsen mukaan viiteen miljoonaan euroon. Ensimmäinen pidennetty tilikausi päättyy kesäkuussa 2025.

Lapwall laajentaa

Markkinoilla on kaivattu kilpailua, sillä alan suuri toimija Lapwall osti keväällä 2023 KW-Componentit -yhtiön elementtiliiketoiminnan, mutta sulki jo marraskuussa sen suuren elementtitehtaan Raahesta. Lapwallin tehdaspaikkakunnat ovat nyt Pyhäntä, Pälkäne ja Veteli.

Necon naapurissa sijaitseva Lapwall laajentaa Pyhännän elementtitehdasta 19 miljoonalla eurolla. Se aikoo kolminkertaistaa tuotantonsa. Laajennus tuo 50 uutta työpaikkaa.

Lapwallin tammi-kesäkuun liikevaihto oli 21 miljoonaa euroa, kasvua edellisvuodesta 12 prosenttia.

Tekoälylaboratorio Open AI on julkistanut uuden tekoälymallinsa, joka kykenee käsittelemään aikaisempaa monimutkaisempia kysymyksiä. Kyseessä on yhtiön ensimmäinen ”päättelyyn” kykenevä malli, jonka pohjimmainen toimintaperiaate eroaa sen edeltäjistä.

Jo ennen virallista julkistusta julkisuuteen vuosi tietoja kehitteillä olevasta Strawberry-mallista. Julkistuksen jälkeen on paljastunut, että tuoreen mallin nimi on ytimekkäästi o1.

Open AI itse käyttää mallista termiä ”reasoning model”, joka suomeksi kääntyy kutakuinkin järkeileväksi malliksi. Kyseessä on hidas malli, joka käy läpi useita ”päättelyketjuja” ennen vastaamista.

Yhtiön tutkimusjohtaja Jerry Tworekin mukaan o1:n kouluttaminen on eronnut huomattavasti aikaisemmista malleista, The Verge kirjoittaa. Siinä missä aikaisemmat yhtiön mallit ovat pyrkineet jäljittelemään koulutusdataa, pyrkii o1 itse ratkaisemaan ongelmat. Apuna koulutuksessa on käytetty vahvistamismallia, jossa järjestelmää palkitaan tai rangaistaan.

O1-mallin on tarkoitus imitoida inhimillistä ajattelua ja olla samalla ensimmäinen askel kohti entistä ihmismäisempää tekoälyä. Kyseinen kielimalli on leivottu sisään Chat GPT -tekoälybottiin. Sen rinnalla on julkaistu myös o1-mini, joka on kevyempi ja nopeatoimisempi versio täydestä mallista.

O1:n rinnalle jää aikaisemmin käytössä ollut GPT-4o, joka on toiminnaltaan uutta mallia nopeampitoimisempi.

Sen sijaan uusi o1 loistaa sille esitetyissä teknillistieteellisissä haasteissa, erityisesti koodaamisessa ja matematiikassa. Se hallusinoi perinteisiä gpt-malleja vähemmän, mutta edelleenkään kyse ei ole täysin luotettavasta tekoälymallista.

Nyt o1-mallista on julkaistu vasta esikatseluversio, jota Chat GPT Plus - ja ChatGPT Teams -tilaajat pääsevät testaamaan o1-mini-mallin rinnalla. Enterprise- ja Edu-käyttäjät saavat pääsyn malleihin ensi viikolla.

O1 on huomattavasti kirpeämmin hinnoiteltu kuin perinteiset gpt-mallit. O1:n preview-mallin rajapinnassa miljoona syötettä maksaa 15 dollaria, kun taas miljoona tulotokenia maksaa 60 dollaria.

Luonto-ohjelmassa musta leski, siis hämähäkki, tappoi uroksen heti parittelun jälkeen. Ihmettelin ääneen miksi. Siihen puoliso: ”Viisainta tehdä se heti, ennen kuin kuorsaus alkaa”.

Jörn Donner lausui äänestäjilleen vaali-iltana, että en lupaa mitään, mutta pidän sen, mitä lupaan. Tämä sopii eduskunnan syysistuntokauden tunnukseksi.

Hullu työmarkkinasyksy on tuloillaan, kilpalaulanta alkoi jo viikonloppuna. Samoin hullu verokeskustelu starttasi ­alkuviikosta Nalle Wahlroosin suulla, kuten usein ennenkin. Hän ennakoi vauraiden seuraavan rikkaita, ja odotettavissa on muuttoaalto verokeitaisiin. EU:n yhtenäisyys on jo vitsi, Ruotsissa ei ole perintöveroa ja Italia myy mallia, jossa rikas mamu maksaa 200 000 euroa veroja vuodessa, omaisuudesta ja tuloista riippumatta.

Nallen ehdotus erityistalous­alueista Suomeen ei enää maistukaan hullulta. Nyt Suomi on sopivasti sekaisin, että hullujakin ideoi­ta voisi toteuttaa, erityisesti sillä silmällä, että kaikkia innovaatioyhtiöitä ei myytäisi ulos ituasteella.

Viime viikonloppuna Wider tuotti Suomeen otsikkotehtailijatohtorin, joka ehdotti miljardööriveroa. Suomella on ollut suhteellisen hyvä miljardöörionni, nämä sentään tuovat työtä, maksavat veroa ja ovat pysyneet maassa. Tähän ryhmään liitetään yleensä Koneen Herlinit, Wihurin Antti Aarnio-Wihuri, Planmecan Heikki Kyöstilä ja St1:n Mika Anttonen. Jenkkien Musk, Bezos ja kumppanit eivät veroja juuri maksa.

Haastelin erään miljardöörikerhon ehdokasjäsenen kanssa lähitulevaisuudesta. Hän totesi, että kaikkeen on saatava kognitiivinen kuorrutus, työstä tulee oppimista ja oppimisesta työtä. Firmojen on luotava älyyn pohjautuvat organisaatiomallit ja prosessit, koska siirrymme yhä lähemmäksi niin kutsuttua on demand economy -maailmaa.

Minulle ehdotettiin sähköpotkulautabisnekseen ryhtymistä, on kuulemma nouseva innovaatioala. Totuus taitaa olla toinen. Ala tuottaa enemmän onnettomuuksia, sairaalakäyntejä ja työkyvyttömyyksiä kuin mikään muu innovaatio. Lautoja vuokraa seitsemän miljoonarahoituksia kerännyttä ulkomaista startupia ja yksi suomalaisyhtiö Kalajoelta. Yhtiöt ovat keskimäärin kuralla ja veroja tänne ei taida maksaa yksikään.

Orpon hallitus voisi ennen valtion omistusten myyntiä tehdä yhteenvedon siitä, miten myytyjen yhtiöiden veronmaksun Suomeen on käynyt uuden omistajan huomassa. Hullua historiaa, julmaa luettavaa.

Perusinsinööri Veijo Miettinen on Tekniikka&Talouden pakinoitsija. Nimimerkin takana on useita kirjoittajia, joiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. Pakinat saattavat sisältää fiktiota.

Lue myös:

Henkilöautojen myynti laahasi jo viidettä kuukautta peräkkäin elokuussa Kiinan-markkinassa. Valoa tunnelin päähän toi se, että täyssähköautot ja ladattavat hybridit kasvattivat edelleen suhteellista markkinaosuuttaan, uutistoimisto Reuters kertoo.

Markkina laski elokuussa vuoden takaiseen verrattuna 1,1 prosentilla 1,92 miljoonaan ajoneuvoon. Heinäkuussa miinusta oli 3,1 prosenttia.

Jonkinlaista lohtua tuonee pistokeautojen myynnin kehitys. Ladattavien myynti pomppasi peräti 42 prosentilla.

Niiden osuus kokonaismyynnistä ylitti jo 50 prosentin haamurajan. Elokuussa sähköisillä voimalinjoilla varustettujen autojen osuus ylsi jo 53,5 prosenttiin.

Paikallinen sähköautojätti Byd rikkoi omia myyntiennätyksiään. Myös Tesla kiri koko vuoden parhaaseen kuukausikohtaiseen tulokseen.

Pistokeautojen myyntiä vauhdittivat polttomoottorinmallin sähköiseen voimalinjaan vaihtaville suunnattu tukikampanja. Polttomoottorin sijaan uuden pistokeauton ostavaa hyvitetään kaupassa 2500 eurolla.

Aiempaa vähäpäästöisempään fossiilimoottoriin siirtyvä kuittaa tukia 1 900 euron edestä.

Halpamallistot tulevat

Hiipuvaa autokauppaa yritetään elvyttää kaikin tavoin. Suuret paikalliset sähköautonvalmistajat Nio ja Xpeng esittelivät äskettäin omat halpamallistonsa.

Vähittäismyyntiketjujen kannalta entistä edullisemmat sähköautot ovat silti ongelmallisia markkinaa jo ennestään vaivanneiden hintasotien vuoksi. Yli puolet jälleenmyyjistä otti taloudellisesti takkiin heinäkuussa, maan jälleenmyyjien kattojärjestön tilastot kertovat.

Niinpä kiinalaisten vientiautojen virta maailmalle kasvaa tasaiseen tahtiin. Elokuussa niiden määrä koheni 24 prosentilla vuoden takaiseen. Heinäkuussa vastaava lukema oli 20 prosenttia.

Atomikerroskasvatus (ALD) on yksi tärkeimmistä suomalaisista teknisistä keksinnöistä koskaan. Tätä Tuomo Suntolan kesällä 1974 eli 50 vuotta sitten tekemää läpimurtoa käytetään puolijohdeteollisuudessa yhä enenevässä määrin, ja elektroniikan valmistusprosessit ovat tulleet edellisen noin 20 vuoden aikana täysin riippuvaisiksi siitä.

Viimeisenä kymmenenä vuotena 2013–2023 pelkästään piikiekkojen valmistamiseen tarkoitettujen ALD-laitteiden maailmanlaajuinen markkina on kasvanut noin 600 miljoonasta dollarista reiluun kahteen miljardiin.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana alalle odotetaan jatkuvaa 10–14 prosentin vuosikasvua. Jo vuonna 2027 markkina voi saavuttaa noin 4–5 miljardin dollarin koon, kertoo Ivo Raaijmakers, alankomaalaisen puolijohdeyhtiö ASM:n varajohtaja.

”Nykyisin monimutkaisessa mikrosirussa on ehkä noin tuhat materiaalikerrosta. Niistä enemmän kuin 80 on tehty ALD:llä, ja ALD:n osuus kasvaa koko ajan.”

Raaijmakers esiintyi pääpuhujana ALD-alan AVS ALD/ALE 2024 -konferenssissa Helsingissä elokuussa. Helsingin Messukeskuksessa pidetty konferenssi palasi Suomeen 20 vuoden tauon jälkeen. Paikalle saapui hieman yli tuhat teollisuuden ja yliopistojen asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.

ALD:n todellinen arvo rahassa mitattuna on tietenkin paljon suurempi kuin valmistuslaitteiden myynti. Täysin yksiselitteistä arvoa on vaikea määritellä, mutta voimme itse laskea yhden realistisen luvun yllä mainitulta pohjalta eli mikrosirujen osasten alkuperän mukaan.

Näin laskien suomalaiskeksinnöllä tehtäisiin suuruusluokkaa 50 miljardin euron liikevaihto vuodessa. Tulokseen päädytään ottamalla 8 prosenttia (= 80 materiaalikerrosta per 1000) puolijohdeteollisuuden noin 500 miljardin liikevaihdosta sekä lisäämällä sen päälle suuntaa-antava arvio ALD:n käytöstä muilla aloilla, kuten aurinkokennoissa ja optiikassa.

”Mitään elektroniikkaa ei tehdä sataprosenttisesti ALD:llä, mutta myöskään juuri mitään ei voida tehdä enää ilman sitä”, tiivistää kemian professori Mikko Ritala Helsingin yliopistosta.

Toisin sanoen nykyisen tietoteknisen maailman kehitys pysähtyisi ennen pitkää, jos atomikerroskasvatusta ei olisi.

Näin se toimii

Puolijohdesirujen valmistamisessa kaksi tärkeintä prosessitekniikkaa ovat Raaijmakersin mukaan ALD ja ääriultraviolettilitografia. Jälkimmäisessä prosessissa komponenttien muodot etsataan ohutkalvoihin, jotka on ensin valmistettu jollakin menetelmällä – yleensä kemiallisella kaasufaasipinnoituksella (CVD, engl. chemical vapor deposition), sähkökemiallisesti tai ionipommituksella.

Teknis-tieteelliseltä perusidealtaan ALD ja CVD ovat melko yksinkertaisia, ja näillä kahdella tekniikalla on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Molemmissa tekniikoissa syötetään kasvatuskammioon yhtä tai useampaa reaktiivista kaasua tai höyryä, ja niiden reagoidessa kohdepinnalle syntyy kiinteää ainetta ohueksi kerrokseksi.

Atomikerroskasvatusta ja kemiallista kaasufaasipinnoitusta erottaa se, että CVD:ssä lähtöaineet syötetään samanaikaisesti, ja ohutkalvo kasvaa jatkuvasti. ALD taas toimii syklisesti yksi lähtöaine ja yksi atomikerros vuorollaan, jolloin kalvon atomi- ja nanorakenteesta tulee paljon virheettömämpi.

Esimerkiksi eristemateriaali piidioksidia (SiO₂) syntyy CVD-reaktorissa, kun jotakin piiatomeja sisältävää kaasua sekoitetaan hapettavan kaasun kanssa. Vaihtoehtoja ovat muun muassa silaani (SiH₄), dikloorisilaani (SiH₂Cl₂) ja tetraetyyliortosilikaatti (Si(OEt)₄). Ne palavat piidioksidiksi, kun ne kohtaavat kuumuudessa alkuainehappea tai ilokaasua.

Atomikerroskasvatuksessa lähtöaineet saattavat olla samat kuin CVD:ssä, mutta ALD-kammioon johdetaan kerrallaan vain yhtä reagoivaa kaasua. Silloin reaktio ei tapahdu kaasujen kesken, vaan ainoastaan kaasun ja kohdepinnan välillä pinnan kontrolloimana.

Jos esimerkiksi piikiekko halutaan pinnoittaa ALD:n avulla piidioksidilla, johdetaan ALD-kammioon ensin jotakin piitä sisältävää kaasua. Yksi molekyylikerros kaasua tarrautuu kemiallisesti piin pintaan, joka on ilman hapen luonnostaan hapettama.

Kun koko pinta on peittynyt, tapahtumat keskeytyvät ja kammio huuhdellaan puhtaaksi typellä. Sitten reaktoriin johdetaan happiplasmaa tai otsonia, jolloin pinnalle tarttunut lähtöaine palaa piidioksidiksi. Jos kerroksesta halutaan paksumpi, sama sykli toistetaan useita kertoja.

Kaasumaiset lähtöaineet syötetään sisään yleensä johonkin inerttiin kantajakaasuun, kuten typpeen, sekoitettuna. Lähtöaineiden pitoisuus typen seassa on muutaman prosentin luokkaa.

Tyypillisessä nykyaikaisessa ALD-reaktorissa kokonaispaine on 1–3 millibaarin luokkaa, vaikka myös ilmakehän paineessa toimivia reaktoreja on olemassa, kertoo tutkimuslaitteiden tuotepäällikkö Otto Laitinen suomalaiselta ALD-laitevalmistaja Beneqiltä.

Kun kalvo on 0,000 002 mm, hitaampikin tekniikka toimii

Toiminnan syklisyyden takia atomikerroskasvatus on paljon hitaampaa kuin CVD. Tämä tunnustetaan ALD:n huonoimpana puolena alalla yleisesti.

Yksi sykli kestää noin sekunnista puoleen minuuttiin, ja pinnoitteen kasvatusvauhti on tyypillisesti suuruusluokassa 50 nanometriä tunnissa. Laboratorioreaktoreissa tahti on yleensä nopeammasta päästä, isoissa parhaimmillaan asuinhuoneen kokoisissa teollisuuslaitteissa hitaampi, täsmentää vanhempi tutkija John Rönn, joka Laitisen tavoin työskentelee Beneqillä.

Teollisuuslaitteissa perinteisen ALD:n kasvusyklin hitautta kuitenkin merkittävästi kompensoi koko: reaktiokammioon mahtuu paljon näytteitä kerrallaan.

Juuri hitauden takia kesti 1970-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin, ennen kuin elektroniikkateollisuus alkoi hyödyntää ALD:tä ollenkaan. Tuolloinkin aluksi oli kyse vain yhdestä kalvosta nykyisten viidenkymmenen tai sadan sijasta.

Tilanne on muuttunut, koska komponenttien koko on alati pienentynyt. Kun kerrostettava kalvo on ohut, hitaus ei samalla tavoin haittaa, ja laatu merkitsee enemmän.

”Mikroelektroniikan kannalta Suntolan keksintö tuli 20 vuotta liian aikaisin. Olemme usein arvuutelleet, kuka olisi keksinyt ALD:n 1990-luvulla, jos se olisi jäänyt häneltä huomaamatta”, kommentoi HY:n kemian emeritusprofessori Markku Leskelä, joka toimi yhdessä Mikko Ritalan kanssa Helsingin ALD-konferenssin puheenjohtajana.

Piidioksidin ohella kaikkein tavallisimmat atomikerroskasvatuksella tuotetut yhdisteet ovat Raaijmakersin mukaan alumiinioksidi (Al₂O₃) ja titaaninitridi (TiN). Alumiinioksidi ja piidioksidi ovat eristeitä, mutta titaaninitridi johtaa sähköä hyvin.

Yleisimpien ALD-materiaalien joukkoon kuuluu neljäntenä edellisiä yhdisteitä selvästi eksoottisempi hafniumoksidi (HfO₂), jonka käyttö elektroniikassa alkoi noin vuonna 2007. Sen dielektrisyysvakio eli suhteellinen permittiivisyys on korkeampi kuin piidioksidin, mikä antaa merkittävän edun.

Uusimmissa mikropiireissä HfO₂-kalvot ovat ohuimmillaan noin 6–8 atomikerrosta eli noin 1,5–2 nanometriä paksut, Raaijmakers kertoo.

Metallijohtimet ovat kertaluokkaa paksumpia, noin 20-nanometrisiä. Tämä vastaa kuparissa noin 75:ä rinnakkaista atomia. Vaikka uusimpia elektroniikan valmistusprosesseja nimitetään virallisesti 2 ja 3 nanometrin prosesseiksi, ei nimitys ole enää pitkään aikaan kertonut johdinten todellista leveyttä.

Kolme tärkeää tutkimussuuntaa

Myös puhtaita metalleja on alettu kasvattaa mikrosiruille ALD:llä atomikerros kerrallaan, ja tulevaisuudessa tämä tekniikka saattaa yleistyä.

Metalli-ALD ei onnistu kovin helposti, sillä alkuainemuotoiseksi höyryksi kuumennettu metalli härmistyisi kohdepinnalle jatkuvalla syötöllä. Reaktio ei rajoittaisi itseään yhteen atomikerrokseen. Lisäksi useissa tapauksissa metallien aivan liian korkeat kiehumispisteet haittaisivat tätä yksinkertaisinta vaihtoehtoa.

Jotta metalleista saadaan atomikerros atomikerrokselta reagoivia prekursorikaasuja, metalliatomit pitää yleensä vangita jonkin orgaanisen molekyylirakenteen sisään. Tämän kompleksimolekyylin pitää olla riittävän haihtuva ja riittävän reaktiivinen, mutta silti stabiili.

Kompleksimolekyylejä metalli-ALD:n lähtöaineina tutkitaan paraikaa Suomessa ja maailmalla paljon. Helsingin ALD-konferenssissa esiteltiin muun muassa nikkelin, koboltin, kuparin, molybdeenin ja alumiinin atomikerroskasvatusta.

Toinen tärkeä tutkimusaihe alalla on pintaselektiivinen ALD. Se tarkoittaa, että lähtöainekaasut eivät reagoi koko käsiteltävällä pinnalla, vaan ainoastaan halutussa osassa pintaa – kuten tietyssä komponenttikuviossa.

Selektiivisyys voidaan toteuttaa valitsemalla materiaalit niin, että kaasut eivät tartu kaikkiin kohtiin, tai peittämällä osa pinnasta väliaikaisella suojakerroksella.

Pintaselektiivisen kasvatuksen tutkimusta motivoi perinteisen litografiamenetelmän heikkous: kohdistusvirheet. Näin puhui Suomeen amerikkalaisesta Stanfordin yliopistosta saapunut professori Stacey Bent.

Litografiassa koko käsiteltävälle pinnalle kasvatetaan ensin halutusta materiaalista kattava kalvo ja sen päälle valoherkkä väliaikainen suojaresisti eli tietynlainen suojakalvo. Kohdepinta valotetaan maskin läpi niin, että valo ja sitä seuraava etsaus uurtavat kalvoihin halutun kuvion.

Koska päällekkäisiä kerroksia on paljon, nämä askeleet toistetaan monta kertaa peräkkäin, ja kaikki täytyy särmätä erittäin tarkasti kohdakkain. Komponenttien yhä kutistuessa litografinen kohdistaminen on muuttunut koko ajan vaikeammaksi, mutta pintaselektiivisellä atomikerroskasvatuksella rajat syntyvät luonnostaan oikeaan kohtaan.

Nykyiset litografialaitteet sädettävät pintoja 13,5 nanometrin valolla, jonka aallonpituus sijoittuu röntgensäteilyn ja ääri-uv-valon rajalle.

Beneqin edustajat nimeävät kolmanneksi uutuudeksi spatiaalisen ALD:n. Sitä ei pidä sekoittaa pintaselektiiviseen tekniikkaan. Sen sijasta, että koko kammio täytettäisiin kerrallaan homogeenisesti yhdellä kaasulla, eri kohtiin kammiota suutetaan eri kaasuja ja pinnoitettavaa kohdetta siirretään niiden alla.

Koska kaasuvirtaukset täytyy erottaa toisistaan tarkasti, menetelmä on vaikea. Sillä kuitenkin päästään monta kymmentä kertaa perinteistä ALD:tä korkeampiin kasvatusvauhteihin, jopa noin kahteen mikrometriin tunnissa.

Neuvostoliitto melkein voitti

Puolijohdefyysikko Tuomo Suntola keksi atomikerroskasvatuksen saatuaan silloiselta työnantajaltaan Instrumentariumilta tehtäväksi kehittää elektroluminisenssinäyttö. Toteutus vaati ohutta sinkkisulfidikerrosta, jonka kiderakenteen piti olla täydellinen. Muuten tuote ei olisi kestänyt yli 200 voltin kennojännitettä, jota tarvittiin sen aikaisissa elektroluminisenssinäytöissä.

Suntola oivalsi ALD:n idean loppukesällä 1974 vain muutama kuukausi tehtävänannon jälkeen. Elektroluminisenssinäyttö saatiin laboratoriossa valmiiksi vuonna 1980, ja kolme vuotta myöhemmin Helsinki-Vantaan lentokentälle pystytettiin Lohja Oy:n valmistama iso prototyyppinäyttöpaneeli osoittamaan lentojen lähtö- ja saapumisaikoja.

Atomikerroskasvatus sai patenttisuojan 26 maassa. Vähällä kuitenkin oli, ettei sitä hoksattu jo vuosikymmentä aiemmin silloisessa Neuvostoliitossa.

1960-luvun puolivälissä Leningradin (nyk. Pietarin) Teknologisen Instituutin tutkijat pääsivät ALD:n perusperiaatteiden jäljille, mutta Suntolan mukaan heidän lähestymiskulmansa poikkesi hänen omastaan. Materiaalikalvojen kasvattamisen sijasta neuvostotutkijoita kiinnosti enemmän pinnan muokkaus.

Tekniikoiden eroa havainnollistaa jossain määrin myös se, että Suntola sai ALD:stä patentin jopa Neuvostoliitossa. Hänen piti käydä puolustamassa sitä aina Moskovassa asti.

Suntola ei aikanaan tiennyt Leningradin tutkimuksista mitään. Hän kertoo kuulleensa asiasta vasta vuonna 1990, hieman ennen Neuvostoliiton romahdusta.

Kaksi sukulaistekniikkaa

Atomikerroskasvatuksella ja kemiallisella kaasufaasipinnoituksella on sekä isoja yhtäläisyyksiä että tärkeitä eroja. Tästä syystä nämä kaksi tekniikkaa luokitellaan eri yhteyksissä eri tavoin.

Tieteellisissä koostejulkaisuissa ja tietosanakirjan kaltaisissa tietopaketeissa menetelmien eroja pidetään selvinä. Samalla ALD ja CVD hahmotetaan usein molemmat kuuluviksi yleisempään CVD-tyyppisten tekniikoiden perheeseen.

ALD-alan ammattilaisista useimmat korostavat tekniikoiden välistä eroa tietosanakirjoja enemmän. Myös Tuomo Suntola ja ASM:n Ivo Raaijmakers mieltävät ALD:n ja CVD:n toisistaan kokonaan erillisiksi asioiksi.

Toisaalta jotkut ammattilaiset ovat toista mieltä. Tokyo Electron -yhtiön vanhempi tutkija Robert Clark sanoi konferenssiesitelmässään, ettei ALD:n ja CVD:n erottelu ole niin tarkkaa. Tärkeintä on, että tuote saadaan valmistettua, ja joskus työhön voi soveltua parhaiten jopa jokin välimuotomenetelmä.

Clark myönsi ilmiselväksi tosiasiaksi, että ALD on tärkeä menetelmä, mutta hänen mukaansa puolijohdeteollisuuden into sitä kohtaan ei ole varauksetonta. Päinvastoin hän kertoi olevansa sitä kohtaan ”yhä pakon edessä hieman skeptinen”.

Viro haluaa kehittää omaa ammus- ja puolustustarviketuotantoaan nopeassa tahdissa, eikä siltä puutu suunnitelmia tuotannon kiihdyttämiseksi. Viro aikoo muun muassa perustaa valtion pyörittämän 50 miljoonan euron suuruisen ”puolustusteollisuuden rahaston”, joka investoi kotimaiseen tuotantoon.

Viron edellinen pääministeri Kaja Kallas vaati Viroa tekemään maanpuolustushankintoja kotimaisilta yrityksiltä.

Oman tuotannon tueksi Viro tarvitsee kuitenkin ulkomaisia investointeja ja tietotaitoa. Kallas kertoikin itsenäisyyspäivän puheessaan vuoden alussa, että monet suuret kansainväliset puolustusteollisuuden yritykset ovat kiinnostuneita investoimaan Viroon. Yritysten nimiä hän ei kertonut.

Viron omat panostukset ovat olleet toistaiseksi verrattain vaatimattomia. Viron puolustusministeriö jakoi hiljattain kuudelle virolaiselle yritykselle tuotekehitykseen yhteensä 700 000 euroa. Rahaa saaneet yritykset näyttävät olevan ovat pikemmin ohjelmistotaloja.

Viro seuraa omissa suunnitelmissaan toista Baltian maata, Liettuaa, joka onnistui houkuttelemaan maahan saksalaisen Rheinmetallin ammustehtaan.

Rheinmetallin investoinnin suuruudeksi on kerrottu yli 180 miljoonaa euroa. Liettuan hallitus on luvannut vauhdittaa tehtaan kaavoitus- ja lupakäytäntöjä, jotta tuotanto saataisiin käyntiin mahdollisimman pian ja jotta tuotannolla voitaisiin myös helpottaa Ukrainan sotaponnisteluja.

Virossa oman ammustehtaan kumppaniksi on arvailtu myös norjalais-suomalaista Nammoa. Nammon viestintäjohtaja Thorstein Korsvold viestittää Tekniikka&Taloudelle, ettei Nammo halua kommentoida aihetta ainakaan tällä hetkellä.

”Tilanne voi kuitenkin muuttua, ja lupaan palata silloin asiaan”, Korsvold kirjoittaa sähköpostissa.

5−6 tehdasta

Virolla on akuutti ammuspula. Viron puolustusvoimien mukaan Viro tarvitsisi välittömästi ammuksia vähintään 1,6 miljardin euron edestä.

Aiheesta on syntynyt Virossa skandaalikin, kun on selvinnyt hallituksen tienneen ammuspulasta jo yli vuosi sitten.

Korkealentoisin suunnitelma kotimaisen ammustehtaan käynnistämiseksi on virolaisyrittäjä Even Tudebergillä, jolla on hankkeessaan mukana myös amerikkalainen Erik Prince.

Prince tunnetaan pahamaineisen, Irakissa vuonna 2007 joukkomurhaan syyllistyneen Blackwater-yksityisarmeijan luojana. Nykyään Prince toimii pääomasijoittajana maailman eri kolkissa.

Tudebergin ja Princen tänä vuonna perustaman virolaisen firman, Estonian Ammunition Plantin, todellinen puuhamies näyttää olevan sveitsiläinen juristi ja turvallisuusalan yrittäjä Beat Eberle, joka on avannut Tallinnaan oman toimistonsa – jonka ainoa työtekijä Even Tudeberg on.

Estonian Ammunition Plant on esitellyt Virossa suunnitelmaansa, johon kuuluu viisi tai kuusi erillistä tehdasta, jotka tuottaisivat muun muassa pienikaliiperisia ammuksia, droneja ja kevyitä taktisia ajoneuvoja.

Rahoittajiaan Estonian Ammunition Plant ei ole paljastanut, mutta pelkästään ammustehtaan hinnaksi Tudeberg on kertonut 50 miljoonaa euroa. Tudebergin mukaan tehdas pystytettäisiin suunnitteilla olevaan erityiseen puolustusteollisuuden teollisuuspuistoon.

Jo ensi vuonna

Puolustusteollisuuden teollisuuspuisto on Viron valtion hanke, joka on edennyt siihen vaiheeseen, että puistolle on valittu viisi mahdollista sijaintipaikkaa. Viron puolustusministeriön vision mukaan puisto on toiminnassa jo kahden ja puolen vuoden päästä, jolloin alan yritykset olisivat investoineet sinne peräti 150 miljoonaa euroa.

Viro toivoo, että puistoon saataisiin tuottajia myös suuren kaliiperin ammuksille ja räjähdysaineille.

Viron valtiollinen Puolustusinvestointien keskus (RKIK) on puolestaan jo käynnistänyt Ämarin sotilastukikohdassa pilottiprojektin, jota se nimittää väliaikaiseksi mikroteollisuuspuistoksi. RKIK:in johtaja Katri Raudsepp kertoi Postimees-lehdessä, että mikropuiston tavoitteena on käynnistää ammustuotanto jossain mittakaavassa jo ensi vuonna.

Vuodesta 2023 lähtien Virossa on myös toiminut yksi sotilasliitto Naton Diana-yrityskiihdyttämöistä, joiden tarkoituksena on luoda kaksoiskäyttöteknologioita puolustus- ja turvallisuusalojen tarpeisiin. Viron Dianassa on mukana myös ainakin yksi suomalainen startup, Gim Robotics.

Suuren teollisuuspuiston aloittaminen on kuitenkin helpompaa paperilla kuin käytännössä.

Suomalaistaustaisen, Viron suurimman asianajotoimiston Soraisen juristit Stenver Pärn ja Henry Heinleht ovat kiinnittäneet Viron mediassa huomiota siihen, miten energia on Virossa kallista ja miten puolustusteollisuuspuistoon olisi vaikea löytää maasta riittävästi ammattitaitoista työvoimaa.

Sorainen on ollut mukana laatimassa ehdotuksia Viron uuteen aselakiin.

Himarsit tulossa

Virossa on tällä hetkellä kymmenkunta merkittävämpää sotatarvikeyritystä, joista tunnetuimmat ovat miehittämättömiä taistelurobotteja kehittävä Milrem Robotics ja tappajadroneja tuottava Threod Systems. Milrem Roboticsin pääomistaja Edge tosin löytyy nykyään Arabiemiraateista. Molempien yritysten liikevaihto oli viime vuonna noin 20 miljoonaa euroa.

Puolustusbudjetillaan, joka ylittää tänä vuonna kolme prosenttia bruttokansantuotteesta ja on euromääräisesti 1,3 miljardia, Viro on tehnyt viime vuosina useita merkittäviä hankintoja.

Niistä Suomessa on puhuttanut 4x4- ja 6x6-panssariajoneuvojen tilaaminen kahdelta tuottajalta Turkista. Kaupat lyötiin lukkoon viime vuonna, ja niiden arvo on 200 miljoonaa euroa. Suomessa toivottiin, että ajoneuvot olisi ostettu Patrialta.

”Kirurgisen tarkkoja” Himars-raketinheitinjärjestelmiä Viro tilasi Yhdysvalloista jo vuonna 2022, mutta joutuu yhä odottamaan niitä. Naton joukoilla tosin on jo ollut Himarseja käytössään Virossa.

Viron Himars-kaupan arvoksi on kerrottu 200 miljoonaa dollaria, mutta kauppaa on rahoittanut myös Yhdysvaltain ulkoministeriön Foreign Military Financing -ohjelma.

Saksalaisia Iris-T SLM -keskipitkänmatkan ilmatorjuntajärjestelmiä Viro ja Latvia tilasivat viime vuonna yhdessä. Maat toivovat, että järjestelmät olisivat toiminnassa jo ensi vuonna.

Suomen Sakolta Viro tilasi viime vuonna tarkkuuskivääreitä 40 miljoonalla eurolla.

Lue myös:

Sähköjärjestelmän varmuusvara on pienentynyt, katsoo Fingridin strategisen verkkosuunnittelun päällikkö Mikko Heikkilä Markkinaraati-ohjelmassa.

Se altistaa aiempaa suuremmille sähkön hinnan vaihteluille, jollaisia torstaina taas nähtiin. Torstai-iltana sähkön hinta nousi yli 30 senttiin ja yksittäisenä tuntina lähelle 50 senttiä.

Varmuusvaran pienentymisellä Heikkilä tarkoittaa sitä, miten helposti käynnistettävää voimalaitoskapasiteettia on poistunut. Se on pingottanut sähköjärjestelmän aiempaa kireämmäksi.

”Eli on suljettu kannattamattomana fossiilisiin energialähteisiin perustuvaa polttavaa kapasiteettia. Ja nyt sitten tässä meidän järjestelmässämme nämä ydinvoimalaitosten viat, jotka ovat harvinaisia, sitten näkyvät voimakkaammin (hinnoissa)”, Heikkilä sanoo.

Nytkin sähkön hintapiikin taustalla on useita huoltotöitä ja suurimpana Teollisuuden voima on joutunut sulkemaan Olkiluodon ydinvoimalan kakkosreaktorin generaattorivian vuoksi. Teollisuuden voiman mukaan vika on paikannettu ja yhtiö arvioi, että sähköntuotantoa jatketaan 29. syyskuuta.

Voimalaitos jouduttiin sulkemaan myös viime elokuussa vian vuoksi. Energiateollisuuden energiamarkkinajohtaja Pekka Salomaa kuitenkin korostaa, että kansainvälisessä vertailussa suomalaiset ydinvoimalat ovat kansainvälisessä vertailussa ”huippuluokkaa”.

”Käyttökertoimet ovat todella hyviä”, Salomaa toteaa.

Tällä hetkellä sähköfutuurit ennakoivat, että marraskuun jälkeen arvonlisäverollinen sähkön hinta nousisi noin kuudesta sentistä noin kymmeneen senttiin helmikuussa 2025.

”Näillä näkymin keskimääräinen hintataso ei ole mikään dramaattinen. Mutta tosiaan kuten viime talvenakin, niin yksittäisiä tosi kalliita tunteja voi tulla”, sanoo Salomaa.

Kuluttajat ovat viime vuosina saaneet huomata, miten pörssisähkön hinta on kesäkuukausina halvempaa ja talvikuukausina kalliimpaa. Silti talvi tahtoo usein yllättää sähkönkäyttäjän siinä missä autoilijankin, arvioi Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell.

”Valitettavasti uskon, että sama ilmiö on myös tässä”, Beurling-Pomoell toteaa.

Kyse on hänen mukaansa viime kädessä kuluttajien riskinsietokyvystä, mutta se riskinsietokyky on kuluttajien parissa viime vuosina heikentynyt.

”Tiedämme meidänkin selvityksistämme ja tutkimuksistamme, että se osuus suomalaisista, jolla ei ole käytännössä taloudellisia puskureita, kasvaa koko ajan. Ei ole mitään tällaista mahdollisuutta kauheasti yhtäkkiä maksaakin huomattavasti korkeampaa sähkölaskua”, Beurling-Pomoell lisää.

Suomessa sähkön hintaan vaikuttaa myös koko Pohjolan ja laajemmin myös Euroopan hintataso. Esimerkiksi talvella 2022–2023, kun maakaasuvirrat Venäjältä Eurooppaan supistuivat merkittävästi ja energiahinnat nousivat pilviin, vaikuttivat ne Suomenkin hintoihin.

Elokuussa EU tiedotti, että maakaasuvarastot oli onnistuttu täyttämään 90-prosenttisesti ja hyvissä ajoin ennen marraskuun alun määräaikaa.