Saksalainen neuvottelujärjestelmä pienyrityksillekin pakollisine yritysneuvostoineen ei ole ainakaan ”kevyempi” kuin suomalainen. Yritysneuvoston kanssa on velvollisuus neuvotella kaikista vähänkin tärkeistä muutoksista yrityksen toiminnassa. Mikäli yritysneuvosto vaikkapa kiistää suunnitellun irtisanomisen perusteen, sitä ei saa panna täytäntöön ennen kuin puolueeton ratkaisulautakunta on ratkaissut asian
SUURISSA YRITYKSISSÄ HENKILÖSTÖN EDUSTAJAT OVAT OIKEASTI MUKANA TEKEMÄSSÄ PÄÄTÖKSIÄ
Esimerkiksi Volkswagen AG:n 20-jäsenisen hallintoneuvoston jäsenistä puolet on henkilöstön ja toinen puoli osakkeenomistajien valitsemia. Hallintoneuvosto nimittää yrityksen johtokunnan ja hyväksyy tärkeimmät liiketoimintapäätökset. Henkilöstön edustajista kolme valitaan ammattiliittojen ehdolle asettamista henkilöistä.
Meillä kauhistellaan yhteistoimintalain yli 20 työntekijän yritykselle asettamia velvoitteita ja pidetään niitä kasvun esteinä. Lain mukaan yrityksen tulee käsitellä liiketoimintapäätöksistä aiheutuvat henkilöstövaikutukset yhteistoimintamenettelyssä ja informoida henkilöstöä muutamista asioista. On poikkeuksellista, jos hallitukseen tulee yksi henkilöstön edustaja, jonka johto valitsee kolmen henkilöstön valitseman kandidaatin joukosta. Hyvä tietysti edes se.
Rohkenen väittää, että työntekijöiden vahva osallistuminen yritysten hallintoon on Saksan menestyksen merkittävä taustatekijä. Kun henkilöstö on mukana päättämässä näinkin vahvasti, yritys ei voi optimoida jokaisen työsuorituksen hintaa globaaleilla markkinoilla, vaan se joutuu panostamaan myös kotimaiseen osaamiseen ja vahvuuksiin. Suomesta ei tule Saksaa pelkästään työntekijöiden kollektiivisia ja yksilöllisiä oikeuksia karsimalla.
